Olen jäänyt vangiksi näille palstoille. Luen muille osoitettuja viestejä kuin ne olisivat itselleni. Todellisuudessa voisin vain soittaa tai kirjoittaa suoraan eräälle, mutta en sitä tee. Miksi, kysytte. Siksi koska hän on naimisissa. Siksi koska olemme töissä samassa työpaikassa. Se olisi niin helppoa loppujen lopuksi. Sanoa, että pidän sinusta enemmän kuin laki sallii ja haluan enemmän kuin mitä tähän asti on ollut. Haluan sinut lähelleni, elämääni, heräämään vierestäni aamuisin.
Romantikko minussa toistaa aina samaa fraasia: elämä on lyhyt, kuolema nopea, ei tule toista samanlaista. Realisti minussa pelkää tulevansa torjutuksi ja kaiken muuttuvan vaikeammaksi kuin mitä se on jo. En vain tiedä kuinka kauan pystyn vielä pitämään nämä tunteet itselläni. Ja tiedän, etten ole hänellekään aivan merkityksetön. Tiedän sen sanoista, katseesta, eleistä, äänensävystä. Tunnen sen, joka kerta kun hän on lähelläni. Aina silloin maailmallani on jokin kiintopiste - auringon kaltainen painovoimakeskittymä, joka laittaa kaiken järjestykseen. On hyvä olla. En enää edes yritä selittää tätä itselleni. Tämä tunne ei ole tästä maailmasta. Se on kuin kaiku jostain menneestä, jostain mitä joskus on ollut, ja ruumis kaipaa kuin tietäisi minua paremmin. Kun vain voisin... voisin...
Romantikko minussa toistaa aina samaa fraasia: elämä on lyhyt, kuolema nopea, ei tule toista samanlaista. Realisti minussa pelkää tulevansa torjutuksi ja kaiken muuttuvan vaikeammaksi kuin mitä se on jo. En vain tiedä kuinka kauan pystyn vielä pitämään nämä tunteet itselläni. Ja tiedän, etten ole hänellekään aivan merkityksetön. Tiedän sen sanoista, katseesta, eleistä, äänensävystä. Tunnen sen, joka kerta kun hän on lähelläni. Aina silloin maailmallani on jokin kiintopiste - auringon kaltainen painovoimakeskittymä, joka laittaa kaiken järjestykseen. On hyvä olla. En enää edes yritä selittää tätä itselleni. Tämä tunne ei ole tästä maailmasta. Se on kuin kaiku jostain menneestä, jostain mitä joskus on ollut, ja ruumis kaipaa kuin tietäisi minua paremmin. Kun vain voisin... voisin...
Vastaukset 12
Vanhimmat
pallopää ?
ollu:) sorry!
olen ajatellu tämän asian niin että se tulee tapahtumaan siten miten se on tarkoitettu.oikeesti.
jollai kohtalolla on näpit pelissä mukana,usko tai älä.
haistan,maistan,kuulen sut tänne saakka vaikken näe...
...kirjoitat kauniisti ,pelottavaa sillä nuo on myös ajatukseni..
Hienosti kirjoitettu....aivan kuin ajatus... miksi pitää taistella vastaan...ettei loukkaisi muita, itseään saa loukata kyllä. Tämä on jotain aivan ihmeellistä voimaa....
Jos molemmilla on tunteita niin anna palaa ja kerro se hänelle.Ei saa pitää sisällään tollasia tunteita..
itsellä samanlainen tilanne paitsi olen se naimisissa oleva.Jotenki kun nään hänet aistin välillämme sellasta kemiaa jonka en tienny olevan olemassakaan ja tätä on kestänyt kauan.Olen ikävässä asemassa koska tää tunne ei kysyny lupaa..itsellä avioliitto lopuillaan ihan muista syistä ja tämä tunne avittaa vielä.Ihanasti kirjoitit, totta elämä on lyhyt.Ota itseä niskasta kiinni ja kerro..ei siinä mitään menetä ja sittehän tiedät tilanteen.
Yritä vaan suosiolla unohtaa tyyppi joka on naimisissa. Onko kiva pilata toisen liitto häh? Ajattelisit sitäkin. Ei voi olla oikein mennä aina vaan omien tunteidensa perässä. Älä sekaannu varattuihin! Helppo se on sanoa, tiedän kyllä kun tunteet jyllää, mutta sanon vielä kerran, ÄLÄ SEKAANNU SIIHEN!!!
Ei, ei ole kivaa pilata toisten liittoa ja unohtaisin, jos voisin, mutta siihen ei taida edes työpaikan vaihto enää riittää. Tarvitsisi vaihtaa koko elämä. Tai pää, tai sydän, tai mikä ikinä osa minusta saakaan nämä tunteet aikaan. Siksi olenkin niin onneton ja tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, kun toinen on naimisissa. Pelkät tunteetkin ilman tekoja tuntuvat jo vääriltä ja kävelen jatkuvasti masennuksen reunalla, koska tätä on jatkunut jo niin kauan. Kerran hän jopa osoitti avoimesti kiinnostustaan minua kohtaan, mutta torjuin hänet silloin. Ajattelin, ettei hän ole tosissaan, vaan jäänyt kiinni jännitykseen. Enkä toisaalta voinut ymmärtää, miksi hän olisi minut halunnut.
Toisinaan toivonkin, että voisin lähteä siitä paikasta, mutta nyt se ei ole mahdollista. Ehkä jonain päivänä kuitenkin. Tiedän vain jo nyt kaipaavani sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja niitä hetkiä, kun toinen lukee sinua kuin avointa kirjaa. Sitä kun saan hänet nauramaan, tai hän minut. Luulin jo voivamme tulla ystäviksi, mutta ei - tunteet tulevat aina tielle. Voimistuvat kuin vuorovesi.
Eiköhän kaikki kuitenkin pidä siitä, että kokevat olevansa tunteiden kohteena.
Tietysti on eri asia, jos hänellä on perhe, ja haluat rikkoa perheensä -> se on rumaa!! Mutta sitä et varmasti halua, vain mitä?
Rakkaudessa ei oo mitään hävettävää, jos tuntee vastuunsa! Se vastuu! Tunteet on sallittuja!
Ei nopeaa kuolemaa yleensä vaan todella hidas vuosia kestävä projekti.
Elämä ilman rakkautta olisi paljon helpompaa, mutta hemmetin paljon tylsempää.
http://www.youtube.com/watch?v=CryjmpP53Ng
Marilyn harrasti varattuja ja oli onneton lapseton. Miehet vaihtuivat tiuhaan ja tropit maittoivat. Huono itsetunto ja lopuksi itsari (?). Paraneeko vaihtamalla?
Mutta kylläpä on tuttua tekstiä aloittajan kynästä.
Meitä on monta, paitsi olemmeko naisia kaikki?