Kuulin joskus kun lapinmies sanoi rippiä uskon hedelmäksi.
Näinhän asia ei ole, vaan rippi on ARMOV*LINE, Jumalan lahja heikkouskoiselle matkamiehelle.
Näinhän asia ei ole, vaan rippi on ARMOV*LINE, Jumalan lahja heikkouskoiselle matkamiehelle.
Armovälineen ovat tueksi HEIKOLLE uskolle
Jot silleen
788
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Teesit 1. ja 2.
1. Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus jne., niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta.
2. Tätä sanaa ei voida ymmärtää sakramentillisesta parannuksesta, so. siitä rippi- ja sovitustoimesta, jonka papit virkansa mukaisesti suorittavat.
_______
Muinoin paavin vallan aikana ovat peljästyttäneet meitä p. ehtoolliselta pois Paavalin sanat:
joka kelvottomasti syö ja juo, hän syö ja juo itsellensä tuomion.
Ei ole nimittäin oikein selitetty, mitä on nauttia kelvollisesti ja kelvottomasti. Sentähden on pyhälle sakramentille se häpeä tapahtunut, että ihmiset pelkäsivät sitä, niinkuin myrkkyä, ja sitä ei senvuoksi enään kutsuttukaan lohduttavaiseksi, vaan vahingolliseksi ruuaksi. Tähän ovat väärät saarnaajat olleet syynä; me olemme myös kiittämättömyytemme ansainneet. Sillä koska Kristus tällä tarkoitti meille sydämestään hyvää, mutta me kuietnkin olemme käyttäneet itsemme niin hitaasti, välinpitämättömästi ja kiittämättömästi, niin on meille syystä tapahtunut niin, että ilo muuttui suruksi, lohdutus murheeksi, apu vahingoksi. Minkätähden olemme sellaiset suuret lahjat niin häpeällisesti ylönkatsoneet?
Samoin ovat myös nyt sakramenttilaiset ilmaantuneet, jotka ovat aikaansaaneet sangen vaarallisen eripuraisuuden kristillisessä seurakunnassa p. ehtoollisen suhteen, ja ovat kansaa niin neuvoneet, ettei siinä muka mitään enempää ole, kuin leipä ja viini. Täten se lohdutus, jonka Herramme Kristus tässä sakramentissa on antanut seurakunnallensa, jälleen poistuu kristityiltä.
Sentähden tulee karttaa niitä, ettei meille tapahtuisi, niinkuin muinoin paavikunnassa. Siinä vihdoin jouduttiin niin kauas, että ehtoollinen, tämä lohdullinen ruoka, johon jokaisella tulee olla halu ja rakkaus, tuli niin käsitellyksi ja selitetyksi saarnassa, että sinne mentiin vavistuksella ja kauhistuksella, ja jokainen enemmän pelkäsi sitä, kuin saattoi omistaa siitä lohdutusta.
Sillä saarna oli tällainen:
ensin tulee tehdä kelvollinen rippi ja kaikkein synteinsä edestä täysiksi tehdä. Silloin meitä neuvottiin mahdottomaan asiaan. Kun me nyt havaitsimme, ettemme ensinkään olleet puhtaita emmekä siis tähän ateriaan mahdollisia, niin pelkäsimme kelvottomasti sinne menevämme.
On siis seuraukseksi tullut, ettei kukaan sinne mielellänsä mennyt, sillä jokaisen täytyi peljätä siellä itse kuoleman nauttivansa, eli, niinkuin Paavali sanoo: syövänsä ja juovansa tuomion itsellensä.
Tämä on nyt ensin itsestänsä surkea asia, että tämä lohdullinen sakramentti tuli kansalle näin käännetyksi valitukseksi ja tuskaksi, että jokainen pelkäsi sitä.
Että se on kelvollinen Ehtoollisvieras joka näma sanat oiken ymmärtää , " Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi ".
Voi myös lukea palstata Herra pyhäehtoollien ketjun .
Jotta Ehtoollisessa saa kaikki syntinsä anteeksi, tarvitaan USKO Kristukseen.
Kaikille meille on tuttua että moni esikoislestadiolainen tekee "parannusta" ennen Ehtoolliselle menoa. Mistäpä tämä muusta kertoisi kun siitä, että henkilö joka näin menettelee ei USKO saavansa syntejään anteeksi Herran Pyhässä Ehtoollisessa?
En osoita sormella Ehtoolliselle menijää, vaan väärää opetusta Herran Pyhästä Ehtoollisesta esikoislestadiolaisuudessa. Kasteopetus on myös valtaosalla opettajista täysin pielessä Raamatun
opetuksesta.
Parannus tarkoittaisi tässä tapauksessa sitä että väärä opetus tunnustettaisiin ja tehtäisiin parannus, eli alettaisiin opettamaan oikein, niin kuin Raamattu sanoo.
Kasteessa ihminen UPOTETAAN Isän pojan ja Pyhän Hengen nimessä Kristuksen kärsimiseen kuolemaan ja kuolleista yläsnousemiseen - KOKO LOPPUIÄKSEEN. Kaste ei ole tilattu uudestisyntyminen eikä papin käsien likettä, niin kuin hurmahenget opettavat, vaan siinä liitetään ihminen elämään tämän elämänsä ajan yhdessä Kristuksen kanssa, kuolemaan pois synnistä ja noudemaan uuteen elämään JOKA PÄIVÄ koko elämänsä ajan kuolinhetkeen asti, - ei vain kestepäivänä.
Salaripistä.
Vanhimpina aikoin pidettiin kristillisissä seurakunnissa julkista rippiä, jossa jokainen, ennen pyhää ehtoolliseen osalliseksi käytyään, Jumalan ja ihmisten edessä tunnusti Kristuksen.
Myöhemmin tuli tavaksi, että kaikki tekivät tämän tunnustuksen ainoastaan yhdelle hengelle. Ja viimein muuttui se niin, että tunnustettiin syntinsä papille.
Tästä ripistä sanon nyt; ettemme ole velvolliset sitä tekemään. Sillä Jumala tietää kumminkin syntisi, vaikka vaan tunnustat ne hänelle yksistään.
Mutta yhtähyvin tapa tunnustaa syntinsä papille ei suinkaan ole hyljättävä, niiden näetsen joilla on sen tarve ja jotka itse sitä haluavat; sillä semmoisille on salarippi suureksi hyödyksi ja erittäin kallis asia.
Vaikeista riippuvuuksista, kuten esimerkiksi pseudoseksistä, ei parane salaripissä. Ryhmä uskovia rukoilijoita ympärillä, joiden kanssa yhdessä viedään vaikea asia rukouksissa Jumalan tykö Jeesuksen nimessä, oma puoliso ringissä mukana, on tuonut avun. Riipuvuuksiin liittyy niin paljon tiedostamatonta, siihen liittyy pelkoa ja häpeää, tauti ei lähde salaripissä, - eikä yksinomaan synnonpäästöllä. Myös vaikeita menneisyyden haamuja on kohdattava samalla. Jumalan armo parantaa, lakihenkisyys vain lisää pelon ja häpeän taakkaa. Rakkauden ilmapiirissä ihminen voi avautua vapaasti. Sellainen vapaa ja rakastava ilmapiiri on Jumaan SUURI lahja.
Säälin niitä ihmisiä, rakkaita veljiä ja sisaria jotka joutuvat SALASSA kantamaan syyllisyyden ja häpeän taakkaansa lakihenkisessä seurakunnassa.
Ei se ihme ole, että ovat niin sisään lämpiäviä "vain me" uskoisia ja itseään sääliviä, häpeileviä salamyhkäisiä pelokkaita kiukkuisia härskejä puheissaan, ja rauhattomia, vallanhimoisia kateita itsekeskeisiä ja omahyväisiä.
- He ovat piilossa omaa pahaa oloaan, vailla Jumalan rauhaa joka on kaikkea ymmärrystä ylempi.
Jumala ei ole heille rakas isä Abba, vaan vihainen julma vaari, joka suurennuslasi kourassa kyttää heitä kaikkialla.
kuuluukohan se edes tänne .
Omatuntos taisi kolahtaa? Hyvä jos näin kävi, Jeesus on tie vapauteen synnin pelon ja häpeän vankeudesta.
Moni lestadiolainen elää pseudoseksin vankina, syyllisyydessä ja häpeässä. Siis ne joiden omatunto on valvomassa. Osa heistä nukkuu syvää synnin unta, noudattaen (nauttien) himojaan.
Rukoile Jumalalta armoa, ettäs pääsisit vaivastas.