Hei,
ensinnäkin haluan kiittää sinua, joka voi auttaa minua.
Olen nuori nainen, ja tällä hetkellä pahassa pattitilanteessa; toisaalta onnellinen, mutta toisaalta aivan rikki. En tiedä mitä tehdä... Sillä rehellisesti sanottuna taidan olla rakastunut aivan väärään mieheen. Hän on minua reilusti vanhempi ja kaikenlisäksi toisen oma. Harrastuksen merkeissä näen häntä kuitenkin kaksi kertaa viikossa ja voi pojat... olen silloin niin onnellinen. Uskallan jutella hänelle, uskallan hymyillä hänelle. Hän tulee joskus juttelemaan myös minulle ja viimeistään silloin vannon voivani lentää. Näkiessäni hänet sydämeni sykkii joka ikinen kerta erittäin tiuhaan, mutta en pelkää tai tunne olevani epävarma Hänen seurassaan. Osaan olla luonnollinen ja oma itseni Hänen kanssaan. (tämä on erittäin harvinaista, sillä usein olen todella epävarma miesten seurassa!)
Kuitenkin kotiin päästyäni, ja tajuttuani jälleen kerran tilanteeni, sydämeni murtuu jälleen kerran.
Mutta ajatus jälleen seuraavasta tapaamisesta saa taas minut jaksamaan ensiviikkoihin. Ajatukset keskusteluistamme, hänen hymystään, koko hänen olemuksesta, saavat minut aina pakahtumaan onnesta ja liitelemään vaaleanpunaisiin pilvilinnoihini. Vaikkakin onnen tunteen jälkeen, palattuani takaisin todellisuuteen ja siihen inhottavaan ajatukseen, että hänellä on jo joku toinen, imee energiani ja saa minut ajattelemaan ettei millään ole enää väliä... Että en vain jaksaisi mitään. Tunnen silloin itseni niin ohueksi ja rikkinäiseksi.
Kertokaa, mitä teen. Onko minulla toivoa hänen suhteen?
ensinnäkin haluan kiittää sinua, joka voi auttaa minua.
Olen nuori nainen, ja tällä hetkellä pahassa pattitilanteessa; toisaalta onnellinen, mutta toisaalta aivan rikki. En tiedä mitä tehdä... Sillä rehellisesti sanottuna taidan olla rakastunut aivan väärään mieheen. Hän on minua reilusti vanhempi ja kaikenlisäksi toisen oma. Harrastuksen merkeissä näen häntä kuitenkin kaksi kertaa viikossa ja voi pojat... olen silloin niin onnellinen. Uskallan jutella hänelle, uskallan hymyillä hänelle. Hän tulee joskus juttelemaan myös minulle ja viimeistään silloin vannon voivani lentää. Näkiessäni hänet sydämeni sykkii joka ikinen kerta erittäin tiuhaan, mutta en pelkää tai tunne olevani epävarma Hänen seurassaan. Osaan olla luonnollinen ja oma itseni Hänen kanssaan. (tämä on erittäin harvinaista, sillä usein olen todella epävarma miesten seurassa!)
Kuitenkin kotiin päästyäni, ja tajuttuani jälleen kerran tilanteeni, sydämeni murtuu jälleen kerran.
Mutta ajatus jälleen seuraavasta tapaamisesta saa taas minut jaksamaan ensiviikkoihin. Ajatukset keskusteluistamme, hänen hymystään, koko hänen olemuksesta, saavat minut aina pakahtumaan onnesta ja liitelemään vaaleanpunaisiin pilvilinnoihini. Vaikkakin onnen tunteen jälkeen, palattuani takaisin todellisuuteen ja siihen inhottavaan ajatukseen, että hänellä on jo joku toinen, imee energiani ja saa minut ajattelemaan ettei millään ole enää väliä... Että en vain jaksaisi mitään. Tunnen silloin itseni niin ohueksi ja rikkinäiseksi.
Kertokaa, mitä teen. Onko minulla toivoa hänen suhteen?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olet ihastunut ja ehkäpä rakastunutkin omasta mielestäsi. Niin karua kuin se onkin, niin kerron, ettei sinun ja hänen välille ole tulossa "oikeaa rakkaussuhdetta". Hän on ihan oikeasti toisen oma, eikä tule jättämään kumppaniaan sinun vuoksesi. Mitä tahansa sinun ja hänen välillä onkin, on se yksipuolista. Jos ilmaiset tunteesi hänelle, tulet nöyryytetyksi. Sinulla tulee olemaan hyvä elämä ihan toisen miehen rinnalla.
Vain siksi hän kiehtoo koska on varattu. Siinä se. Jos olisit saanut hänet heti, et puhuisi noin. Jätä hänet rauhaan. Hänellä on jo joku toinen.
Kiitoksia teille kahdelle vastauksista. Ehkä tunne on yksipuolinen, mutta haluan kuitenkin huomauttaa, että en ensiksi edes tiennyt hänen olevan toisen oma. Asia tuli vasta myöhemmin selville....
Minä näen teille tulevaisuuden. Kaksi edeltävää vastausta ovat vihaa koska he ajattelevat että petät kun haikailet miehen perään.
Minä näen kuitenkin teille tulevaisuuden. Näen miehen sinun silmiesi kautta ja kun hän on edessäsi hän katsoo sinusta oikealle ja kertoo itsestään, hän luottaa sinuun ja katsoo elämää eteenpäin, hänellä on tumma takki yllään mikä kertoo siitä että hänellä ei ole kaikki hyvin tunne elämänsä puolella mutta ei kerro sinulle siitä koska hän on velvollisuudentuntoinen parisuhteestaan. Hänellä on tunteita sinua kohtaan ja näen hänet sinun rinnallasi kun kävelette, mikä kertoo siitä että teidän elämä kulkee samaan suuntaan.
Jos et tee mitään yritystä häntä kohtaan et saa häntä koska hän on velvollisuudentuntoinen ja hyvä, ei halua loukata ketään ja pyrkii hakemaan aina kaikkia tyydyttävän ratkaisun. Hän vastaa sinulle jos uskallat yrittää.
Kiitoksia erittäin paljon, tuo oli hyvin lohduttavaa kuulla. Ehkä on vielä toivoa... Haluan ainakin uskoa niin.
Hyvin elävä kuva tuli minullekin sinusta hänen kanssaa. Ja samalla aistin miehen kiinnostuksen ja varautuneisuuden. Tämä mies haluaa olla rehellinen kumppanilleen, vaikka heidän onni kukoistuksensa on jo nähnyt.
Ole kärsivällinen miehen suhteen ja nauti ajastasi hänen seurassaan. Tämä mies tarvitsee aikaa vielä, jos luovutat, hänkin luovuttaa. Teillä on tarkoituksenne... Näin jopa hääkuvan tässä yhteydessä, mutta parempi olla innostumatta kuitenkaan =)
Muista että suhde asiat vievät aikaa edetäkseen, varsinkin tuollaisessa tilanteessa.
Äläkä anna itsesi tai kenenkään muunkaan syyllistää sinua siitä, että olet rakastunut varattuun mieheen. Kukaan ei voi tietää asioiden todellista luonnetta, joka on aina ihmisten henkisellä tasolla.
Onni on olla rakastunut!!!! =)
Kiitoksia sinullekin erittäin paljon. Nämä viestit ovat antaneet minulle voimaa ja iloa valtavasti. Ne ovat saaneet minussa suuren toivon kipinän heräämään ja mielen rohkeaksi. Ehkä minulla onkin vielä toivoa...
Toivon todella, että hän olisi kiinnostunut minusta. Kuvittelen ehkä, mutta ollessani hänen kanssaan olen huomannut hänen katselevan minua. Ehkä se on kuitenkin vain rakkauden tuomaa illuusiota, mutta omista tunteistani olen ainakin hyvin varma; Välitän hänestä enemmän kuin sanat voisivat kuvailla. Hän on tällä hetkellä elämässäni se valopilkku, mikä saa minut hymyilemään kilpaa auringon kanssa ja leijailemaan pilvien mukana.
Kiitoksia vielä kerran! :-)
Hänellä on jo vaimo.
Ei kannata missään nimessä sekaantua tähän varattuun mieheen.
Kävele ohitse.
Vapailta markkinoilta löytyy se oikea onnesi.
Niin, järkevintähän olisi taatusti antaa varatun miehen olla. Mutta kun sydän sanoo toisin. En enää tiedä, mitä uskaltaa toivoa... Tunnen itseni niin tavattoman ilkeäksi havitellessani toisen naisen miestä. En edes osaisi kuvitella itseäni kenenkään muun kanssa, ja tämä raastaa mieltä.
Kyllä se on väärin vongata varattua.
Jokainen etsiköön onnensa, mutta ei toisen ihmisen epäonnen kustannuksella.
Jos rakentaa onnensa toiselta riistämän päälle, ei kyllä siunausta onnelleen saa.
Pidä mölyt mahassasi ja tunteet tietonasi ja jätä varattu ihminen rauhaan.
Liian vanhakin sinulle.
Liian vanha, niin no, tämäkin on tietty suhteellista. Haluan kuitenkin huomauttaa, että en tosiaan ole "vongannut" häntä. Päinvastoin. Olen pitänyt mölyt mahassani ja jutellut hänelle kuin kenelle tahansa ystävälleni, vaikkakin ollut ehkä hieman "matalammalla profiililla"... Tiedän kuitenkin itse sisimmässäni, mitä tunnen, enkä vaihtaisi hänen kanssaan viettämiäni hetkiä mihinkään toiseen. Haluan ehdottomasti hänen parastaan, ja aloittamani kysymys oli tosiaan vain siksi, jotta tietäisin uskaltaisinko kuitenkin elätellä toivoa... Mitä tulevaisuus on siis minulle (tai meille) suonut.
On väärin vongata varattua, siitä olen aivan samaa mieltä, mutta hieman eri ajatuksia toiselta onnen riistämisestä. Kaikki elämäntaitokonsultit ja muut trainerit painottavat koko ajan, että onnellisuus on ihmisessä itsessään, kukaan ei voi "tehdä" toista onnelliseksi eikä onneaan voi perustaa toisen ihmisen varaan. Ei se mies lähde onnellisesta suhteesta, vaikka kuinka vonkaisi ja jos lähtee, niin ei ollut onnellisessa suhteessa. Olisiko vaimo onnellinen suhteessa, jos tietäisi miehensä haikailevan toista naista?
Olet oikeassa, mikäli mies olisi onnellinen avioliitossaan, ei tämä lähtisi muiden matkaan tai edes vilkuilisi muita. Toisaalta, siitä huolimatta tunnen itseni hieman syyliseksi ollessani kiinnostunut varatusta. En ole kuitenkaan vongannut. Kuten aikaisemmassa viestissäni totesin, olen pitänyt suhteellisen matalaa profiilia. Kiitoksia kuitenkin viestistäsi.
Kyseinen mies saattaa olla homo. Siksi sun on niin helppo olla hänen seurassaan, et koe huomaamatonta viehättämisen tarvetta. Ole ihan rauhassa ihastunut häneen. Mutta älä mokaa sitä yrittämällä tehdä jotain kalkkunamaista lähentymisyritystä. Ihastukset tulee ja menee.
Hyvä yritys varmasti muutoin, mutta hänellä on tosiaan jo naisystävä! =) Kiitoksia kuitenkin leikkiennustuksesta, vaikka vähän metsään menikin! :-)
Et ilmeisestikään ole sanonut hänelle:"Minä rakastan sinua." Toisaalta sinä haluat omistaa tuon toisen itsellesi. Tämä dualismi ihmiskunnan suurimpia ongelmia. Rakkaus on kaikkien lunnonvara, mutta sitä ei voi omistaa vain itselle. Ongelmasi ratkeaa sillä: sanot hänelle, että rakastat häntä. Mutta voit ensin miettiä kaikki negaatiot ja jos päädyt siihen, että rakkautesi kestää olipa lopputulema millainen tahansa. Unelmasi ei rikkoudu, kohde vaikka vaihtuukin. Mutta omistushalu, joka sinussa voimakkaana vaikuttaa, johtaa epämielyttävään seuraamukseen. Ihminen ei voi omistaa toista ihmistä, eikä sitoa itseensä. Rakkaus täydellistä vapautta ja vapaus on elämää, joka on Jumala ilmoitettuna, mitään muuta ei ole,
Älä nyt vaan mokaa ittees ja mee lausumaan rakkaudentunnustuksia tälle vanhalle varatulle herralle.
Kyseessä on ihan hölmö ihastus- joka luojan tähben menee ohitse.
Mutta älä nyt oo typerys.