Suomen Gallup on tehnyt Helsingin Sanomien toimeksiannosta selvityksen kolmen suurimman puolueemme johtajien ja heidän mahdollisten haastajiensa kannatuksesta. On kysytty yli tuhannen ihmisen mielipidettä. Kokoomus näkyy olevan suurista puolueista ainoa, jolla ei ole johtajuusongelmaa.
Kepussa Vanhanen saa suomalaisilta yleensä vain 33 % kannatuksen puoluejohtajana ja Paula Lehtomäki olisi 52 % mielestä paras, mutta kepulaisilta Vanhanen saa 74 % kannatuksen kun Paula vain 37 %. Olli Rehn on kolmanneksi kannatetuin niin kepulaisten kuin muidenkin suomalaisten keskuudessa, mutta huomionarvoista on se, että Mauri Pekkarista kepulaiset kannattavat enemmän kuin Anneli Jäätteenmäkeä ja Mari Kiviniemeä, vaikka muut suomalaiset antavat noille kahdelle kannatustaan enemmän kuin Maurille.
Mutta mitäpä noista muiden suomalaisten kaanatuksista, sillä kepulaisethan itse asian ratkaisevat, joten Vanhanen saa jatkaa puolueen puheenjohtajana seuraavan puoluekokouksenkin jälkeen ja siis seuraaviin ek-vaaleihin asti. Hyvä. Vanhanen saa siis viedä kepun viidensiin – vai joko kuudensiin – perättäisiin puolueelle tappiollisiin vaaleihin.
Kokoomuksessa Jyrki Kataisella ei ole vakavasti otettavaa haastajaa, vaikka myös Sauli Niinistöllä ja Alexander Stubbilla on vahvaa kannatusta. Jyrkiä pitää parhaana 47 % suomalaisista ja kokoomuslaisista 79 %.
Demareiden ongelma on pahin, kun Jutta Urpilainen saa omiltaankin vain 33 % kannatuksen ja suomalailta yleensä ainoastaan 24 %. Erkki Tuomiojakin pääsee demareiden keskuudessa samoihin 33 %:n kannatuslukuihin, mutta Eero Heinäluoma on kannatetuin 43 %:lla, ja myös kaikilta suomalaisilta hän saa kannatusta hivenen enemmän kuin Jutta, 25 %, mutta jää jälkeen Erkin 28 % kannatuksesta.
Demareilla on siis pakka kovin sekaisin. Saattaapa hyvinkin käydä niin, että Eero Heinäluoma palaa puheenjohtajaksi, ja kun monet kansalaisista varmaan arvostavat sitä, että hän viime ek-vaalien jälkeen otti demarien tappion omaan piikkiinsä ja erosi, niin tulevissa vaaleissa hänet saatetaan siitä palkita runsaastikin.
Ehkäpä demarit itsekin niin arvioivat ja Eero palaa puheenjohtajaksi ja demarit marssivat paraatiovesta hallitukseen, kuten kepun oraakkeli Erkki Laatikainen viime vaalien jälkeen ennusti. Mutta tuskinpa demarit pystyvät kuitenkaan kokoomusta ohittamaan, joten sinipunaan mentäneen kokoomuksen johdolla.
Kepussa Vanhanen saa suomalaisilta yleensä vain 33 % kannatuksen puoluejohtajana ja Paula Lehtomäki olisi 52 % mielestä paras, mutta kepulaisilta Vanhanen saa 74 % kannatuksen kun Paula vain 37 %. Olli Rehn on kolmanneksi kannatetuin niin kepulaisten kuin muidenkin suomalaisten keskuudessa, mutta huomionarvoista on se, että Mauri Pekkarista kepulaiset kannattavat enemmän kuin Anneli Jäätteenmäkeä ja Mari Kiviniemeä, vaikka muut suomalaiset antavat noille kahdelle kannatustaan enemmän kuin Maurille.
Mutta mitäpä noista muiden suomalaisten kaanatuksista, sillä kepulaisethan itse asian ratkaisevat, joten Vanhanen saa jatkaa puolueen puheenjohtajana seuraavan puoluekokouksenkin jälkeen ja siis seuraaviin ek-vaaleihin asti. Hyvä. Vanhanen saa siis viedä kepun viidensiin – vai joko kuudensiin – perättäisiin puolueelle tappiollisiin vaaleihin.
Kokoomuksessa Jyrki Kataisella ei ole vakavasti otettavaa haastajaa, vaikka myös Sauli Niinistöllä ja Alexander Stubbilla on vahvaa kannatusta. Jyrkiä pitää parhaana 47 % suomalaisista ja kokoomuslaisista 79 %.
Demareiden ongelma on pahin, kun Jutta Urpilainen saa omiltaankin vain 33 % kannatuksen ja suomalailta yleensä ainoastaan 24 %. Erkki Tuomiojakin pääsee demareiden keskuudessa samoihin 33 %:n kannatuslukuihin, mutta Eero Heinäluoma on kannatetuin 43 %:lla, ja myös kaikilta suomalaisilta hän saa kannatusta hivenen enemmän kuin Jutta, 25 %, mutta jää jälkeen Erkin 28 % kannatuksesta.
Demareilla on siis pakka kovin sekaisin. Saattaapa hyvinkin käydä niin, että Eero Heinäluoma palaa puheenjohtajaksi, ja kun monet kansalaisista varmaan arvostavat sitä, että hän viime ek-vaalien jälkeen otti demarien tappion omaan piikkiinsä ja erosi, niin tulevissa vaaleissa hänet saatetaan siitä palkita runsaastikin.
Ehkäpä demarit itsekin niin arvioivat ja Eero palaa puheenjohtajaksi ja demarit marssivat paraatiovesta hallitukseen, kuten kepun oraakkeli Erkki Laatikainen viime vaalien jälkeen ennusti. Mutta tuskinpa demarit pystyvät kuitenkaan kokoomusta ohittamaan, joten sinipunaan mentäneen kokoomuksen johdolla.
Vastaukset 26
Vanhimmat
vajoaa ja vajoaa. Jokahan Vanhasen aikana meillä päästäisiin muiden länsimaiden tasolle, muuallahan kepuloisten osuus on reippaasti alle 10% mm Ruotsi, Norja ja Tanska.
Kokoomuksella on hyvin pullat uunissa, uudet terävät johtajat mm Katainen ja Stubb, hyvä yhteinäisyys ja selvät visiot tulevaisuudesta. Kokoomus pyörittää Mattia ja kepulaisia tahtonsa mukaan ja sillä kepun pahimmat ylilyönnit saadaan estettyä. Demareilla on aika paha ongelma Urpilaisessa ja vaihto heidän kannattaisi harkita. Demareiden yhteistyötä tarvitaan tämän laman jälkien siivoamiseen. Tosin oikein olisi, että kepu siivoaisi omat sotkunsa, seuraavan hallituksen lähtökohdat on huonommat, kuin 90-luvun alun laman. Velkaa on niin paljon, että lisää ei voida ottaa, säästöt on tekemättä, verotulot pienemmät, maan kehittäminen jäännyt kepun siltarumpuihin ja parin viraston epäonnistuneeseen siirtoon.
Hassua, mutta veronmaksajien kannalta Matti Vanhanen on paras kepun johtoon, yhtä hyvä voisi olla Paavo Väyrynen;-)))
...olemme samanmielisiä. Tietysti meitä on paljon, suuri enemmistö suomalaisista on kunnon suomalaisia, jotka ajattelevat isänmaan parasta.
(Lipsahti edellä nikillä, jota en vielä halua ottaa käyttöön, siksi poistin sen - tämä sama se sisällöltään oli)
läpi. Kepulaisuuden perusongelma on se, että todellisuudessa yhden asian liike, eli maatalouden. Valitettavasti yhteiskunta on sen verran kompleksinen rakennelma, että näkökannan on oltava laajempi.
Keskustalaisten kuntien järkyttävät talousvaikeudet kuvastaa hyvin keskustalaisuutta ja heidän suppeaa kykyä hahmottaa asioita kokonaisuuksia, kepulaisille suuri kokonaisuus on perheviljelmä ja maatila..
Sinulle on tulossa hyvä nikki, sonnipelle näkee taas painajaisia;-))
liekö peräti valtiotieteen tohtori, terävää poliittista analyyssiä!
käydä niin, että Vanhanen jatkaa kesäkuun puoluekokouksen jälkeen.
Porvarillisen Suomen kannaltahan se olisi hyvä juttu. Matin politiikkahan on hyvää porvaripolitiikkaa. Tässä taannoin ihmeteltiin samaisessa lehdessä kansansuosion oikullisuutta.
Suomen keskusta ja Vanhasen hallitus on toteuttanut/toteuttamassa lähes kaikki vaalilupauksensa, jotka se teki ennen vuoden 2007 vaaleja ja sai soviteltua hallitusohjelmaan.
Mutta sama porukka, joka äänesti keskustan suurimmaksi puolueeksi ei nyt pidäkkään näiden lupausten toteuttamisesta?
Onhan toki kansalaiset tottuneet demarien vaalilupauksiin, joita ei aiotakkaan totettaa halituksessa oltaessa. Sellainen peli, että toimitaan vaalilupausten ja hallitusohjelman mukaiseti tuntuu olevan suurelle osalle kansalaisia kauhistus...
olet tullut kepulaiseksi. Ei sentäs, ei järkimies voi sillä tavalla seota. Näet vaan tuossakin pintaa syvemmälle. Hyvä, Matti jatkakoon minunkin puolestani.
Tämätollo ei osaa kirjoittaa mitään, ei yhtään mitään "omasta päästään". Hullu, mikä hullu punikkinarsisti.
Kun pyrkii esittämään tosiasioita, täytyy tukeutua faktatietoihin. Niitä saadakseen täytyy ”kopsata”. Tällä kertaa ”kopsasin” noita tietoja lehdessä olleista mielipidemittauksen tuloksista.
Jos sen sijaan pyrkii vain heittämään huulta ja herjaa ilman mitään sidosta tosiasioihin, vaikkapa niin, että kepun politiikka olisi parasta suomalaisten enemmistölle, tai että sinä olet naistenmies, minä onneton nyhjääjä tai peräti homppeli, sinä porvari ja minä punikki ja muuta ellaista, silloin on pysyttävä vain oman pään tuotoksessa, sillä faktatieto olisi noissa pyrkimyksessä suureksi haitaksi.
Puolueilla on varmaan omat johtajuusongelmansa ja joillakin vahvuutensa. Ongelmana demokratian kannalta voi olla myös se, että puolueen suosio kiinnittyy niin vahvasti sen johtajaan. Jos verrataan asiaa vaikkapa joukkueurheiluun, joukkueen menestyminen ei koskaan perustu vain päävalmentajaan. Jos joukkueessa ei ole huippupelaajia, hyvää strategiaa yms., menestystä ei voi odottaa. Hyvä valmnetaja ei titenkään ole mikään haitta, mutta siihen ei pelkästään kaaduta tai sen varassa nousta.
SDP:llä on varmasti johtajuusongelma, mutta ei vaihdos ratkaisisi vielä mitään. Sanoma pitää myös aada sellaiseksi, että se alkaa kiinnostaa ihmisiä. Kepulaisuudessa ei taas ole juuri mitään hyvää, joten hyväkään johtaja ei saa muutettua sontaa joksikin herkuksi.
Sinipunaan en usko muussa tapauksessa kuin, että demarit nousisivat suurimmaksi puolueeksi. Se näyttää olevan näillä näkyvin mahdoton tehtävä. Seuraavaa hallitusta voi olla vaikea kasata, jos sekä demarit että Kepu jatkavat alamäkeä. Kokoomus tarvitsee kuitenkin toisen apupuolueekseen enemmistöhallitukseen.
Siis siinä, ettei seuraava hallitus ole sinipuna. Voi hyvinkin käydä niin, että vaikka demarit saisi vaaleissa toiseksi suurimman kannatuksen – mikä on hyvin todennäköistä puolueen johtajuusongelmista huolimatta – he eivät halua lähteä hallitukseen siinä tilanteessa, vaan ajattelevat, että kepu saa olla korjaamassa jälkiään ja menettämässä siinä yhä kannatustaan. Ehkäpä kokoomuskin ottaa kumppanikseen mieluummin jo nyt nöyryytensä osoittaneen kepun kuin demarit, joita se ei uskone saavan puikkoihinsa yhtä helposti.
Totta myös on, että johtajakeskeinen näkemys puolueista vie katseita harhaan oleellisemmasta, mutta niinhän on ollut lähes aina ennenkin, niin meillä kuin muualla. Ajattelepa vaikka Väinö Tanneria ja Paavo Lipposta demareissa, toiselta kantilta Pertti Paasiota ja Eero Heinäluomaa, joiden imago oli huonompi kuin mies itse. Tai kokoomuksessa Juha Rihtniemeä, Harri Holkeria ja Sauli Niinistö, nyt myös Jyrki Kataista, ja toisaalta Pertti Salolaista ja Ville Itälää, jotka myös olivat imagoaan parempia miehiä.
Kepussakin noita vastakkaisten imagojen omaavia johtajia on ollut, ja varmasti kaikkein voimakkain siellä oli Urho Kekkonen, joka ei koskaan ollut puolueensa puheenjohtaja, mutta hänellä oli paljon vahvempi tuki kuin Maalaisliitto se toinen liitto, Neuvostoliitto.
Totta tietysti on, että menestyäkseen puolueen pitää saada sanomansa sellaiseksi, että se houkuttaa kansaa sitä kannattamaan. Demarien johdossa täytyy olla tosi tunareita, jos he eivät saa tässä ja todennäköisessä lähitulevaisuudessa sanomaansa läpi. Kepulle sellaisen luulisi olevan tässä tilanteessa mahdotonta.
Puolueen suosion kiinnittyminen sen puheenjohtajaan, on minusta aika lailla, ellei ihan kokonaan, median synnyttämä ilmiö, un media haluaa dramatisoida puolueiden väliset suhteet niiden puheenjohtajien välisiksi suhteiksi ja kannatuksen laskut ja nousut puheenjohtajien epäonnistumisiksi tai onnistumisiksi.
Kokoomuksella on minusta tällä hetkellä paras tilanne, kun Kataisen lisäksi löytyy muitakin näkyviä ja asiansa osaavia henkilöitä julkisuuteen haastateltaviksi, mm. Risikko, Vapaavuori, Stubb, jne... Kepu minusta haikailee aivan turhaan Vanhasen vaihtoa, koska ei se mitään auttaisi. Eihän puolueella edes ole ketään toista Vanhasen tasoista asiajohtajaa, jollainen pääministeriksi tarvittaisi.
SDP:n ongelma on minusta siinä, että puolue hajosi Lipposen tiukan otteen jälkeen eikä heinäluoma saanut sitä kasaan. Puolueen eliitti ja kokeneet konkarit ovat jättäneet Urpilaisen selviytymään yksinään, mikä ei oikein näytä onnistuvan. Tyttöressu ei ole pystynyt muuhun kuin terväsanaiseen verbaliikkaan, kun asiasisällöt puuttuvat, mikä ei todellakaan kiinnosta liikkuvia äänestäjiä tippaakaan.
SDP:llä on aate pahasti hakusessa, kun sata vuotta vanha työväenideologia kiinnostaa tänä päivänä yhä pienenevämpää ja vanhenevampaa väestönosaa. Demareiden olisi saatava ote nuorista aikuisista ja koulutetusta keskiluokasta, mikä ei pelkillä työväenfraaseilla onnistu; kokoomus ja vihreät ovat siinä sata kertaa vetovoimaisempia, vaikka Urpilainen kulkisi verkkosukissa ja minihameessa joka päivä.
-Jäbä
Olen vähän eri mieltä kanssasi paristakin kohdasta. Siinä olen samaa mieltä, että yhteiskunnan viihteellistyminen ja pinnallistuminen nostavat ja laskevet puolueita mielikuvien perusteella. Puheenjohtajat ovat usein noiden pinnallisten mielikuvien selkeimmät mannekiinit. Ymmärrän, että nykyinen hallituspolitiikka on sinulle mieleen ja Vanhanen on sen toiminnan tärkein lukko. Kokoomus saa tehdä vapaasti mieleistään politiikkaa, eikä Vanhanen heitä normaaliin kepu-tyyliin kapuloita rattaisiin. Mistään ohjelmallisista seikoista ei silti ole kysymys.
Pilkkaat ansiokkaasti demareiden edellistä ja nykyistä puheenjohtajaa. Heinäluoman aikana ay-liikkeen vaikutus oli (kuten sanoit) liian voimakasta ja nykyisen aikana liian vähäistä, mikäli ay-liikkeen viestejä ja Ydinvoima-Putkosen lausuntoja on uskominen. Siis ay-liikkeen liiallinen ja liian vähäinen vaikutusvalta ovat miinuksia demareiden puheenjohtajalle. Vaikea kuvio. Mainioiden, toisaalla antamiesi lukuvinkkien aluksi lueskelin demareiden viimeisimmän periaateohjelman. Se on kymmenen vuoden takaa, mutta mielestäni yllättävän moderni ja hyväksyttävissä-oleva. Se ei varsinaisesti mitenkään vaikeuta vastuullisen yritystoiminan harjoittamista, vaan pitää "ohjaksissa-olevaa markkinataloutta" parhaana tapana hoitaa taloutta. Solidaarisuutta, vastuuta köyhistä, yhteisöllisyyttä ja sen sellaista toki vaaditaan, mutta sinänsä ohjelma on minusta ok.
Kokoomuksen puheenjohtaja Kataisen suosio ei ole minusta minkään ylivoimaisen poliittisen osaamisen tulosta, vaan lähinnä aikaan sopivan mielikuvan tulosta. Toki Stubbin energisyys ja Niinistön valtiomiesmäisyys tukevat kokoomuksen kokonaismenestystä, mutta heilläkään ei minusta ole sellaista erityisosaamista, mikä ei ole helpostikin korvattavissa. Mielikuvista on kysymys. Kokoomuksen positiivinen mielikuva on ohjelmallisista asioista riippumatta onnistuttu myymään suurelle osalle kansalaisista, mutta sen kestävyydestähän ei ole tietoa. Muutenkin puhutaan muutamien prosenttien siirtymistä puolueiden välillä. Kokoomus on tiedusteluiden mukaan edelleen suurin, mutta laskussa. Samoin keskusta laskee edelleen. Demarit on vaihteeksi hienoisessa nousussa, joten usein viesteissäsi manaamasi demareiden syöksykierre lopulliseen tuhoon ei vastaa omia havaintojani.
Ei kokoomus Vanhasta mihinkään vedätä, koska hallitus toteuttaa itse sopimaansa ohjelmaa eikä sitä ole kokoomuksen tahdosta miksikään muutettu. Se, että väitetään vanhasen tekevän, mitä kokoomus haluaa, on tyhjää puhetta ja perää vailla.
Kokoomuksen suosio ei todella ole kovin paljoa kasvanut ja etumatka kahteen muuhun on kaventunut. Mielikuvista ei siis ole kyse, mutta ehkä siitä, että Kataisen uutuudenviehätys alkaa laimeta ja valtionvarainministerin posti jäytää kannatusta. Mielikuvistahan kaikkien puolueiden osalla on kyse, ja kokoomuksesta on nyt syntynyt asiallisemi ja enemmän uudistuksia ajavan puolueen mielikuva kuin kahdesta muusta.
Demareita olen arvostellut lähinnä retoriikasta ja puheiden asiasisällön puutteesta, kun Heinäluoma keskittyi räksyttämiseen ja Urpilainenkin enimmäkseen vain nalkuttaa - ilman asiaa. Nousussahan demarit ovat olleet, mutta edelleen kolmanneksi suurimpana. On se minusta melkoinen syöksy ykköstilalta, jossa demareilla oli parhaimmillaan useampi prosenttiyksikkö enemmän kannatusta kuin nykyisellä ykköspuolueella on nyt.
-Jäbä
Ei johtajuus suinkaan itseisarvoisesti ole henkilöön sidottua. Vihreillä on ollut monenmoista´johtajaa, silti puolueen eeneminen on ollut vakaata ja politiikka johdonmukaista. Sama koskee vaikkapa ruotslaisia, ja isoista puolueista Kokoomusta. Kokoomuksessa on riittävästi vahvoja ministereitä ja muita toimijoita, Niinistö, Vapaavuori, Häkämies jne, ettei sen politiikka ja politiikan teko ole yksin puheenjohtajan varassa.
Kepun ongelma on kärjen kapeus, ja oikestaan sen kärjen vanhakantaisuus. Pekkarinen, Väyrynen, Kääriänen eikä edes Jäätteenmäki edusta parhaalla tahdollakaan tätä päivää. Nykyaikaan sopivia johtajahahmoja siellä ei Vanhasen ja Rehnin tavoin juuri muita ole, Lehtomäestä sellainen saattaa syntyä.
SDP:llä johjajuusongelma on karmaisevin. Puolue on sisältä täysin hajalla nyt kun ay-siipi on laitettu hyllylle, Jutalle ei tukea tule kuin Kalliomäeltä. Heinäluoma esiintymisillään vetää koko ajan mattoa puheenjohtajan alta ja muutenkin tuhoaa (tajuamatta sitä itse) puolueen julkisuuskuvaa. Kun Lipposen haamu vielä murahtelee kaiken taustalla, ja ikääntyvät sosiaalitantat á la Arja Alho jupisevat omiaan niin miten tuollaista joukkoa johdat. Ainoa olisi autoritäärinen kuri, Lippos-typpinen itsevaltius, joka saattaisi johtaa puolueen kannatuksen nousuun, jos tuo itsevaltias olisi ns valistunut. SDP siis jatkaa kuihtumistaan, mikä on Kepun onni, näin Kepu saa sitä arvotonta ansionnousua jota yleensä nautitaan oppositiossa. Kepu ei näytä niin surkealta kuin se on kun SDP on sitä sata kertaa surkeammassa jamassa.
Luin kirjoituksesi suurella tyytyväisyydellä enkä pelkästään sen vuoksi, että olen paljossa samaa mieltä kanssasi. Tyytyväinen olen siihen, että tänne kirjoittavien joukkoon on astunut kehityskykyinen ja omilla aivoillaan ajattelemaan kykenevä asiakirjoittaja. Varmaan olemme monista asioista eri mieltä, mutta se ei muuta näkökantaani, jos jatkat näin tasokkaalla linjalla muuten.
Yhtä hyvin asian voisi tulkita niin, että SDP on uudistumisen käymistilassa. Silloin kun tällainen prosessi on meneillään, puolue näyttää ja myös on heikko. SDP:lle tilanne ei suinkaan ole uusi. 1950-luvulla puolue joutui paljon vakavampaan hajaannuksen tilaan, mutta selvisi siitäkin. Silloin puolueen hajottamista johdettiin myös ulkoapäin, presidentti Kekkosen vaihdittamana. Kyse oli Kekkosen taistosta tannerilaista ns. oikeistososialidemokratiaa vastaan. Kun SDP sitten vasemmistolaistui, siitä tuli Kekkosenkin hovipuolue.
Nyt SDP on uuden haasteen edessä. Tai on ollut sitä jo pitemmän aikaa. Hyvinvointiyhteiskunnan rakentajasta on tullut sen puolustaja. Siinä edistyksellisyys on vaihtunut tietynsorttiseen konservatismiin. Sukupolvien vaihtuessa nuoremmat pitävät saavutuksia itsestään selvyyksinä. SDP ei saa eikä sen pidäkään saada ja elää ikuisesti entisten meriittiensa varassa. Puolueella on ollut vaikeuksia löytää tähän päivään sellaista poliittista sanomaa, joka vaikuttaisi raikkaalta ja uudistushenkiseltä. Ehkä siinä on ollut älyllistä laiskistumistakin, mutta myös sitä, että aatefilosofoinnin sijasta on keskitytty vain päiväkohtaiseen käytännön politiikkaan. Sellainen ei kanna pitemmän päälle.
Tosiasia on se, että Suomessa poliittinen valta on siirtynyt yhteiskunnassa keskiluokalle. Tämä aikaisempaa koulutetumpi väestönosa ratkaisee meillä poliittisen suunnan muutokset. Keskiluokkaa ei voi pitää minään kurjalistona, jonka etujen vaaliminen olisi jotenkin moraalisesti korkea-arvoista. Siksi siihen suuntaan on harrastettu yhä enemmän mielikuvapolitikointia ja sitten etsitty suhteellisen epätasa-arvon elementtejä vaalitäkyiksi. Tässä Kokoomus on onnistunut parhaiten, kun se viime vaaleissa keksi houkutella koulutettuja naisia äänestäjäkseen. Kokoomuksen on helpompi kuin SDP:n ulottaa sanomaansa keskiluokkaan. Kun SDP tekisi saman, sitä syytettäisiin siirtymisestä parempiosaisten etujen ajajaksi. Kokoomus taas on siirtynyt huonompiosaisten asian ajajaksi, kun se on ulottanut edunvalvontansa hyväosaisista kohden keskiluokkaa. SDP on tässä kohden puun ja kuoren välissä. Vain olojen kurjistuminen kuten työttömyyden kasvaminen voi ainakin väliaikaisesti kasvattaa taas SDP:n suosiota. Toinen kysymys on sitten se, missä määrin keskiluokka tarvitsee yhteiskunnan palveluja. Tässä kohdin vanhusväestö saattaisi muodostua SDP:n menestyksen ankkuriksi.
Kepua en tässä yhteydessä käsitellyt, koska siihen ei ole tarvetta. Ei ole tarvetta sen vuoksi, että Kepulla ei ole tulevaisuuden yhteiskunnassa mitään merkittävää roolia, kun maatalouden merkitys elinkeinona on vähentynyt ja syrjäseutuasuminen koko ajan vähenee muutoinkin. Peräkammarin pojat ovat vähenevä luonnonvara.
Tuo uskosi sosialidemokratiaan on niin naiivia, että se on jopa hellyttävää, vaikka onkin todella naurettavaa.
SDP oli aikanaan puoluehajaannuksen vuoksi heikkouden tilassa, mutta kokonaisuudessaan SDP - TPSL oli kuitenkin kooltaan merkittävä, ja kun muistetaan, että SKDL oli niinikään merkittävä, niin vasemmisto kokonaisuudessaan oli vahva, vaikka emo SDP oli heikoimmillaan.
Nyt SDP:n heikkous ei ole johtanut puoluehajaannukseen kuin sisäisesti, ja se taas on johtanut puolueen kannatuksen dramaattiseen romahtamiseen. Jotajuuskriisi on vain oire todellisesta taudista, politiikan linjattomuudesta ja katsomisesta pelkästään taaksepäin. Hyvinvointiyhteiskuntaa rakennetaan ja kehitetään edelleen, kaikki puolueet sitä puolustavat, ei pelkästään SDP. SDP on ainoa, joka ei sallisi mitään muutettavan, se luulee, että puolustamista on se kun mihinkään ei kajota. Muut ymmärtävät sen, etä hyvinvointiyhteiskunta voidaan säilyttää vain kehittämällä sitä aikaansa vastaavaksi. SDP on se joka harrastaa mielikuvapolitikointia, vastakkainasettelua. Nuo vastakkainasettelut ovat kuitenkin osoittautuneet olemattomiksi, maailma ei olekkaan enää demarien mielikuvien mukainen työläiset vastaan työnantajat, köyhät vastaan rikkaat tai maalaiset vastaan kaupunkilaiset. Maailma on paljon monitahoisempi, sitä ei voikkaan johtaa virkamiesmäisesti hallinnollisilla päätöksillä ja loputtomalla kontrollilla.
Surkuhupaisaa on se, että SDP on periaatteessa kansainvälisin puolueemme. Sosialistit ovat historiallisesti olleet hyvin verkottuneita veljespuolueiden kesken eri maissa. Tuo kansainvälinen joukko onkin nyt kaiken eniten hukassa globaalin maailmanjärjestyksen kanssa. Demarien edustajat näpräävät joidenkin toisarvoisten globalisaatioraporttien parissa kun pitäisi puolustaa työtä kaikkialla. Kuvaavaa on myös se, kuinka SDP:n ay-siipi vastustaa hurjasti pääoma- ja yritysverotuksen nostoa, kun taas puolueen punavihreä osasto sitä ajaa. Ay-liikkeessä sentään emmärretään, että työpaikat säilyy vain jos yritykset menestyy, Jutan malli taas lähtee ikivanhasta vastakkainasettelusta pääomien ja työn välillä. Taitaa olla niin, että Lauri Ihalainen joudutaan juutamaan hätiin SDP:n seuraavaksi puheenjohtajaksi. Se olisi ainut tapa palauttaa puolueen uskottavuus
Minusta tuo kokoomuksen vaalislogan kuvaa hyvin tilannetta, johon sdp on nyt jutunut, kun sinäkin kuvailet puolueiden tilannetta ja demareiden ongelmia luokkayhteiskunnan muutosten kautta. Nyt voisi minusta olla jo aika, että tällaiset vastakkainasettelut jätettäisi sivuun, kun ne eivät enää selitä mitään yhteiskunnallisesti merkittävää asiaa puolueiden kannalta.
SDP oli tolo merkittävä tekijä hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa, mutta setapahtui suljetun talouden Suomessam tullimuurien suojassa, sellaisessa tukiyhteiskunnassa, jossa inflaatiolla ja devalvaatiolla voitiin hoitaa verotulojen riittävyys. Nyt olisi tunnustettava se tosiasia, että avoin markkinatalous on uusi ympäristö, jossa on toimittava sen ehdoilla. Tämä panee puolueet keskenään aivan eri asetelmaan, missä ne historiallisesti ovat luokkayhteiskunnassa olleet.
Mediassakin usein taivastellaan sitä, ettei puolueilla itse asissa ole juuri mitään eroja suhteessa toisiinsa. Saman voi todeta ottamanna puolueiden periaate- ja tavoiteohjelmat käsiinsä. Niistäkään ei juuri löydä kovin kummoisia linjaeroja tai vastakkainasetteluja, kun kaikki tähtäävät hyvinvoinnin lisäämiseen, tasa-arvoon ja siihen, ettei mitään ihmisryhmää jätetä heitteille.
Minusta on alkanut tuntua, että kokoomuksen kasvanut suosio johtuu pelkästään siitä, että kokoomus ensimmäisenä, ehkä vihreiden kanssa, on ymmärtänyt, mitä avoimeen, markkinaehtoiseen maailmaan liittyminen edellyttää kanslliselta päätöksenteolta ja politiikalta. Keskusta ja sdp eivät ole tätä vielä kaikin osin sisäistäneet, kun kummassakin puolueessa on omat menneitä ikoja takaisin toivovat konservatiivinsa, jotka nostalgisesti haaveilevat sellaisen jakopolitiikan paluusta, jota Kekkosen aikana oli mahdollista harrastaa. Kepussa näitä on selvästi enemmän kuin demareissa.
Niinpä se, mitä sanot sdp:n tarpeesta löytää uusi ja raikas poliittinen sanoma, on minustakin olennaisinta ja tärkeintä, jos sdp aikoo päästä uuteen kasvuun. Tuon sanoman löytäminen sen sijaan voi olla vaikeaa, jos samaan aikaan katsotaan, että se edellyttää vanhan aatteen hylkäämistä. Sellainen johtaa pelkkään turhaan vastakkainasetteluun, jossa kinataan kaikesta muusta paitsi politiikan tavoitteista, vaikka vain tavoitteet ovat tärkeitä.
Kyllä keinot aina löydetään, kunhan ensin osataan määritellä tarpeeksi kirkkaasti ja konkreettisesti se, millaisen Suomen haluamme rakentaa tähän globalisoituvaan markkinatalousmaailmaan, joka muuttuu ympärillämme koko ajan ja vaikuttaa suunnattoman paljon meidön hyvinvointimme edellytyksiin halusimme sitä tai emme.
-Jäbä
Laitoin eilen sinulle vastineen, jossa hieman oudoksuin usein toistelemaasi mielestäni epäloogista näkemystä, että Vanhasen politiikka voisi tuoda kepulle uusia kannattajia.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8603772/40859109
Ilmeisesti tyrmäsin näkmyksesi omalla, mielestäni paljon loogisemmalla näkemyksellä niin, ettet näe mahdolliseksi näkemystäsi puolustaa. Vai mitä?
Muuten, jos olet kokoomuksen kannattaja, miksi ihmeessä sinulla on huoli kepun kannatuksen pysymisestä hyvänä? En minä kokoomusta äänestäneenä sellaista murehdi, joskaan en ole täysin tyytyväinen kokoomuksenkaan politiikkaan, eli tämän hallituksen politiikaan, sillä kokoomuspolitiikkaahan se on - onneksi, sillä kepupolitiikka olisi varmasti pahempi juttu.
Vanhasen politiikka ei ole juurikaan vähentänyt kepun kannatusta:
http://www.taloustutkimus.fi/tuotteet_ja_palvelut/puolueiden_kannatusarviot/puolueiden_kannatusarviot_2009/
Pudotus tapahtui eduskuntavaalien jälkeen, minkä lasken sen seuraukseksi, että Kepu lähti kokoomuksen kanssa hallitukseen. Kepun kannattajissa on näet paljon herravihaisia punamullan ystäviä ja niitä, jotka siirtyivät persuihin, kun kepu lähti "herrojen kanssa marjaan".
Logiikkani kepun osalta perustuu oikeastaan vain siihen, että kokoomuksen ja vihreiden kannatus on kasvanut ja rkp:nkin pysynyt suunnilleen ennallaan, joten kepun kannatuksen lasku porvarihallituksessa ei johdu Vanhasesta, vaan siitä, että kepun punamuötajoukko ja muu vasemman laidan väki kalvaa kepun uskottavuutta sisältä käsin.
Näkemysten puolustaminen ei muuten ole minulle millään tavalla tärkeää, koska mielipiteet ovat mielipiteitä ja niitä saa kaikilla olla ihan sellaisa kuin kukin haluaa. Olen toisaalla MPP:lle koettanut perustella, miksi puhe siitä, että vanhanen olisi kokoomujksen puudeli ja Katainen johtaisi hallitusta, on pelkkää potaskaa. Vanhanenhan johtaa hallitusohjelman toteuttamista, joka on neljän puolueen yhteinen ohjelma. Siitä ei ole yhtään kertaa poikettu kokoomuksen suuntaan, joten puhe siitä, että kokoomus veisi ja vanhanen vikisisi, on pelkkää puppua - minun mielestäni. En siis näe hllituksen politiikassa sen enempää kokoomuspolitiikkaa, mitä muut hallituspuolueet olivat mukana hallitusohjelmaan sopimassa.
Eikä minulla ole kepun suhteen mitään huolia. Olen vaan sen verran seurannut kepun onnetonta politiikkaa sdp:n kynnysmattona ja päähänpotkittavana, että mielelläni näkisin nykyisen yhteistyön jatkuvan, varsinkin kun sdp näyttää hukanneen kaiken aiemman osaamisensa.
Sinipunaa ei siis ole nyt paljoakaan syitä haikailla, koska sdp ei näytä sellaiseen kykenevältä, kun se vain lietsoo sata vuotta vanhaa vastakkainasettelua työväenaatteen ja itse kuvittelemnsa kapitalismin välille.
Kepu on vasemmistopuolue
Kapiukko vaatii ottamaan kantaa juttuihinsa, mutta lusmuilee eikä itse vastaa huutoihinsa
ON ON
Kokoomuksella on vihdoinkin johtajuus kunnossa, kun kaikki ei makaa yksin kataisen karisman varassa, vaan puolueella on muitakin vahvoja nimiä laventamassa kannatusmahdollisuuksia, eli Niinistö, Stubb, Vapaavuori, Risikko ja muutama muukin.
Keskustan pulmana on edelleen puolueen paha sisäinen kahtiajakautuneisuus, kun konservatiivinen etu- ja jakopolitiikkaan jämähtänyt kenttä- ja puolueväki haluaisi ajaa vain "omien kannattajien etuja" eikä pysty näkemään sitä, että hallituksessa on otettava vastuuta koko Suomesta. Kun Vanhanen kaiken lisäksi johtaa maltillista, keskustaoikeistolaista hallitustaan asiallisesti ja eleettömästi hallitusohjelmaa tehokkaasti toteuttaen, niin punamultaa kaipaava kepun kentän ja perinnekannattajien enemmistö kihisee pidätetystä raivosta ja puoluesihteerin tahtipuikon mukaan väittää Vanhasen olevan kokoomuksen vedättämä ja omat kannattajansa hylännyt pääministeri.
Itse asiassa kepun kannatus ei ole juuri lainkaan laskenut kunnallisvaalien jälkeen, ja eduskuntavaalien jälkeinen kannatuksen pudotus voidaan hyvin panna porvarihallituksen synnyttämisen piikkiin, kun kepun maaseutukannattajien köyhin ja herravihamielisin siipi painui kannattamaan persuja ja vasureita. Noita ihmisiähän kepu ei takaisin kannattajikseen saa muuten kuin menemällä oppositioon, mitä Vanhanen tuskin suunnittelee.
Sdp:n pulma johtuu minusta ennen muuta Lipposen ja Heinäluoman vahdinvaihdoksesta ja siitä, että politiikan linja samalla muuttui markkinaehtoisesta uudistuspolitiikasta ja rakentavasta yhteistyöhengestä vanhoillisen työväenaatteen suuntaan ja kahtiajakavaksi riitelyksi, kun Heinäluoma toi ay-liikkeen ärhentelevän ja uhittelevan tyylin eduskuntaan ja hallitukseen.
Tämä käänsi sdp:n kannatuksen jyrkkään luisuun ja johti Heinäluoman suunnittelemattomaan eroon, mihin sdp ei ollut valmistautunut lainkaan. Tämä valmistautumattomuus johti kymmenen puheenjohtajakandidaatin esiinmarssiin ja sellaiseen sisöiseen valintaprosessiin, jossa kenelläkään ehdokkaalla ei ollut kuin murto-osa piirijärjestöjen ja puolueväen kannatuksesta. Valituksi tullut Urpilainen ei ole vieläkään saanut oman puolueensa enemmistön tukea, vaan joutuu haparoimaan politiikassaan hyvin yksinäisesti.
Kun tämä näkyy selvänä linjattomuutena ja pinnallisena populismina, niin on aivan turha odottaa, että sdp nousisi ensi vaaleissa sellaiseen asemaan, että siitä olisi hallituspuolueeksi. Paljon pitäisi asiapuolella tapahtua, että sinipuna syntyisi, vaikka ei se puheenjohtajan vaihtamista minun mielestäni vaatisi - enintään sen, että Urpilainen osaisi ottaa kiinni politiikan sisällöistä ja jättäisi hallituspuolueille nalkuttamisen vähemmälle.
-Jäbä
Ei kepu mitenkään erityisesti jkautunut ole, sillä Vanhasellahan on lähes yhtä vahva kannatus kepulaisksi ilmoittautuneilta kuin Kataisella kokoomuslaisilta, Vanhasella 74 % ja Kataisella 79 %. Juuri siitä minäkin iloitsen, ja olen iloni syynkin jo avauksessani ilmoittanut ;)
Tulos on helposti pääteltävissä tuosta mielipidekyselystä: Vanhasen kannatus ei-kepulaisina esiintyvien joukossa on perin heikko, ja sieltähän niitä lisä-äänestäjiä kepun pitäisi saada, jos se aikoisi kannatustaan parantaa.
Mistä sitten Vanhasen heikko kannatus ei-kepulaisten joukossa johtuu? Tietysti siitä, että hänen nähdään aivan liiaksi mukautuvan kokoomuksen politiikkaan, ja kun kokoomuslaisten mielestä kokoomuksen poliitikot sitä kuitenkin paremmin toteuttavat , ei sieltä Vanhaselle kannatusta tule, ja muiden, kuten persujen ja demarien mielestä se hallituksen kokoomuspolitiikka ei saa kannatusta, niin ei saa Vanhanenkaan.
Mutta, kuten jo avauksessa totesin, kepulaisethan johtajansa valitsevat, ja hyvä niin – nimenomaan tässä tapauksessa sen hyviä seuraamuksia ajatellen! ;)
Oikeassa lienet siinä, että demarit eivät ole seuraavassakaan hallituksessa. Tuskinpa demareilla tässä ja tulevassa tilanteessa suurta hinkua hallitukseen on, ja miksipä kokoomus haluaisi vaihtaa kumppaniaan, jos sitä edelleen johtaa Vanhanen. Ymmärtänet, mitä tarkoitan ;)
Seurasitko viime vaalikampanjaa?
Tämän hallituksen ohjelma on suoraan Keksustan vaaliohjelmasta- Miten se siten voisi olla Kokoomuksen mukainen ohjelma.
Herää jo todellisuuteen.