Piti ihan kaivaa ja lukea palstan kätköistä muutaman vuoden takainen pohdintani ihastumisesta ja siitä kertomisesta kohteelle. Eipä olleet ajatukset juuri muuttuneet. Selvyyttä ei siis ole tullut, siitä mikä on järkevää tai mitkä ovat tunnustamisen motiivit.
Se tosin muuttui, että nyt ystäväni tietää ihastumisestani. Muutama päivä sitten, hetken mielijohteesta kerroin mitä muutama vuosi sitten tunsin häntä kohtaan. En osaa selittää miksi tein sen. Aika on tehnyt tehtävänsä ja olin saanut etäisyyttä asiaan, halusin tunnustaa. Ehkä olin vain utelias.
Tieto tuli totaalisena yllätyksenä hänelle, "puun takaa" kuten hän itse asian ilmaisi. Mutta se kuinka hän kohtasi asian ei tullut yllätyksenä minulle, kaikki on hyvin välillämme edelleen. Näin pitkän ajan jälkeen arvelinkin, että paljastus ei särje enää mitään, korkeintaan vahvistaa. Olen edelleen huippu tyyppi hänestä ja minä ajattelen hänestä samoin.
Olen tyytyväinen itseeni, koska nyt tunnen, että olen rehellinen hänelle. Enkä tarkoita sitä, että nyt hän tietää ihastumisestani, vaan että hän tietää bi-seksuaalisuudestani. Odotan innolla seuraavaa tapaamistamme. On mielenkiinnoista nähdä, mitä tämä tuo tullessaan. En odota mitään romantiikkaa välillemme, mutta uskon sillä olevan vaikutusta suhteemme dynamiikkaan. Se kuinka ja mihin suuntaan, jää nähtäväksi.
Lämmintä talvenalkua kaikille!
Se tosin muuttui, että nyt ystäväni tietää ihastumisestani. Muutama päivä sitten, hetken mielijohteesta kerroin mitä muutama vuosi sitten tunsin häntä kohtaan. En osaa selittää miksi tein sen. Aika on tehnyt tehtävänsä ja olin saanut etäisyyttä asiaan, halusin tunnustaa. Ehkä olin vain utelias.
Tieto tuli totaalisena yllätyksenä hänelle, "puun takaa" kuten hän itse asian ilmaisi. Mutta se kuinka hän kohtasi asian ei tullut yllätyksenä minulle, kaikki on hyvin välillämme edelleen. Näin pitkän ajan jälkeen arvelinkin, että paljastus ei särje enää mitään, korkeintaan vahvistaa. Olen edelleen huippu tyyppi hänestä ja minä ajattelen hänestä samoin.
Olen tyytyväinen itseeni, koska nyt tunnen, että olen rehellinen hänelle. Enkä tarkoita sitä, että nyt hän tietää ihastumisestani, vaan että hän tietää bi-seksuaalisuudestani. Odotan innolla seuraavaa tapaamistamme. On mielenkiinnoista nähdä, mitä tämä tuo tullessaan. En odota mitään romantiikkaa välillemme, mutta uskon sillä olevan vaikutusta suhteemme dynamiikkaan. Se kuinka ja mihin suuntaan, jää nähtäväksi.
Lämmintä talvenalkua kaikille!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hieno homma, onnittelut rohkeudestasi!
Olen monesti itsekin miettinyt, milloin olisi se hetki kertoa, mutta mielestäni Oikeaa Hetkeä ei vain vielä ole tullut. Kyllä sen varmasti sitten tunnistaa, kuten sinäkin ilmeisesti teit. Se, mikä tuntuu ehkä jollakin tajunnan tasolla "hetken mielijohteelta", voi jossakin syvemmässä mielessä olla THE Moment in Time.
Hienoa, että ystäväsi osasi suhtautua asiaan. Minäkin veikkaan, että asialla on vaikutusta suhteeseenne jatkossa. Toivotaan, että vain suhdettanne lujittavassa merkityksessä.
Kiva, kun jaoit kokemuksesi... se rohkaisee!
Itse kipuilin kovastikin silloin aikanaan kertomisen kanssa..koin olevani jollain tasolla epärehellinen, kun olin korviani myöten ihastunut häneen ja hän piti minua ystävänä. Silloin suhteen dynamiikka oli pahasti poskellaan =)
Mutta näin jälkeenpäin ajatellen olen tyytyväinen, etten kertonut silloin, olisin satuttanut itseäni, koska tiesin ettei hän tunne minua kohtaan samoin. Olisin saattanu itse katkaista välit pakit saatuani ja katuisin typeryyttäni. Nyt aikaa on kulunut ja näen asiat toisessa valossa, hän on edelleen kaunis, niin sisäisesti kuin ulkoisesti, mutta en elä enää tunteiden palossa, joka kärvensi sydäntäni. Suhtaudun asiaan objektiivisemmin.
Tutkaile sydäntäsi kestääkö se, jos kerrot nyt. Vai tiedätkö että aika parantaa ja joskus voitte vaikka yhdessä nauraa koko hassutukselle.
Voimia =)
sopivana hetkenä. Se vain, että kun aikaa kuluu ja mitään ei tapahdu...niin voi myös käydä niin, toinen ei olekaan vapaa loputtomiin.
Tai sitten ei ole ollut vapaa alunperinkään. Tai ei ole kiinnostunut. Tai ihan mitä vaan. Jokainen kai itse on oman elämänsä asiantuntija ja tekee niinkuin parhaaksi näkee.
Elämä on valintoja.
odota mitään romantiikkaa välillenne muutta suhteen dynamiikkaan sillä on merkitystä.miksi kerrot ihastumisestasi jos et odota ystävyyden muuttumista muuksi.mikä pointti kaikessa on?tajuat kai riskit.mitä sä tarkoitat suhteen dynamiikalla tässä kontekstissa?
Mielestäni jo aloituksessani kerroin, etten tiedä varmaksi motiivejani..enkä oikeastaan koe välttämättömäksi edes niitä ymmärtää. Tietysti voisin pohtia asiaa ja arvuutella toimintani pointtia, mutta uskon syitä olevan enemmän kuin yksi. Ja ystävyyden vahvistaminen on yksi niistä.
Elämässä on aina riskinsä, kuten myös ihmissuhteissa. Koska tässä tapauksessa riski on täysin minun itseni harteilla, uskalsin sen ottaa, kannan itse oman vastuuni. En odota häneltä mitään asian tiimoilta, enkä ole hänelle mitään tuputtamassa. Aukaisin itseni hänelle läheisemmän ystävyyden toivossa, sillä sydämessä on henkiystävän paikka vapaana. Toivon ystävyyden syventyvän ja oletan niin tapahtuvan vain, todellisen avoimuuden kautta. Sen riskin halusin ottaa, että ystävyytemme katkeaa, mutta mitään ei saa ellei yritä parastaan ja ole itselleen rehellinen.
En minä tässä yhteydessä tarkoita suhteen dynamiikalla yhtään sen kummallisempaa, kuin mitä ihmissuhteiden väliset voimasuhteet yleensäkin pitää sisällään. Tässä tapauksessa ystävyytemme joko siirtyy seuraavalle tasolle tai hiipuu. Onhan nämä hieman abstrakteja asioita ja melko tulkinnanvaraisiakin, jokainen kai itse määrittelee ne seikat jotka vaikuttavat parisuhteen, ystävyyden, kaveruuden, ihmissuhteen yleensäkin toimivuuteen. Mitä lähempänä nämä määritteet ovat toisiaan kahden ihmisen välillä, sitä vakaammalla ja tasa-arvoisemmalla pohjalla ollaan. Näin minä koen.
ohimennen.
"Tässä tapauksessa ystävyytemme joko siirtyy seuraavalle tasolle tai hiipuu.!
Tarviiko ystävyyden siirtyä toiselle tasolle, eikö riitä että on, ilman vaatimuksia. Taidat ehkä sitten alitajuisesti, muuttaa ystävyyttäsi joksikin muuksi, ei pelkästään henkiystävyydeksi vaan lopulta ehkä rakkaussuhteeksi? Onko kysymys enään ystävyyden vahvistamisesta?
Paljon kysymyksiä. En varmaan osaa vastata noihin kaikkiin. Kuten todettua, en ole kamalasti pohtinut niitä perimmäisiä tarkoitusperiäni, ehkäpä juuri siitä syystä etten tekisi tästä monimutkaisempaa kuin se on.
Minulla on vähän ystäviä, oikeita ystäviä. Ja ne ihmiset joita pidän todellisinä ystävinäni, tuntevat minut läpikotaisin, hyvksyvät minun hyvine ja huonoine puolineni. Kyllä, tämän ystävyyden on siirryttävä seuraavalle tasolle kehittyäkseen. Vaadin paljon, tiedän, mutta eniten vaadin itseltäni ja ne ihmiset jotka haluavat antaa itsestään yhtä paljon kuin minä, ovat niitä ihmisiä joiden puolesta voi tehdä kaikkensa.
Olet oikeassa, kyllä ystävyys parhaillaan on rakkaussuhde, vaikkakin platoninen.