Asiahan ei aiheensa perusteella tälle palstalle kuuluisi, mutta kun aihe on ollut kepulaisten kestosuosikki täällä, niin otetaan se esille valistustarkoituksessa. On nimittäin ilmestynyt kirja, joka minunkin pitää hankkia, ja vielä suositeltavampaa sen hankkiminen ja lukeminen olisi noille aiheeseen janttautuneille kepulaisille.
Kirja on Sisällissodan pikkujättiläinen. Peräti 24 asiantuntijaa on ollut teosta kirjoittamassa. Kirjan esittelee tänäisessä Hesarissa Petri Karonen, historian professori Jyväskylän yliopistosta.
Esittely on otsikoitu ”Sisällissota päättyi lopulta tasapeliin”. Alaotsikko selventää otsikon tarkoitusta: ”Valkoiset voittivat taistelun, mutta hävinneet punaiset saivat pian vaatimansa oikeudet”. Niinhän siinä todella kävi. Tuskinpa he olisivat niitä oikeuksiaan saaneet ilman tuota surullista vaihetta, josta kirjan nimenä käytetään ihan oikein sisällissotaa, ei vapaussotaa, kapinaa tai muuta puolueellista.
Teos on jaettu neljään kokonaisuuteen, joissa edetään sotaa edeltävistä olosuhteista ja niiden kriisiytymisestä sodan kautta sodan jälkeisiin raskaisiin aikoihin ja niistä ulospääsyyn. Liitteissä esitellään luettelo tapahtumista ja keskeisestä sisällissotaa käsittelevästä kirjallisuudesta.
Yksi kirjoittajista, Suomen historian professori ja Historiatieteiden tutkijakoulun johtaja FT Pertti Haapala on päätynyt käsitykseen, että suomalainen yhteiskunta hajosi 1917 ylhäältä päin, eli jäykkä, ristiriitainen, kansan enemmistön epäoikeudenmukaiseksi kokema poliittinen järjestelmämme ja siihen ankkuroituneet johtavat poliitikkomme olivat suurimmat syylliset sodan syntyyn. Tuosta tosiasiasta selittyy paljolti myös voittajan sodanjälkeinen toive vahvasta valtiovallasta, joskin sen näkemys vahvuudesta kyllä tähtäsi päämääriin, joihin onneksi ei päästy tai jouduttu.
Kirjassa käsitellään asioita myös tavallisten kansalaisten, eri yhteiskuntapiirien, eri paikkakuntien, naisten ja lastenkin ja tietysti myös sodassa sotineiden sotilaiden näkökulmista. Kirjassa on runsas ja hyvä kuvitus.
Kirja ei pyri tarjoamaan lopullista, yhtä ainoaa oikeaa totuutta tuosta traagisesta vaiheesta kansamme historiassa, vaan pikemmin kokoamaan monia erilaisia, eri teoksissa jo aikaisemmin esitettyjä näkemyksiä. Sodan valtavia uhreja ei sivuuteta, mutta julman sodan lopputulemana kuitenkin todetaan ja perustellaan näkemys, joka esitetään esittelyn alaotsikossa, eli että hävinneenkään osapuolen taistelu ei ollut turha, vaan he melko pian saivat sen, mitä olivat lähteneet hakemaankin.
Sisällissodastakin on kirjoitettu jo paljon, ja hyllyssänikin on muutama sitä käsittelevä kirja, Heikki Ylikankaan ”Tie Tampereelle” ja Markku Onttosen ”Suuri jääkärikirja” ehkä merkittävimmät. Tuollainen pikkujättiläinen on silti ihan tarpeen mm. sisällysluettelon perusteella nopeasti selattavana hakukirjana ja eri asiakokonaisuuksien lyhyinä esityksinä.
Hyllyssäni on myös viime sodistamme kymmeniä ellei satoja kirjoja, vielä enemmän laajempia historian kirjoja, mutta silti hyllyssäni on myös Suomen historian, Talvisodan ja Jatkosodan ja jopa Maailman historian pikkujättiläiset, ja harvoin niitä enää internet-aikana olen asiallisesti ottaen tarvinnut, mutta mukava niitä on joskus selailla. Joten tuleepa tuo Sisällissodankin pikkujättiläinen hankittavaksi, ja sitä samaa suosittelisin vilpittömästi niille, jotka täällä ovat tuosta asiasta esittäneet niin kovin yksipuolisia ja virheellisiä näkemyksiä, jotka tosin usein lienevät tarkoitushakuisia vääristelyjä.
Kirja on Sisällissodan pikkujättiläinen. Peräti 24 asiantuntijaa on ollut teosta kirjoittamassa. Kirjan esittelee tänäisessä Hesarissa Petri Karonen, historian professori Jyväskylän yliopistosta.
Esittely on otsikoitu ”Sisällissota päättyi lopulta tasapeliin”. Alaotsikko selventää otsikon tarkoitusta: ”Valkoiset voittivat taistelun, mutta hävinneet punaiset saivat pian vaatimansa oikeudet”. Niinhän siinä todella kävi. Tuskinpa he olisivat niitä oikeuksiaan saaneet ilman tuota surullista vaihetta, josta kirjan nimenä käytetään ihan oikein sisällissotaa, ei vapaussotaa, kapinaa tai muuta puolueellista.
Teos on jaettu neljään kokonaisuuteen, joissa edetään sotaa edeltävistä olosuhteista ja niiden kriisiytymisestä sodan kautta sodan jälkeisiin raskaisiin aikoihin ja niistä ulospääsyyn. Liitteissä esitellään luettelo tapahtumista ja keskeisestä sisällissotaa käsittelevästä kirjallisuudesta.
Yksi kirjoittajista, Suomen historian professori ja Historiatieteiden tutkijakoulun johtaja FT Pertti Haapala on päätynyt käsitykseen, että suomalainen yhteiskunta hajosi 1917 ylhäältä päin, eli jäykkä, ristiriitainen, kansan enemmistön epäoikeudenmukaiseksi kokema poliittinen järjestelmämme ja siihen ankkuroituneet johtavat poliitikkomme olivat suurimmat syylliset sodan syntyyn. Tuosta tosiasiasta selittyy paljolti myös voittajan sodanjälkeinen toive vahvasta valtiovallasta, joskin sen näkemys vahvuudesta kyllä tähtäsi päämääriin, joihin onneksi ei päästy tai jouduttu.
Kirjassa käsitellään asioita myös tavallisten kansalaisten, eri yhteiskuntapiirien, eri paikkakuntien, naisten ja lastenkin ja tietysti myös sodassa sotineiden sotilaiden näkökulmista. Kirjassa on runsas ja hyvä kuvitus.
Kirja ei pyri tarjoamaan lopullista, yhtä ainoaa oikeaa totuutta tuosta traagisesta vaiheesta kansamme historiassa, vaan pikemmin kokoamaan monia erilaisia, eri teoksissa jo aikaisemmin esitettyjä näkemyksiä. Sodan valtavia uhreja ei sivuuteta, mutta julman sodan lopputulemana kuitenkin todetaan ja perustellaan näkemys, joka esitetään esittelyn alaotsikossa, eli että hävinneenkään osapuolen taistelu ei ollut turha, vaan he melko pian saivat sen, mitä olivat lähteneet hakemaankin.
Sisällissodastakin on kirjoitettu jo paljon, ja hyllyssänikin on muutama sitä käsittelevä kirja, Heikki Ylikankaan ”Tie Tampereelle” ja Markku Onttosen ”Suuri jääkärikirja” ehkä merkittävimmät. Tuollainen pikkujättiläinen on silti ihan tarpeen mm. sisällysluettelon perusteella nopeasti selattavana hakukirjana ja eri asiakokonaisuuksien lyhyinä esityksinä.
Hyllyssäni on myös viime sodistamme kymmeniä ellei satoja kirjoja, vielä enemmän laajempia historian kirjoja, mutta silti hyllyssäni on myös Suomen historian, Talvisodan ja Jatkosodan ja jopa Maailman historian pikkujättiläiset, ja harvoin niitä enää internet-aikana olen asiallisesti ottaen tarvinnut, mutta mukava niitä on joskus selailla. Joten tuleepa tuo Sisällissodankin pikkujättiläinen hankittavaksi, ja sitä samaa suosittelisin vilpittömästi niille, jotka täällä ovat tuosta asiasta esittäneet niin kovin yksipuolisia ja virheellisiä näkemyksiä, jotka tosin usein lienevät tarkoitushakuisia vääristelyjä.
Vastaukset 33
Vanhimmat
että demarin perkeleet aloitti sodan Suomessa ja alkoi ihmisiä tappamaan?
Sitten tapettiin malliksi muutama punikkikin, ennekuin sovut löytyi...
Teikeläiset eivät ole löytäneet mitään sopua vieläkään; olette te niin saatanan sekaisin. Teikeläisillä on varmaan tukos aivoissa joka estää teitä kehittymästä. Kapina -18 on teille tätäpäivää samoin kuin talvi- ja jatkosota, Venäjänkin luulette miehittävän suomen justiinsa, välillä olette itse hyökkäämässä Venäjälle. Johtajannekin on pelkkä lahjottu rikollinen.
huomio. Tosiasiassa demarinperkeleitä saa koko ajan vahtia, etteivät myy maata milloin millekkin sakille..
Kyllä kepulaiset osaavat niputtaa yhtä hyvin yhden, tusinan kuin kahdenkin tusinan asiantuntijan punikeiksi, kun kirjan sisältö ei vastaa sitä, mitä heille on lapsuudessaan "totuutena" syötetty. Professori Heikki Ylikangashan koko ennen näkemättömän kepuhyökkäyksen "Tie Tampereelle" kirjansa vuoksi, vaikka se kuvasi lähinnä sodan tapahtumia ennen Tampereen valtausta ja sitten itse valtauksen.
Onhan tuostakin jo näyttöjä saatu.
Mutta uskovatkohan he itse todella siihen, mitä vouhkaavat? Voivatko edes nuo saittikepulaiset olla niin tietämättömiä asioista, tapahtumien syitä koskaan pohtimattomia tai niitä ymmärtämättömiä, vai onko tuo kaikki heidän esittämänsä vain pelkkää kieroilua, sumutusyritystä? Pitävätkö he muita niin tyhminä ja tietämättöminä, että kuvittelevat niin avuttomalla yrityksellä totuuden peittävänsä. Ottaen huomioon heidän monessa muussa esittämänsä ja sen tason, kallistun viimemainitun vaihtoehdon puolelle - ja nauran pirullisesti!
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Esiin astui kuningas vain valtakunta puuttui/HS20091108SI1KU02ylq
Vitun oikeudet. Olet hullu punikki. Puhalla vittuun paska.
Täytyypä kohta kysellä kirjastosta ja lainata ja lukea, on varmaan mielenkiintonen kirja.
Hitlerin oppi-isä!
Suomen sisällisodassa oli jo HOLOCAUST meininki kuoleman leireineen ym...
Kiitos Mannerheimin ja ruotsalais porveriston verenhimon!
Eikä se miksikään ole muuttunut siittä!
Punukkien holocaust tehdään nyt perustuslain rikollisen muutoksen turvin.
Perustuslakimuutos on EU-peruskirjan vastainen! ja siis koko hallitus on laiton! RIKOLLINEN!
Kaikki hallituksen poliisivaltio lait on laittomia!
EU peruskirja takaa ihmisen vapauden ja tasarvoisuuden! Tainut hallitukselta jäänyt lukematta!
Tässä ovat vastatusten sankaritarustoihin uskovien ja totuutta etsivien näkemykset. Tämä samainen asetelma on näkyvissä esimerkiksi Serbiassa. Sotarikollisia ja kansanmurhaajia puolustellaan ja piilotellaan sankarimyytin alle. Asiat nähdään niin yksiväristen lasien läpi kuin on vain mahdollista. Suuren osan tästä vasta-agressiosta totuuden kaivamiselle selittää häpeä ja paljastumisen pelko.
Ensin minua suuresti kummastutti se, miten Ilkka-lehti hyökkäsi 1990-luvulla professori Heikki Ylikangasta vastaan hänen Tie Tampereelle kirjansa vuoksi. Kummastusta lisäsi vielä se, että kirja palkittiin Tieto-Finlandialla eikä historian tutkimuksen asiantuntijapiireissä millään tavoin kyseenalaistettu kirjassa esitettyjä tietoja. Vähitellen on kuitenkin selvinnyt, mistä sellainen vasta-agressio oikein kumpusi. Osinhan siinä oli kyse joistakin historian tulkinnoista kuten esim. väitteestä, jonka mukaan jääkärit ja pohjnamaalaiset erehdytettiin mukaan sotaan kertomalla, että kyse on taistelusta venäläisiä vastaan. Tämä ei kuitenkaan selitä likimainkaan kaikkea sitä aikaa ja vaivaa, mikä nähtiin Heikki Ylikankaan teilaamiseksi vetämällä jopa hänen sukutaustansa mukaan tähän keskusteluun. Tai ei kyse mistään keskustelusta ollut, koska Ylikankaan teosta puolustaneiden kirjoituksia ei julkaistu.
Mistä sitten oikein oli kyse? Paljastumisen pelosta ja häpeästä eli ihan samasta kuin Serbiassakin niiden kohdalla, jotka puolustavat Karadcicin ja Mladicin tekoja. Ylikankaan kirja on nimittäin monisivuinen. Siinä on se ongelma. Kirjassa ei rajoituta tarkastelemaan sotatapahtumia vain niin, että kerrottaisiin rintamalinjojen päivittäisistä muutoksista ikään kuin kartasta katsomalla. Monisivuisessa kirjassa sotatapahtumia käsitellään paljon yksityiskohtaisemmin. Siinä tuodaan esiin antautuneiden vankien järjestelmälliset teloitukset, sairaalaan hyökkääminen, Tampereen etniset puhdistukset jne. Siinä ei edes käsitellä sodanjälkeisten keskitysleirien elämää eikä joukkomurhaajien toimia. Juuri näiden tekojen yksityiskohtainen kuvaaminen on paljastavaa. Monet pohjanmaalaiset suvut tunnistavat niiden takaa omat iso-isänsä ja sukulaisensa. Onhan tietysti häpeällistä, kun oman suvun sankarimyytti muuttuukin kirjan vuoksi sotarikollistotuudeksi. Myyttiä on haluttu varjella aivan niin kuin Serbiassakin ja silloin totuuden esille tuominen kaikessa karmeudessaan kirpaisee syvältä.
Sisällissodan pikkujättiläinen jatkaa tällä samalla linjalla. Myytit puhkotaan ja sitä on varmaankin monen vaikea hyväksyä. Tottakai sellaisten mielestä on täyttä punikkihistoriaa, jos kerrotaan, että kapinan tavoitteet saavutettiin sodan jälkeen. Tämä ajatushan kertoo nimittäin siitä, että sotaan lähdettiin tavoittelemaan nimenomaan olojen parantamista eikä vain pelkän vallanhimon takia. Vapaussotamyyttiä ylläpitäväthän väittävät, että kyse oli Suomen vapaustaistelusta ja itsenäisyyden varmentamisesta eikä mistään muusta. Heidän mukaansa punaiset siis lähtivät kapinaan murentaakseen Suomen itsenäisyyden ja myydäkseen maan venäläisille. Tällainen historiankäistys eli ja voi hyvin vielä 1920-luvulla, mutta alkoi sitten murentua vähitellen, kun historiasta alettiin saada puolueettomampaa näkemystä eikä vain voittajien kirjoittamia sanakaritarustoja. Se että nyt voidaan kirjoittaa neutraalista siitä, että sodan todelliset tavoitteet saavutettiin sodan jälkeisessä uudistustyössä, olisi ollut maanpetoksellista historiankirjoitusta sodan jälkeisinä vuosina. Vasta sodasta vapaat sukupolvet voivat lähestyä asiaa neutraalimmin ja tosiasioihin pohjautuen, vaikka vieläkin vasta-agressiota esiintyy, mikä tälläkin palstalla on hyvin nähtävissä.
oli, että demarinperkeleet alkoi ihmisiä tappamaan!?
Ihmisiä voi tappaa monella tapaa. Toiset tappavat nälkään ja toiset tappavat sitten näitä nälkään tappajia. Ihminen on vaan sellainen, ettei aina alistu kohtaloonsa vaan yrittää pysyä hengissä, vaikka se sitten vaatisi niiden tappamista, jotka eivät hänen hengissä pysymisestään huolta kanna ja jotka hänet ovat siihen tilanteeseen johtaneet. Samoista syistä johtuvaa kapinaa käydään tänäkin päivänä joidenkin suurkaupunkien slummeissa. Köyhät ovat ajautuneet rikoksiin ja väkivaltaan, kun tiet muulle menestymiselle on totaalisesti suljettu. Meillä sodasta otettiin kyllä opiksi ja teitä alettiin avata vähitellen kaikille. Rauhassa olemme sen jälkeen voineet toisiltamme suurelta osin elää.
On myös hyvä mainita, että juuri ne samaiset demariperkeleet olivat sitten keskeisessä osassa, kun tätä maatamme rakennettiin nykymuotoiseksi hyvinvointivaltioksi, josta muut maat jopa ottavat mallia. Fasistisen diktatuurin havittelijoitakin toki vielä 20-luvulla ja 30-luvullakin oli, mutta vähitellen se rotu suomalaisia hävisi ja hyvä niin. Samaiset demariperkeleet torjuivat sitten myöhemmin myös kommunismin esiinmarssin Suomessa, mistä saavutuksesta näitä demareita ylisti mm. USAn suurlähettiläs kotimaahansa lähettämässään tiedotteessa. Eli aika perkeleitä olivat.
alkoivat ekana ihmisiä tappamaan!?
Tuo Kapin lainaama johdanto, jossa todetaan sisällisotamme alkaneen ylhäältä päin, on yksi niitä myyttejä joka murtaa punikkien, sinunkin, laajalti vaaliman ajatuksen, että kansa lähti sodan tielle taistoon oikeuksiensa puolesta. Siis oikein hyvä, että noita punikkien pahimpia myyttejä aletaan oikoa. Ylikangashan on omalta oaslataan ylläpitänyt noit amyyttejä, virheellisillä ja tarkoitushakuisilla tulkinnoillaan.
Yksi tuollainen Ylikankaan "tutkimuksen" tuottama myytti on, että pohjalaisia olisi saatu liittymään valkokaarteihin harhauttamalla, kertomalla että ollaan menossa vain ja ainostaan vapauttamaan näitä venäläisiä varuskuntia. Todellisuudessa valkoiset eivät uskoneet, että punakaartit ja heidän johtajansa olisivat niin tyhmiä, että lähtisivät laajamittaiseen aseelliseen toimintaan. Kun kävi ilmi, että puniaset todellakin ovat aloittamassa laajamittaista sotaa, yllätys valkoisella puolella oli melkoinen. Ylikangas kuitenkin hyvin tarkoitushakuisesti tulkitsee, että ihmisiä harhautettiin eikä kerrottu koko totuutta.
Sisällissodan pikkujättiläisen myyttien puhkomista on varmasti vaikeinta hyväksyä juuri punaisen historiankäsityksen omaavien joukoissa, onhan siellä edelleen kaiken eniten väärää luuloa. Esimerkkinä nyt vaikkapa Kapin jankkaama tieto, ettei SDP olisi tehnyt päätöstä kapinasta.
Punaiset aloittivat aseellisen kapinan. Se on ihan totta. Kun esim. tänä vuonna tehtiin ensimmäinen murha tai tappo eli se eka, niin se ei tarkoita sitä, että toka ja sitä seuraavat olisivat ilman muuta hyväksyttäviä. Meillä ei esim. hyväksytä romaniväestön täytettyä verikostoa, vaikka se olisi aikajärjestyksessä kuinka myöhäinen surma tahansa. Samaan tapaan ei voi pitää hyväksyttävä sitä, että ihmisiä tapettiin vielä sisällissodan jälkeenkin sadoittain. Tätä tappamista demarit eivät aloittaneet, vaan jotku muut.
Yhtä lailla ei voida pitää hyväksyttävänä serbialaisten harjoittamaa kansanmurhaa, vaikka varmaankin sitä on voinut jo vuosisatoja sitten edeltää joku muu aloitus, josta serbit eivät ole vastuussa.
Tarkoitus on kertoa sinulle, että kiinnität liian suurta huomiota asiaan, joka on seurausta jostain edeltävästä asiasta. Tämän seurausketjun selvittäminen on paljon hedelmällisempää. Silloin ymmärrämme, mistä sodat johtuvat ja kun sen ymmärrämme, voimme torjua jo ennakolta niitä olosuhteita, jotka johtivat sotaan. Suomessa sodasta otettiin opiksi ja aloitettiin yhteiskunnallinen uudistustyö, joka on estänyt tällaiset sodat ja eheyttänyt kansan. Jos tuo uudistyö olisi aloitettu tai tarkemmin sanottuna jos esitettyjä uudistuksia ei olisi koko ajan vastustettu, meille ei olisi syntynyt sellaisia olosuhteita, jotka johtivat sotaan. Näin mitään sisällissotaa ei olisi tullut.
Sinäkin voit asettua sen ajan ihmisten asemaan ja miettiä sitä, miten työväestön ja maattoman maalaisväestön elinolojen jatkuva kurjistuminen ja suoranainen nälänhätä olisi voitu estää ja siten torjua tuo sisällissota. Kerro vaikka tässä vastauksessa, millainen ratkaisu olisi tässä kohdin estänyt sodan syttymisen.
täällä haukkuu ja uhkailee maalaisia, niin he voivat koska hyvänsä taas alkaa tappamaan ihmisiä ja sanoa, että lahtarit aloitti!?
Ei Kapin kirjoituksessa sanota eikä siteerata sodan alkaneen ylhäältä päin. Päinvastoin siinä sanotaan kansalaisten pettyneet ylhäältä päin johdetun poliittiseen toimintaan ja tämä pettymys siiten osaltaan johti sotaan. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa sitä, ettei enää jaksettu uskoa siihen, että uudistuksia saataisiin aikaan parlamnetaarista kautta. Tämä varmaan johtui siitä, että revisionistisia uudistuksia pyrittiin kaikin tavoin torjumaan porvariston ja Venäjän tsaarihallinnon yhteistyöllä. Luet siis tuota kohtaa täysin päinvastoin kuin siinä sanotaan. Sehän nimenomaan tukee ajatusta siitä, että kansa lähti hakemaan itse oikeuksiaan, kun niitä ei muuten saatu.
Ylikankaan teoria harhautuksesta perustunee erilaisiin aikalaislähteisiin. Pohjanmaalalsille tuli sen mukaan yllätyksenä, että vastustajat eivät puhuneetkaan venäjää vaan suomea. Teoria ei ole mitenkään epärealistinen. Pohjanmaalla asuneita ja Suomeen tulleita jääkäreitä olisi voinut olla huono motivoida sotaan toisia suomalaisia vastaan. Pohjanmaalla eikä Saksassa eletty mitään punakapinaa eikä sen vuoksi oikein kunnolla ymmärretty mistä on kyse. Pohjanmaalla ei ollut tehdastyöväestöä eikä samalla tavalla ahdinkoon joutunutta maatonta maatalousväestöä kuin etelässä.
Varmaan yhä useamman on helppo hyväksyä tässä Sisällissodan pikkujättiläisessä esitetyt historiankuvaukset. Nehän ovat edenneet jo hyvin kauas kohti totuutta siitä, mistä 20-luvun vapaussotakuvaukset alkoivat. Jo ihan sodan nimeä myöten. Vapaussotanäkemyshän lähti siitä, että Suomi vapautettiin lopullisesti Venäjän vallasta ja että kyse niin ollen oli sodasta Venäjää vastaan, missä sodassa jotkut luopiot asettuivat Venäjän puolelle. Kun tällaista käsitystä markkinoitiin soadan voittaneiden taholta vielä kauan sodan jälkeenkin, niin onko se nyt kovin kummallista, jos Ylikangas esittää, että pohjalaisille kerrottiin sodan tarkoittavan venäläisten aseistariisumista ja sotaa venäläisiä ja sitä myötäileviä suomalaisjoukkoja vastaan. Siihen nähden oli sitten erikoinen kokemus, kun vastassa olikin pääosin vain suomalaisia. Sotaan osallistuneita venäläisiä oli yhtä paljon tai pitäisikö sanoa yhtä vähän kuin valkoisten puolella olleita vapaaehtoisia pohjoismaalaisia ja noin 7 kertaa vähemmän kuin saksalaisia. Vieraiden valtojen sotaan osallistuneista joukoista venäläiset olivat selvä marginaaliryhmä ja kun kyse ei edes ollut upseeristosta, sen merkitys ei sitä kauttakaan muodostunut kummoiseksi.
En ole vielä ehtinyt tutustua tarkemmin ko. teokseen, mutta haen siitä tietysti mielenkiinnolla kohdan, missä kerrotaan SDP:n tehneen puolueena päätöksen sotaan ryhtymisestä. Palataan sitten asiaan. Voit tietysti jo nyt helpottaa asiaa kertomalla, miltä sivulta tuo tieto löytyy.
Onko Suomessa sitten ollut ristiriitaisia käsityksiä siitä, miten talvisota sai alkunsa? Tarkoitan nyt asiaa siinä mielessä, että kuka aloitti sotilaalliset toimet. Muutoinhan esimerkiksi marsalkka Mannerheim pitii ulkoministeri Erkkoa sotaan syyllisenä ja nimitti sotaa Erkon sodaksi sanoen, että Erkon tulisi mennä metsään ja ampua itsensä. Pidätkö siis sinä esim. tätä kyseistä Venäjällä uransa luonutta upseeria, Suomen marsalkkaa punikkina?
Kyllä sinä tulkitset väärin. Suomessa oli 1917 sen ajankohdan liberaalein ja modernein valtiollinen päätöksenteko järjestelmä kaikille vapainen vaaleineen. Kansa ei lähtenyt tuota järjestelmää vastaan, vaan sille syötettiin ylhäältä käsin, SDP:n radikaalimpien toimesta, käsitys, että kaappaamalla vallan saataisiin joku ihanne yhteikunta jossa omaisuudet ja valta jaettaisiin kaikkien kesken.
Päätöksen sotatoimien aloittamisesta teki SDP:n toimeenpaneva komitea 26.1.1918. Tuota sinäkään et voi kieltää, koska se on kuvattu niin monessa historiateoksessa. Tuossa päätöksessä määrättiin liikekannallepanosta ja vallankumouksen aikataulusta, ja seuraavana iltana nostettiin punainen lyhty Helisngin työväentalon torniin aseellisen toiminnan aloittamiseksi. Jo aiemmin SDP:ssä toimineet Rahjan veljekset hakivat aseita Pietarista, Ali Aaltosen valtuuttamana.
En tiedä miksi nuo faktat SDP:n osallisudesta on kiihkeimpien punikkien edelleenkään mahdotonta hyväksyä.
Ylikangas on itsekin tuonut esiin muissa teoksissaan tuon pohjalaisten sotaan lähdön. He todellakaan eivät uskoneet punikkien olevan niin tyhmiä, että alkaisivat sotimaan. Siksi he lähtivät lähinnä turvaamaan järjestyksen säilymistä ja riisumaan aseista venäläisiä varuskuntia. Kaikkien yllätykseksi punakaartit kuitenkin ryhtyivät laajamittaisiin sotilasoperaatioihin, ja niin valkoisetkin pikakoulutettiin ja järjestettiin rintamalle.
Valtiollinen päätöksentekojärjetelmämme oli muodollisesti moderni, mutta se ei saavuttanut tuloksia, kun niitä pyrittiin porvariston, ruotsinkielisen virkamiehistön ja Venäjän tsaarihalinnon samansuuntaisten intressien myötä torppaamaan. Tämä sabotointi huipentui sitten vuonna 1917 vasemmistoenemmistöisten valtiopäivien hajottamiseen ja vasemmiston vallan murenemiseen sen kautta. Tulet positiivisesti yllättymään, kun luet ko. teoksesta sen, että kansalaiset nimenomaan pettyivät siihen, ettei tämä moderni parlamentaarinen järjestelmä kyennyt edellä mainituista syistä tuottamaan kaivattuja uudistuksia. Kansalaiset eivät lähteneet hakemaan mitään sen kummempaa ihanneyhteiskuntaa, vaan leipää ja voita leipänsä päälle.
SDP:n toimeenpaneva komitea (tai joku muu vastaavanniminen puolueorgaani) teki tuon ko. päätöksen enkä ole sitä koskaan kieltänytkään. Puolueohjelmaan tällainen väkivaltainen kapina ei sisältynyt eikä puolue tehnyt siitä missään puoluekokouksessa päätöstä. Tällaisten faktojen hyväksyminen ei ole kenellekään vaikeaa. Kysymys on vain siitä, että siinä painotetaan väärää asiaa. Paljon tärkeämpää kuin kysyä sitä, kumpi osapuoli sodan aloitti, on kysyä sitä, miksi se aloitettiin tai ennemminkin miksi siiden ajauduttiin. Kehotan sinua tutustumaan tuohon sisällisosdan pikkujättiläiseen. Sen luettuasi tulet havaitsemaan, ettei sota ollutkaan mikään ylhäältäpäin johdettu sosialistista ihanneyhteiskuntaa tavoitteleva suunniteltu juttu, vaan paljon laajempi ja mutkikkaampi kokonaisuus, missä elinolojen kurjistuminen ja heikko tasa-arvokehitys olivat ruohonjuuritason merkittävimmät syyt.
Hallitukselle tuli itse asiassa kiire koota hallituksen sotajoukkoja, kun punaiset nopeassa tahdissa olivat valtaamassa koko eteläisen Suomen. Ei sodan lopputulos ollut mikään itsestään selvyys. Jos se olisi sellainen ollut, saksalaisia joukkoja ei olisi tarvittu. Mannerheimia painostettiin koko ajan sillä, että kotimaisin voimin punaisten etenemistä ei kyetä estämään. Kun siis sanot, että punaisia pidettiin tässä tyhminä, niin aikamoinen hätä näytti olevan valkoisella puolella, mistä tämä saksalaisten sotajoukkojen kaipuu apuun kertoo paljon. Punaisten sotajoukkojen suuri ongelma oli kouluttamaton johto ja huono kuri sekä myös miesten yleinen osaamattomuus sotia. Siitä, että tilanne oli valkoisillekin tosi kinkkinen, kertoo se, miten nopeasti punaiset valtasivat puolet Suomea ja vieläpä sen kaikkein elinvoimaisimman osan Suomea.
Viittaat valtalain ympärillä käytyyn kärhämöintiin. Sitä käytettiin tekosyynä kansan kiihottamisessa, vaikka itse asiassa SDP vastusti lain viemistä Pietariin vahvistettavaksi. SDP kun luuli jo heinäkuun vallankumouksen johtavan bolsevikkien hallintoon ja heille suotuisampien poliittisten päättäjien nousevat Venäjän johtoon. Näin ei käynyt, ja Tokoin hallituksen Sosialidemokraattiset senaattorit erosivat, ja Venäjän väliaikainen hallitus hajoitti eduskunnan. Vehkeilijä oli siis SDP, mutta punaisessa propagandassa porvarit syyllistettiin. Etenkin kun uusissa vaaleissa SDP kärsi tappion - ja sehän on aina jonkun muun syytä, kuten vielä tämänkin päivän demarit aina laittavat vaalitappiot muiden syyksi.
Propaganda johti myös SDP:n sisällä uuteen puoluekokoukseen Marraskuussa 1917: Lueppa sen kokouksen kannaotot ja päätökset. Yllätyt noiden väitteittesi suhteen. Siellähän oli mukana muuten J V Stalinkin. Kannattaa tosiaan tutustua tuon kokouksen aineistoon. SDP teki melkoisia päätöksiä tuolloin joita sitten toteutettiin tuon toimeenpanevan komitean voimin.
Mutta tuosta prapagandakuvasta tuli osa virallista historiaa sodan jälkeisessä YYA Suomessa, jota mm Ylikangas edustaa. Hänen teoksensa Tie Tampereelle kun on kirjoitettu pääosin jo Neuvostoliiton vielä ollessa voimissaan. Myöhemmin Yllikangaskin on tarkistanut muutamia käsityksiään, mm tuon pohjalaisten "harhauttamisen". Kannattaa käydä esim. Helsingin Yliopiston avoimilla luennoilla, siellä saa hyvää ajankohtaista tietoa tutkimuksesta. Suosittelen.
>>>Ylikankaan teoria harhautuksesta perustunee erilaisiin aikalaislähteisiin. Pohjanmaalalsille tuli sen mukaan yllätyksenä, että vastustajat eivät puhuneetkaan venäjää vaan suomea. Teoria ei ole mitenkään epärealistinen. Pohjanmaalla asuneita ja Suomeen tulleita jääkäreitä olisi voinut olla huono motivoida sotaan toisia suomalaisia vastaan. Pohjanmaalla eikä Saksassa eletty mitään punakapinaa eikä sen vuoksi oikein kunnolla ymmärretty mistä on kyse. Pohjanmaalla ei ollut tehdastyöväestöä eikä samalla tavalla ahdinkoon joutunutta maatonta maatalousväestöä kuin etelässä.
Esittämäsi argumentti sosialisoinnin pelosta on varteenotettava, mutten ole kovin varma siitä, onko se totta siinä mielessä, että tällainen pelko todellakin oli olemassa. Pohjanmaan ja eteläisen Suomen maanomistusolothan olivat tyysti erilaiset. Etelä-Suomessa oli kartano-omisteista suurmaataloutta ja näillä kartanoilla torppareita ja muuta maatonta maatalousväestöä. Elintarvikepulan vuoksi päivätöitä vain lisättiin ja korvauksia pienennetiin. Torpparit ja maatyöläiset olivat täysin kartanonherrojen armoilla. Tämä aikaansai vastakkainasettelua ja vihaa. Tästä kokonaisuudesta Väinö Linna antaa hyvän kuvauksen Täällä Pohjantähden alla romaanisarjassaan.
Pohjanmaalla tilanne oli toisenlainen. Kartanoita ei ollut. Maatilat olivat keskikokoisia ja itsellisiä. Torppareita oli jonkun verran, mutta nämä olivat ns. sukulaistorppareita, joista pidettiin sukulaisuussiteen vuoksi parempaa huolta. Muita maataloustyöläisiä ei juurikaan ollut.
Sosialisointivaatimukset kohdistuivat kartanoihin, joiden alueilla ongelmatkin esiintyivät. Millä perusteella sitten pohjanmaalaiset pitivät toddennäköisinä, että sosialisointi ulotettaisiin myös Pohjanmaalle, missä ei ollut vastaavia ongelmia, on kyseenalaista.
Sodan alettua värvääminen oli helpompaa, kun syntyi tilanteita, mitkä haluttiin kostaa. Esim. pohjanmaalaisen Laurilan suvun poikien kuolemat taistelussa olivat sellaisia, jotka johtivat laajoihin kostotoimenpiteisiin. Siihen asti sodankäynti oli molemminkin puolin sillä lailla passiivista, että miehillä oli taipumusta pitää halutessaan omia lomia. Sodan verisyys oli lopulta se, mikä sai kuria aikaan, kun valkoiset halusivat kostaa punaisille ja punaiset puolestaan taistelivat viimeiseen mieheen, koska tiesivät antautumisen tarkoittavan hengenlähtöä. Mannerheimkin tajusi tämän lopulta ongelmaksi, mikä viisästytti Tampereen valtaamista. Se oli Mannerheimille suuri ongelma, koska hän vastusti saksalaisten joukkojen tulemista ja halusi ottaa kaiken kunnian voitosta suomalaisille joukoille.
Punaisilla ei edes näyttänyt olevan halua edetä kartano-Suomea kauemmaksi. Pohjanmaalla ei ollut ongelmia eikä punikkeja, kun ei ollut tehdastyöväestöä eikä maatonta maatalousväkeä siinä laajuudessa kuin etelässä. Asia ei näyttänyt koskevan Pohjanmaata ja värväämisen kannalta tämä oli ongelmallista. Miksi Pohjanmaalta olisi ollut halua lähteä ratkomaan muiden kiistoja.
Nyt teet itsestäsi täyden pellen.
SDP:n aloittaman kapinan tarkoitus oli sosialisoida kaikki mahdollinen, aivan kaikki. Ei pelkkiä kartanoita. Tuollainen höpinä mitä seinä harjoitat on naiivin lapsellista ei mitään muuta
>>>Punaisilla ei edes näyttänyt olevan halua edetä kartano-Suomea kauemmaksi. >Pohjanmaalla ei ollut ongelmia eikä punikkeja, kun ei ollut tehdastyöväestöä eikä maatonta maatalousväkeä siinä laajuudessa kuin etelässä. Asia ei näyttänyt koskevan Pohjanmaata ja värväämisen kannalta tämä oli ongelmallista. Miksi Pohjanmaalta olisi ollut halua lähteä ratkomaan muiden kiistoja.
Mihin tuo väitteesi sosialisoinnista perustuu edes niiden kartanoiden osalta. Kansanvaltuuskunnan laatima perustuslakiluonnos ei ainakaan sellaista sisällä. Luulen, että tämä väitteesi perustuu vain sellaiseen logiikkaan, että kapinan tavoitteena oli sosialistisen Suomen perustaminen. Tämän tueksi sinulla ei vaan taida olla muuta näyttöä kuin ikioma väitteesi.
"Me olemme sosialidemokraatteja. Tiedätte siis, mikä on toimintaohjelmamme. Se on sosialistinen ohjelma"
Näin julistettiin Kansanvaltuuskunnan julistuksessa kun kapina alkoi. Sitten lueteltiiin sosialisoitavia kohteita.
Ei tuota tavoitetta siis tarvitse itse päätellä, Kullervo Manner, Otto Wille Kuusinen, Yrjö Sirola ja muut johtavat sosialidemokraatit sen meille kirjoittivat muistiin jo 1918
"Tällä tavoin on päivä päivältä, viikko viikolta astuttava herkeämättä eteenpäin sosialistisen kumouksen tietä" Näin sitä silloin julistettiin
...näkyy avaukseni herättäneen, johon en ole voinut osallistua, kun olen aamupäivän ollut muissa, ehkä tätä tarkeämmissä puuhissa. Eipä tuo debatti minun osallistumistani ole tarvinnutkaan, enkä ota sen käynnistymisestäkään ansiota itselleni, sillä tuon mielenkiintoisen kirjan ansiotahan se on.
On näköjään pyritty tulkitsemaan kahdella vastakkaisella tavalla tuota professori Pertti Haapalan näkemystä suomalaisen yhteiskunnan hajoamisesta ylhäältäpäin vuonna 1917. Vasta kirjan hankittuani ja kyseisen kohdan luettuani voin varmuudella kertoa Haapalan tarkoituksen, mutta vahva oletukseni on, että kyllä Mielipidepankki on näkemyksessään oikeassa ja tuo hänen opponenttinsa väärässä. Kyllä kai välittömiä syitä sodan puhkeamiselle olivat porvareiden hieman kyseenalaisin konstein aikaansaamat vuoden 1917 ennenaikaiset vaalit, joissa sosialidemokraatit menettivät eduskuntaenemmistönsä, ja tietysti myös Valtalaki, joka oli syntynyt sosialidemokraattien aloitteesta ja jossa Suomen eduskunta julistettiin korkeimmaksi sisäpoliittiseksi vallankäyttäjäksi Suomessa ja sen saama kohtalo uusien vaalien jälkeen.
Tuollakin perusteella voidaan sanoa yhteiskunnan hajoamisen alkaneen ylhäältäpäin, mutta myös sillä perusteella, että taas enemmistöksi päässeet porvarit rupesivat vastustamaan niitä demarilähtöisiä hankkeita, jotka olivat jo päässeet alulle ja joihin kansan köyhä enemmistö oli pannut toivonsa, ja niinpä suuri osa siitä oli uudessa tilanteessa valmis jopa sotaan tavoitteittensa puolesta. Ja kuten Haapalakin toteaa, se köyhä kansa kyllä sitten varsin pian saavuttikin tavoittelemansa, joskin valtavin uhrauksian.
>>>Tuollakin perusteella voidaan sanoa yhteiskunnan hajoamisen alkaneen ylhäältäpäin, mutta myös sillä perusteella, että taas enemmistöksi päässeet porvarit rupesivat vastustamaan niitä demarilähtöisiä hankkeita, jotka olivat jo päässeet alulle ja joihin kansan köyhä enemmistö oli pannut toivonsa, ja niinpä suuri osa siitä oli uudessa tilanteessa valmis jopa sotaan tavoitteittensa puolesta.
Mikä on ymmärrettävä syy aloittaa sisällissota tai aseellinen kapina?
Venäjän sota-asiain kansankomissaari Podvoiski antoi 24.1.18 määräyksen riisua suomalaiset valkokaartit aseista.
Tätä seurasi julistus, jossa venäläisen 42. AK:n katsottiin olevan sotatilassa, jos aseita ei luovuteta 36 tunnin kuluessa. Kun annettu aikaraja ylittyi, sotatila ennätti astua voimaan.
Leninin 20.1. antaman kirjallisen käskyn mukaan ”Tämän haltija, toveri [Jukka] Rahja, vanha puolueaktiivi ja minun hyvin tuntemani, on täysin luotettava. On äärimmäisen tärkeää auttaa häntä saamaan aseita (Suomen proletariaatille): n. 10 000 kivääriä panoksineen, noin 10 kolmen tuuman tykkiä ammuksineen. Pyydän vakavasti teitä täyttämään tämän eikä supistamaan lukumäärää.” SDP:n puoluetoimikunta kokoontui illalla 24.1., ja kokouksessa heille ilmoitettiin, että heti kun aseet olivat saapuneet ”alkaa yleinen kapina”.
Kun Leninin määräyksestä aseita tuova juna lähti Pietarista 27.1., punakaartin toimeenpanevalle komitealle lähetettiin tiedonanto, jonka mukaan kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin oli ryhdytty ja pyydettiin tarkkaa toimintaohjetta kapinan alkamisajankohdasta. Lisäksi todettiin, että ”strateeginen suunnitelma on
jo valmis, samoin sovittu toiminnasta venäläisen sotaväen kanssa.” (A. F. Upton: Vallankumous Suomessa 1917-1918)
Jos sota ei ala vieraan valtion sotatilajulistuksella, asetoimituksilla ja vieraan valtion sotajoukkojen osallistumispäätöksellä, niin millä se alkaa? Bolshevikeilla oli maailmanvallankumoussuunnitelma.
Stalin kirjoitti 12.6.20 Leninille neuvostolaisiksi muuttuneiden Neuvosto-Saksan, Puolan, Unkarin ja Suomen kysymyksen olevan ratkaistavissa itsenäisten valtioiden liitolla.
(Lebedeva-Rentola-Saarela: ”Kallis toveri Stalin” – Komintern ja Suomi, Helsinki 2002)
o
...käydä.
Mikä on varmaa, objektiivista ja puolueetonta siltä ajalta ainakin Gutta-Perkan mielestä on se, että Mannerheimia on täytynyt vituttaa, kun von de Goltz kukkoilee kaupungilla joukkoineen, pitää omia paraatejaan ja äkseerauksiaan.
Onhan siinä jotakin pitänyt tehdä.
Ja jos Mannerheim olisi saanut loppupeleissä vapaasti valita niin kai hän olisi valinnut
ainakin habituksen perusteella toukokuun 1918 Senaatintorin
voitonparaatin siistejä punikkipoikia jonkun 'porvarillisen, valkoisen' rääsyläisarmeijan sijasta.
On silläkin äijällä täytynyt olla pokkaa.
Pitääpä nostaa tämä esiin. Valitettavasti ketjussa on tietenkin tuota ikuista soopaa, mutta jospa lukijat suodattaisivat sen pois.