Olen toki nuori(19v) ja kokematon naisen alku, mutta silti tuntuu suurelta. Pelkään siis seksiä ja kaikkea siihen liittyvää. En ole koskaan seurustellut eikä ole kavereitakaan pahemmin ollut, saati sitten ystäviä. En tiedä johtuisiko tämä sitten siitä etten uskaltaisi päästää ihmisiä lähelleni. Jopa itsetyydytys tuntuu väärältä ja rangaistavalta.
Minulla on huono itsetuntokin jonka tähden olen jopa jättänyt kesäisin uimassa käymisen nollaan. Tähän se yksinkertainen syy että tunnen itseni liian alastomaksi muiden ihmisten edessä. Ehkä tämäkin "auttaa" pelkoani.
En tiedä onko tämä oikeasti jotenkin enemmänkin huomioitava asia vai vain normaalia tässä iässä ja kokemattomuudessa. Toivoisinkin edes jonkinlaisia asiallista keskustelua.
Minulla on huono itsetuntokin jonka tähden olen jopa jättänyt kesäisin uimassa käymisen nollaan. Tähän se yksinkertainen syy että tunnen itseni liian alastomaksi muiden ihmisten edessä. Ehkä tämäkin "auttaa" pelkoani.
En tiedä onko tämä oikeasti jotenkin enemmänkin huomioitava asia vai vain normaalia tässä iässä ja kokemattomuudessa. Toivoisinkin edes jonkinlaisia asiallista keskustelua.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Oon vähän vanhempi mut osittain samassa tilanteessa. Mun pelkoni johtuu siitä etten ole tyytyväinen kroppaani, ylipainonen ja selluliittia. Uimahalliin ja rannoille kehtaan mennä mut toivon aina ettei vaan kukana tuttu näkis. Koko ajan ajattelen et kuin mä kehtaisin päästää ketää lähelle. Lisäks mä pelkään kipua, gynen tutkimus on aivan kauheeta vaikka ehottomasti halusin naislääkärin.
Ei se kyllä ihan normaalia ole, sen enempää en kyllä osaa siihen sanoakaan. :)
Kärsin samasta ongelmsta. Tosin olen jo vanhempi ja pelkään seksiä oman epäonnistumiseni vuoksi.
Sen voin sanoa, että neideillä
1) on ongelma, jonka onneksi itse tiedostatte
2) siihen saa apua jos hakee, onneksi olette motivoituneita
3) elämäntilanteenne tulee varmuudella muuttumaan, jos
etsit apua psykoterapiasta (esim. opiskelijaterveyden kautta), älä tyydy lyhytterapiaan tms. helppoheikkiratkaisuihin!
Mitä nopeammin toimit, sitä nopeammin elämänlaatusi paraneen. Älä etsi apua "savuisista kuppiloista"!
rakkaudella
eräs mies
Kiitos kaikille vastauksista! On tavallaan kiva tietää ettei ole yksin asian kanssa.
Ja tälle herralle sellainen juttu että kukahan menisi hakemaan apua "savuisista kuppiloista" jos tätä (luultavasti) tarkoitettua apua pelkää? Kaikki läheisyys, joka on enempään kuin perheen raukkautta tai ystävyyttä varten tarkoitettu merkitsemään, pelottaa. Koska tästähän voi päästä siihen seksiinkin asti, ei ajatus paljoa mieltä hivele. Toki kaipaan hellyyttä ja huomiointia, mutta kun nämä ovat kovin uusi ja pelottava(ja vielä kaukana tulevaisuudessa jos sielläkään) oleva asia.
Mieltäni painaa se kysymys että mistä tiedän että tässä oikeasti on sellainen asia johon apua kannattaa hakea, onko se niin vakavalla tasollakaan, koska enhän minä voi tietää millä lailla muut tavallisesti asiasta ajattelevat. Tämä on myös kovin arka aihe minulle puhua, varsinkin kasvotusten. En voisi kuvitellakkaan itseäni puhumasta seksistä tai siihen liittyvistä asioista kenenkään kanssa.
Kannattaa jutella jonkun varmasti luotettavan ihmisen tai ammattilaisen kanssa. Ehdottomasti kannattaa hakea apua jos asia estää kohtaamasta ihmisiä ja rennolla tavalla nauttimasta elämästä. Asiat voi terapiassa helpostikin loksahdella paikoilleen, olet vielä nuori. Menemällä ei voi hävitä mitään, jäämällä kotiin erittäin paljon. Googleta paikkakuntasi psykoterapeutteja, ja soittamalla neuvottele, että kannattaako tulla.
Tämähän ei minun jokapäiväiseen elämääni vaikuta koska normaalistihan ihmiset eivät heti tule halailemaan ja osoittamaan kiinnostustaan, tai ainakaan minulle. Asiat pyörii mielessä, sen myönnän, mutta varsinaista haittaa tästä pelosta ei ole vielä ainakaan. Sinänsähän koko pelko on turhaa koska en edes usko, että kukaan minusta kiinnostuisi.
Ehkä minä sitten odotan siihen asti että tulee sellainen tilanne, että joku minusta välittää ja siihen liittyvät huoimon osoitukset tuntuvat ikäviltä. Mitään "todisteitahan" minulla ei ole siitä kuinka herkkä näissä asioissa sitten oikeassa tilanteessa olen, kun ei sellaisia tilanteita ei ole ollut.
Minut raiskattiin, tuttavan toimesta nuorena. Silti, vaikka plkäsin, miehiä ylipäätään, sain oppia ettei seksi ole kauheaa, sain 2 jo aikuista lastakin.
Raiskauksen jäljet ovat kyllä näkyneet ihmissuhteissani, mieskaverini ihmettelee säpsähtelyäni, pelkokohtauksiani, joita esiintyy jos tulee assosioivia tilanteita. Pyrin silloin yhä pakoon... Vaikka miten rakastankin mieskaveriani, ja luotan häneen täysin.
Aina kun uudenvuodenraketit paukkuvat, pysyn kotona, suljen korvatulpilla korvani ettei veritulvaan päättyvä filminauha pyöri...
Mistä seksipelkosi todella johtuu? Parhaimmillaan kun se asia on 2 ihmisen välinen lämmin, iloinen ja rakkautta vahvistava asia. Joillain voi kyse olla seksuaalisesta suuntautumisesta, että vastakkainen sukupuoli inhottaa.
Tietopulakin, tai kehittymättömyys- Nainen ei perinteisen kaavan kautta voi lasta saada, kyetä äidiksi, ilman miestä! Sukupuolia tarvitaan 2, jotta lopputuloksena on jotain uutta jossa on vähän sitäsuntätä...Elävää, aitoa, jotain mikä jää meistä.
itsetuntoa kohottamaan,sano itsellesi päivittäin RAKASTAN ITSEÄNI,HYVÄKSYN ITSENI,jne...katso itseäsi peilistä alastomana ja joka kerta kun katsot sanot itsellesi kuinka paljon arvostat itseäsi,,sinä et taatusti ole ruma,tai liian lihava,,sinua on ehkä lapsena aliarvioitu,,ei ehkä ole kannustettu silloin kun olis ollut tarvetta..Sitten kun sen sopivan partnerin löydät jonka kanssa voisit sänkyyn mennä,hänen täytyy olla sellainen josta todella pidät ja joka oikeasti ottaa sinut huomioon,ei vaan pelkästään itseään.
Tätä on kyllä yritetty ja tässä yhtenä iltana ilokseni tajusinkin etten ole läski. Mutta on niitä muitakin asioita joissa en ole itseeni tyytyväinen.
Olen myös ajatellut tätä tiedon puutetta ja lueskellut jotain siihen liittyviä juttuja. En kyllä tiedä onko siitä mitään apua ollut. Jos on jotai vinkkejä mitä lukea tai jotain, otan ne ilolla vastaan, mutta vain asiallisia, kiitos.
Olen sua useita vuosia vanhempi ja samaa pelkoa on täälläkin! Tosin minä olen ollut aika läheisissäkin tilanteissa miehen kanssa. Silloin vielä uskalsin ajatella sitä vaihtoehtoa, että tässä voitaisiin päätyä seksiin. Halua kyllä oli, mutta vanhoilliset arvoni eivät antaneet periksi. Tuolloin olin ehkä 21-vuotias.
Olen joitain miehiä kyllä tapaillut. Harmi vaan, että useat ovat paljastuneet kusipäiksi! Ovat pettäneet mm. exiään ja on ollut häiriöitä persoonallisuudessa. Sitten on tullut vastaan tilanteita, missä on painostettu seksiin tahtomattani. En ole suostunut. On väkisin yritetty lämmitellä ja kähmiä. Puhuttu rivoja, mikä itseä inhottaa. Kaippa siitä on joku trauma jäänyt, koska pelkään seksiä ja siihen liittyviä tilanteita hyvin paljon. En uskalla nykyään edes seurustella, koska seksi on miehille niin tärkeää ja kysymys siitä tulisi kuitenkin jossain vaiheessa eteen. Saatan jopa ahdistua siitä, jos mies minulle osoittaa huomiota ja flirttailee. Himokkuutta en siedä ollenkaan miehen puolelta. Kai mun seksuaalisuus on jotenkin "särkynyt".
Ite oon vasta kovin nuori, mutta pelkään sitä ajatusta siitä et joskus jos alvioliittoon tai parisuhteeseen etc. päädyn ni seksiki on jossain vaiheessa edessä.. saattaisi olla et se mies mu elämässä ahdistuis ku ei vois olla mun kanssa sillä tavalla. On yks exä joka kyllä menny aika pitkälle mut ei iha siihe asti kummiskaa, vaikka sitä sillo ehdotteliki. Ehkä se on sitte se kokemattomuus ja tietämättömyys, mutta ku oon kuullu et se eka kerta sattuu ja pelkään kipua niin kamalasti.
Sun kannattaa kokeilla kun olemassa sellaisia hypnoosiohjelmia millä saa itsetuntoa seksiin kirjoitat vaan google tai youtube sex hypnosis. Mutta en tiedä niissäkin on omat vaaransa. Sun pitää vään ajatella että olet voimakas seksissä ja silleen.
Olen 25v ja myös pelkään seksiä. Kipu on pahin pelkoni ja sitä on. Olen koittanut tehdä venytysharoituksia, mutta ne sattuvat kovin. Seksuaaliterapeutilla olen käynyt. Fysioterapeutilla olen käynyt. Immenkalvoni on leikattu suuremmaksi, mutta silti jokin repeää venytysharjoituksissa ja verta tulee.
Nyt en ole noin vuoteen käynyt kummallakaan ja pelko on taas.
Kovin on yksinäinen olo. En usko löytäväni miestä, joka voisi elää ilman seksiä. Ja itsekin haluaisin sen kokea ja siitä nauttia. Olen kaunis ja menevä nainen, kukaan ei uskoisi minun olevan neitsyt.
Minulle riittäisi vain läheisyys ja sitä kaipaankin. Myöhemmin jos voisin luottaa toiseen ja kiinnostusta olisi, voisin kokeilla seksiä. Mutta usein minulla ei edes ole kiinnostusta/kiihkoa toista kohtaan. Johtunee varmaan pelosta. Eipä hirveesti innosta, jos kipu mielessä. Tarvisen vain läheisyyttä ja hellyyttä... Olla toisen vieressä. Olen niin yksin... Ja se masentaa minua.
Kavereilla alkaa olemaan lapsia ja itse en kykene edes yhdyntään! Kyllä v*tuttaa, ahdistaa, ärsyttää tämmöinen. Sekä minun on vaikea luottaa toiseen ihmiseen.
Mitähän minun kannattaisi tehdä?
Edelliselle kirjoittajalle vastaan, että itselläni on sama ongelma. En tosin ole koskaan käynyt lääkärissä, koska se pelottaa liikaa. Olen 24 ja neitsyt. Olen ikään kuin kadottanut tietynlaisen mielenkiinnon miehiä kohtaan. Jos joku on kiinnostunut minusta se ei merkitse minulle mitään, koska tiedän että kaikilla on seksi mielessä enkä halua tuottaa pettymystä. Joten olen alkanut poistamaan koko pariutumismahdollisuuden pois elämästäni. En ole koskaan seurustellut.
Mulla on myös kamala pelko seksin harrastamista kohtaan. Pelkään varmaan naurun alaiseksi joutumista ja sitä etten osaa ollenkaan toimia oikein siinä tilanteessa. Pelkään että siitä tulis jollakin tavalla vaivaannuttava ja traumaattinen kokemus. Olen jo 22-vuotias mies enkä ole koskaan harrastanut seksiä. Se kai johtuu paljolti tästä sosiaalisten tilanteiden pelosta mihin liittyy ihmiskammo olennaisena osana. Torjutuksi tuleminen olis varmaan myös pahimpia asioita mitä mulle vois sattua enkä senkään takia uskalla lähestyä naisia ollenkaan. Olen jo heti aivan varma että saan pakit ennenkuin olen edes yrittänyt lähestyä ketään. En tiedä vaivaako se naisia niin pahasti jos ei ikinä pääse seksiä harrastamaan mutta näin miehenä voin sanoa että se asia on hirveä taakka josta olis päästävä eroon keinolla millä hyvänsä. Tilanne menee aina vaan ahdistavammaks ja pahemmaks kun ei mitään pysty asian eteen tekemään. Jatkuvasti vaan tulee murehdittua sitä kuinka surkeassa tilanteessa itse on ja suurimmalla osalla on jo vaikka kuinka paljon seksiin ja seurusteluun liittyviä kokemuksia ja itsellä ei mitään. Oon miettiny että kai sitä on lopulta mentävä vaikka maksullisiin että pääsee tästä taakasta eroon ja saa mielenrauhan mut en oikein usko että uskallan sitäkään kokeilla kun vaatiihan sekin paljon rohkeutta. No ehkä sitten joskus jos iskee joku tilapäinen rohkeuskohtaus. Voi olla että sitä saa odotella koko lopun ikäänsä.
Mulla on sama tilanne, olen 23-vuotias. Pelko seksiä kohtaan johtuu siis kokemattomuudesta ja sen aiheuttamasta noloudesta tässä iässä.
Miksi olen tässä tilanteessa? Ensinnäkin minulla on itsetunto-ongelmia, miksi en uskalla lähestyä naisia. Toiseksi olen vasta tammikuussa uskaltautumassa ympärileikkaukseen, vaikka esinahka on ollut ahdas jo varmaan 7 vuotta (=yhdyntä ei olisi ollut edes mahdollista tai ainakaan nautinnollista). Kerran, kun olin 19 yksi nainen teki minulle seksiin viittaavia aloitteita, mutta edellisistä syistä johtuen torjuin hänet. Kärsin lisäksi peniskompleksista, joten en tiedä pystyisinkö riisuutumaan naisen edessä.
Olen viimeisen 6 kuukauden aikana saanut lisää itseluottamusta. Tavoitteenani on alkaa juttelemaan naisille kesään mennessä. Peniskompleksista voi olla vaikeampi päästä eroon. Kai se on vaan pakko jossain vaiheessa ottaa se riski, että tulee nöyryytetyksi pahimmalla mahdollisella tavalla tai sitten nainen hyväksyy minut sellaisena kuin olen.
Maailma on sairas paikka, kun miettii. Kuinkahan monen ihmisen elämä menee piloille meille syntymästä annettujen ominaisuuksien takia (naisilla rinnat, miehillä penis ja tietysti kaikki muutkin ulkoiset ominaisuudet)...
AP:lle vielä: jos olet tunnistanut, että ongelmasi aiheutuu kropastasi, laihduta ja alota treenaamaan! Ainakin näin miehenä itsetuntoni nousi kohisten, kun aloitin käymään säännöllisesti salilla. Ja en ollut kropaltani mitenkään hävettävä ennen sitä. Tuloksia saa aikaan nopeasti. Netistä löytyy paljon asiaa laihduttamisesta.
Itse olen 40-vuotias mies, ja oli tiukka esinahka, josta kärsin 29-vuotiaaksia asti. Se oli estänyt sitä ennen yhdynnän, enkä kokenut edes mitään halaamista, suukkoja tai kädestä pitämistä ennen sitä. Ensimmäinen leikkaus vieläpä tehtiin väärin, kun olin vuoden ollut jonossa. Uudestaan vaan jonoon odottamaan oikeaa leikkausta. Olin henkisesti aika nollatilassa, kun odottelin haavan parantumista toisen kerran jälkeen.
Strip-tease baarit ja private-showt olivat yllättävän hyviä paikkoja opetella juttelemaan tytöille. Jouduin opettelemaan sitä 14 vuoden tauon jälkeen. Tärisin ja vapisin alussa. Baarit ja yökerhot olivat täysin vieraita paikkoja minulle. Niitä väheksytään aina liikaa. Tosiasia on kuitenkin, että ne ovat lähes ainoita paikkoja, joissa tanssitaan. Jos baarissa on tanssilattia, niin on kohtuu turvallista alkaa puhua tytöille. Sen voi tehdä vasta parin oluen jälkeen, jos on jännittäjä. Mielellään ilman edes vesilasia kädessä, koska silloin voi vaikuttaa humalaiselta jännittämisen takia. Vastaanottoa helpottaa, jos alkaa puhumaan jollekin tytölle, joka itse on tullut lähistölle norkoilemaan. Lähestymisestä on omia kirjojakin.
Tytöt, seksi ja seurustelu ovat minusta asioita, jotka eivät itsestään järjesty. Ei ole ketään odottamassa kulman odottamassa, ja vaikka olisikin, itse on osattava puhelinnumero pyytää, ja soitettava. Kokemus, rentous, hoikkuus, vaatteet, hiukset, korut, auttava tanssitaito ja masennuksen välttely ovat tärkeitä. Jos on kavereita, niin se on suuri plussa. Itselläni ei ollut.
Ensimmäiset 15 kumppaniani olivat maksullisia ulkomaalaisia, ja sieltä piti raivata tie ihmisten ilmoille. Leikkauksen jälkeen kärsin vielä erittäin herkästä siemensyöksytä, joten rahaa kului opetteluun, eikä tullut valmistakaan. Ensimmäinen normaali suhde oli täynnä seksiturhautumista ja haukkumista liian aikaisesta laukeamisesta.
Feminististä seksuaalivalistusta on valitettavasti liikaa, ja siihen ei pidä sotkeutua. Se vain katkeroittaa. Se on tyypililsesti sellaista lässytystä, että "jätä vaan asia oman onnensa nojaan, kyllä sitten tapaat jonkun kivan tytön. Kaikilla on oma aikataulunsa, ja sinulla vain on vähän rauhallisempi. Poikuus 28-vuotiaana ei ole ollenkaan epänormaalia, vaan olet harvinaisen järkevä, kun et kiirehdi. Peniskin on täysin turha ja yhdentekevä. Tutkimusten mukaan naiset nauttivatkin eniten kun saavat suuseksiä, joten ei penistä edes tarvita" yms.
Asia on tärkeä elämänlaadun kannalta, ja jokaisella on oikeus pyrkiä onnellisuuteen. Onnea matkaan, kerää vinkkejä ja ota toivonkipinä mukaan.
Mitäs jos me pelokkaat harjoteltas sitä seksiä yhdessä ;)
Itselläkään ei ole hirveästi kokemuksia, vähäisetkin kovassa humalassa tehtyjä. Pelottaa siltikin aina, koska en ole kovin kokenut ja pelkään että olen huono..
kyllä muakin jännittää seksin harrastaminen vaikka olen jo 35 v mies. Olen harrastanut paljonkin seksiä nuorena mut viime vuosina sen jäänyt vähemmälle kun ei ole kumppania. En ole kovin sosiaalinen joten siitä kai se johtuu, niin ei ole mun helppo tutustua naisiin. En oikein osaa tehdä mitään aloitetta et sais jotain juteltua edess naiselle. Siihen haluaisin kyllä muutoksen.
Toihan olisi se optimaalinen tilanne, mutta mistäs tunnistat tässä asiassa pelokkaan ihmisen?
Itse ajattelen että olis varmaan jo huomattavasti helpompaa mennä uudestaan sänkyyn jos olis sen joskus pystynyt tekemään onnistuneesti edes humalassa vaikka en tiedä onko se kuitenkaan niin. Ainakin mun tapauksessa vaatis niin totaalista itsensä ylittämistä että pystyisin tapaamaan toisen samankaltaisen ja kokeilemaan jopa sitä seksiä. Toivoisin kyllä kovasti että pystyisin siihen mutta epäilen silti vahvasti että pystynkö siihen koskaan. Eniten pelkään varmaan sitä että mua jännittäis niin paljon ettei koko hommasta tulis mitään. Jos jännittää liikaa niin eihän silloin pysty edes kiihottumaan kunnolla ja koko homma menee pieleen jo alkumetreillä. Oon kyllä ihan tavallisen näkönen tyyppi ainakin sillä tavalla etten usko että mua nyt ainakaan rumanakaan naiset yleisesti pitäis mutta en tiedä pitääkö komeanakaan. Onkai mulla jonkin verran ulkonäköpaineita ja pelkoa siitä että kelpaanko naisille sellaisena kuin olen vai joudunko naurunalaiseksi ja saan pakit. Jotenkin kai siinä täytyis pystyä unohtamaan se jännitys ja rentoutumaan että siitä tulis jotain. Se riippuu myös paljon siitä toisesta ihmisestä kuinka se siinä tilanteessa käyttäytyy. En mä itse ainakaan alkaisi toisia arvostelemaan kun ei se kivaa olisi itse joutua arvostelluksi ja mulla helposti sellasesta jää jotain traumoja.
Täysin luonnollinen ja normaali reaktio? Mediastahan sitä ääriseksististä ajattelua tulee, ei sinusta. Sinussa ei ole mitään vikaa. T. mies.
19 vuotiaana ei minun mielestä kannata huolehtia vielä kyseisestä asiasta. Nuorena pelot on normaaleja. Olisi eri asia, jos sinulla olisi vakava suhde ja haluja seksiin.
Sanon kokemuksesta, että seksiä ehtii kyllä harrastamaan vaikka ei asian kanssa kiirehdi. Ei ole häpeä olla neitsyt ja kokematon. Kokemukset on parempi hankkia vakituisessa ja luotettavassa suhteessa.
Jokainen nuori ja vanhempikin on epävarma itsestään ja ulkonäöstä. Mielestämme kaunis ja täydellinenkin ihminen kokee itsessään vikoja. Kukaan tuskin on täysin tyytyväinen itseensä. Mutta itsensä kanssa oppii elämään.
Vanhetessa oppii hyväksymään itsensä ja "vikansa".
Jokainen meistä onneksi on erilainen. Ja kaikki pitäisi hyväksyä sellaisena kun ovat. Jokainen löytää jossain elämän vaiheessa puolison rinnalleen, kun jaksaa odottaa. Ja rakkaus ei katso selluliittejä eikä muitakaan "vikoja".
Mutta turha odottaa, että sinua rakastetaan, jos et itsekkään itseäsi voi rakastaa.
Opettele siis hyväksymään itsesi sellaisenakuin olet.
Nenäleikkaukseen ei kannata lähteä, mutta jos oikeasti on liikaa painoa ja se itseään kamalasti vaivaa, kannattaa laihduttaa.
Ennenkaikkea. Antakaa itsellenne aikaa. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Ei kannata kiirehtiä.
oppinut hyväksymään kirjoittaa
"19 vuotiaana ei minun mielestä kannata huolehtia vielä kyseisestä asiasta. Nuorena pelot on normaaleja. Olisi eri asia, jos sinulla olisi vakava suhde ja haluja seksiin".
Olen täysin toista mieltä: Jos oma keho ja seksuaalisuus huolestuttaa on tärlkeää hakea apua esim ensin terv.kesk lk:ltä tai sekseuaalineuvojalta. He osaavat neuvoa ja tarvittaessa infota tarvitaanko muuta tukea esim terapiaa.
Nuoren ei tarvitse yhtään vaivat asialla yksin päätään ja odottaa jos asia tässä elämänvaiheessa tuntuu itselle tärkeältä.
Olen eri mieltä. Ilman ensimmäistä seksikertaa ei koskaan tule toista ja kolmatta kertaa. Asioilla ei ole taipumus järjestyä, vaan niillä on taipumus olla järjestettävissä. Se vaatii toimenpiteitä, ja ne on joskus aloitettava, ja mieluiten heti. Vaikka sattumalta tapaisikin jonkun mukavan tytön/pojan, niin itse on osattava esittää kutsu treffeille, pyytää puhelinnumero tai vastata kutsuun. Jos autuaasti jättää asian oman onnensa nojaan, voi myöhemmin elämäntilanne olla nykyistä hankalampi. Masennus ja muut sairaudet, kiusatuksi joutuminen, opiskelustressi, työttömyys, paikkakunnan vaihdot, ystäväpiirin hajoaminen ym. kuuluvat elämään, ja haittaavat seksielämän aloittamista.
Eivätkä kaikki välttämättä löydä puolisoa itselleen koskaan. Ei kannata jäädä odottamaan, koska ihminen on onnellinen, kun voi itse vaikuttaa asioihinsa esim., koska ongelma ratkeaa, missä elämäntilanteessa ratkeaa, ketkä ihmiset ovat mukana ongelman ratkaisussa, ja ketkä on sulkenut ulkopuolelle. Ketkä saavat ensimmäisenä tietää ongelman ratkenneen jne. On tärkeää ihmisen hyvinvoinnin kannalta, ettei jää ulkopuolisten sattumusten tyrkkimäksi odottamaan, että tulee tyrkkäys onnekkaaseen suuntaan. Pitää itse hakeutua seuraan, ja ympäristöihin, joilla parantaa todennäköisyyksiä.
Eikä ole koskaan turha odottaa, että sinua rakastetaan. Eikä koskaan tarvitse hyväksyä itseään sellaisena, kuin on. Kaikki voivat opetella tanssimaan, lukea elämänkertoja, opiskella, avautua, laihduttaa, kokea erilaisia ihmissuhteita, kukoistaa, ja voida paremmin.
Yhteenveto: Jos elämä ei tunnu innostavalta ja palkitsevalta, asia on heti otettava yksityiskohtaisen, intensiivisen ja ratkaisukeskeisen tarkastelun kohteeksi, eikä jäädä odottamaan.
Minkälaisen seksuaalikasvatuksen olet kotonasi saanut? Onko sinua ahdisteltu, kosketeltu, satutettu jollain tapaa? Yksi vaihtoehto on että menet rohkeasti kohti pelkojasi. Aloita vaikka uimahallissa käymällä. Jumppatunneillakin ollaan aika vähissä vaatteissa. Tutustu omaan kehoosi kaikin tavoin. Siitä se lähtee. Pikkuhiljaa ja asia kerrallaan. Kuuluu myös jossain määrin ikääsi.
>Kai mun seksuaalisuus on jotenkin "särkynyt".
Miehenä tommosen lukeminen todella paljon merkittävästi järkyttää ja masentaa. Omasta mielestä sun seksuaalisuus on päinvastoin kuin särkynyt. Se on kuule ne toiset ihmiset jotka ei osaa rakentaa kestäviä ihmissuhteita joiden seksuaalisuus on särkynyt. Se että ei heti hyppää sänkyyn ja kattoo vähän syvempään ihmisen persoonaa on pitkällä tähtäimellä suuri vahvuus vaikka se ei välttämättä noin nuorella iällä aina siltä tunnu.
Vain mun mielipide asiasta.
Pelon voittaa kohtaamalla pelon. itse olin joskus tosi ujo ja pelkäsin seksin harrastamista. Oli monta tilaisuutta harrastaa naisen kanssa seksiä mut jänistin. sit aloin ajattelemaan että pakko se on tehdä. Hommasin sit maksullisen naisen ja harrastin seksiä hänen kanssaan montakin kertaa. Nainen vei ja mä vikisin mut Sen jälkeen olen ottanut rennommin ja pystyn harrastamaan seksiä normaalisti.