kun herään aamulla mulla on ihan hirveä olo sydän hakkaa ihan märkä lihakset hapoilla heikottaa,pää on ihan sekasi ja särkee.rintaa koskee kädet tärisee,on ihan säikky ja hermot riekaleina ihan kun olsi sressannut tosi kovasti yöllä .olen jo ihan loppu enkä jaksa enää.jos joku tietää mistä johtuu niin kertokaa.päivällä on rytmihäiriöitä ,sydämmen tykytystä ja hengästyn helposti.ainiin vielä paleltaa jäseniä varsinkin aamulla
outoja oireita
mm
122661
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sit on vielä AAmulla huimausta näköhäiriöitä ja korvat paukkuu ja niskat jumii
Kun heräät, on stressihormonitasosi korkealla, tämä on aivan luonnollista. Koska olosi on noin kurja aamulla, kertoo se, että stressihormonitasosi ovat kroonisesti liian korkeat, useimmiten tämä aiheutuu kofeiinin päivittäiskäytöstä, kofeiini merkitsee aivoille samaa kuin krooninen, kova stressi.
Jos käytät kofeiinia, lopeta se täydellisesti niin toivut muutamassa kuukaudessa.
http://qmies.blogit.fi/
hierojalla ja ala muutenkin harrastaa liikuntaa ja venyttelyä. Kahvin poisjättäminen ei poista lihaskireyttä niskasta ja hartioista.
Liikunta myös vähentää stressiä.
Kofeiinista luopuminen poistaa nuo oireet muutamassa viikossa tai kuukaudessa, kofeiini on aivoille täysin sama asia kemiallisesti kuin äärimmäinen stressi. Ei kannata pilata elämäänsä päihdesairauden takia.
Onko kilpirauhasarvosi testattu, ettei ole liikatoimintaa? googleta vaikka sen oireet.
testattu,normaalit on
tuntuu siltä että nää johtuu että kaulavaltimo on puristuksessa kun nää kaulan sivun lihakset on niin kipeät jumissa ja kun yöllä niska jännityy huonon tyynyn takia niin verenkierto aivoihin häiriintyy?
Sinulla on hyvin todennäköisesti alitajuinen krooninen stressitila, joka johtaa pitkittyessään noihin kuvailemiisi fysiologisiin oireisiin.
kukaan ei vaan ole pystynyt sitä poistamaan onko sulla mik auttaisi
olen samaa mieltä kuin edellinen vastaaja, "kohtalotoveri". Minullakin on ollut samoja tuntemuksia, ehkä ei ihan noin rajuina. Esim. purin hampaitani niin lujaa että aamuisin leukoja särki. Hampaat olivat terveet. Kipu hellitti aina aamupäivän mittaan.
Pureminen hellitti kun ulkoiset olosuhteet muuttuivat. (En tarvinnut estokiskoja suuhun tms.) Muilla tavoin, esim. tolkuttomalla hikoilulla ja pään huminalla reagoin edelleen aika ajoin pienempiin paineisiin. Joskus tyyny tuntuu niin kovalta kuin olisi tiiliskivi, päänahka ja korvalehdet kipeät, kuin tulessa. Mutta noiden kanssa pärjäilee, ovat ajoittaisia.
Jos siis on stressireaktio sinullakin, ei siihen oikein muu pysyvästi auta kuin kartoittaa elämäntilannettasi itsellesi rehellisenä ja nimetä stressitekijät. Sitten katsoa voiko jotain vähemmän tärkeää jättää pois, muuttaa - tai muuttaa ainakin asennetta, ellei muuta pysty tekemään.
Nuo ovat kehosi varoitussignaaleja.
Entä ihmissuhteet?
Itse koin epätyydyttävän ihmissuhteen jonka puolelta tuli valtavia vaatimuksia erään sukulaiseni sairauden tiimoilta.
Minun olisi pitänyt jakaantua moneen muruun ja osaseen, käydä työssä, hoitaa koti, ja vissiin muuntua Kimi Räiköseksi koska edellytettiin 30km matkan ajelemiseen menevän 10 minuuttia. (sille sukulaiselleni)
En pystynyt tähän. Enkä lopulta oikein mihinkään, kiristelin öisin leukaperiäni.
Jouduin sairauslomalle.
Jätin kahvin pois, nyt vasta kahden kuukauden jälkeen nukun kuin beibi, ilman lääkkeitä.
Aloitin pilateksen, olen ohentunut 5 kiloa.
Suhteeni tähän sukulaiseeni on katkolla, mutta pakko on nyt vaan ajatella itseään.
Tuliko sinulle epämiellyttäviä oireita kofeiinin lopettamisen jälkeen?
Olet varmasti ollut jo todella pitkään stressaantunut. Pystyisitkö rauhoittamaan elämääsi niin, että pääsisit eroon asioista, jotka pahentavat omaa tilannettasi?
Minullakin pitkäkestoinen stressi johti kaikenlaisiin fyysisiin oireisiin, välillä epäilin sydänsairautta ja vaikka mitä. Olin henkisesti ja fyysisesti huonossa kunnossa. Oireet helpottivat heti, kun stressaava työ loppui eli irtisanouduin itse... En suosittele välttämättä yhtä radikaaleja ratkaisuja muille, mutta olin niin umpikujassa, etten keksinut muuta ulospääsyä. Tuon ison päätöksen eli irtisanoutumisen jälkeen ole ihan pienin askelin alkanut pitää itsestäni parempaa huolta.