Miten teidän lastenne päiväkodissa suhtaudutaan "kaikkien ruokien maistamiseen"? Meillä on hyvin temperamenttinen ja voimakastahtoinen lapsi, joka aloitti päiväkodin nyt syksyllä 3-vuotiaana. Lapsi on tähän asti syönyt hyvin, vaikka kesällä alkoi jonkin verran nirsoilla. Päiväkodissa tapahtui ihan ekoina päivinä episodi, jossa hänelle yritettiin lähes tunnin ajan tyrkyttää ruokaa, jota hän ei kertakaikkiaan suostu syömään (olin siis jo loppuvaiheessa paikalla ja sanoin, ettei taatusti laita sitä suuhunsa). No siitäkös soppa syntyi. Nyt lapsen syömisesyä on tullut todella vaikeaa kotonakin ja tiedän, että tätä jatkuu kuukausitolkulla. Lisäksi koko päiväkotiin menemisestä on tullut lapselle tosi vastenmielistä ja sanoo itsekin, ettei haluaisi sen maistamisen takia mennä ollenkaan.
Ymmärrän täysin, että kenenkään ei pitäisi saada mitään erityisoikeuksia, mutta mielestäni tarhatätien olisi ensin pitänyt tutustua uuteen lapsen, eikä yleensäkään tehdä koko jutusta noin suurta numeroa. Nyt tuota "lapsiparkaa" sitten istutetaan pöydässä aina viimeiseen asti. Tiedän tasan tarkkaan, että tuo lapsonen jaksaa protestoida ihan vaan periaatteesta ties kuinka kauan.
Kokemuksia?!?
Ruokien maistaminen päiväkodissa
68
3560
Vastaukset
- ehkä apua
Ikävä kyllä kuvaamiasi tilanteita sattuu päiväkodeissa ja jopa vielä kouluissa aivan liian usein. Meidän aikuisten on niin vaikeata antaa lapsen itse kantaa vastuu oman nälkänsä tyydyttämisestä. Jotenkin tunne että jos sitä ruokaa tavalla tai toisella ei lapsen vatsaan saada silloin tapahtuu jotain tosi pahaa. Paljon pahempaa tapahtuu kun vanhemmat ja hoitajat pakottavat sen sijan että auttaisivat lasta tunnustelemaan omaa nälkäänsä ja kannustaisivat maistamaan erilaisia ruokia.
Ruuan suhteen lasta ei koskaan tarvitse pakottaa ei edes maistamaan, terve lapsi syö kun hänellä on nälkä. Lapsi joka saa syödä pienestä lähtien vanhempien kanssa oppii normaalisti syömään monipuolisesti ja nauttimaan siitä. Syyt vaikeuksiin ja kiukutteluun ruokailun kanssa lähtee tavallisesti meistä hyvää tarkoittavista aikuisista, emme anna lapsen ottaa haltuunsa syöminen.
Lapsilla, aivan kuten aikuisilla ei ruoka aina maistu.Tähän saattaa olla lukuisia syitä. Kuten tiedämme, on varsin tavallista ettei ruoka alussa uudessa päiväkodissa maistu. Juuri syödessä äidin ikävä usein herää lapsen mielessä ja silloin ei ruoka välttämättä maistu. Miten paljon paremmalta lapsesta tuntuu kun hoitaja pakottamisen sijasta toteaa "Uudessa paikkaa ehkä tuntuu vielä vähän kummalliseslta ja silloin ruoka ei usein maistu, huomenna ehkä tuntuu paremmalta". Usein auttaa myös kun lapsen kanssa mietitään miten äiti varmaan miettii siellä työpaikalla että nyt sillä Tomilla on lounasaika jne.
Päiväkodeissa joissa nämä asiat on ymmärretty ei tavallisesti vaikeuksia ruokailun kanssa ole. - Nähnyt ja kokenut
aikuisia työssään jonka he hoitavat kaiken säännön ja tavan mukaan, oli lapsi uusi tai "vanha", niin kaikkea on ainakin maistettava
Toki on vaikea asia kun toisaalta on hyvä, jos lapsi saa päivittäisen ravintonsa, maistelemalla eri ruokia lapsi oppii pitämään kenties uusista ruokalajeista. Toisaalta joku lapsi on tarkkana siitä, jos kaveri saa jättää syömättä ja muilta vaaditaan lautasta tyhjäksi.
No, on tosi tiukkoja hoitajia kaikkien asioiden suhteen, - pöydässä on oltava aivan hiljaa tai kukaan ei saa ruokaa ennen kuin pöydässä olijat hiljenevät -Kädet syliin! -Minulla on aikaa odottaa että täällä ollaan hiljaa." Se mitä lautasella on, on syötävä joissakin paikoissa, ei kaikissa. Riittää kun on maistanut.
Jotkut hoitajat oikein ovat valmistautuneet kiihkeään taisteluun jossa aikusen on voitettava. Lapsen on huomattava ettei saa periksi missään ja kannattaa olla kiltisti asiassa kuin asiassa.
Oma tyylini on kyllä pehmeämpi ja käyttäydyn niin, että saan lapsen hyväksymään joitakin asioita, vaikka ne olisivat jotenkin outoja hänelle. Kun lapsi luottaa häntä lähellä olevaan aikuiseen ja on saanut perusturvallisuutta, ei hän välttämättä ala retteloimään jonkun ruoka-aineen maistelussa.
Olisiko lapsen tapauksessa auttanut hoitajan laajempi näkemys lapsista, kuinka heidän kanssaan voi ja pystyy toimimaan yhteisymmärryksessä, eri vaihtoehdoilla, ainakin alkuun. Olisiko se liian paljon hoitajan tärkeydelle laittaa viirun verran maistettavaa ruokaa, jolloin maha ei täyty, lapsi saisi tilaisuuden huomata hoitajan olevan halukas sopimukseen minkä lapsi pystyy pitämään.
Ajan kuluessa voi ruoka-annos kasvaa, mutta lautaselle laitetaan pieni annos kertomalla kuinka voi hakea lisää, jos on vielä nälkä. Siitä annokset kasvat, syöminen ei olekaan näyttämisen paikka, jossa lapsi sen enempää kuin hoitajakaan ei anna periksi. Jäisi nalkuttamiset ja istuttaminen, syömisestä voisi tulla ilman pakkoptoimenpiteitä luonnollinen asia.
Aikuisen luottamus että lapsen kehityksessä tulee koko ajan näkyvää positiivisuutta, tulee heijastua lapseen. On elettävä siten, että mennään asioissa eteenpäin ja kehitytään, silloin lapsi seuraa siinä helposti mukana.
Lapset eivät ole tyhmiä, ja heistä monesti näkyy kuinka haluavat olla yhteistyössä hoitajan kanssa, vaikka kyse olisi vieraasta ruoka-aineesta, päiväkodin varavaatteista, istumajärjestyksestä, vuorosta johonkin jne. Kyse on aikuisen ja lapsen välisestä luottamussuhteesta, lapsen vaistosta luottaa uuteen ihmiseen äidin ollessa pois jne.
Kun lapsi huomaa olevansa tärkeä, hänestä välitetään ja pidetään turvalliset rajat, hän on itse valmis omalta osaltaan tulemaan vastaan oudossa paikassa.
Mitäpä jos kertoisit hoitajille kuinka heidän tulee toimia. Voisit kertoa että lapsellei annnetaan ruokaa vaikka pieni annos, jos hän ei ala syömään, lopetetaan syöminen, ja vaikka leipäkin saa jäädä syömättä, ei anneta jos ei muutakaan ole syönyt. Nesteestä kuitenkin on huolehdittava, maitoa tai muuta.
Tästä ei sitten saa tehdä numeroa ja kovaäänistä syyttelyä, vaan lapsi huomaa ettei ole alkanut syömään ja sillä selvä. Seuraavalla kerralla sama juttu, voihan ollakin että on sopivaa syötävää ja kaikki OK. Tunnin tai 45min istuttaminen "jouten" lautasen äärellä ei ole suositeltavaa. Älä suostu istuttamiseen, vaan kanna vastuu niin, että nälkäinen lapsi syö kotona, ja jos ei syö niin on kokemusta että tulee muutaman päivän kuluttua syötyä. Eihan aina osu kotonakaan ruoka, jota ei suostu syömään.
Toki et iltaruualla kysele mitä haluaa, mutta voit muistella mitä syö jota valmistat, saatte syömisestä tavallisen asian, joka kuuluu itsestään selvyyteen.
Täällä palstalla on yleiseti kerrottu, varsinkin hoitajien kertomana, kuinka ei ole aikaa siihen eikä tähän...on henkilökuntaa vain muutama kerrallaan, lasten on joissain oltava nukkarissa, vaikka ei millään nukuta. Ovat hereillä maaten jopa kaksi tuntia ennen kuin pääsevät pois.
Syy, miksi hereillä olevia lapsia ei voida ottaa sadun jälkeen pois ryhmätilaan nukkuvien jäädessä nukkumaan - on se ettei ole henkilökuntaa tarpeeksi. Kertoessasi kuinka lasta istutetaan jopa tunti saa minut ihmettelemään, kuinka yhdellä on aikaa valvoa lapsesi syömisen edistymistä, yritettiin tyrkyttää ruokaa lähes tunnin ajan. Tällöinhän siinä on yksi ihminen kiinni ja varmaan olisi muutakin tekemistä tuona aikana. On ne kirjalliset työt, palaverit jne. Outoa touhua kun tällaiseen voidaan satsata kun tiedetään miten henkilökunnalla on kiirettä...- kukkahattuakka
itellä on se periaate että 1 haarukallinen/lusikallinen on maisteltava.jos ei onnistu ja alkaa venkoilu niin sitten voi poistua pöydästä ja mennä tyhjin vatsoin nukkumaan.tietty otan sitä ruokaa lautaselle sivuun ja sit tarjoan sen uudelleen välipalalla jos se maistuisi.ja jos ei niin sit tarjoan välipalan.
- Raparperisoppa
kukkahattuakka kirjoitti:
itellä on se periaate että 1 haarukallinen/lusikallinen on maisteltava.jos ei onnistu ja alkaa venkoilu niin sitten voi poistua pöydästä ja mennä tyhjin vatsoin nukkumaan.tietty otan sitä ruokaa lautaselle sivuun ja sit tarjoan sen uudelleen välipalalla jos se maistuisi.ja jos ei niin sit tarjoan välipalan.
No mä en itsekään syö kaikkia ruokia, joten ei tenavankaan pidä. Rohkasen kuitenkin maistamaan, mutta en pakota.
- ehkä apua
kukkahattuakka kirjoitti:
itellä on se periaate että 1 haarukallinen/lusikallinen on maisteltava.jos ei onnistu ja alkaa venkoilu niin sitten voi poistua pöydästä ja mennä tyhjin vatsoin nukkumaan.tietty otan sitä ruokaa lautaselle sivuun ja sit tarjoan sen uudelleen välipalalla jos se maistuisi.ja jos ei niin sit tarjoan välipalan.
Kiinnostaisi kuulla miksi olet sitä mieltä että on maistettava? Eikö aikuisen tulisi tukea ruokailutilannetta niin että se lapselle on nautinnollinen hetki. Määrääminen,pakottaminen ja rankaiseminen ei tee ruokailusta mieluisaa. Ruokailu on syömistä varten ei voimien mittelyä tai muiden tunteiden purkamista varten. Kyllä meitä aikuisiakin ottaisi päähän jos pomo työpaikalla pakoittaisi meideät maistamaan kaikkia ruokia tai sitten emme lounasta saa.Miksi lapsi kokisi tilanteen toisin?
- Syömään!
ehkä apua kirjoitti:
Kiinnostaisi kuulla miksi olet sitä mieltä että on maistettava? Eikö aikuisen tulisi tukea ruokailutilannetta niin että se lapselle on nautinnollinen hetki. Määrääminen,pakottaminen ja rankaiseminen ei tee ruokailusta mieluisaa. Ruokailu on syömistä varten ei voimien mittelyä tai muiden tunteiden purkamista varten. Kyllä meitä aikuisiakin ottaisi päähän jos pomo työpaikalla pakoittaisi meideät maistamaan kaikkia ruokia tai sitten emme lounasta saa.Miksi lapsi kokisi tilanteen toisin?
ikinä maista mitään, mistä hän oppii tietämään mikä on hänestä hyvää ja mikä ei?
Kyllä se on vaan niin, että kokeilemalla oppii.
Jos hankala syojä saa valita, milloin ja mitä maistaa,
niin senhän aravaa: ei mitään.
Maistettava on yksi lusikallinen/haarukallinen, sitten saa olla syömättä jos ei tykkää.
Kyllä nälkä opettaa viimein.
Ei siinä pöydässä tarvitse riidellä/taistella/tapella/huutaa, aikuinen sanoo
päättäväisen ystävllisesti mikä on homman nimi.
Siihen saa mennä vaikka tunti, mutta yleensä kun muut on häipyneet leikkeihin,
niin se vastentahtoinen lapsikin suostuu maistamaan.
Ja kun tätä toistetaan, eikä lipsuta kaavasta, niin syöminenkin alkaa sujua.
Eikä sitä ruokaa anneta jatkossa kuin kohtuullinen määrä, josta lapsi selviää ja
tuntee onnistumisen iloa.
Tunnen omat hoitolapseni hyvin ja tunnen heidän ruokahalunsa myös.
Jos - Järki käteen
Syömään! kirjoitti:
ikinä maista mitään, mistä hän oppii tietämään mikä on hänestä hyvää ja mikä ei?
Kyllä se on vaan niin, että kokeilemalla oppii.
Jos hankala syojä saa valita, milloin ja mitä maistaa,
niin senhän aravaa: ei mitään.
Maistettava on yksi lusikallinen/haarukallinen, sitten saa olla syömättä jos ei tykkää.
Kyllä nälkä opettaa viimein.
Ei siinä pöydässä tarvitse riidellä/taistella/tapella/huutaa, aikuinen sanoo
päättäväisen ystävllisesti mikä on homman nimi.
Siihen saa mennä vaikka tunti, mutta yleensä kun muut on häipyneet leikkeihin,
niin se vastentahtoinen lapsikin suostuu maistamaan.
Ja kun tätä toistetaan, eikä lipsuta kaavasta, niin syöminenkin alkaa sujua.
Eikä sitä ruokaa anneta jatkossa kuin kohtuullinen määrä, josta lapsi selviää ja
tuntee onnistumisen iloa.
Tunnen omat hoitolapseni hyvin ja tunnen heidän ruokahalunsa myös.
JosJoo, lapsesta onkin tosi mukava istua yksin pöydässä tunti sillä aikaa kun muut leikkii. Jos ei tykkää niin ei tykkää! En ymmärrä sitä että pakotetaan, meidänkin tenavalla ollu kausia jolloin mikään ei meinaa maistua, ei edes hyvät ruoat joista yleensä pitää. Ei se maailma siihen kaadu jos kaikki ei syö kaikkea. Ruokailun pitäsi olla mukava ja rauhallinen hetki, ei sellanen joka saattaa pelottaa jo etukäteen kun täti pakottaa. Onks tollasta tosiaan vielä??
- Syömään!
Järki käteen kirjoitti:
Joo, lapsesta onkin tosi mukava istua yksin pöydässä tunti sillä aikaa kun muut leikkii. Jos ei tykkää niin ei tykkää! En ymmärrä sitä että pakotetaan, meidänkin tenavalla ollu kausia jolloin mikään ei meinaa maistua, ei edes hyvät ruoat joista yleensä pitää. Ei se maailma siihen kaadu jos kaikki ei syö kaikkea. Ruokailun pitäsi olla mukava ja rauhallinen hetki, ei sellanen joka saattaa pelottaa jo etukäteen kun täti pakottaa. Onks tollasta tosiaan vielä??
mukava istua, ei.
Mutta kolme vee on jo niin viisas, että ymmärtäää, kuinka siitä pääsee nopeammin pois.
Syö/ edes maistaa.
Kaikkia asioita ei voi tehdä niin että lapsi saa valita,
eikä niin että lapsella on aina kivaa.
Koska tietyt asiat on tehtävä päivän aikana, ulkoiltava, syötävä ja levättävä.
Kaikkien ei tarvitse syödä kaikkea, maistettava on ja se on täysin eri asia kuin
syöminen.
Kuten edellä kirjoitin, ei siinä tarvitse aikuisen meuhata lapselle,
sanoo että maistettava on ja se riittää.
Ruokailu on mukava ja rauhallinen hetki meilläkin, vaikka pitää maistaa.
Eihän siitä tarvitse silti sotatannerta tehdä, vaikka jotain vaatiikin.
Olen pitkän linjan ammattilainen, kouluttanut ja kehittänyt itseäni,
tiedän mikä on lapselle hyväksi, tiedän mitä pitää vaatia, ja tiedän milloin voidaan ottaa rennommin.
Mutta aina ei se ammatillinen ja kasvatuksellinen näkemys kohtaa vanhempien kasvatusnäkemysten kanssa.
Tervepäistä lasta ei kasvateta pelkästään myötäilemällä häntä joka asiassa.
Ei se maailma kaadukkaan tähän, mutta kolme vuotias joka saa määrätä kaikesta itse kaatuu,
kun tulee isommaksi ja huomaa eskarissa/koulussa/töissä että ei olekkaan maailman napa ja valtias.
Ja niin, olen tosiaan vielä. - Järki käteen
Syömään! kirjoitti:
mukava istua, ei.
Mutta kolme vee on jo niin viisas, että ymmärtäää, kuinka siitä pääsee nopeammin pois.
Syö/ edes maistaa.
Kaikkia asioita ei voi tehdä niin että lapsi saa valita,
eikä niin että lapsella on aina kivaa.
Koska tietyt asiat on tehtävä päivän aikana, ulkoiltava, syötävä ja levättävä.
Kaikkien ei tarvitse syödä kaikkea, maistettava on ja se on täysin eri asia kuin
syöminen.
Kuten edellä kirjoitin, ei siinä tarvitse aikuisen meuhata lapselle,
sanoo että maistettava on ja se riittää.
Ruokailu on mukava ja rauhallinen hetki meilläkin, vaikka pitää maistaa.
Eihän siitä tarvitse silti sotatannerta tehdä, vaikka jotain vaatiikin.
Olen pitkän linjan ammattilainen, kouluttanut ja kehittänyt itseäni,
tiedän mikä on lapselle hyväksi, tiedän mitä pitää vaatia, ja tiedän milloin voidaan ottaa rennommin.
Mutta aina ei se ammatillinen ja kasvatuksellinen näkemys kohtaa vanhempien kasvatusnäkemysten kanssa.
Tervepäistä lasta ei kasvateta pelkästään myötäilemällä häntä joka asiassa.
Ei se maailma kaadukkaan tähän, mutta kolme vuotias joka saa määrätä kaikesta itse kaatuu,
kun tulee isommaksi ja huomaa eskarissa/koulussa/töissä että ei olekkaan maailman napa ja valtias.
Ja niin, olen tosiaan vielä.Ei ole kyse siitä että 3-vuotias saisi määrätä kaikesta ja häntä aina myötäiltäisiin. Oli kyse vain ruoasta. No, onneksi kaikilla ei ole samoja periaatteita kuin sinulla. Mun tenavaa ei pakoteta syömään, hän ei myöskään luule olevansa maailman napa vaan on fiksu ja muut huomioon ottava lapsi. Että tämmönen tapaus.
- ehkä apua
Järki käteen kirjoitti:
Ei ole kyse siitä että 3-vuotias saisi määrätä kaikesta ja häntä aina myötäiltäisiin. Oli kyse vain ruoasta. No, onneksi kaikilla ei ole samoja periaatteita kuin sinulla. Mun tenavaa ei pakoteta syömään, hän ei myöskään luule olevansa maailman napa vaan on fiksu ja muut huomioon ottava lapsi. Että tämmönen tapaus.
Paljon on asioita maailmassa jonka oppiminen on lapselle välttämättömyys. Toivon mukaan me aikuiset pystymme oikealla tavalla auttamaan ja tukemaan, asettamalla selkeitä rajoja kun niitä tarvitaan, auttamalla lasta kestämään turhautumista kun ei saa, ja ymmärtämään miksi on tärkeätä tarkkailla ympäristöä kunnolla ja tehdä asiat niin että tuntuu itseltä ja muilta hyvältä.
Syömisen kohdalla on tärkeää että annamme lapselle mahdollisuuden tunnustella omaa nälkäänsä ja hiljalleen itse tuntemaan koska ollaan riittävästi syöty. Tärkeää on myös kunnioittaa pienen lapsen epäluuloisuutta uusien ruokien suhteen ja aikuisena näyttää mallia ja keskustella lapsen kanssa siitä miten tämäkin kyllä hiljalleen uskaltaa maistaa nk. esim. lapsiryhmä Tommi, ja että sitten kun on maistanut sitten voi kertoa tykkääkö vai ei, ja myös kertoa sen tosiasian että kaikki eivät pidä samoista ruuista että jostakin tykkää aivan hurjasti ja sitten taas jokin on aivan ok tai sitten jokin ruoka saataa tuntua pahalta.
Kun lasten kanssa näin keskustellaan kilpailevat lapset tavallisesti keskenään siitä kuka uskaltaa ensimmäiseksi maistamaa, ja ikävää määräilyä ja pakottamista ei todellakaan tarvita. En usko että Sinusta hoitajastakaan tuntuu hyvältä pakottaminen.Pienet lapset ovat innokkaita oppimaan asioita ei heitä tarvitse pakottaa. - Äly älä jätä
Järki käteen kirjoitti:
Ei ole kyse siitä että 3-vuotias saisi määrätä kaikesta ja häntä aina myötäiltäisiin. Oli kyse vain ruoasta. No, onneksi kaikilla ei ole samoja periaatteita kuin sinulla. Mun tenavaa ei pakoteta syömään, hän ei myöskään luule olevansa maailman napa vaan on fiksu ja muut huomioon ottava lapsi. Että tämmönen tapaus.
syömään pakottaminen ovat kaksi eri asiaa
- Pipo päähän
Äly älä jätä kirjoitti:
syömään pakottaminen ovat kaksi eri asiaa
Pakottaminen on pakottamista.
- ehkä apua
Pipo päähän kirjoitti:
Pakottaminen on pakottamista.
Näin se ikävä kyllä on, ihan pienikin pakottaminen on pakottamista, näin lapsi sen kokee ja tämä on se oleellinen asia,lapsen kokemus.Anna lapsen tuntea että hänen nälkänsä ja sen tyydyttäminen on hänen ihan oma asia. Aikuisen tuki ja läsnäolo ja mallin antaminen ei pidä sisältää pakottamista missään muodossa, silloin lapsesta kasvaa aikuinen joka suhtautuu ruokaan ja syömiseen terveellä tavalla; syö silloin kun on nälkä ja syöminen tuntuu hyvältä. Ikävä kyllä yhteiskunnassamme tänä päivänä' on paljon erilaisia ongelmia syömisen ympärillä. Syödään kun ollaan masentuneita tai kidutetaan itseä syömättömyydellä jne.Nämä vaikeudet kertovat siitä miten syömiseen on liitetty siihen kuulumattomia tunteita tai niiden purkamista.
- PakkoPulla
ehkä apua kirjoitti:
Näin se ikävä kyllä on, ihan pienikin pakottaminen on pakottamista, näin lapsi sen kokee ja tämä on se oleellinen asia,lapsen kokemus.Anna lapsen tuntea että hänen nälkänsä ja sen tyydyttäminen on hänen ihan oma asia. Aikuisen tuki ja läsnäolo ja mallin antaminen ei pidä sisältää pakottamista missään muodossa, silloin lapsesta kasvaa aikuinen joka suhtautuu ruokaan ja syömiseen terveellä tavalla; syö silloin kun on nälkä ja syöminen tuntuu hyvältä. Ikävä kyllä yhteiskunnassamme tänä päivänä' on paljon erilaisia ongelmia syömisen ympärillä. Syödään kun ollaan masentuneita tai kidutetaan itseä syömättömyydellä jne.Nämä vaikeudet kertovat siitä miten syömiseen on liitetty siihen kuulumattomia tunteita tai niiden purkamista.
Nykyään on tosiaan kaikenlaisia syömishäiriöitä jo ihan pienillä lapsillakin. Kyllä niitä lapsia pakotetaan muutenkin jo ihan tarpeeksi tekemään erilaisia asioita, (monet johtuu vanhempien kunnianhimosta) annettais edes syömisen olla suht kivutonta. Ei se lapsi itseään nälkään näännytä, syövät kyllä kun on nälkä.
- asasasam
kukkahattuakka kirjoitti:
itellä on se periaate että 1 haarukallinen/lusikallinen on maisteltava.jos ei onnistu ja alkaa venkoilu niin sitten voi poistua pöydästä ja mennä tyhjin vatsoin nukkumaan.tietty otan sitä ruokaa lautaselle sivuun ja sit tarjoan sen uudelleen välipalalla jos se maistuisi.ja jos ei niin sit tarjoan välipalan.
Eikä niitä saa edes lämmittää!
- hbgf
asasasam kirjoitti:
Eikä niitä saa edes lämmittää!
miksi ruokaa ei saisi lämmittää? mitä ihmettä oikein höpiset?
- Konkari alalla
Äly älä jätä kirjoitti:
syömään pakottaminen ovat kaksi eri asiaa
ollut tilanteessa, jossa lapsen on pakko maistaa ruokaa, vaikka ei sitten tarvitsisi syödä enempää?
Pakko maistaa yksi teelusikallinen...Minä olen nähnyt työssäni, miten karmea tilanne se voi olla lapselle. Lasta yököttää eikä halua avata suutaan, vaikka kyseessä on 1 teelusikallinen ruokaa, jonka hoitaja aikoo pakottamalla työtää suuhun kun lapsi ei sitä itse tee.
Tässä teelusikallisessakin on kysymyksessä pakko - pakottaminen, jos aikuinen joutuu sitä huulille työntämään. Lapsi saattaa pitää suunsa tiukasti kiinni, koska on päättänyt olla syömättä ja olla maistamatta edes hitustakaan.
Maistaminen ja syömään pakottaminen on nimim. "äly älä jätä" mielestä kaksi eri asiaa. Niin onkin, mutta oletko paljonkin nähnyt lasta joka vapaa-ehtoisesti maistaa ruokaa ensin ilmoitettuaan ettei halua syödä? Minä olen nähnyt miten siinä käy.
Määräys, että täyytyy maistaa edes teelusikallinen on pakottava jota lapsen on toteltava. Tätä sanontaa käytetään monissa päivähoitopaikoissa mm. päiväkodeissa. Kuitenkin tässä teelusikallisessa pakotetaan maistamaan ruokaa, vaikka ei syömöän enempää. Näin ollen pakottaminen ja maistaminen ei olekaan enää eri asioita, vaan molemmissa pakotetaan, joko maistamaan tai syömään. Kyllä maistamiseenkin saadaan pakottaminen.
Turun hovioikeuden mukaan lasta ei saa ruokkia väkisin. Hovissa tuomittiin pakkosyöttämisestä 2 henkilökuntaan kuuluvaa naista.
Kun lapsi ei syö, ei voi pakottaa, kun lapsi ei maista, ei voida myöskään pakottaa. - Ammattilainen
Konkari alalla kirjoitti:
ollut tilanteessa, jossa lapsen on pakko maistaa ruokaa, vaikka ei sitten tarvitsisi syödä enempää?
Pakko maistaa yksi teelusikallinen...Minä olen nähnyt työssäni, miten karmea tilanne se voi olla lapselle. Lasta yököttää eikä halua avata suutaan, vaikka kyseessä on 1 teelusikallinen ruokaa, jonka hoitaja aikoo pakottamalla työtää suuhun kun lapsi ei sitä itse tee.
Tässä teelusikallisessakin on kysymyksessä pakko - pakottaminen, jos aikuinen joutuu sitä huulille työntämään. Lapsi saattaa pitää suunsa tiukasti kiinni, koska on päättänyt olla syömättä ja olla maistamatta edes hitustakaan.
Maistaminen ja syömään pakottaminen on nimim. "äly älä jätä" mielestä kaksi eri asiaa. Niin onkin, mutta oletko paljonkin nähnyt lasta joka vapaa-ehtoisesti maistaa ruokaa ensin ilmoitettuaan ettei halua syödä? Minä olen nähnyt miten siinä käy.
Määräys, että täyytyy maistaa edes teelusikallinen on pakottava jota lapsen on toteltava. Tätä sanontaa käytetään monissa päivähoitopaikoissa mm. päiväkodeissa. Kuitenkin tässä teelusikallisessa pakotetaan maistamaan ruokaa, vaikka ei syömöän enempää. Näin ollen pakottaminen ja maistaminen ei olekaan enää eri asioita, vaan molemmissa pakotetaan, joko maistamaan tai syömään. Kyllä maistamiseenkin saadaan pakottaminen.
Turun hovioikeuden mukaan lasta ei saa ruokkia väkisin. Hovissa tuomittiin pakkosyöttämisestä 2 henkilökuntaan kuuluvaa naista.
Kun lapsi ei syö, ei voi pakottaa, kun lapsi ei maista, ei voida myöskään pakottaa.päiväkodissa missä olen ollut opiskelijana, harjoittelijana tai töissä, on ollut
periaate että jokaista ruokaa PITÄÄ maistaa.
Ja on niitä tähän ikään muutama mahtunut.
Sekä tunnen henkilöstöä vielä useammasta päiväkodista, ja tiedän että niissäkin on maistamis-periaate.
Aivan yleinen käytäntö.
Joten olen monta kertaa nähnyt ja olen monta kertaa ollut tällaisessa tilanteessa.
Eikä se ole lapselle kauheaa yleensä, istuvat, muutaman kerran kokeilevat onneaan päästä maistamatta.
Muutaman minuutin päästä yleensä suurin osa maistaa ja saa leipää.
Toki on niitä poikkeuksiakin lapsissa jotka tekevät asiasta melkoisen draaman. - Ammattilainen
Konkari alalla kirjoitti:
ollut tilanteessa, jossa lapsen on pakko maistaa ruokaa, vaikka ei sitten tarvitsisi syödä enempää?
Pakko maistaa yksi teelusikallinen...Minä olen nähnyt työssäni, miten karmea tilanne se voi olla lapselle. Lasta yököttää eikä halua avata suutaan, vaikka kyseessä on 1 teelusikallinen ruokaa, jonka hoitaja aikoo pakottamalla työtää suuhun kun lapsi ei sitä itse tee.
Tässä teelusikallisessakin on kysymyksessä pakko - pakottaminen, jos aikuinen joutuu sitä huulille työntämään. Lapsi saattaa pitää suunsa tiukasti kiinni, koska on päättänyt olla syömättä ja olla maistamatta edes hitustakaan.
Maistaminen ja syömään pakottaminen on nimim. "äly älä jätä" mielestä kaksi eri asiaa. Niin onkin, mutta oletko paljonkin nähnyt lasta joka vapaa-ehtoisesti maistaa ruokaa ensin ilmoitettuaan ettei halua syödä? Minä olen nähnyt miten siinä käy.
Määräys, että täyytyy maistaa edes teelusikallinen on pakottava jota lapsen on toteltava. Tätä sanontaa käytetään monissa päivähoitopaikoissa mm. päiväkodeissa. Kuitenkin tässä teelusikallisessa pakotetaan maistamaan ruokaa, vaikka ei syömöän enempää. Näin ollen pakottaminen ja maistaminen ei olekaan enää eri asioita, vaan molemmissa pakotetaan, joko maistamaan tai syömään. Kyllä maistamiseenkin saadaan pakottaminen.
Turun hovioikeuden mukaan lasta ei saa ruokkia väkisin. Hovissa tuomittiin pakkosyöttämisestä 2 henkilökuntaan kuuluvaa naista.
Kun lapsi ei syö, ei voi pakottaa, kun lapsi ei maista, ei voida myöskään pakottaa.ei väksisin työnnetä mitään, vaan jutustellen ja kertomalla yritetään saada maistamaan.
Minäkään en hyväksy "nenästä kiinni ja väkisin suuhun" toimintaa.
Minä olen nähnyt monta onnistunutta maistamis-tapahtumaa. - ehkä apua
Ammattilainen kirjoitti:
päiväkodissa missä olen ollut opiskelijana, harjoittelijana tai töissä, on ollut
periaate että jokaista ruokaa PITÄÄ maistaa.
Ja on niitä tähän ikään muutama mahtunut.
Sekä tunnen henkilöstöä vielä useammasta päiväkodista, ja tiedän että niissäkin on maistamis-periaate.
Aivan yleinen käytäntö.
Joten olen monta kertaa nähnyt ja olen monta kertaa ollut tällaisessa tilanteessa.
Eikä se ole lapselle kauheaa yleensä, istuvat, muutaman kerran kokeilevat onneaan päästä maistamatta.
Muutaman minuutin päästä yleensä suurin osa maistaa ja saa leipää.
Toki on niitä poikkeuksiakin lapsissa jotka tekevät asiasta melkoisen draaman.Kyse ei varmastikaan ole siitä että lapsille olisi aina traumaattista erilaiset "pehmeät " pakottamiskäytännöt päivähoidossa (sen puoleen myös kotona) , tai se miten yleistä päivähoidossa tämä epä-ammattilainen suhtautuminen lapsen tukemiseen ruokailuun liittyvissä asioissa, vaan miten tärkeä on että sekä vanhemmat että kasvatusalan ammattilaiset ymmärtävät mikä lapsen kehityksen kannalta on hyvä tapa tukea ja auttaa.
Olen työskennellyt päivähoidon ammattilaisten kanssa lukuisia vuosia m.m ruokailuun liittyvien asioiden kanssa ja on paljon päiväkoteja joissa pakoittamisen tilalle on tullut ymmärrys ja tuki.Näissä päiväkodeissa myös kerrotaan että ongelmat ruokailuissa ovat nykyään olemattomat ja että myös kasvattajat itse ovat tyytyväisempiä tässä lähestymistavassa. - päiväkodin keittäjä
ehkä apua kirjoitti:
Kyse ei varmastikaan ole siitä että lapsille olisi aina traumaattista erilaiset "pehmeät " pakottamiskäytännöt päivähoidossa (sen puoleen myös kotona) , tai se miten yleistä päivähoidossa tämä epä-ammattilainen suhtautuminen lapsen tukemiseen ruokailuun liittyvissä asioissa, vaan miten tärkeä on että sekä vanhemmat että kasvatusalan ammattilaiset ymmärtävät mikä lapsen kehityksen kannalta on hyvä tapa tukea ja auttaa.
Olen työskennellyt päivähoidon ammattilaisten kanssa lukuisia vuosia m.m ruokailuun liittyvien asioiden kanssa ja on paljon päiväkoteja joissa pakoittamisen tilalle on tullut ymmärrys ja tuki.Näissä päiväkodeissa myös kerrotaan että ongelmat ruokailuissa ovat nykyään olemattomat ja että myös kasvattajat itse ovat tyytyväisempiä tässä lähestymistavassa.Tällä asialla ei ole mitään tekemistä ammattitaidon tai taidottomuuden kanssa.Tämä on sellainen asia jota ei kolussa opita. Ei kursseilla ei koulutuksissa ei missään missä joku sanoo miten kuuluisi käyttäytyä. Tämä lähtee syvältä itsestä. Miten sinua on kohdeltu niin sinä kohtelet muita.Ratkaisut ovat hyvin yksinkertaisia. Ne eivä useinkaan löydy ammattitaidon taakse kätkeytymällä. Ne joko ovat tai eivät, oli titteli mikä hyvänsä.
Päiväkotielämää 30v kokeneena en näe pakottamisella enkä pakkomaistattamisella minkäänlaista hedelmällistä tulosta. - ddfdfdf
hbgf kirjoitti:
miksi ruokaa ei saisi lämmittää? mitä ihmettä oikein höpiset?
se on jätettä, ja se pitää laittaa ROSKIIN!
Sitä EI SAA uudelleenlämmittää, eikä sitä saa tarjota kylmänä!
Ammattilaisen täytyy tietää tämä!
AINA tuoretta, kuumaa ruokaa! - fbrb
ddfdfdf kirjoitti:
se on jätettä, ja se pitää laittaa ROSKIIN!
Sitä EI SAA uudelleenlämmittää, eikä sitä saa tarjota kylmänä!
Ammattilaisen täytyy tietää tämä!
AINA tuoretta, kuumaa ruokaa!Kunhan kysyin miksi ruokaa ei saisi lämmittää, koska niin sanoit. Et puhunut lautasella olleesta ruoasta, vaan yleensä ruoasta. Meinasin että kyllä ruoan voi hyvin tehdä tänään ja laittaa jääkaappiin, ja ottaa sieltä ja lämmittää mikrossa huomenna. Ota nyt jotain rauhoittavaa itsellesi :D
- ehkä apua
päiväkodin keittäjä kirjoitti:
Tällä asialla ei ole mitään tekemistä ammattitaidon tai taidottomuuden kanssa.Tämä on sellainen asia jota ei kolussa opita. Ei kursseilla ei koulutuksissa ei missään missä joku sanoo miten kuuluisi käyttäytyä. Tämä lähtee syvältä itsestä. Miten sinua on kohdeltu niin sinä kohtelet muita.Ratkaisut ovat hyvin yksinkertaisia. Ne eivä useinkaan löydy ammattitaidon taakse kätkeytymällä. Ne joko ovat tai eivät, oli titteli mikä hyvänsä.
Päiväkotielämää 30v kokeneena en näe pakottamisella enkä pakkomaistattamisella minkäänlaista hedelmällistä tulosta.Eipäs oikeen paikkaansa pidä ettei olisi kyse ammattitaidosta. Totta on ettei nähin tärkeisiin lapsen keihityksellisiin asioihin ole riittävästi koulutuksessa kiinnittetty huomiota. Hyvä on jos päiväkodin ammattilainen on henkilö joka tuntee oikealla tavalla näiden asioiden suhteen, ja toimii tavalla joka tukee lasta oikealla tavalla.Ikävä kyllä kuitenkin on paljon aikuisia jotka eivät riittävästi näe ja ymmärrä mikä kehityksellisesti tärkeää lapselle,tähän saattaa olla lukuisia syitä. Mitä paremmin päiväkodin ammattilaiset ymmärtävät pientä lasta ,mitä enemmän he saavat apua ja tukea lapsen emotionaalisen kehityksen ymmärtämisessä sitä ammattitaitoisempia he ovat ja sitä paremmin he pystyvät vanhempia ja lapsia tukemaan työssään. Laadukas päivähoito merkitsee sitä että hoitajat ymmärtävät eri-ikäisten lapsen kehityksellisiä tarpeita ja pystyvät näihin riittävän hyvin vastaamaan
- päiväkodin keittäjä
ehkä apua kirjoitti:
Eipäs oikeen paikkaansa pidä ettei olisi kyse ammattitaidosta. Totta on ettei nähin tärkeisiin lapsen keihityksellisiin asioihin ole riittävästi koulutuksessa kiinnittetty huomiota. Hyvä on jos päiväkodin ammattilainen on henkilö joka tuntee oikealla tavalla näiden asioiden suhteen, ja toimii tavalla joka tukee lasta oikealla tavalla.Ikävä kyllä kuitenkin on paljon aikuisia jotka eivät riittävästi näe ja ymmärrä mikä kehityksellisesti tärkeää lapselle,tähän saattaa olla lukuisia syitä. Mitä paremmin päiväkodin ammattilaiset ymmärtävät pientä lasta ,mitä enemmän he saavat apua ja tukea lapsen emotionaalisen kehityksen ymmärtämisessä sitä ammattitaitoisempia he ovat ja sitä paremmin he pystyvät vanhempia ja lapsia tukemaan työssään. Laadukas päivähoito merkitsee sitä että hoitajat ymmärtävät eri-ikäisten lapsen kehityksellisiä tarpeita ja pystyvät näihin riittävän hyvin vastaamaan
Ammattitaitoisen ammatinharjoittajan ymmärtäminen täytyisi myös osata ajoissa lopettaa ettei synny lisää elinikäisiä vaurioita meidän maksaville asiakkaillemme. Äidit puhukaa asiasta ja viekää sitä eteenpäin'muuten se kyllä pysähtyy osaston seinien sisään. Laadukas päivähoito... se on vain jotain sanahelinää. Loppumaton projekti ... Äiti mulla oli kiva päivä! Niin se kuuluu mennä.
- nirsoilua seurannut
päiväkodin keittäjä kirjoitti:
Ammattitaitoisen ammatinharjoittajan ymmärtäminen täytyisi myös osata ajoissa lopettaa ettei synny lisää elinikäisiä vaurioita meidän maksaville asiakkaillemme. Äidit puhukaa asiasta ja viekää sitä eteenpäin'muuten se kyllä pysähtyy osaston seinien sisään. Laadukas päivähoito... se on vain jotain sanahelinää. Loppumaton projekti ... Äiti mulla oli kiva päivä! Niin se kuuluu mennä.
Päiväkodissa lapset syövät normaalia perusruokaa.
Aika kummallista, että moni lapsi kokee ruuat vieraiksi:D
Liekö vanhemmilla peiliin katsomista!
Yleensä ne ovat tietyt lapset joille mikään ei kelpaa.
Jos lapsi silloin tällöin sanoo, että ei ruuasta pidä, se on ok. EIhän aikuisetkaan kaikesta tykkää - Perukumina
nirsoilua seurannut kirjoitti:
Päiväkodissa lapset syövät normaalia perusruokaa.
Aika kummallista, että moni lapsi kokee ruuat vieraiksi:D
Liekö vanhemmilla peiliin katsomista!
Yleensä ne ovat tietyt lapset joille mikään ei kelpaa.
Jos lapsi silloin tällöin sanoo, että ei ruuasta pidä, se on ok. EIhän aikuisetkaan kaikesta tykkääVai oisko laitosruoka erimakuista kuin kotiruoka?
- päiväkodin keittäjä
Perukumina kirjoitti:
Vai oisko laitosruoka erimakuista kuin kotiruoka?
Ollaan menossa ihan varmasti huonompaan suuntaan ruoankin suhteen päiväkodeissa. Puolivalmista einesruokaa, lisäaineita, ulkolaista lihaa... Ja vielä päälle "kurssittamattomat " hoitotädit. On siinä kestämistä lapsilla.
- nirsoilua seurannut
päiväkodin keittäjä kirjoitti:
Ollaan menossa ihan varmasti huonompaan suuntaan ruoankin suhteen päiväkodeissa. Puolivalmista einesruokaa, lisäaineita, ulkolaista lihaa... Ja vielä päälle "kurssittamattomat " hoitotädit. On siinä kestämistä lapsilla.
No, jos palveluista maksettaisiin enemmän, voisi olla muutakin kuin laitosruokaa ja niitä kurssittomia tätejä:D
- ei ongelmaa turhasta
Konkari alalla kirjoitti:
ollut tilanteessa, jossa lapsen on pakko maistaa ruokaa, vaikka ei sitten tarvitsisi syödä enempää?
Pakko maistaa yksi teelusikallinen...Minä olen nähnyt työssäni, miten karmea tilanne se voi olla lapselle. Lasta yököttää eikä halua avata suutaan, vaikka kyseessä on 1 teelusikallinen ruokaa, jonka hoitaja aikoo pakottamalla työtää suuhun kun lapsi ei sitä itse tee.
Tässä teelusikallisessakin on kysymyksessä pakko - pakottaminen, jos aikuinen joutuu sitä huulille työntämään. Lapsi saattaa pitää suunsa tiukasti kiinni, koska on päättänyt olla syömättä ja olla maistamatta edes hitustakaan.
Maistaminen ja syömään pakottaminen on nimim. "äly älä jätä" mielestä kaksi eri asiaa. Niin onkin, mutta oletko paljonkin nähnyt lasta joka vapaa-ehtoisesti maistaa ruokaa ensin ilmoitettuaan ettei halua syödä? Minä olen nähnyt miten siinä käy.
Määräys, että täyytyy maistaa edes teelusikallinen on pakottava jota lapsen on toteltava. Tätä sanontaa käytetään monissa päivähoitopaikoissa mm. päiväkodeissa. Kuitenkin tässä teelusikallisessa pakotetaan maistamaan ruokaa, vaikka ei syömöän enempää. Näin ollen pakottaminen ja maistaminen ei olekaan enää eri asioita, vaan molemmissa pakotetaan, joko maistamaan tai syömään. Kyllä maistamiseenkin saadaan pakottaminen.
Turun hovioikeuden mukaan lasta ei saa ruokkia väkisin. Hovissa tuomittiin pakkosyöttämisestä 2 henkilökuntaan kuuluvaa naista.
Kun lapsi ei syö, ei voi pakottaa, kun lapsi ei maista, ei voida myöskään pakottaa."Maistaminen ja syömään pakottaminen on nimim. "äly älä jätä" mielestä kaksi eri asiaa. Niin onkin, mutta oletko paljonkin nähnyt lasta joka vapaa-ehtoisesti maistaa ruokaa ensin ilmoitettuaan ettei halua syödä? Minä olen nähnyt miten siinä käy."
Minä en ole se henkilö, jolle kysymyksesi osoitit, mutta vastaan silti: Näen viikoittain työssäni lapsia, jotka maistavat ruokaa, vaikka ensin sanovatkin, etteivät tykkää. Näistä osaa ottaa heti lisää ja toteaa itse, että kyllä kannatti maistaa. En pakota syömään, mutta maistamaan kannustan, hyvin tuloksin :) - Tiukkaa tekee
nirsoilua seurannut kirjoitti:
No, jos palveluista maksettaisiin enemmän, voisi olla muutakin kuin laitosruokaa ja niitä kurssittomia tätejä:D
No pistäppä alote vaikka kunnanpampuille että korottavat päivähoitomaksuja. Muista sanoa että laadukkaampaan ruokaan ja henkilökuntaan täytyy sitten ne rahat ohjata.
- nirsoilua seurannut
Tiukkaa tekee kirjoitti:
No pistäppä alote vaikka kunnanpampuille että korottavat päivähoitomaksuja. Muista sanoa että laadukkaampaan ruokaan ja henkilökuntaan täytyy sitten ne rahat ohjata.
Eihän tämä minun ongelmani ollut:D
Lapseni syö kotona terveellistä hyvää ja monipuolista kotiruokaa ja koulussa sitä laitosruokaa, nirsoilematta. - päiv.kod.keit.
Tiukkaa tekee kirjoitti:
No pistäppä alote vaikka kunnanpampuille että korottavat päivähoitomaksuja. Muista sanoa että laadukkaampaan ruokaan ja henkilökuntaan täytyy sitten ne rahat ohjata.
Nyt aletaan olla jäljillä.Äidit ja iskät pitämään omiensa puolta
- jhwsyyi
Entä jos laittaa suuhun, vähän purekelee ja sylkee pois jos ei pidä mausta?
- kukkahattuakka
itse en näe 1 lusikallisen ottamista pakottamisena.vaan maisteluna ilma sitä aikuisen mekastusta ja lusikan väkisin viemistä suuhun.ja vaikka sen sylkisikkin pois suusta,on sitä kuitenkin maistettu.itselle vain tulee huoli kun lapsi ei syö.eli ei saa ravintoa,vitamiinejä ja on nälkäinen.olen huomannut että jos ei edes laita isoa annosta (niille jotka ovat huonoja syömään).vaan ihan pienen aluksi.jottei lapsi säikähdä liiallista ruoka määrää.lisäksi muistutan että aina saa lisää jos haluua.myös se ettei sotke ruokia keskenään vaan laittaa ne erikseen lautaselle on auttanut joissakin tapauksessa.
syömishäiriöistä sen verran....se ei aina ole siitä johtuvaa että on pakotettu syömään.lapsi voi oireilla sen kautta myös jostain muusta pahasta olosta.kuten joku saa itkupotkuraivarit,niin joku vaan ei syö.ihan kuin teinit/aikuiset oireilee pahasta olostaan.myös lapset voivat sen tehdä ruoalla.
mutta leivällä ja maidollakaan ei voi elää.ehkäpä olen liian tiukka kun haluan sen 1 maistelu lusikallisen lapsen ottavan minkä jälkeen saa leivän...kiristystäkö?? - Yx ÄiPPä
kukkahattuakka kirjoitti:
itse en näe 1 lusikallisen ottamista pakottamisena.vaan maisteluna ilma sitä aikuisen mekastusta ja lusikan väkisin viemistä suuhun.ja vaikka sen sylkisikkin pois suusta,on sitä kuitenkin maistettu.itselle vain tulee huoli kun lapsi ei syö.eli ei saa ravintoa,vitamiinejä ja on nälkäinen.olen huomannut että jos ei edes laita isoa annosta (niille jotka ovat huonoja syömään).vaan ihan pienen aluksi.jottei lapsi säikähdä liiallista ruoka määrää.lisäksi muistutan että aina saa lisää jos haluua.myös se ettei sotke ruokia keskenään vaan laittaa ne erikseen lautaselle on auttanut joissakin tapauksessa.
syömishäiriöistä sen verran....se ei aina ole siitä johtuvaa että on pakotettu syömään.lapsi voi oireilla sen kautta myös jostain muusta pahasta olosta.kuten joku saa itkupotkuraivarit,niin joku vaan ei syö.ihan kuin teinit/aikuiset oireilee pahasta olostaan.myös lapset voivat sen tehdä ruoalla.
mutta leivällä ja maidollakaan ei voi elää.ehkäpä olen liian tiukka kun haluan sen 1 maistelu lusikallisen lapsen ottavan minkä jälkeen saa leivän...kiristystäkö??Olet niin tiukasti sitä mieltä että tapasi toimia on oikein, joten mitäpä sitä enää kommentoimaan. Tunnut tietävän kaiken lapsista. Hehän tosin ovat erilaisia jokainen. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.
- ehkä apua
Yx ÄiPPä kirjoitti:
Olet niin tiukasti sitä mieltä että tapasi toimia on oikein, joten mitäpä sitä enää kommentoimaan. Tunnut tietävän kaiken lapsista. Hehän tosin ovat erilaisia jokainen. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.
On paljon tutkimuksia siitä miten lapsi osaa valita juuri tarvitsemansa ruuan, vihannekset,lihan ja hedelmät kun annetaan vapaus ja valinnanvaraa ja annetaan lapsen omassa tahdissaan tutustua ruokiiin. Suuri merkitys on myös sillä miten ja mitä oma perhe syö.Lapsi matkii ja haluaa myös tehdä asiat niin kuin tärkeät ihmiset ympärillä tekevät. Ei ole todellista vaaraa että lapsi söisi vain näkkäriä ja maitoa, kauhukuva on vaan aikuisen päässä. Kun päiväkodin aikuinen on lapselle merkitsevä ja läheinen pystyy tämä tukemaan oikealla tavalla päivähoidossa lapsen tutustumista eri ruokiin ja omaan nälän tunteeseen.
- Tiedonhaluinen yhä
ehkä apua kirjoitti:
On paljon tutkimuksia siitä miten lapsi osaa valita juuri tarvitsemansa ruuan, vihannekset,lihan ja hedelmät kun annetaan vapaus ja valinnanvaraa ja annetaan lapsen omassa tahdissaan tutustua ruokiiin. Suuri merkitys on myös sillä miten ja mitä oma perhe syö.Lapsi matkii ja haluaa myös tehdä asiat niin kuin tärkeät ihmiset ympärillä tekevät. Ei ole todellista vaaraa että lapsi söisi vain näkkäriä ja maitoa, kauhukuva on vaan aikuisen päässä. Kun päiväkodin aikuinen on lapselle merkitsevä ja läheinen pystyy tämä tukemaan oikealla tavalla päivähoidossa lapsen tutustumista eri ruokiin ja omaan nälän tunteeseen.
tällaisia tutkimuksia lukea. Onko jotain teosta/linkkiä?
- pakottaa ei saa
kukkahattuakka kirjoitti:
itse en näe 1 lusikallisen ottamista pakottamisena.vaan maisteluna ilma sitä aikuisen mekastusta ja lusikan väkisin viemistä suuhun.ja vaikka sen sylkisikkin pois suusta,on sitä kuitenkin maistettu.itselle vain tulee huoli kun lapsi ei syö.eli ei saa ravintoa,vitamiinejä ja on nälkäinen.olen huomannut että jos ei edes laita isoa annosta (niille jotka ovat huonoja syömään).vaan ihan pienen aluksi.jottei lapsi säikähdä liiallista ruoka määrää.lisäksi muistutan että aina saa lisää jos haluua.myös se ettei sotke ruokia keskenään vaan laittaa ne erikseen lautaselle on auttanut joissakin tapauksessa.
syömishäiriöistä sen verran....se ei aina ole siitä johtuvaa että on pakotettu syömään.lapsi voi oireilla sen kautta myös jostain muusta pahasta olosta.kuten joku saa itkupotkuraivarit,niin joku vaan ei syö.ihan kuin teinit/aikuiset oireilee pahasta olostaan.myös lapset voivat sen tehdä ruoalla.
mutta leivällä ja maidollakaan ei voi elää.ehkäpä olen liian tiukka kun haluan sen 1 maistelu lusikallisen lapsen ottavan minkä jälkeen saa leivän...kiristystäkö??eli jos joka kuudes viikko pitää maistaa hernekeittoa
ja kertakaikkiaan ei tykkää niin taasko on maistettava.
Itse lapsena elin perunalla,perunamuussilla, ja peruna-
vellillä, olihan meillä toki muutakin esim läskisoossia,
karjalanpaistia, ja joskus makkarakastiketta.Meillä
ei kotona pakotettu syömään, eli jos et tykännyt ruuasta
niin ei tarvinnut syödä. Tässähän pitäisi olla sitten niin
että minä ja sisaremme (3) olisimme sykyisin nirsoja, sairaita
aikuisia. Terveitä vaan olemme kaikki ja syömme nykyisin moni-
puolisesti kaikenlaisia(maalaisia) ruokia.
Itse olen pph ja en pakota lapsia syömään, en edes maistelemaan, ainoastaan pöydästä
saa lähteä pois vasta senjälkeen kun muut ovat syöneet.Toki käyn kyllä keskustelua lapsen kanssa
maistamisesta, Olen
huomannut että pikkuhiljaa lapset itse alkavat maistella ja syödä
erilaisia ruokia kun pöydässä on kiiretön ja mukava tunnelma.
Yksi äiti sanoi minulle kerran pakottamisesta, että saahan vanhempikin
valita mitä syövät ja jos esim.työpaikkaruokalassa on sellaista ruokaa joka
ei maistu niin ei tämä vanhempi mene sinä pnä sinne syömään. - olisikin hyvä
pakottaa ei saa kirjoitti:
eli jos joka kuudes viikko pitää maistaa hernekeittoa
ja kertakaikkiaan ei tykkää niin taasko on maistettava.
Itse lapsena elin perunalla,perunamuussilla, ja peruna-
vellillä, olihan meillä toki muutakin esim läskisoossia,
karjalanpaistia, ja joskus makkarakastiketta.Meillä
ei kotona pakotettu syömään, eli jos et tykännyt ruuasta
niin ei tarvinnut syödä. Tässähän pitäisi olla sitten niin
että minä ja sisaremme (3) olisimme sykyisin nirsoja, sairaita
aikuisia. Terveitä vaan olemme kaikki ja syömme nykyisin moni-
puolisesti kaikenlaisia(maalaisia) ruokia.
Itse olen pph ja en pakota lapsia syömään, en edes maistelemaan, ainoastaan pöydästä
saa lähteä pois vasta senjälkeen kun muut ovat syöneet.Toki käyn kyllä keskustelua lapsen kanssa
maistamisesta, Olen
huomannut että pikkuhiljaa lapset itse alkavat maistella ja syödä
erilaisia ruokia kun pöydässä on kiiretön ja mukava tunnelma.
Yksi äiti sanoi minulle kerran pakottamisesta, että saahan vanhempikin
valita mitä syövät ja jos esim.työpaikkaruokalassa on sellaista ruokaa joka
ei maistu niin ei tämä vanhempi mene sinä pnä sinne syömään.että ruokaa saa ruoka-aikana, ja jollei se kelpaa, voi jättää syömättä. Nykyään vain ollaan siinä mielessä menty pieleen, että tämä ei toimi. Jos lapsi ei suostu syömään ruoka-aikana, annetaan sitten täyttää masu pelkällä leivällä ja maidolla. Hyvässä lykyssä annetaan jotain herrkua, että se söisi edes jotain, kun ei kerran oikea ruoka maita.
Päiväkodissa on hieman ontto tilanne siinä mielessä, että kaikille pitäisi olla samat säännöt, ja hoitopäivä on tosi pitkä pienelle jaksaa ilman ruokaa. Mutta jos päiväkodissa antaa yhden täyttää mahansa pelkällä leivällä, niin muutkin yrittävät samaa, ja kohta vain harva syö sitä oikeaa ruokaa. Ja sitten on niitä lapsia, jotka eivät suostu edes maistamaan, ja sitten kun äiti tulee hakemaan, avaa hän keksipaketin heti kun tulee pihaan, koska täytyyhän lapsosella olla nälkä, kun ei ruoka ole maistunut... Joillakin on mukana makupala ja lusikka ja se sitten lusikoidaan lokerolla... Onko ihme, että lapsi ei päiväkodissa suostu edes maistamaan mitään, kun maha täytetään herkuilla heti hoitopäivän jälkeen? Paljon olen urani aikana kuullut ihan vanhempien omasta suusta, että 'ei lapsi kotonakaan suostu syömään muuta kuin makaroonia ja ketsuppia' tai että 'ei se lämmintä ruokaa syö kuin ehkä pari kertaa viikossa, vaaleaa leipää mene monta palaa kyllä heti kun päästään kotiin'...
Mitään maistattamispakotuksia ei tarvittaisi päiväkodissakaan, jos kotonakin pidettäisiin se linja, että RUOKAA tarjotaan RUOKA-AIKANA. Syömättä saa olla, mutta sitten ei tule muutakaan mahan täytettä ennen seuraavaa ateriaa. Ja että RUOKA on tosiaan maittavaa, monipuolista ja terveellistä, joka päivä ei tarjota pelkkää makaroonia ja ketsuppia, vaikka lapsi miten haluaisi syödä pelkästään sitä... Terve lapsi oppii kyllä syömään ruokaa ilman pakottamistakin, jos sellaista häneltä edellytetään edes siten, että pidetään kiinni ruoka-ajoista ja aterian monipuolisuudesta sekä päivähoidossa että kotona. Tätä tapaa jos noudatettaisiin jatkuvasti, osattaisiin sitten tunnistaa sekin, milloin on kyse ihan oikeasta syömishäiriöstä, eikä vain uhmaamisesta, nirsoilusta ja temppuilusta huomion ja herkkujen saamiseksi. - yäksistä
Yäk. On silloin kersalla huonot tavat!
- nirsoilua seurannut
Ei pakoteta, tietenkään. Sanotaan, että maista vähän ja sitten voit viedä. Yleensä lapsi maistaa. Ei siellä myrkkyjä syötetä:D
Ja jos ei maista, niin sitten ei. Omapahan on ongelmansa. (ja vanhempien...) Tosiasia on, että moni kokeilee, saisiko jättää sen porkkanaraasteen syömättä. Tai mustikat, tai puuron. Tai minkä nyt tahansa.
Mustikat ei kelpaa puurossa, mutta mustikkapiirakassa kyllä, olisikohan kenties asenteessakin jo ongelma. Hyvä on, että lapsia kannustetaan maistamieseen, pakoittamatta. Eivät lapset myöhemminkään ala salaatteja, raasteita, marjoja ym. syömään, jos ei siihen lapsena opeteta.- nirsoilua seurannut
Kerrotaan lapsille myös esimerkkiä lapsesta, joka urhoollisesti maisteli, ja huomasikin monien kertojen jälkeen oppineensa pitämään ruuasta.
Lapsista tämä on sankariteko, ja pyrkivät samaan. Kertovat sitten ylpeinä, kun ovat maistaneet, vaikka eivät pitäneet ruuasta.
Lapsi saa onnistumisen kokemuksen ja tutustuu perusruokiin, joihin syistä tai toisista, eivät ole kotona tutustuneet.
- Äiti 42 vuotta
myös tapakasvatusta, lapsen on tärkeää oppia että, arvostuksesta sitä henkilöä kohtaan joka on ruuan valmistanut, on kohteliasta edes maistaa.
- puppua
kyllä varmaan 2-3 vuotias ei hevon kukkua ajattele siinä tilanteessa
minkaanlaista arvostusta keittäjää kohtaan.
Oma lapseni istui tunnin hernekeittolautanen pöydällä ja ei maistanut
eikä syö vieläkään hernekeittoa 25 vuotiaana, muistaa vaan sen hetken
20 kymmenen vuoden takaa, kauhulla vieläkin.
Tapakasvatusta opetelleean muilla keinoin. - Pakko ei ole kuin...
puppua kirjoitti:
kyllä varmaan 2-3 vuotias ei hevon kukkua ajattele siinä tilanteessa
minkaanlaista arvostusta keittäjää kohtaan.
Oma lapseni istui tunnin hernekeittolautanen pöydällä ja ei maistanut
eikä syö vieläkään hernekeittoa 25 vuotiaana, muistaa vaan sen hetken
20 kymmenen vuoden takaa, kauhulla vieläkin.
Tapakasvatusta opetelleean muilla keinoin.Aivan. Tuskin kukaan normaali aikuinen ottaa siitä itseensä jos joku lapsi ei syö hänen keitoksiaan. Tai ei ylipäätään syö jossain tilanteessa. Ja jos ottaa niin olis syytä katsoa peiliin.
- Äiti 42v.
puppua kirjoitti:
kyllä varmaan 2-3 vuotias ei hevon kukkua ajattele siinä tilanteessa
minkaanlaista arvostusta keittäjää kohtaan.
Oma lapseni istui tunnin hernekeittolautanen pöydällä ja ei maistanut
eikä syö vieläkään hernekeittoa 25 vuotiaana, muistaa vaan sen hetken
20 kymmenen vuoden takaa, kauhulla vieläkin.
Tapakasvatusta opetelleean muilla keinoin.vaan....
Kyllä ruokailutilanne ja maistaminen on osa tapakasvatusta. - Keittäjänä 20v
Pakko ei ole kuin... kirjoitti:
Aivan. Tuskin kukaan normaali aikuinen ottaa siitä itseensä jos joku lapsi ei syö hänen keitoksiaan. Tai ei ylipäätään syö jossain tilanteessa. Ja jos ottaa niin olis syytä katsoa peiliin.
siitä loukkantuuko keittäjä/ruuan tekijä, siitä syödäänkö vai ei.
Jos tuota tilannetta pohditaan syvemmin, niin ei se päiväkodin keittäjä tiedä, kuka söi ja kuka ei ja kuka söi minkäkin verran.
Kyse on tapakasvatuksesta.
Normaali aikuinen ymmärtää tämän asian. - ehkä apua
Äiti 42v. kirjoitti:
vaan....
Kyllä ruokailutilanne ja maistaminen on osa tapakasvatusta.Eiköhän me kaikki olla samaa mieltä siitä että on hyvä että lapsi tutustuu erilaisiin ruokiin ja makuihin ja että oppii ruokailuun liittyvät hyvät tavat jotka tekevät ruokailutilanteesta kaikin puolin nautittavan. Kyse on pikemmin siitä miten me autetaan lasta omaksumaan nämä tärkeät asiat. Huomioimmeko lasta ja tuemmeko tätä, tarjoammeko lapselle hyvän esimerkin oman käytöksemme ja tapojemme kautta, tai uskommeko siihen että lapsi ei opi asioita jos häntä ei pakota.
- 10 käytös lapsillani
Äiti 42v. kirjoitti:
vaan....
Kyllä ruokailutilanne ja maistaminen on osa tapakasvatusta.Mitä ihmeen tyydytystä hoitaja siitä saa jos lapsi
syö teelusikallisen jotakin ruokaa. Kyllä se pakko
maistaminen on mennyttä aikaa ja pöytätapoja
ja tapakasvatusta voi tosiaankin toteuttaa
muulla tavoin. - päiv.kod.keit.
10 käytös lapsillani kirjoitti:
Mitä ihmeen tyydytystä hoitaja siitä saa jos lapsi
syö teelusikallisen jotakin ruokaa. Kyllä se pakko
maistaminen on mennyttä aikaa ja pöytätapoja
ja tapakasvatusta voi tosiaankin toteuttaa
muulla tavoin.Täytyisi varmaan säätää laki yhteiskunnan laitoksiin kyseisen asian selventämiseksi että ei ole maistamis tai syömispakkoa . Makuelämykset kotiin opeteltaviksi ja perusruoka laitoksiin. Syö kuin köyhä niin pysyt terveenä.
- äiti/hoitaja
10 käytös lapsillani kirjoitti:
Mitä ihmeen tyydytystä hoitaja siitä saa jos lapsi
syö teelusikallisen jotakin ruokaa. Kyllä se pakko
maistaminen on mennyttä aikaa ja pöytätapoja
ja tapakasvatusta voi tosiaankin toteuttaa
muulla tavoin.Jos hoidossa ei tarvitsekaan maistaa uusia ruokia, niin koulussa viimeistään tarvii.
Miten käy siinä vaiheessa lapsen, joka on aina saanut itse päättää, mitä suuhunsa laittaa?
Lapsi ei vahingoitu siitä, jos hän maistelee uusia makuja. Ei sittenkään, vaikka ei aina haluaisi. Oma keskimmäiseni ei olisi koskaan oppinut syömään juuri mitään, jos häntä ei olisi kannustettu maistamaan.
Pakkosyöttö on asia erikseen. Sitä ei saisi nykyaikana tapahtua missään. Ei edes kotona, missä sitä ihan varmasti usein esiintyy. - Näin on useassa
äiti/hoitaja kirjoitti:
Jos hoidossa ei tarvitsekaan maistaa uusia ruokia, niin koulussa viimeistään tarvii.
Miten käy siinä vaiheessa lapsen, joka on aina saanut itse päättää, mitä suuhunsa laittaa?
Lapsi ei vahingoitu siitä, jos hän maistelee uusia makuja. Ei sittenkään, vaikka ei aina haluaisi. Oma keskimmäiseni ei olisi koskaan oppinut syömään juuri mitään, jos häntä ei olisi kannustettu maistamaan.
Pakkosyöttö on asia erikseen. Sitä ei saisi nykyaikana tapahtua missään. Ei edes kotona, missä sitä ihan varmasti usein esiintyy.Äiti/hoitajan mukaan viimeistään koulussa tarvitsee maistaa ruokia, mutta esim. eräässä useamman sadan oppilaan koulussa on puhuttu kuinka salaattia pitäisi ottaa edes hitusen lautaselle, mutta käytännössä valvonta pettää, eikä näin tapahdu.
Sitä kyllä tapahtuu, että joku oppilas pääsee ronkkimaan salaatista noutopöydästä valitsemansa herkut, kuten ottaa vain viinirypäleet. Valvontaa ei ole.
Niin kauan kun meno jatkuu tällaisenaan ettei esim. oppilaiden ruokapöydässä ole aikuista, voi lapset syödä miten tahtoo ja mitä tahtoo. Näkee että on pelkkiä lihapullia lautasella, ei perunaaa tai salaattia, ruokaa otetaan yli sen mitä aioitaan syödä ja -siitä vaan viedään jäteastiaan ulosmennessä.
En nole koskaan työvuosinani kuullut että jotain oppilasta patistettaisiin maistamaan sitä tai tätä. Keittiöhenkilökunta ei voi puuttua asioihin, opettajilla on pedagoginen vastuu.
Olen omalta osaltani halukas opastamaan ruokailussa, sanonkin usein että tuohon lihapullamäärään kuuluu sen ja sen verran perunaakin, kun lautasella on murunen perunaa ja 7-8 lihapullaa salaatin puuttuessa.
- Marjo27
Mie oon ollu nyt neljättä viikkoa harjottelussa yhessä päiväkodissa. Ja jos siellä lapsi sanoo että en tykkää jostain ruoasta jo enne ko ees tietää miltä se ruoka näyttää ni maistamaan laitetaan. En viel ainakaa oo huomannu että iha ruokaa ois jääny keltää syömättä kokonaan, mut jälkiruoat on enempi semmosia mitä ei oikee kukaa haluis ottaa. Johtusko kenties siitä et ovat täynnä sitä ruokaa eivätkä jaksa syyvä ja sit sanovat etteivät tykkää? Kuitekii aika usein sitä samaa jälkiruokaa on tarjolla välipalalla.
Ketään ei kuitekaa pakoteta maistamaan. Semmosta pientä maanittelua kyl käytetään et "maistasit nyt vaan" ja jotkuu sit antautuu maistamaan ja jotkuu ei, mut ketään ei oo pakotettu. Maistaminen on miusta iha hyvästä. En miekä kaikesta tykkää mut silti oon syöny semmosiakin ruokia tään neljän viikon aikana joista on ollu todella pahoja ennakkoluuloja ja silti oon maistanu. Pakottamisesta ei miusta oo kyl mitää hyötyä, ei kotona eikä päiväkodissa. Sitä joko syö tai ei syö, mut maistaa voi ainakii.
Meillä ruoka tulee keskuskeittiöltä ja on iha samaa kotiruokaa ko useimmissa kodeissa on tarjolla. Itekii oppinu taas uusia makuja (esim. kinkkukiusaus). Onha se tietty vähä eri makusta ko se omassa kotona saatu ruoka, mut ei missää saa saman makusta ruokaa ko kotona.- Marjatainen
Mistä johtuu, että niin kovin monet täällä kuvittelevat, että lapsi ei ole varmaankaan ikinä maistanut esim. porkkanaraastetta tai mustikoita puurossa, ennen kuin niitä päiväkodissa tarjotaan? Miksi lapsi ei voi puhua totta, kun hän sanoo inhoavansa porkkanoita? Eiväthän kaikki aikuisetkaan halua syödä esimerkiksi kalaa tai sipulia.
Niissä kodeissa, joissa minä olen vieraillut, olen kyllä huomannut olevan ihan kunnollista ruokaa tarjolla lapsille. En tunne perheitä, joissa pizzat ja hampurilaiset olisivat jotenkin pääravintoa, vaikka tuttavapiirini laaja onkin ja sellaisen kuvan nykyperheistä helposti median kautta saa.
Enkä minäkään sotke hyvää puuroani mustikoilla: en pidä marjoista puuron seassa. Piirakat sen sijaan ovat herkullisia. Pitäisi ihan maalaisjärjellä ymmärtää, että myös lapsella on omat henkilökohtaiset, osin synnynnäiset makumieltymyksensä, eikä kenelläkään ole aina samanlainen nälkä.
Pakottamalla saadaan aikaan epäterve suhtautuminen ruokaan. Silloin ruoan tarkoitus ei olekaan enää karkottaa nälkää ja antaa voimia, vaan ruokailu itsessään muuttuu joksikin omituiseksi pyhäksi toimitukseksi, johon liittyy suorittamista tavalla tai toisella. Lapsi, jonka suhde ruokaan ei ole luonnollinen sairastuu helposti johonkin syömishäiriöön, oli se sitten ortoreksiaa, ahmimista, anoreksiaa tai muuta. - päiv.kod.keit.
Marjatainen kirjoitti:
Mistä johtuu, että niin kovin monet täällä kuvittelevat, että lapsi ei ole varmaankaan ikinä maistanut esim. porkkanaraastetta tai mustikoita puurossa, ennen kuin niitä päiväkodissa tarjotaan? Miksi lapsi ei voi puhua totta, kun hän sanoo inhoavansa porkkanoita? Eiväthän kaikki aikuisetkaan halua syödä esimerkiksi kalaa tai sipulia.
Niissä kodeissa, joissa minä olen vieraillut, olen kyllä huomannut olevan ihan kunnollista ruokaa tarjolla lapsille. En tunne perheitä, joissa pizzat ja hampurilaiset olisivat jotenkin pääravintoa, vaikka tuttavapiirini laaja onkin ja sellaisen kuvan nykyperheistä helposti median kautta saa.
Enkä minäkään sotke hyvää puuroani mustikoilla: en pidä marjoista puuron seassa. Piirakat sen sijaan ovat herkullisia. Pitäisi ihan maalaisjärjellä ymmärtää, että myös lapsella on omat henkilökohtaiset, osin synnynnäiset makumieltymyksensä, eikä kenelläkään ole aina samanlainen nälkä.
Pakottamalla saadaan aikaan epäterve suhtautuminen ruokaan. Silloin ruoan tarkoitus ei olekaan enää karkottaa nälkää ja antaa voimia, vaan ruokailu itsessään muuttuu joksikin omituiseksi pyhäksi toimitukseksi, johon liittyy suorittamista tavalla tai toisella. Lapsi, jonka suhde ruokaan ei ole luonnollinen sairastuu helposti johonkin syömishäiriöön, oli se sitten ortoreksiaa, ahmimista, anoreksiaa tai muuta.Se on se maalaisjärki. Minäkään en pidä mustikoista puurossani.
- ääiittii
Marjatainen kirjoitti:
Mistä johtuu, että niin kovin monet täällä kuvittelevat, että lapsi ei ole varmaankaan ikinä maistanut esim. porkkanaraastetta tai mustikoita puurossa, ennen kuin niitä päiväkodissa tarjotaan? Miksi lapsi ei voi puhua totta, kun hän sanoo inhoavansa porkkanoita? Eiväthän kaikki aikuisetkaan halua syödä esimerkiksi kalaa tai sipulia.
Niissä kodeissa, joissa minä olen vieraillut, olen kyllä huomannut olevan ihan kunnollista ruokaa tarjolla lapsille. En tunne perheitä, joissa pizzat ja hampurilaiset olisivat jotenkin pääravintoa, vaikka tuttavapiirini laaja onkin ja sellaisen kuvan nykyperheistä helposti median kautta saa.
Enkä minäkään sotke hyvää puuroani mustikoilla: en pidä marjoista puuron seassa. Piirakat sen sijaan ovat herkullisia. Pitäisi ihan maalaisjärjellä ymmärtää, että myös lapsella on omat henkilökohtaiset, osin synnynnäiset makumieltymyksensä, eikä kenelläkään ole aina samanlainen nälkä.
Pakottamalla saadaan aikaan epäterve suhtautuminen ruokaan. Silloin ruoan tarkoitus ei olekaan enää karkottaa nälkää ja antaa voimia, vaan ruokailu itsessään muuttuu joksikin omituiseksi pyhäksi toimitukseksi, johon liittyy suorittamista tavalla tai toisella. Lapsi, jonka suhde ruokaan ei ole luonnollinen sairastuu helposti johonkin syömishäiriöön, oli se sitten ortoreksiaa, ahmimista, anoreksiaa tai muuta.Vihdoinkin joku puhuu asiaa! Kiitos.
- akkain jorinoita
Tämä juttu on taas saanut ihan turhan suuret puitteet.
Mutta niinhän se on. Kun muutamassa päiväkodissa käytetään ihme menetelmiä, kaikki päiväkodit leimataa. Ja se on syvältä. Mutta niinhän se tuppaa olemaan joka ikisessä päiväkotiin liittyvässä asiassa.- ehkä apua
Totta on että vanhemmat ja hoitajat puhuvat liian vähän keskenään. Väärinkäsityksert molemmin puolin eivät ole laisinkaan epätavallisia. Etenkin ruokailuun, päiväuniin, retkiin, siisteyskasvatukseen sekä pukemiseen ja omista tavaroista huolehtimiseen sekä lukuisiin muihin lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin liittyviin asioihin tulisi hoitajien ja vanhempien yhdessä paneutua, vasta silloin toisiaan ymmärtävä ja kunnioittava yhteistyöon mahdollista.Kun vanhemmat ja hoitajat ovat tyytymättömiä toisiinsa, on se lapsi joka eniten kärsii.
- ehkä apua
Totta on että vanhemmat ja hoitajat puhuvat liian vähän keskenään. Väärinkäsityksert molemmin puolin eivät ole laisinkaan epätavallisia. Etenkin ruokailuun, päiväuniin, retkiin, siisteyskasvatukseen sekä pukemiseen ja omista tavaroista huolehtimiseen sekä lukuisiin muihin lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin liittyviin asioihin tulisi hoitajien ja vanhempien yhdessä paneutua, vasta silloin toisiaan ymmärtävä ja kunnioittava yhteistyöon mahdollista.Kun vanhemmat ja hoitajat ovat tyytymättömiä toisiinsa, on se lapsi joka eniten kärsii.
- tarhantäti
Todellakin vaikuttaa siltä, ettei asioista puhuta riittävästi tai sitten vanhempia ei haluta kuunnella. Itse olen töissä alle 3-vuotiaiden lasten ryhmässä ja jo aloituskeskustelussa käymme läpi lapsen ruokailuun liittyvät asiat; mistä hän erityisesti pitää ja mistä ei? Miten vanhemmat kotona suhtautuvat ruokailuun ja ruokien maistamiseen? Yms.
Meillä ei ruokaa ole pakko maistaa. Kaikille lapsille tarjotaan kaikkea ruokaa, toisille isommat annokset ja toisille pienemmät. Jos lapsi ei ruokaa maista,siitä ei tehdä numeroa tai ruveta lasta istuttamaan. Etenkin lapsen aloittaessa hoidon on hyvin yleistä että hän ei juurikaan päiväkodissa syö. Tilanne ja ihmiset ovat outoja ja pieni lapsi ihmeissään. Hänelle tarjotaan ruoka ja kehotetaan syömään. Usein kuluu jonkin aikaa että hän kokee tilanteen niin tutuksi että alkaa vähitellen syömään. En ymmärrä painostusta ja rankaisua ruokailun suhteen. Syömme lasten kanssa samoissa pöydissä ja aikuisen tarjoama esimerkki on todella tärkeä. Me jutustelemme ruokailun aikana ja esim. keskustelut vitamiineista ja siitä, mistä kohdin niitä vielä puuttuu, ovat lapsille hyviä kannustimia:) Ja sikälikin se on jännä juttu, että lapsilla ei usein ole hajuakaan siitä, mitä ne vitamiinit oikein ovat! - mmmeikalainen
tarhantäti kirjoitti:
Todellakin vaikuttaa siltä, ettei asioista puhuta riittävästi tai sitten vanhempia ei haluta kuunnella. Itse olen töissä alle 3-vuotiaiden lasten ryhmässä ja jo aloituskeskustelussa käymme läpi lapsen ruokailuun liittyvät asiat; mistä hän erityisesti pitää ja mistä ei? Miten vanhemmat kotona suhtautuvat ruokailuun ja ruokien maistamiseen? Yms.
Meillä ei ruokaa ole pakko maistaa. Kaikille lapsille tarjotaan kaikkea ruokaa, toisille isommat annokset ja toisille pienemmät. Jos lapsi ei ruokaa maista,siitä ei tehdä numeroa tai ruveta lasta istuttamaan. Etenkin lapsen aloittaessa hoidon on hyvin yleistä että hän ei juurikaan päiväkodissa syö. Tilanne ja ihmiset ovat outoja ja pieni lapsi ihmeissään. Hänelle tarjotaan ruoka ja kehotetaan syömään. Usein kuluu jonkin aikaa että hän kokee tilanteen niin tutuksi että alkaa vähitellen syömään. En ymmärrä painostusta ja rankaisua ruokailun suhteen. Syömme lasten kanssa samoissa pöydissä ja aikuisen tarjoama esimerkki on todella tärkeä. Me jutustelemme ruokailun aikana ja esim. keskustelut vitamiineista ja siitä, mistä kohdin niitä vielä puuttuu, ovat lapsille hyviä kannustimia:) Ja sikälikin se on jännä juttu, että lapsilla ei usein ole hajuakaan siitä, mitä ne vitamiinit oikein ovat!Työskentelen itse lastentarhanopettajana 3-5 -vuotiaiden ryhmässä. Meillä on periaatteena että kaikkea olisi hyvä maistaa, kaikille laitetaan lautaselle kaikkea tarjolla olevaa ja sitä kannustetaan maistamaan edes ihan pikkiriikkisen. Pidämme kuitenkin järjen kädessä, kolmivuotiaalle korkeintaan sanotaan että kokeiles pikkuisen maistaa porkkanaakin, mutta jos ei maista niin ei sitten. Viisivuotiaan taas olisi hyvä maistaa kaikkea ja kun maistiainen tosiaan on ihan pieni niin jokainen maistaa. Hoidossa aloittavat lapset ja "kiukkupäivät" ovat tietysti asia erikseen.
On ihan luonnollista että lapsilla on epäluulo uusiin ruokiin (jäänne esihistorialliselta ajalta etteivät lapset söisi esim. myrkyllisiä marjoja), mutta positiivisessa ilmapiirissä tapahtuva maistamiseen kannustaminen (ei siihen pakottaminen) taas estää sitä, että lapsi joskus menisi ihan lukkoon siitä jos jossain ruuassa on esim. hänen inhoamiaan porkkananpalasia, silloin hän pystyy vain tyynesti jättämään ne porkkanat syömättä eikä jumitu niihin.
- 16v.nuorukainen
Itse olen kokenut tämän "pakottamisen" ja se oli epämiellyttävää !
Päiväkodissa aikani vietin vanhempien töissäollella ja 5v. jouduin muuttomme takia vaihtamaan pkotia. Muistan kuinka aina halusin mennä päiväkotiin, koska siellä oli kaikki kaverit yms. siellä myös söin hyvin, koska hoitajat eivät koko ajan olleet tuputtamassa salaattia astiakaupalla (söin salaateisa vain ne osat mistä pidin ja se oli hoitajille ok.). Muuton jälkeen sopeuduin hyvin uuteen hoitopaikkaani ja aluksi pidin paikasta. Mielipiteeni kuitenkin muuttui äkkiä, koska täällä hoitajat istuttivat minua puolikin tuntia, ellei kauemminkin, muiden jo noustua pöydästä vain sen takia etten halunnut syödä kaikkea salaattia. Tämä vaikutti myös muun ruoan syömiseen.
Tämä "saat nousta pöydästä kun olet syönyt kaiken salaatin" -jatkui myös koulussa ollessani 1-2lk. No nykyään olen 16v. ja olen vasta viimeisen kolmen vuoden aikana alkanut syödä enemmän salaatteja, mutta edelleen jätän syömättä ne osat mistä en edelleenkään pidä.
Eräs ystäväni on myös joutunut istumaan pöydässä paljon muiden jo noustua ja ruokaa on jopa pakotettu syömään itkun kautta. Kyseinen ystävä on saman ikäinen ja edelleen erittäin nirso ruoan suhteen. - km
oma 5vuotiaani on taustalla olleiden vaikeiden ruoka-allergioiden takia hyvin nirso ja syö yksipuolisesti, vaikka nykyään saisi syödä jo kaikkea.Lapsi kertoi, että kun päiväkodissa oli ollut keittoa ja siinä oli ollut mm porkkananpalasia, joita lapseni ei voi sietää, niin päiväkodin täti oli kuulemma vain sanonut hänelle että hän voi jättää porkkanat lautaselle ja syödä muun ruuan.MIelestäni se oli järkevästi tehty.
- höpötipöö
Näin on meilläkin, että keitosta tulee syödä ainakin perunat, muuta ei tarvitse.
- kuten mun!
höpötipöö kirjoitti:
Näin on meilläkin, että keitosta tulee syödä ainakin perunat, muuta ei tarvitse.
...perunaakin voi inhota!
Mun mielestä peruna on parhaimmillaan silloin kun siinä on monta metriä multaa päällä, tai sitten kompostissa!
Perunakin voi olla pahaa jonkun mielestä!
Mun mielestä se omn suorastaan ällöttävää! - höpötipöö
kuten mun! kirjoitti:
...perunaakin voi inhota!
Mun mielestä peruna on parhaimmillaan silloin kun siinä on monta metriä multaa päällä, tai sitten kompostissa!
Perunakin voi olla pahaa jonkun mielestä!
Mun mielestä se omn suorastaan ällöttävää!No meillä kaikki lapset syövät perunaa. Joskus on ollut lapsia, jotka syövät lihaa, kalaa, kanaa, mutta eivät perunaa, niin silloin he voivat syödä niitä ja jättää perunat. Mutta tällä hetkellä meillä on lapsia, jotka ovat hyviä syömään, mutta keitoista suurin osa jättää juurekset syötyä, mutta perunat syövät. Että siksi.
- wertre
ei kiva.. itse olen pvk töissä.. yritän saada lapsen maistamaan ruokaa..jos ei kertakaikkiaan suostu maistamaan niin saa leipää kun muutkin saavat.. mielestäni ketään ei pidä pakottaa maistamaan mitään mitä ei tahdo.. vanhemmat saavat sitten kotona päättää itse miten toimivat..
kun lapsen tuntee paremmin ja oppii näkemään sen että jätetäänkö ruoka syömättä vaan kun tahdotaan jätää syömättä niin annan leivän ja jos lapsi pyytää uutta palaa leipää niin kehotan syömään ruuan ensin..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Moikka rakas
Oon miettinyt meidän välistä yhteyttä viime aikoina. En ihan osaa pukea sanoiksi, mitä kaikkea tunnen, mutta halusin vaa6015018Mitä tapahtunut
Poliiseja monta autoa+panssariauto Porista kpäähän päin tänään klo n.20 kuka hurjistunut ?252884HS: Kuka vielä uskaltaa mennä sairaalan ensiapuun?
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011212025.html Tässä on hyvin ajankohtainen mielipidekirjoitus koskien Malmin sairaa2652381- 1251710
Ökyrikas Kurkilahti mussuttaa veroistaan
Pakeni aikoinaan veroja Portugaliin mutta joutui palaamaan takaisin kun Suomi teki verotussopimuksen Portugalin kanssa.1271453Yhdysvalloissa työllisyys paranee, Suomessa työttömyys kasvaa, missä vika?
Miten tämä on mahdollista että 177 000 uutta työllistä tuli USAssa yhdessä kuukaudessa, vaikka Trump on ruorissa? Orpon3461358Jos tämän vaan sulkee ja avaa 5 vuoden päästä
Täällä on luultavasti edelleen näitä ihan samoja juttuja. On kuin kauniit ja rohkeat samat jutut junnaa. Heips. 👋🏻 E101193- 121085
Onko PS kaaoksessa?
Kuinka pahasti kulissit heiluu? Tulenarka aihe? Kyllähän vaalitappio toisensa jälkeen on vakava paikka, mutta jospa P73926- 100853