Minut kutsuttiin taannoin pankin johtokunnan eteen kertomaan oma näkemykseni erään tutun pankinjohtajan ja minun välisistä rahoitusjärjestelystä. Ulkopuolinen taho oli esittänyt raskaita syytöksiä siitä että minua oltiin suosittu pankin taholta, koska olin lainannut pankinjohtajalle suuren summan rahaa.
Kiistin tietenkin.
Nyttemmin olen tullut uskoon, ja asia painaa mieltäni.
Minulla on jopa hallussani pankinjohtajan ja minun välinen velkakirja, joka todistaa että olen tuossa kuulemisessa valehdellut.
Pankinjohtaja saa potkut jos kerron asioiden oikean laidan.
Kuinka menettelen ?
En haluaisi pankinjohtajaystävälleni mitään pahaa, mutta haluaisin asian omaltatunnoltani pois.
Kiistin tietenkin.
Nyttemmin olen tullut uskoon, ja asia painaa mieltäni.
Minulla on jopa hallussani pankinjohtajan ja minun välinen velkakirja, joka todistaa että olen tuossa kuulemisessa valehdellut.
Pankinjohtaja saa potkut jos kerron asioiden oikean laidan.
Kuinka menettelen ?
En haluaisi pankinjohtajaystävälleni mitään pahaa, mutta haluaisin asian omaltatunnoltani pois.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Totta, älä valehtele niin se ongelma katoaa.
"Nyttemmin olen tullut uskoon"
Taas yksi menetetty ihminen. Usko on aina tuhonnut maailmaa, vaikka joissain uskonnoissa onkin sanoma ihan hyvää. Käytäntö vaan on ollut se, että siellä missä usko, siellä myös tuska.
Koita poika päästä siitä uskosta ihan ensin eroon. Sen ei tarvitse tarkoittaa, että alkaisit elämään moraalittomasti. Mutta siihen hyvään moraaliin on aina syytä liittää pieni realiteetit huomioon ottava järjellinen ajattelu. Sitä ei uskon kanssa ole ja pian huomaat vain tuhonneesi oman ja muiden elämän.
Tässä ko. tapauksessa sano vaikka pankinjohtajalle, että lopettaa kaiken vilunkipelin, MUUTEN palastat kaiken. Nylyinen vahinko on jo tapahtunut. Jos nyt langetat hänelle potkut, tulee tilalle vain uusi vieläkin kierompi tyyppi. Sen sijaan nyt voit laittaa pankinjohtajan ojennukseen. Loppuu vilunkipeli, eikä kenenkään elämää ei tarvitse tuhota.
Muussa tapauksssa saat pian ottaa tunnollesi yhden itsemurhan.
Ymmärrän hyvin tilanteesi. Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa. Keskustele ensin pankinjohtaja ystäväsi kanssa. Miettikää mikä olisi paras ratkaisu teille kummallekkin. On vaikea elää, jos joutuu kantamaan mielessään synnin taakkaa.
Itselläni on nyt todella vaikea elämäntilanne. Avioero -06 josta jäi suuret velat. Tuli luottotietojen menetys, meni ulosottoon velkoja, todettiin syöpä 6/09, työsuhdettani ei jatkettu, koska jouduin olemaan sairauteni takia pois työstä paljon. Nyt en tiedä millä selviän. Haen aktiivisesti työtä ( hakemukset vireillä 7 paikkaan )Minulla on hyvä koulutus ja ammattitaito. Nyt ahdistaa jokapäiväinen toimeentulo.Pitäisi saada maksettua vuokrat.Kaksi vuokraa rästissä yht. 1600 euroa. Tästä on nyt elämäni kiinni.
Osaisitko sinä neuvoa mistä apua! Sos. toimistosta, takuusäätiöltä, seurakunnalta en saanut apua.
Olen yrittänyt kaikkeni. Nyt alkaa jo voimat loppua! En ole saanut edes rukouksen kautta apua.
Lämpimät terveiset sinulle!