Sain paniikkihäiriön ihmisten keskellä (kaverin vanhempien luona) joudun katoamaan ruokapöydästä vauhdilla. Suuntasin vessaan ja yritin koota itseäni mutta ei onnistunut. Tuijottelin vessan peilistä itteäni.. näytin ihmeen pieneltä pelokkaalta, säälittävältä.. koko kroppa tärisi, kurkkua kuivasi, ajatukset sekoili enkä enää ees muista mitä kaikkea ajattelin. Hoin itelleni etten jumalauta voi nyt kadota tuolla tavalla ihmisten keskeltä.. odottaa mua takas pöytään istumaan. Mitä enemmän ajattelin pöytään palaamista sitä sekavammaksi menin. Jouduin kutsumaan kaverin poies ruokapöydästä. Ilmotin tälle etten pysty tulemaan takaisin pöytään vaan mun on pakko mennä autoon. Koska olen kertonut kärsiväni sosiaalistentilanteidenpelosta hän näytti jollain tapaa ymmärtävän. Mutta mitähän helvettiä nää muut ajatteli kun sillä tavalla säntäsin pakoon. Eihän tälläisestä ongelmasta viitsi kaikkialla huudella.
Huomasin että kaverilla rupeaa ymmärrys loppumaan mun kanssa. Se tässä eniten harmittaa. Kaverista on tullut läheisempi mulle, mutta !!rehellisesti!!!! kuka haluaa olla tälläisen "rikkinäisen" ihmisen kanssa missään tekemisissä? Ihmisen jotka jatkuvasti saa tsempata, potkia ylös ja yrittää ymmärtää. Aika hiljaista.
Huonoja kokemuksia toisensa perään. Koko mun elämä on ollu tällästä vittumaista raahustamista. En tiedä kauanko enää jaksan. Tiedä miksi tätä tänne jauhan. Viimeksi teininä olen viillellyt vartaloani Mut nyt on niin paha olla et oli saatava ajatukset edes hetkeksi muualle. Auttoiko? joo siksi aikaa kun terä kävi iholla mut nyt on taas samat ajatukset päässä entistä voimakkaampina.
Mutta ehkä tämä tästä.. se OLIS sit pitkästä aikaa huppari topin sijasta baarireissulle peittämään ulkoset arvet ihanniinkuin teininä. Mut entä ne sisäset niitä en pysty piilottamaan hupparilla tai millään muullakaan.
Huomasin että kaverilla rupeaa ymmärrys loppumaan mun kanssa. Se tässä eniten harmittaa. Kaverista on tullut läheisempi mulle, mutta !!rehellisesti!!!! kuka haluaa olla tälläisen "rikkinäisen" ihmisen kanssa missään tekemisissä? Ihmisen jotka jatkuvasti saa tsempata, potkia ylös ja yrittää ymmärtää. Aika hiljaista.
Huonoja kokemuksia toisensa perään. Koko mun elämä on ollu tällästä vittumaista raahustamista. En tiedä kauanko enää jaksan. Tiedä miksi tätä tänne jauhan. Viimeksi teininä olen viillellyt vartaloani Mut nyt on niin paha olla et oli saatava ajatukset edes hetkeksi muualle. Auttoiko? joo siksi aikaa kun terä kävi iholla mut nyt on taas samat ajatukset päässä entistä voimakkaampina.
Mutta ehkä tämä tästä.. se OLIS sit pitkästä aikaa huppari topin sijasta baarireissulle peittämään ulkoset arvet ihanniinkuin teininä. Mut entä ne sisäset niitä en pysty piilottamaan hupparilla tai millään muullakaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Älä sure liikaa. Monilla on erilaisia sisäisiä arpia ja varsinkin sosiaalisten tilanteiden pelkoja. Itse kärsin eri neurooseista nuorempana vuosia. Oli kahvikuppineuroosia (lopetin syömisen ja juomisen mm. työpaikalla ja bileissäkin), bussiinmenokauhua (tunsin olevani katseiden kohteena ja sain pakoreaktion) ym, ym...
Itse sain apua ohjeesta että SAA olla erilainen! Saa jättää menemättä vaikeisiin tilanteisiin. Saa jättää juomatta ja syömättä jos ei kerran voi tai halua! Saa olla Oma itte!
Kyllä ystävät ja läheiset ymmärtävät, kunhan ymmärtävät mistä kiikastaa.