Oon ollut nyt vähän aikaa suhteessa ja huomaan pikkuhiljaa että mussa asuu mustasukkaisuus peikko!! En halua miehelle sitä tunnustaa, sehän säikähtää ja juoksee karkuun kun ei suhdekkaan ole vielä kovin vakavalla mallilla.
Se on töissä nais valtaisella alalla ja puhuu niistä naisista aika paljon. Tää on aivan kamalaa, en ole koskaan ollut mustis ja tää on ihan hirveä tunne. Olen niin vihainen että tärisen ja kokoajan on pinna tiukalla, ei ole hymyä näkynyt. Tekeekö tuo mies sen tahalleen en tiedä mutta miten saan tän tunteen pois???
Pitääkö vaan pistää poikki ennenkun mitään ikävää tapahtuu?
Se on töissä nais valtaisella alalla ja puhuu niistä naisista aika paljon. Tää on aivan kamalaa, en ole koskaan ollut mustis ja tää on ihan hirveä tunne. Olen niin vihainen että tärisen ja kokoajan on pinna tiukalla, ei ole hymyä näkynyt. Tekeekö tuo mies sen tahalleen en tiedä mutta miten saan tän tunteen pois???
Pitääkö vaan pistää poikki ennenkun mitään ikävää tapahtuu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinun täytyy keskustella miehesi kanssa, mikä painaa, ihan rohkeasti. Itse kun olen hyvin naisvaltaisella työpaikalla, ja en hoksannut aikanaan, että vaimoani häiritsi suunnattomasti, mikäli puhuin työasioista kotona, juuri sen takia, että jutuissa vilahteli naisten nimiä, mutta keskustelemalla hyvin asiasta hän pääsi asiassa yli.
Asiaa muuten ei helpottanut se, että samalla työpaikalla, tälläkin hetkellä, on töissä entinen kihlattuni...toisin sanoen, KAIKESTA pääsee yli!
...minullekkin
kerroin miehelleni että olen mustis, mut hän vaan kiusaa sanomalla mitä voisi tehdä kyseisen muijan kanssa tai että on tehnyt. tosin itse olen tyhmä kun siedän sitä mut rakkaus on sokeaa.
mieheni ei ole minusta mustis tai ei ainakaan näytä sitä.
hän meilaa exän kanssa, käy kahvilla ja nauttii hänen seurastaan ja tulee hyvälle tuulelle kun kuulee hänenstä. no hyväksyn sen mutta kun päässäni pyörii kaikki sanat mitä mieheni on sanonut kuinka hyvin heillä meni joka paikassa ja nauttii hänen seurastaa.
olen kysynyt miks erosi kun hän tulee niin iloiseksi kun kuulee naisesta ja kaikki tuntui niillä olevan täydellistä. vastaus oli että se ei toimi kun nainen ei hyväksy minun lapsiani.
no ei taida tämä meidänkään suhde tätä menoa toimia...
Tällä on työparina nainen jonka kanssa tulee erityisen hyvin toimeen, tuntuu että taitavat tulla paremmin kuin me. Minusta on tullut sulkeutunut eikä jutu oikein enää kulje kun en tiedä missä mennään. Pitäisi kai tosissaan ottaa puheeksi, mutta kun olen joka toinen päivä sitä mieltä että ei mikään ole vinossa ja toisinaan taas kaikki on ihan päin mäntyä. No pistetään mietintä myssy päähän ja kunnes aika koittaa...
Olen siis yksi niistä naisista siellä naisvaltaisella alalla.
Itse tutustuin muutamaan mieheen omassa paikassani. Meistä tuli hyviä ystäviä. Ystävyys oli ammatillista, ei muuta. Kävipä lopulta niin että yhden miehen kanssa teimme yhteiset yövuorot kimpassa, ihan vaan siksi että olimme toisillemme paras aisapari ja edelleen ammatillisesti. Mitään suhdetta ei olisi tullut mieleenkään. Miehen vaimo tiesi meidän yövuoroista ja ymmärsi mistä on kyse, eli pelkästä työstä.
Eli keskustele miehesi kanssa peikostasi niin ... voitte molemmat auttaa ongelmaasi.
kerrot, että oot mustis...
Myönnä että pelkäät ja mieti mitä pelkäät ja miksi? Pohjimmiltaan todennäköisesti hylätyksi tulemista, mutta sinun olisi syytä olla itse tietoinen tästä. Miehelläsi ei oikeastaan ole mitään tekemistä tämän tunteesi kanssa. Se on sinun ongelma. Tämän jälkeen kerrot miehellesi rehellisesti että sinua pelottaa ja kerrot myös miksi. Et siis säti häntä naistyökavereista vaan kerrot ITSESTÄSI ja omista peloistasi. Mies ymmärtää sinua paremmin ja saa ehkä tyynnyteltyä sinut. Jos ei, ja ellet ole patologosen mustasukkainen, intuitiosi voi olla oikea. Itse olen oppinut kantapään kautta että joskus voi kysyä itseltään onko minun hyvä olla tämän ihmisen kanssa, ja saa huomata että ei ole, eikä se johdu enää vainoharhaisuudesta. No, meni monimutkaiseksi...mutta siis tutkaile itseäsi ja puhu hänelle. Kaikea hyvää teille!