Keskustelu on vain täysi-ikäisille

Tämän keskustelualueen sisältö ei sovi alaikäisille. Jatka vain, jos olet täyttänyt 18 vuotta.

Olenko ainoa joka ei ymmärrä

Olenkohan ainoa, joka ei ymmärrä miten kontakti vastakkaiseen sukupuoleen tehdään ja miten se monilla onnistuu jo niin äkkiä?

Olen 24-vuotias mies. Minulla ei ole ollut minkäänlaista kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen seksuaalisessa mielessä koko elämässäni. Opiskelen, pelaan tietokonepelejä, katson elokuvia, käyn harrastuksissa ja tapaan ystäviäni. Omasta mielestäni elämäni tuntuu luonnolliselta nykyisillä raiteillaan, eikä minulla ole sellaista tunnetta, että kieltäytyisin tietoisesti jostain elämäntavasta, johon voisin milloin tahansa astua. Keskityn arkeen, opiskeluun ja harrastuksiini, ja minulla on tietty suunta ja suunnitelma elämässäni. Minusta on hämmentävää, että suurin ihmisistä aloittaa seksuaalisen kanssakäymisen vastakkaisen sukupuolen kanssa jo (reilusti) alle 20-vuotiaana. Olenko todella niin outo ja erilainen kuin muut, vaikka arki ei saakaan minua tuntemaan niin? Onko jatkuva seuran etsiminen vastakkaisesta sukupuolesta osa normaalia ihmiselämää, jota en itse ole koskaan elänyt? Vai pitäisikö kummpanin löytymisen vain tapahtua, kuten viisaudenhampaiden puhkeaminen? Joillekin aiemmin, joillekin myöhemmin, kuin itsestään? Kun synnyin, äitini oli 24- ja isäni 22-vuotias. Sopivat iät, kuten äitini sanoo.
3475
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Jos kerran itse olet tyytyväinen nykyiseen elämäntapaasi ja harrastuksiisi eikä seksin puute vaivaa sinua, niin asia on täysin kunnossa. Mahdollisen kumppanin löytyminen kyllä tapahtuu, kuten arvelitkin, kuten viisaudenhampaiden puhkeaminen. Älä anna median yksipuolisen seksin korostamisen ja aivopesun vaikuttaa siihen, mitä pidät itsellesi hyvänä elämänä.

Äänestä

Asiahan on silloin kunnossa. Ei tarvi ottaa akkaa vaivoikseen, alkaa rakentaa taloa,hankkia perhettä vaivoikseen.
Saa harrastaa kaikenlaista vapaasti, ilman mitään rajoitteita. Ajaa vaikka rallia, golffata, surffata, kierää ympäri maailmaa, käydä Rion karnevaaleissa, kenenkään kahlitsematta... iihanaaa.!

Äänestä

Oon ite 25-vuotias miespuolinen henkilö, jolla ei oo ikinä ennen ollut tyttöystävää tai seksuaalista suhdetta kehenkään. En vaan oo koennu tarvinneeni sentyyppisiä ihmissuhteita. Kunnes pari kk sitten eräs tyttö jostain syystä iski muhun silmänsä. Huomasin, että täähän on kaikinpuolin mukava tyyppi, eikä aivotkaan kumise tyhjyyttään. Kaikenlisäksi vielä erittäin kaunis :)
Nyt ollaan (ehkä vähän varovaisesti) alottelemassa suhdetta ja on ollu tosi mukavaa. Itteäni ei haittaa että oon "jääny paitsi" tästä kokemuksesta kaikki nämä vuodet, koska tuntuu siltä että oon odottanu just jotain täntyyppistä henkilöä. Oon ollut ite vaan näköjään liian laiska ja haluton tekemään aloitetta. Yhden yön tilanteista oon aina juossut pois, ei kiinnosta.

Kirjotukseni pointti on siis se, että ei se nyt niin epänormaalia ole jos ei tee mieli hommata tyttöystävää tai suhdetta. MUTTA kun tulee se tilanne (ja kyllä se tulee, joskus näköjään ihan puun takaa), että siihen on mahdollisuus ja edes vähänkään halua, niin kokeile! Et häviä mitään, luultavimmin vaan voitat. :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


YmmärräEn kirjoitti:

Olenkohan ainoa, joka ei ymmärrä miten kontakti vastakkaiseen sukupuoleen tehdään ja miten se monilla onnistuu jo niin äkkiä?

Olen 24-vuotias mies. Minulla ei ole ollut minkäänlaista kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen seksuaalisessa mielessä koko elämässäni. Opiskelen, pelaan tietokonepelejä, katson elokuvia, käyn harrastuksissa ja tapaan ystäviäni. Omasta mielestäni elämäni tuntuu luonnolliselta nykyisillä raiteillaan, eikä minulla ole sellaista tunnetta, että kieltäytyisin tietoisesti jostain elämäntavasta, johon voisin milloin tahansa astua. Keskityn arkeen, opiskeluun ja harrastuksiini, ja minulla on tietty suunta ja suunnitelma elämässäni. Minusta on hämmentävää, että suurin ihmisistä aloittaa seksuaalisen kanssakäymisen vastakkaisen sukupuolen kanssa jo (reilusti) alle 20-vuotiaana. Olenko todella niin outo ja erilainen kuin muut, vaikka arki ei saakaan minua tuntemaan niin? Onko jatkuva seuran etsiminen vastakkaisesta sukupuolesta osa normaalia ihmiselämää, jota en itse ole koskaan elänyt? Vai pitäisikö kummpanin löytymisen vain tapahtua, kuten viisaudenhampaiden puhkeaminen? Joillekin aiemmin, joillekin myöhemmin, kuin itsestään? Kun synnyin, äitini oli 24- ja isäni 22-vuotias. Sopivat iät, kuten äitini sanoo.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu