onko muita? Tuo pikkuihanuus tuolla masussa on saanu mut tajuaan mikä on oikeesti tärkeetä, ja millä on merkitystä. Ja meijän vauva tässä se tärkein on ja se mut syömään pistikin ja ajatteleen toisin. Vaikka nuori olenkin olen myös tyytyväinen siitä että en joudu olemaan tässä yksin, harvemmin nuorten äitien lapsilla isä on mukana kuvioissa. Kuitenkin vähän pelottaa mitä sitten synnytyksen jälkeen, alanko taas vihaamaan ruokaa.. Toivottavasti en, en halua enää palata entiseen, haluan olla lapselleni hyvä äiti ja näyttää hyvää esimerkkiä.
Anorektikosta äidiksi
pikkuäiti.
3264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Että olet löytänyt yhteyden parantumiseen vauvan kautta. Olen itsekin syömishäiriöinen ja ajattelen aina etten ikinä haluaisi siirtää tottumuksiani ja pakkomiellettäni lapselleni. Kun vauva syntyy elämän täyttää lapsi, ei ruoka, joten pakollakin unohtaa iänikuisen pakkomielteen jossain mielessä ja syömisestä tulee enemmän rutiinia. Tuosta en tiedä miten käykään myöhemmin, palavaatko vanhat kaavat mieleen, parasta olisi kuitenkin etsiä oma terveellinen ruokavalio ja ajatella vain tiukasti haluavansa olla se paras mahdollinen suunnan näyttäjä.
Onnea paljon sinulle!
onneksi olkoon tulevasta pienokaisesta mekin tai no minä saan joulukuussa 3 lapsen olemme juuri purkaneet kihlat mieheni kanssa ja muuttaneet erilleen pelottaa arki 3 lapsen kanssa onneksi on kivat ja luotettavat naapuri apuna naapuristosamme asuu nuoria äitejä:)
moni syömishäiriöinen, on sitä loppuelämänsä. joillain se on ahmimista ja oksentelua, toisilla taas ruoan välttelyä ja loputonta urheilua.
kannattaisi hakea tuohon ongelmaan oikeasti apua.vaikka luulet että raskaus ja lapsi paransi sinut niin silti hae ennaltaehkäisevää apua.
ja varmaan jos "sairastut uudelleen" anoreksiaan, niin arvaapa kuka ottaa mallia sinusta ja käytöksestäsi?ei lapsi välttämättä tajua että olet sairas, vaan tekee niin koska sinäkin teet.