Oon korviani myöten ihastunu yhteen mieheen.. En tiedä tästä miehestä vielä paljon mitään, mutta hän on tehnyt muhun vaikutuksen kohteliaisuudellaan, käytöstavoillaan, sillä että ottaa mut ihmiset huomioon ja se vaikuttaa kaiken lisäksi olevan vielä kiinnostunut musta. Tosi fiksun olonen tyyppi ja eikä sellanen liian tuttavallinen tai flirttaileva... Me ei olla oikeestaan vielä päästy kovinkaan hyvin tutustumaan toisiimme, ei oo oikeestaan ollu mahollisuutta kovin paljon kahden kesken jutella. No kuitenki sain tietää että tämä mies on 32-vuotias, vaikka se ei kyllä vaikuta siltä. Ulkonäön perusteella olisin veikannut ehkä 25-vuotiaaksi. Jutellessakin tunnutaan olevan samalla aaltopituudella ja elämäntilanteetki on kai suhtkoht. samanlaiset (vaikka en kyllä ihan tarkkaan miehen taustoja vielä tiedä). Oon ite kuitenki vasta 21-v. ja vähän mietityttää tää meidän ikäero.. Aikasemmin ajatelin että 11 vuoden ikäero ois jo kyllä liikaa, mutta nyt ku oon ihastunu niin on alkanu tuntumaan ettei asialla ole mitään merkitystä. Mitä mieltä ootte? Onko 11 vuoden ikäero liikaa? Voisko siitä olla jotain haittaa tulevaisuudessa?
Mitä mieltä ikäerosta?
.......
241538
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
olen samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä mutta olen mies ja olen se vanhempi osapuoli.Suunnilleen samanlaiset iätkin.Ainoat asiat mitkä minua arveluttaa ovat ne että kun nainen on ikäisesi ja kokematon haluaako hän ehkä myöhemmin sen takia erota ja mennä kokeilemaan mitä muualla on? ja onko hän valmis arkeen muutenkin koti iltoihin jne.? ..mitään muita ongelmia en usko tästä tulevan.ikähän on vain numeroita ja kaikkihan me rupsahdetaan jossain vaiheessa jäljelle jää vain luonne.oma mielipiteeni on että jos todella haluat miehen iske kiinni ei tiedä kuinka hyvä tulevaisuus teillä on yhdessä hän voi olla se oikea sinulle.paljon on ihmisiä yhdessä ikäerosta riippumatta.
Kiva kun löytyi kohtalotoverikin. "ikähän on vain numeroita ja kaikkihan me rupsahdetaan jossain vaiheessa jäljelle jää vain luonne." Totta. Se on jännä miten sitä joskus kuvittelee ettei ikinä vois kuvitella seurustelevansa yli kymmenen vuotta vanhemman kanssa, mutta sitte ku oikeesti tapaa jonku sellasen ihmisen jonka kans oikeesti synkkaa niin sillä iällä ei oo enää mitään merkitystä. Sitte jos miehellä ois vaikka lapsia, jostain edellisestä avioliitosta ja ex-vaimo pyöris siinä taustalla myös niin se vois olla mun kohdalla este seurustelulle. Tai jos miehellä on jokin hyvin epämääräinen menneisyys. Haluan alottaa tavallaan puhtaalta pöydältä ja jos siinä pyörii kaikki ex-vaimot ja lapset mukana niin ei oikeen innostais seurustelu sellasen miehen kans.
"Oma mielipiteeni on että jos todella haluat miehen iske kiinni ei tiedä kuinka hyvä tulevaisuus teillä on yhdessä hän voi olla se oikea sinulle.paljon on ihmisiä yhdessä ikäerosta riippumatta." Niin. Ei meillä sitä ikäeroa es oikeestaan huomaa muusta ku numeroista. Tää mieskin on niin hyvin säilyny (vaikka eihän se vielä vanha ookaan) että menee ihan täydestä parikymppisestä. Ja jos en tietäis tän miehen ikää niin en etes osais/ymmärtäis miettiä että se on niin paljon vanhempi mua. Juu, en mää tästä miehestä ihan vähällä oo irti päästämässä. Pitäs vaan vielä tutustua häneen paremmin :)
Mites teidän tilanne? Joko seurustelette vai ootteko vielä tutustumisasteella? Onko vielä mitään ongelmia ilmenny ikäeron kanssa?
vaihe vasta
Mä olen sitä mieltä, et ikäero on sellainen, että se joko vaikuttaa tai sit ei. Mun paras ystäväni seurustelee miehen kanssa joka on sitä yli kymmenen vuotta vanhempi. En oo ihan varma kui paljon niil on ikäeroa, mut ne kuitenkin tulee siitä huolimatta toimeen. Asuvat yhdessä ja ovat todella vakavissaan suhteessaan.
Mutta sit mun oma kokemukseni. Mä seurustelin 12 vuotta vanhemman miehen kanssa. Sanoin aluks, ettei sillä ole mitään väliä sillä ikäerolla, että se on numeroita. Mut sit kuitenkin muo alkoi ahdistamaan jossain vaiheessa se. Mä yritin elää sen kanssa, mutta en osannut. Ikäero vaan alkoi vaivaamaan enemmän ja enemmän. Sit siinä vaan kävi niin, että mä en osannut enää olla normaalisti ja lopultahan siinä sit ero tuli. Eipä sille voinu sit enää mitää.
Sitä pitää kaikkien ajatella ihan itse, että kui paljon se ikäero vaikuttaa. Ei sen tarvi vaikuttaa ollenkaan, mut henkilökohtasesti muhun se vaikutti. Totesin, että mulle se oli liikaa. Itseasiassa tuli toinenkin kaveri mieleen jolla on ikäeroa yli kymmenen vuotta. Ja niilläkin homma toimii.
Usko itseesi ja siihen mitä sä tunnet :) Kyllä se vastaus tulee sieltä itsestä, että onko hyvä olla vai ei :)
Jaa, sanoisin että ei vaikuta oikeastaan.... itselläni äiti ja isäpuoleni, heillä ikäeroa on 17 vuotta...aika paljon:) mutta ei vaikuta, ei!! riippuu tietenkin omasta kokemuksestasi ja halustasi...ja välittämisestä yleensä. Jos rakastaa toista niin sen ei pitäisi vaikuttaa, samoin jos on yhteistä tekemistä...
on monasti mustasukkaisempia, mutta aina poikkeuksia löytyy. Ikä tuo varmuutta ja kaikkea ei ota niin vakavasti. Voi niitä pikku eroja olla ja tulla, kuten missä tahansa parisuhteessa.
Siis eihän tuo 11 vuotta vielä oikein tunnu missään.. Itse olen kans 21v ja olen ihastunut itseäni 25 vuotta vanhempaan naimisissa olevaan mieheen. Ja tämä mies katselee ja pitää silmäpeliä mun kanssa. Ihana tunne valtaa kehon joka kerran kun nään hänet. Hän on hyvin säilyny, voisi luulla että olis joku 35-38 ikäne. Mut on 46. Asun pienellä paikkakunnalla, tän miehen lapset on mun ikäsiä ja käyny samaa koulua mun kans aikoinaan. Ja nään hänen lapsiaan usein kylillä kun kavereiden kanssa hengaan... Että ei varmaa se 11 vuotta taida vaikuttaa kovin isolta enää?
11 vuotta alkaa vaikuttaa terveeltä tuohon sinun sekoiluusi nähden.
Isäsi ikäinen, hänen lastensa ikäinen olet itse ja naimisissa oleva?
Ihana tunne jota sanotaan himoksi.
Oho, aika tyly kommentti. Sanoisin kyllä, että jollain on päässä vikaa,
-jos kuvittelee kaikkien maailman ihmisten olevan täsmälleen samanlaisia kuin hän itse
-jos sanoo toisen tuntemia rakkaudentunteita sekoiluksi
-luulee, että ikärajoin kahlittu parisuhde on ainoa oikea tapa elää
tollanen äitipuoli :)
"-jos kuvittelee kaikkien maailman ihmisten olevan täsmälleen samanlaisia kuin hän itse"
On normaaleja/terveitä ja sitten on sairaita, sitäkö tarkoitat erilaisuudella? ;)
"-jos sanoo toisen tuntemia rakkaudentunteita sekoiluksi"
Rakkaudentuntemukset voivat olla sekoiluja varsinkin nuorempana. Ei pidä sekoittaa rakkautta himoon.
"-luulee, että ikärajoin kahlittu parisuhde on ainoa oikea tapa elää"
Liika on liikaa.
Tuollainen perustuu todennäköisesti isähahmon hakemiselle tai vastaavalle hapatukselle eikä siitä tasapuolista suhdetta tule.
Miehellä on tietysti nuori pillu mielessä ja nainen kuvittelee kaikenlaista. Yksinkertaista.
1. Se, että tuntee vetoa johonkin muuhun kuin samanikäiseen, ei ole sairautta. Se, että joku ei tuota pysty hyväksymään, kielii suvaitsemattomuudesta. Taustalla (siis sinun suvaitsemattomuutesi taustalla) on todennäköisesti menettämisen pelko. Pelkäätkö menettäväsi miehesi nuorelle naiselle? Mustasukkaisuutta voi myös hoitaa, sillä SE on liian suureksi paisuneena ongelma! Tai sitten voi kyseessä tietysti olla joku aivan narsistinen henkilö, joka ei tosiaan ymmärrä kuin vain itseään.
2. Luulen, että 21-vuotias osaa jo erottaa toisistaan pelkän himon sekä rakkauden ja ihastumisen tunteet. 21-vuotias ei kuitenkaan ole sama asia kuin teini. Tunteet ovat tunteita. Positiivisia tuntemuksia, kuten ihastumista ei ole kovinkaan kasvattavaa pitää "sekoiluna". Rakkauden tunteminen ei ikinä voi olla sekoilua, ei ikinä.
3. Voit sanoa, mikä ikäero on liikaa sinulle. Mutta et todellakaan voi sanoa sitä toisille ihmisille kuin päättäen heidän puolestaan. Maailmassa on aika monta ikäerosta huolimatta toimivaa suhdetta. Esimerkiksi annan omien vanhemoieni pitkäkestoisen liiton, vaikkakin heillä on ikäeroa vain hieman päälle kymmenen vuotta. Pointti on kuitenkin se, että moni samanikäisten liitto on päätynyt eroon. Et voi tosissasi sanoa, että jostain suhteesta ei tule tasapuolista pelkkien numeroiden vuoksi (ja sen, kumpi on elänyt kauemmin). Eikä tuollainen suhde perustu isähahmon hakemiseen sen enempää kuin mikään muukaan.
"Miehellä on tietysti nuori pillu mielessä ja nainen kuvittelee kaikenlaista. Yksinkertaista."
Ohhoijaa. Varsin yksinkertaista ajattelua tosiaan.
"1. Se, että tuntee vetoa johonkin muuhun kuin samanikäiseen, ei ole sairautta. Se, että joku ei tuota pysty hyväksymään, kielii suvaitsemattomuudesta."
Totta. Jos 16-vuotias haluaa seurustella 74 vuotiaan naapurinsa kanssa niin sehän on ihan tervettä!
"Taustalla (siis sinun suvaitsemattomuutesi taustalla) on todennäköisesti menettämisen pelko."
Tätä lässytystä että jos jotakin ei suvaitse tai jokin ei ole järkevää niin sitten henkilö "pelkää jotain".
Joopa-joo.
Päinvastoin sanoisin että taustalla noissa suurten ikäerojen suhteissa on psykologisia ongelmia kuten vaikkapa isähahmojen hakeminen tai vastaavaa.
"elkäätkö menettäväsi miehesi nuorelle naiselle? Mustasukkaisuutta voi myös hoitaa, sillä SE on liian suureksi paisuneena ongelma! Tai sitten voi kyseessä tietysti olla joku aivan narsistinen henkilö, joka ei tosiaan ymmärrä kuin vain itseään."
Olen sinkku mies joten tuskimpa pelkään moista.
Ihminen voi tuntea vaikka mitä vaikka ketä tahansa kohtaan mutta se että onko se kovinkaan järkevää ja edes sen henkilön oman itsensä edun mukaista on toinen juttu.
"2. Luulen, että 21-vuotias osaa jo erottaa toisistaan pelkän himon sekä rakkauden ja ihastumisen tunteet. 21-vuotias ei kuitenkaan ole sama asia kuin teini. "
Olen täysin eri mieltä.
Suurin osa 21-vuotiaista ei tunnistaisi latoa vaikka olisi sen sisällä.
"Tunteet ovat tunteita. Positiivisia tuntemuksia, kuten ihastumista ei ole kovinkaan kasvattavaa pitää "sekoiluna". Rakkauden tunteminen ei ikinä voi olla sekoilua, ei ikinä."
Tunteet ovat tunteita ja monet niistä pelkkää harhaa ja haihatteluja.
Onko tuo "ei ikinä" juttu joku sellainen "ei asia voi olla niin, ei voi, ei voi" tyyppinen reaktio kuten lapsella on kun kuulee ettei joulupukkia olekaan?
Se on hyvin kasvattavaa pitää osaa tunteista sekoiluna jos niiden kohteet ovat epämääräisiä naimisissa olevia oman isän ikäisiä miehiä.
Rakkaus ei ole mikään ylimaallinen voima vaan ihmisen aivoissa syntynyt käsitys ja kuten sanottua todella helppoa sotkea pelkkään ideaaliin lapsenomaiseen ihastukseen tai sitten himoon.
"3. Voit sanoa, mikä ikäero on liikaa sinulle. Mutta et todellakaan voi sanoa sitä toisille ihmisille kuin päättäen heidän puolestaan."
Herran jumala. Kyllä kai nyt aikuinen ihminen osaa tehdä omat valintansa minun mielipiteistäni huolimatta. Unohdat vain yhden jutun. Tuo mies on kaksi kertaa naista vanhempi joka on poikkeavaa sekä NAIMISISSA lapsien kera jotka ovat hänen ikäisiään.
Millaisista suhteista minulla sitten saa olla oma mielipide vai pitääkö minun vain todeta että kaikki menee kunhan on "rakkautta"?
"Maailmassa on aika monta ikäerosta huolimatta toimivaa suhdetta. Esimerkiksi annan omien vanhemoieni pitkäkestoisen liiton, vaikkakin heillä on ikäeroa vain hieman päälle kymmenen vuotta."
Poikkeuksia aina löytyy. Yleensä kyllä tuppaa käymään että ikäeroa jos on liikaa niin siinä käy vähän huonosti joko toiselle tai molemmille osapuolille.
"Pointti on kuitenkin se, että moni samanikäisten liitto on päätynyt eroon. Et voi tosissasi sanoa, että jostain suhteesta ei tule tasapuolista pelkkien numeroiden vuoksi (ja sen, kumpi on elänyt kauemmin)."
Pointtini on se ettei päälle 20 vuotias ole vielä kovin aikuinen. Ikäero kaventuu kun naiselle tulee muutama vuosi lisää mutta edelleen mies on lähes 50 vuotias. Jos vielä haikailee ukkomiehen perään niin ei se nyt kovin erikoiselta suhteelta kuulosta.
"Eikä tuollainen suhde perustu isähahmon hakemiseen sen enempää kuin mikään muukaan."
Sinäkö sen tiedät?
Olenpa huomannut sellaisen että isättä olleet tyttäret aika usein ihastuvat vanhempiin miehiin...mistäköhän se johtuisi. ;)
"Ohhoijaa. Varsin yksinkertaista ajattelua tosiaan."
Joskus asiat ovat yksinkertaisia ja niistä kannattaa ottaa opiksi tai sitten vain hohhoijotella ja kuvitella kaikenlaista.
Jotakin suhteellisuudentajua siihen rakkauteenkiin niin voi tulla jopa oikeasti onnelliseksi.
Vituttaa jälkeenpäin sanoa että "olin oikeassa" kun nainen itkee ettei mies halunnut häntä muuta kuin yhtenä nuorena likkana ja mies sitä että vaimo jätti mutta kun muna seiso pystyssä aina kun tuon nuoren neidon näki.
Ei sekoiteta pitkäaikaista rakkautta tuohon jookosta?
mistä sitä tietää vaikka tää nuori likka ja tää ukkomies saisivat onnellisen elämän? jos juttu toimii ni mitä välii millään iällä on? voiha tää mies tuntea jotain vahvampaa tätä nuorta likkaa kohtaan... eikä vaan ajattele et "kerran ku sais polkasta.."
"mistä sitä tietää vaikka tää nuori likka ja tää ukkomies saisivat onnellisen elämän?"
Se on naimisissa?!
"os juttu toimii ni mitä välii millään iällä on? voiha tää mies tuntea jotain vahvampaa tätä nuorta likkaa kohtaan... eikä vaan ajattele et "kerran ku sais polkasta.."
Vahvempaa? Älä naurata. Nuori pimppa mielessä kun oma vaimo on jo vanhempi.
"Totta. Jos 16-vuotias haluaa seurustella 74 vuotiaan naapurinsa kanssa niin sehän on ihan tervettä!" Ööh, oliko tässä tosiaan kyse 16-vuotiaasta ja 74-vuotiaasta? Ei. Kärjistit asian ääripäähän, sillä 16-v on vielä teini, eikä edes aikuinen. Mutta jos joku haluaa, niin mikäs siinä!
"Päinvastoin sanoisin että taustalla noissa suurten ikäerojen suhteissa on psykologisia ongelmia kuten vaikkapa isähahmojen hakeminen tai vastaavaa." Mitä ihme lässytystä? Joopa joo ja höpö höpö. Ei tuollainen pari ihan totta ole vaaraksi sinulle. Ja kyllä se sinun miehesi pysyy luonasi aivan toisin keinoin kuin siten, että pelkäät toisia ja motkotat muiden asioista. "Olen sinkku mies joten tuskimpa pelkään moista." Ehheh heh, uskoo ken tahtoo! Kumma, että "elävässä elämässä" tällaiset suvaitsemattomat tapaukset ovat rajallisen kokemukseni mukaan yleensä niitä naimisissa olevia mustasukkaisia vaimoja.
"Ihminen voi tuntea vaikka mitä vaikka ketä tahansa kohtaan mutta se että onko se kovinkaan järkevää ja edes sen henkilön oman itsensä edun mukaista on toinen juttu." Järkevää? Mitä ihmeen tekemistä järjellä ja rakkaudella on keskenään? Järki ei ole tunne. olmisitko sinä suhteen pelkästään perinteisten järkisyiden perusteella? Jos solmisit, niin se on aika surullista. Mikä elämässä ylipäätänsä on järkevää? Syntyä tänne ja kuolla sitten pois, tietämättä edes miksi. Onko se järkevää? Kukaan ei kuule tiedä, milloin sattuu kuolemaan, joten näkemykseni mukaan järkevää on yrittää nauttia elämästä ja olla Onnellinen, jos siihen omahdollisuus. Kerrassaan järkevää on ryhtyä suhteeseen, jos tuntee vaikkapa rakkautta ja unohtaa muiden kommentit. Se on kannattavampaa kuin tyytyä johonkin "korvikkeeseen" toisten mielipiteiden vuoksi ja haikailla toista vuosia.
"Olen täysin eri mieltä.
Suurin osa 21-vuotiaista ei tunnistaisi latoa vaikka olisi sen sisällä." Höpö höpö. 18-vuotiaat voivat vielä olla hieman teinimäisiä, mutta kyllä jo hekin tietävät mitä on rakkaus ja himo, yläasteikäisetkin tietävät. Eivät nuoret ihmiset sentään mitään vajavaisia ole, vaan täysiveroisia aikuisia siinä missä muutkin.
"Tunteet ovat tunteita ja monet niistä pelkkää harhaa ja haihatteluja." Ehei. Eivät tunteet ole mitään haihattelua. Tunteethan ovat elämän suola. Haluaisitko olla robotti? Tehdä kaiken järjen mukaan niin kuin muut käskevät tuntematta mitään?
"Onko tuo "ei ikinä" juttu joku sellainen "ei asia voi olla niin, ei voi, ei voi" tyyppinen reaktio kuten lapsella on kun kuulee ettei joulupukkia olekaan?" Viittaat siis kommenttiini: "Rakkauden tunteminen ei ikinä voi olla sekoilua, ei ikinä." Ei tietenkään. Olen edelleen ja vahvasti sitä mieltä, että rakkauden tunteminen ei ikinä voi olla sekoilua. Minusta jollain on hyvin omituinen ja vääristynyt elämänkatsomus ja arvomaailma, jos todella pitää rakkautta sekoiluna. Miten ylipäätänsä positiivinen tunne voi olla "sekoilua"? Minusta sekoilu-sanaa kuuluu käyttää jonkun toiminnan yhteydessä, eikä tunteen yhteydessä.
"Se on hyvin kasvattavaa pitää osaa tunteista sekoiluna jos niiden kohteet ovat epämääräisiä naimisissa olevia oman isän ikäisiä miehiä." Edelleen olen eri mieltä. Ikä on vain ikä. Kuinka kasvattavaa on todella syyttää itseään tunteistaan? Ei kovinkaan hyvä toimintamalli. Aivan sama jos syyttäisi itseään siitä, että hengittää ja tuottaa siten hiilidioksidia. Itse ei ole valinnut syntyä tähän maailmaan hengittämään. Se on vain tapahtunut. Tunteita ei voi hallita robottimaisesti, joten mielestäni tunteiden tuntija on tavallaan viaton.
"Rakkaus ei ole mikään ylimaallinen voima vaan ihmisen aivoissa syntynyt käsitys ja kuten sanottua todella helppoa sotkea pelkkään ideaaliin lapsenomaiseen ihastukseen tai sitten himoon." Eri mieltä edelleen. Rakkautta on tutkittu myös tieteellisesti. Rakkaus on todella vahva ja vaikeasti murrettava asia. Se, missä vaiheessa ihastus muuttuu rakkaudeksi ja miten himo liittyy mihinkin asiaan, on tapauskohtaista. On kuitenkin todennäköistä, että aikuinen ihminen erottaa toisistaan ja havaitsee nämä tuntemukset.
"Herran jumala. Kyllä kai nyt aikuinen ihminen osaa tehdä omat valintansa minun mielipiteistäni huolimatta. Unohdat vain yhden jutun. Tuo mies on kaksi kertaa naista vanhempi joka on poikkeavaa sekä NAIMISISSA lapsien kera jotka ovat hänen ikäisiään." Entä sitten? On varmaan miehen asia, miten hänen avioliittonsa voi. Tässä siitä ei ole kerrottu. Oletko tutkinut nykyajan avioerotilastoja? Jos et ole, niin olisi syytä. Moni liitto siis päättyy avioeroon. Jos tyyppi ei ole onnellinen liitossaan, miksi ihmeessä vastahakoisesti pitäisi kärvistellä siinä? Lapsetkin kun ovat jo isoja. Toista ihmistä ei voi omistaa, ei edes avioliiton solmimalla. Ikäasiasta olen jo mielipiteeni sanonut.
"Millaisista suhteista minulla sitten saa olla oma mielipide vai pitääkö minun vain todeta että kaikki menee kunhan on "rakkautta"?" Olenko sanonut, että sinulla ei saa olla mielipidettä? Esitän vain oman vastakkaisen näkemykseni asiasta perusteluineen. Tämä keskustelu voi olla hieman karannut käsistä suhteessa alkuperäiseen tarkoitukseen, mutta tulee nyt sitten kommentoitua kaikenlaista.
"Poikkeuksia aina löytyy. Yleensä kyllä tuppaa käymään että ikäeroa jos on liikaa niin siinä käy vähän huonosti joko toiselle tai molemmille osapuolille." Aha. Ja mihin sinun yleensä-sanan käyttösi perustuu? Onko tästä olemassa jokin tilasto vai onko sinulla vain paljonkin omaa kokemusta tällaisista suhteista?
"Pointtini on se ettei päälle 20 vuotias ole vielä kovin aikuinen. Ikäero kaventuu kun naiselle tulee muutama vuosi lisää mutta edelleen mies on lähes 50 vuotias. Jos vielä haikailee ukkomiehen perään niin ei se nyt kovin erikoiselta suhteelta kuulosta." Miksi Suomessa annettaisiin peräti äänestysvalta, alkoholinkäyttölupa, tupakoimislupa ja autolla-ajamislupa 18-vuotiaille, jos he eivät yleistettynä ole tarpeeksi aikuisia? Miksi seksin harjoittaminen on laillista jo 16-vuotiaan kanssa, jos katsottaisiin, ettei tämä ole kyllin kypsä vastaamaan itsestään? Mitä kunnollisia perusteluja sinulla on sille, että yli 20-vuotias ei ole vielä kovin aikuinen? Monella on jo lapsiakin tuossa iässä. On totta, että monet nuoret voivat olla riehakkaita tai sinisilmäisiä. On myös totta, että monet 60-vuotiaatkin voivat olla riehakkaita ja sinisilmäisiä. Onhan niitä vankiloissakin eri-ikäisiä ihmisiä.
"Olenpa huomannut sellaisen että isättä olleet tyttäret aika usein ihastuvat vanhempiin miehiin...mistäköhän se johtuisi. ;)" No jaa. Ainakin ne tapaukset, joita minä tiedä, eivät kohtaa tuon teoriasi kanssa. Minusta tuo teoria menee vähän samaan kategoriaan kuin että miehet, joilta on puuttunut isämalli, kasvavat homoiksi. Helppo vetää hatusta, mutta missäpä ovat kunnon todisteet? Jos tätä alettaisiin tieteellisesti tutkia, veikkaan, että teoriasi romuttuisi.
"Joskus asiat ovat yksinkertaisia ja niistä kannattaa ottaa opiksi tai sitten vain hohhoijotella ja kuvitella kaikenlaista." Vaikuttaa siltä, että sinun näkökulmastasi katsottuna maailma on tosiaan hyvin yksinkertainen. On olemassa yksi metsä, yksi maa, ja yksi tie. Kaikki muut tiet, joita toiset ihmiset ovat näkevinään tuon sinun virallisen tiesi ulkopuolella ovat kuvittelua. Ne eivät ole todellisia, kun sinä niin sanot.
"Jotakin suhteellisuudentajua siihen rakkauteenkiin niin voi tulla jopa oikeasti onnelliseksi.
Vituttaa jälkeenpäin sanoa että "olin oikeassa" kun nainen itkee ettei mies halunnut häntä muuta kuin yhtenä nuorena likkana ja mies sitä että vaimo jätti mutta kun muna seiso pystyssä aina kun tuon nuoren neidon näki.
Ei sekoiteta pitkäaikaista rakkautta tuohon jookosta?"
Niin aivan, sinähän sen tiedät, kuka on mitenkin onnellinen! Kaikki liitot eivät aina ole onnellisia, eikä se välttämättä liity nuoruuteen tai ylipäätänsä ikään mitenkään. Joskus se "pitkäaikainenkin rakkaus" voi lopahtaa, vaikka ketään muuta ei olisi edes näköpiirissä. Toki toivon, että liitot kestäisivät. En halua, että ihmiset kärsivät, jos olet sellaisen kuvan saanut. Haluan vain sanoa, että ei elämässä ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa mallia.
Oho oho.. 25 vuotta vanhempi.. mutta mikäs siin jos tykkää.. kyllä minäkin Bruce Willis miehekseni ottaisin jos siihen vain mahdollisuus tarjoutuisi;) ehä seuraavassa elämässä.. ;)
Jos oikeasti olet kiinnostunut miehestä niin ota selvää olisiko hän myös sinusta kiinnostunut. Vaikka siinä voi tuntea olevansa perheenrikkoja jos myös mies on kiinnostunut sinusta. Itselleni kävi aivan samoin, olin silloin 24 ja eräs 17 vuotta vanhempi mies vain vei sydämeni. Hän oli naimisissa, ja kolmen lapsen isä, mutta alkoi kanssani flirttailemaan, ja kehtasi katsoa minua kaupassa vaikka olisi vaimo ollut mukana. kerran sitten rohkaisin mieleni ja menin pyytämään miestä kahville, ja kerroin olevani kiinnostunut, ja hän sanoi olevansa myös kiinnostunut minusta. Aloitimme suhteen, aluksi salassa, ja ensin luulin että se olikin pelkkää seksiä miehelle, mutta olin väärässä, hän rakastui minuun aidosti ja jätti vaimonsa. Ja nyt olemme olleet yhdessä jo 6 vuotta ja meillä on 3-vuotiaat kaksospojat :) että jos oikeasti välität miehestä, ota selvää hänen tunteistaan, silmäpelillä meidänkin juttu alkoi;)
noin pienellä ikäerolla, ette kuitenkaan ole eri sukupolvea. Etkä ole itsekään enää mikään tyttönen, eri asia jos olisit 15 ja mies 26v. Näin aikuisten maailmassa tollanen ikäero ei ole mitään. Päinvastoin hyvät mahdollisuudet toimia, miehillä kun tuntuu jossain vaiheessa aina tulevan tarve vaihtaa nuorempaan, niin tuskin tässä tapauksessa sitä tarvetta myöhemminkään tulis;)
Itse olen aikuisikään ennättänyt työnhakija,huolellinen maineestaan sitämiten.Ehdottomasti jättäisin sekaantumatta omassa tapauksessani : lukiolaispoikiin, amispoikiin,prätkäjengiläisiin, vasta 18 v täyttäneisiin poikiin..En toisaalta myöskään halua varattuja perheisiä niskoilleni.Nämä äärilaidat siksi,etten halua saastuttaa omaa mainettani petoskumppanina tai sugarmommynä. Veikkaan et mulle sopivin miesryhmä on 26v.-37v. miehet.Numerohan tuo ikä periaatteessa on, eli mulle käy teoriassa yli 18-vuotiaat,mutta käytännössä vain samanlaisessa elämäntilanteessa olevat miehet.Eli: mainitsemani ikäinen, vapaa, tunnollinen ja tosissaan oleva mies.tositarkoituksella ilman lapsihaaveita - koska itse koen etten äidiksi halua/sovellu.Syön mielialalääkettä ja olen terapiassa jne..Monia syitä miksi ylipäätään olen suhdeasioissa vähän 'basket case'.Viimeinen asia minkä tekisin olisi suhde 10vuotta nuoremman tai vanhemman miehen kanssa.Itse olen 30 mutta näytän 9-vuotiaalta ;-)
11 vuotta ei ole paljoa, varsinkaan kun itse kuitenkin olet jo 21. Anna palaa!
Ensinnäkin, itse en voisi kuvitellakkaan seurustelevani nyt ihan tuon ikäisen miehen kanssa.. :O
Olen itse 22 ja kyllä se mies olisi hyvä olla about samaa ikäluokkaa. Toi yli 30v menee jo ihan överiksi. Ensinnäkin joo, sääli vaan, että sen ikäinen on jo sen verran fiksumpi ainakin melkein.. Mutta toisaalta hmm. Siis kun olet 21 niin kyllä se 11 ikäero nyt kuulostaa pahalta.
hmm..kai sitä vois ihastua itsekkin tuon ikäiseen, mut en mä nyt kyllä sitä ole.
En ainakaan menisi ihan tosissani pyrkimään mihinkään suhteeseen tuon ikäisen miehen kanssa..
Mistä tiedät, että toi on vain jonkinlainen huuma, joka menee sitten ohitse..
Mullakin oli tuossa pientä sutinaa noin vuosi sitten yhden päälle kolmekymppisen miehen kanssa. (itse olen parikymppinen) Musta tuntui, että jos oisin antanut jutun mennä pidemmälle, oisin voinu retkahtaa siihen ihan täysillä, mutta oltiin niin eri elämäntilanteissa, että päätin lyödä jarrut pohjaan ja perääntyä. Itse oon asunu vasta muutaman vuoden omillani ja oon koittanut tässä opetella elämään aikuisten maailmassa ja kaikki perheen perustamiset, talon ostot sun muut on vielä onnellisesti edessäpäin. Mutta tämä mies oli ollut jo kerran naimisissa, eronnut ja kolmen lapsen isä. Musta vaan tuntu, että musta ei ole vielä leikkimään kotia ja olemaan äitipuoli. Tuntu, että oon itsekin vielä ihan kersa, ettei musta vaan ollu siihen. Vieläki hetkittäin mietityttää, teinkö sittenkään oikeaa ratkaisua, mutta kyllä mä silti olen ihan tyytyväinen, että asiat meni näin. Haluan elää ensin, matkustella ja kokea kaikenlaista, ennen kuin asetun aloilleni.
Mua juuri tuo ikäero ei olisi haitannut yhtään, mutta lapset ja kaikki se menneisyys, mitä tällä ihmisellä oli, oli mulle liikaa. Joten jos susta tuntuu hyvältä, anna mennä vaan! (: