eka mukula suntyi 38 viikolla muutamassa tunnissa, toinen 37 viikolla, olin saikulla avautumisen takia viikosta 26, kivuliaita supistuksia ja vuotoja pitikin loppuraskautta, meinasi syntyä väkisin viikolla 34. Sitten syntyi tunnissa. Kokemus oli todella kivulias koska en kerinnyt saamaan mitään kivunlievityksiä. Ajattlein etten kestä sitä ponnistuskipua, joka onneksi kesti vain muutaman minuutin...Jos en olisi luottanut vaistooni ja lähtenyt kivuttomana sairaalaan olisi lapsi syntynyt kotiin, jossa olin kaksin toisen lapsen kanssa...Mikä olisi ollut todella hirveää.
Haluaisimme vielä yhden lapsen. Täytyykö olla tosi varovainen, kaiken raskaan suhteen. Toika raskaudessa jouduin olosuhteiden pakosta kantamaan raskaita kasseja, hunekaluja jne...Tuntuu, etten uskaltaisi olla kotona yksin loppuraskaudessa yhtään, jos tulee lähtö tai lapsi meinaa syntyä kotiin. Varmaan täytyisi sitten heti tilata ambulanssi ja selittää tilanne, että todellakin lapsi voi syntyä nopesti. Eka supistuksesta 1 tunti niin vauva oli syntynyt...Terkkarikin vaan viimeksi, ettei mitään kiirettä, että omalla autolla kerkiää hyvin...no eipä se voinut tietää, että syöksyllä poika synty...
Kertokaa kokemuksia.
Haluaisimme vielä yhden lapsen. Täytyykö olla tosi varovainen, kaiken raskaan suhteen. Toika raskaudessa jouduin olosuhteiden pakosta kantamaan raskaita kasseja, hunekaluja jne...Tuntuu, etten uskaltaisi olla kotona yksin loppuraskaudessa yhtään, jos tulee lähtö tai lapsi meinaa syntyä kotiin. Varmaan täytyisi sitten heti tilata ambulanssi ja selittää tilanne, että todellakin lapsi voi syntyä nopesti. Eka supistuksesta 1 tunti niin vauva oli syntynyt...Terkkarikin vaan viimeksi, ettei mitään kiirettä, että omalla autolla kerkiää hyvin...no eipä se voinut tietää, että syöksyllä poika synty...
Kertokaa kokemuksia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihan sama pelko, kun synnytykset on vaan nopeutuneet ja oman kestokyvyn ylittyminen ollut jokaisessa aina vaan lähempänä. Puudutuksia on ollut turha antaa, kun myöhästyvät eivätkä siis tehoa.
Pelottaa sekin, että aina saa olla kätilöillekin selittämässä, että nämä on aina syntyneet toosi nopeasti ja vaikka niillä on kaikki paperit edessään, SILTI joka kätilö yllättyy siitä koko homman intensiteetistä ja vauhdista ja ihan rehellisesti myöntävätkin sen. Pitäisi itse pystyä niin selkeästi sanomaan ja kertomaan tuntemuksistaan ja aikaisemmista synnytyksistään, ettei kätiöillekään jää mitään epäselvyyttä sinun toiveistasi.. vaan milläs kerrot, jos synnytys on käynnissä ja itse yrittää vaan selviytyä tilanteesta hengissä. Siltä se minusta tuntuu, kuin kipu alkaisi järsiä jo mielenterveyttäkin.
Enkä minäkään tosiaankaan halua synnyttää kotona pienten lasten edessä ennenaikaista vauvaa! 3 on syntyneet keskosina ja viimeinen laskettuun aikaan. Nämä asiat on koko ajan mielessä, enkä siksi ole halunnut lisää lapsia, vielä. Odotus ja synnytys on aina jännittävää aikaa, mutta liittyy niihin joskus liikaa realistisia uhkia.
Ajattelin, että ennen kuin edes ajattelen uutta vauvaa, haluaisin käydä kätilön kanssa synnytyksiäni läpi ja saada käytännön apua käytännön ongelmiini!
Ai niin, ja minäkään en uskaltanut raskausaikoina olla yksin kotona oikein ollenkaan. Kuukausien ajan oli apujoukot hälytysvalmiudessa yötä päivää, jos pitääkin lähteä tulemaan nopeasti meille vaikka keskellä yötä. Ensimmäinen lapsi melkein syntyi autoon, kun ei tajuttu että eka synnytys voi edetä niin nopeasti.. No, ei ne arvanneet sitä sairaalassakaan :) Itse olen käynyt pelkopolilla juttelemassa synnytyksistäni ja huomasin, että silloin kätilöt suhtautuivat minuun hieman varovaisemmin eli yrittivät siinä kamalassa hötäkässä paremmin kuunnella minun tarpeitani ja tukea henkisestikin, kun muilla kerroilla siinä mentiin vaan jotenkin "imrovisoiden" tyyliin anna-tulla-vaan ja minä otin ja pyörryin. Kannattaa siis kysellä keskustelumahdollisuudesta oman kätilösi kanssa!
Ambulanssia ja mediheliä ne väläyttelivät neuvolassa meillekin, jos kiire tulee ja mies perässä autolla kun lastenhoitoapu saapuu. Soita synnytyksen alkaessa ihan saman tien itsellesi ambulanssi, jos on sellainen tilanne ettet pääse HETI lähtemään sairaalaan (varsinkin, jos se sairaala ei sijaitse suunnilleen naapurissa).
Ei kannata riskeerata mitään, niin ne terkatkin on aina sanoneet! Ja tottahan se on. Vaikka juuri tämä seuraava synnytys etenisikin sitten hitaammin, niin olisit sitten ainakin juuri siellä missä pitääkin saamassa sitä kivunlievitystä!! :))
Minua harmittaa, kun syöksysynnytyksistäni kuullessaan ihmiset vaan toteavat, että voi kuinka helppoa ja alkavat samaan hengenvetoon päivitellä omia synnytysmaratoonejaan. En enää kommentoi tällaisille tyypeille mitään, sillä itse TIEDÄN täsmälleen kuinka "helppoa" on ollut.. Ei synnytyksiä voi verrata millään perusteella!!! Ei nopeus, ei ponnistusvaiheen pituus, ei asento, ei mikään tällainen asia ratkaise sitä, kenen synnytys on helpompi tai vaikeampi kuin toisen. Vain ihmisen oma henkilökohtainen kokemus määrää sen, miltä synnytys on tuntunut; tuntuiko positiiviselta, hirvittävältä jne.
Tsemppiä sulle!!
Niin, ja sekin erittäin tärkeä asia tuli mieleen, että jos sinulla tai vauvalla onkin synnytyksessä jokin hätä ettekä saa tarvitsemaansa apua ilman sairaalan välineitä... Kun lähtee vaan samantien sairaalaan (vaikka just kuten sinä, ekasta supistuksesta), ei ainakaan tarvitse jälkeenpäin miettiä entäs-jos-oltais-lähdetty-silloin-ja-silloin..
Ja sairaalahenkilökunnan ilmeistä ja asenteista ei kannata välittää, jos synnytys ei jostain syystä alakaan rytinällä. SINÄ ja VAUVA olette tärkeämpiä kuin mitkään ymmärtämättömät ihmiset!
Eka syntyi viikolla 38 2 kesto vajaa seitsemän tuntia. Tämä toinen syntyi reilu vuosi sitten viikolla 39 6 ja synnytyksen kesto oli 1 tunti! Matka sairaalaan kestää normaalisti tunnin. Onneksi synnytys alkoi yöllä niin ehdittiin, tosin lujaa mies aijoi... Makasin tutkimushuoneen pöydällä ja kätilöt juosivat pöydän kanssa saliin, siitä tuskallisesti siirryin toiselle pöydälle ja ponnistin pojan ulos! Mitään ei ehtinyt miettiä kun huusin, että pakko ponnistaa. Kätilö kielsi ja veteli hansoja käsiin. Huusin uudestaan, että pakko ponnistaa ja kätilö kielsi (hanskojen kanssa taisteli). Kolmannella kerralla huusin, että nyt ponnistan ja sain luvankin. Kipeää teki, mutta onneksi vain hetken. Poika painoi yli 4200 g. Kaikki on vaan ihmetellyt nopeaa synnytystä. Itse vasta myöhemmin oikein tajusin miten vaarallinenkin tilanne oli. Haluaisimme jonkin ajan päästä yrittää kolmatta lasta. Täytyy varmaan muutta sairaalan parkkipaikalle asuntovaunuun viimeisen kuukauden ajaksi!
Minulla kolme lasta, kaikki syntyneet nopeasti. Ensimmäisestä heikosta supistuksesta synntykset kestivät 6h-45 min. Tosin vain kuopus varsinainen syöksysynnytys (=ponnistusvaihe keskeytymätön ja hallitsematon, lapsi vain tuli, vaikka yritin rauhoittaa ponnistusta).
Kokemuksesta siis tiedän, ettei nopea synnytys ole =helppo. Nopeasti etenevässä synnytyksessä mennään täysillä koko ajan.
Mutta sitten itse kysymykseen siitä, miten toimia mahdollisessa seuraavassa synnytyksessä. En tiedä miten nykyään, mutta asiasta (ja synnytysten jatkuvasta nopeutumisesta) kannattaa puhua. Minä sain kuopuksen jälkeen kaksi vaihtoehtoa mahdollisen seuraavan synnytyksen varalle:
1. Synnytä kotona ja sitten vasta sairaalaan
2. Hyvissä ajoin raskauden aikana valmiiksi sairaalaan, jotta on valmiina pelipaikalla kun synnytys alkaa
Esikoiseni syntyi 40 viikolla alle kolmessa tunnissa lapsivesien mentyä kerralla. Kokemus oli pelottavan kaoottinen ja hallitsematon. Sairaalaan sisääntullessa mentiin melkein heti synnytyssaliin ja kun rupesi saman tien ponnistuttamaan niin hälytettiin kätilö paikalle. Ei meinannut uskoa, että ensimmäinen synnytys menee niin vauhdilla. Tuskat olivat kovat ja en oikein muista kaikkea kun en pysynyt koko hommassa mukana.
Toinen lapsi 38 viikolla syntyi niin, että pysyin mukana synnytyksen kulussa. Viisi tuntia ja epiduraali ilmeisesti hidasti sopivasti avautumista. Mukavahko kokemus.
Nyt odotan kolmatta ja hiukan pelottaa millä tahdilla menee tällä kertaa. Onneksi sairaala vartin matkan päässä. Pitää pitää matkapuhelin lähellä loppuajat, jos tulee kiire lähtö. Viikolla 20 on jo kovat liitoskivut ja toivottavasti vaavi pysyy sisällä vaikka taaskin on jo nyt supistellut. Täytyy olla tosi rauhallisesti, että kaikki menisi hyvin.
Nopea ei todellakaan ole helppo. Se voi olla hurjan pelottava kokemus, koska synnytys etenee syöksyllä ja et ehdi pysyä menossa mukana.