Kun ne asiat joita on haaveillut käyvät toteen, ne voivat muuttua pelottaviksi. Eivät olleetkaan niitä "oikeita" haaveita, niin uskaltaako toivoa enään mitään? Paljon olen saannut ja jäännyt ilmankin, juuri nyt heittää järki ja tunteet kuperkeikkaa, en uskalla oikein unelmoida. Moni toive on elämässä liittynyt rakkauteen, rahaan ja hyvinvointiin, onnellisuuteen....edelleen paljon saannut ja jäännyt ilman.
Asioiden merkitykset tuntuu aina tajuavan jälkeenpäin, varsinkin jos kiihkeällä asenteella menee päivästä toiseen ja elämäntilanteesta toiseen. Tänään pysähdyin ajattelemaan: perusta "onnellisuudelle" on kuitenkin niiden perusarvojen mukainen, ei yksittäisestä ihastumisesta ym. johtuvaa vaikka ne iloisesti päivää piristääkin. On vaikeaa enään toivoa mitään koska ne toiveet voi oikeasti käydä toteenkin!
Elämässä kuitenkin eteenpäin, rakkauteen uskoen ja parempaa huomista toivoen....uskallan silti. Muiden epäkohtelias käytös saa minut jatkossakin hetkeksi luhistumaan ja uskollisien ystävien lämpöiset ajatukset nousemaan kuin pienen pullataikinan :) Ne joita lämmöllä ajattelen saavat sijan minun arvomaailmassani ja heitä lämmöllä ajattelen.
Elämä vie päivästä - päivään, huomiseen!
Asioiden merkitykset tuntuu aina tajuavan jälkeenpäin, varsinkin jos kiihkeällä asenteella menee päivästä toiseen ja elämäntilanteesta toiseen. Tänään pysähdyin ajattelemaan: perusta "onnellisuudelle" on kuitenkin niiden perusarvojen mukainen, ei yksittäisestä ihastumisesta ym. johtuvaa vaikka ne iloisesti päivää piristääkin. On vaikeaa enään toivoa mitään koska ne toiveet voi oikeasti käydä toteenkin!
Elämässä kuitenkin eteenpäin, rakkauteen uskoen ja parempaa huomista toivoen....uskallan silti. Muiden epäkohtelias käytös saa minut jatkossakin hetkeksi luhistumaan ja uskollisien ystävien lämpöiset ajatukset nousemaan kuin pienen pullataikinan :) Ne joita lämmöllä ajattelen saavat sijan minun arvomaailmassani ja heitä lämmöllä ajattelen.
Elämä vie päivästä - päivään, huomiseen!
Vastaukset 2
Vanhimmat
oli mukava viesti tai järkeenkäypää tekstiä kuin omasta kynästäni.
Juuri noin ajattelin itsekin kirjoittaa jonnekin. Minkähän takia olen niin helppo menemään asioihin täysillä voimilla, myös niiden joiden vuoksi ei kannattaisi taistella. En sanoisi olevani tunneihminen mutta tunteiden vuoksi kai olen niin kiihkeällä asenteella yrittänyt ja toivonut, haaveillut ainakin jos en muuta. Ja sitten sitä huomaa ettei halauakkaan sitä kaikkea enää, ehkä. Se on tosiaan pelottavaa. Aivan kuin kehittyisi asioiden yli. Mikä siinäkin on? Onko tämä opetus minulle että ei suin päin suhteeseen vai mitä tämä merkitsee...
Yrittänyttä ei silti laiteta. Olkoon onnellisia silti ne jotak helposti löytävät helposti ihmisiä joiden kanssa pelaa yhteen ja joista kiinnostuvat, minulla harvoin osuu kohdalle vaikka valinnanvaraa olisikin.
En silti menetä uskoani enkä kyynisty ihmisille, otan aikaa itselleni ja keskityn pienempiin asioihin. Sitten joskus taas joku tulee kohdalle ja vie jalat alta ja saa tähdetloistamaankirkkaimpinakuinkoskaan ja sit rataa...
Kiitos sielunkumppani kauniista sanoistasi! Eilen yksi haaveistani toteuti ja odotan malttmattomana
uusia heräämisiä (uuteen aamuun heräämistä). En vielä käsitä kaiken merkitystä, mutta minulla on vahva usko: jonain päivänä tajuan tämänkin toteutumisen syyt.
Mitä enemmän mietin asioita, sitä varmepi olen kiihkeään suhtautumisen antavan enemmän kaikilla elämän osa-alueilla. Tutkitaan ja elellään :D