Mistä voi tietää onko narsisti vai narsismin uhri.?
Ei varmaan mistään.
Esim. Itselläni on kokemusta kahden narsistisen ihmisen kanssa seurustelusta,
mutta en sitten tiedä ovatko he narsisteja vai minä.
Tässä koittanut kelata asiaa nyt jo useamman vuoden.
Tottahan on että olen ollut ihmisille ilkeä, väkivaltainenkin,
joskus olen käyttänyt toisia hyväksi( josta mielestäni tunsin huonoa omaatuntoa,
paitsi jos kyseessä oli tyyppi josta en erityisemmin pitänyt. )
Olen myös sanonut asioita ja perunut puheeni aiheuttaen toiselle paskan olon,
ja tämän täysin tietoisesti, siinä tapauksessa että toinen on tehnyt mielestäni mua
kohtaan väärin, eli eräänlainen kosto...
( esimerkki tapaus vaikka, että toinen lyönyt ja minä esitän myöhemmin pitkän
ajan päästä etten enää mieti asiaa ja sitten kun toinen vähiten odottaa
isken kommentillani/teollani vyön alle ja sanon vain että muisteleppas mitä teit minulle vuosi sitten
tai vastaavaa..saatan käyttää samaa tekosyytä vielä myöhemminkin, jos en halua kantaa vastuuta teoistani. )
Itselläni ollut hyvin traumaattinen elämä. Tuntuu niinkuin olisin elänyt syrjittynä sekopäiden
keskellä. Ainaista haukkumista ja syiden kaatamista minun niskaan.
Mistä tietää olenko vain maahan poljettu ihminen vai narsisti.
Omasta mielestäni ensin mainittu, mutta enää en ole varma kun alan tarkastella elämääni.
On koulut ja kaikki jäänyt kesken, kaverisuhteet menee poikki helposti, väkivaltaisuutta,
puhumattakaan että minua on lähes jokainen tuntemani ihminen joskus haukkunut,
millä nimellä milloinki, esim, hullu, skitso, psyko jne...
Ovatkohan nämä ihmiset sitten olleet sairaita vai minä itse.
Mistä se muka pitäisi tietää. Kertooko se, että mietin näitä asioita automaattisesti sen
etten ole narsisti.? Yhtä piirrettä en mielestäni ainakaan täytä.
Harvemmin nimittäin valehtelen. Ja omatuntokin kolkuttaa silloin tällöin, paitsi
silloin kun"kostan"muiden tekemiä vääryyksiä. Vaikka nykyään en enää alennu sellaiseen,
muutakuin erittäin harvoin.
Tunteet ovat minulle iso mysteeri, aina olen joko yliempaattinen tai liian välinpitämätön,
ja vedän aina jotenkin överiksi. En tiedä oikein missä menee se kultainen keskitie.
Onkohan minulla sittenkin vain aspergerin syndrooma vai mistähän tässä oikein on kyse...
Olisi mukava tietää, vaikka vastauksia en odotakkaan täältä saavani.
Jonkunlaisia mielipiteitä ehkä asiaan.
Ei varmaan mistään.
Esim. Itselläni on kokemusta kahden narsistisen ihmisen kanssa seurustelusta,
mutta en sitten tiedä ovatko he narsisteja vai minä.
Tässä koittanut kelata asiaa nyt jo useamman vuoden.
Tottahan on että olen ollut ihmisille ilkeä, väkivaltainenkin,
joskus olen käyttänyt toisia hyväksi( josta mielestäni tunsin huonoa omaatuntoa,
paitsi jos kyseessä oli tyyppi josta en erityisemmin pitänyt. )
Olen myös sanonut asioita ja perunut puheeni aiheuttaen toiselle paskan olon,
ja tämän täysin tietoisesti, siinä tapauksessa että toinen on tehnyt mielestäni mua
kohtaan väärin, eli eräänlainen kosto...
( esimerkki tapaus vaikka, että toinen lyönyt ja minä esitän myöhemmin pitkän
ajan päästä etten enää mieti asiaa ja sitten kun toinen vähiten odottaa
isken kommentillani/teollani vyön alle ja sanon vain että muisteleppas mitä teit minulle vuosi sitten
tai vastaavaa..saatan käyttää samaa tekosyytä vielä myöhemminkin, jos en halua kantaa vastuuta teoistani. )
Itselläni ollut hyvin traumaattinen elämä. Tuntuu niinkuin olisin elänyt syrjittynä sekopäiden
keskellä. Ainaista haukkumista ja syiden kaatamista minun niskaan.
Mistä tietää olenko vain maahan poljettu ihminen vai narsisti.
Omasta mielestäni ensin mainittu, mutta enää en ole varma kun alan tarkastella elämääni.
On koulut ja kaikki jäänyt kesken, kaverisuhteet menee poikki helposti, väkivaltaisuutta,
puhumattakaan että minua on lähes jokainen tuntemani ihminen joskus haukkunut,
millä nimellä milloinki, esim, hullu, skitso, psyko jne...
Ovatkohan nämä ihmiset sitten olleet sairaita vai minä itse.
Mistä se muka pitäisi tietää. Kertooko se, että mietin näitä asioita automaattisesti sen
etten ole narsisti.? Yhtä piirrettä en mielestäni ainakaan täytä.
Harvemmin nimittäin valehtelen. Ja omatuntokin kolkuttaa silloin tällöin, paitsi
silloin kun"kostan"muiden tekemiä vääryyksiä. Vaikka nykyään en enää alennu sellaiseen,
muutakuin erittäin harvoin.
Tunteet ovat minulle iso mysteeri, aina olen joko yliempaattinen tai liian välinpitämätön,
ja vedän aina jotenkin överiksi. En tiedä oikein missä menee se kultainen keskitie.
Onkohan minulla sittenkin vain aspergerin syndrooma vai mistähän tässä oikein on kyse...
Olisi mukava tietää, vaikka vastauksia en odotakkaan täältä saavani.
Jonkunlaisia mielipiteitä ehkä asiaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä
..lukenut ja tein kerran jonku asperger-testinki josta sain korkeat pisteet.
Mikä tuossa minun kertomassa tarinassa sai päättelemään ettei
minulla kyseistä"hommaa"ole?
Oon vaan utelias...
En tiedä miten paljon se sinua auttaisi, jos tietäisit olevasi narsisti? Se miksi koulusi on jäänyt kesken, kaverisuhteesi menevät helposti poikki ja olet väkivaltainen, on mielestäni muita syitä kuin narsismi. Sinua haukutaan hulluksi, skitsoksi, psykoksi ja muilla sairailla nimillä. Toiset näkevät sinun käyttäytymisessäsi sairaita piirteitä ja itsekin mietit onko nämä ihmiset itse sairaita vai sinä.
Sinulla on omien sanojesi mukaan ollut hyvin traumaattinen lapsuus, mitä se sitten pitääkin sisällään? Toisille traumaattinen kokemus voi olla jo äänen korottaminen jota he pitävät kauheana asiana, toiset sietävät vuosikausia hyvinkin raakaa kohtelua ja selviävät elämässään ilman sen kummempia traumoja. Nämä asiat eivät aina yksistään ole ratkaiseva tekijä siinä miten ihminen tulee käyttäytymään ja selviämään elämässään.
Ihminen on kokonaisuus ja kaikki on otettava huomioon. Tärkein luonteemme laatuun vaikuttava tekijä on perintötekijät. Perimme vanhemmiltamme erilaisia ajattelemiseen, käyttäytymiseen ja muihin toimintoihin liittyviä geenejä, joilla on suuri osuus miten asioihin suhtaudumme ja niistä selviämme.
Narsistisessa persoonallisuushäiriössä, kuten muissakin luonnehäiriöissä tyypillinen ja selkeä oire on tunneälyn puuttuminen. Narsisti ei tunne myötätuntoa, on empatiakyvytön, eikä kykene myötäelämiseen. Näyttäisi siltä, että sinulla on tunteita ja kykyä pohtia ja ymmärtää tekojesi seurauksia.
Luulen sinun käytökseesi olevan syynä lapsuudenkodissa saatu malli ja esimerkki. Olet jäänyt vaille kunnon kasvatusta, eikä sinua ole oikealla tavalla ohjattu elämässä. Evääsi ovat kai olleet aika heikot ja jotenkin tuntuu, että olet joutunut hyvin paljon itse selviämään ja ottamaan liian aikaisin vastuuta, johon et ole ollut valmis. Turvallinen ja henkisesti ehjän kodin puuttuminen taitaa olla syynä sinun vihamieliseen käyttäytymiseesi ja suhtautumiseesi kanssaihmisiin.
Kaikilla meillä on omat luurankomme kaapissa ja sieltä ne aika ajoin pomppaavat ulos ja vaikuttavat käyttäytymiseemme. Sinä olet ilmeisesti saanut sellaisen mallin kotoa, jossa asioita ei ole hoidettu keskustelemalla ja muutenkaan rakentavalla tavalla. Ne on taidettu ohittaa ja jättää hautumaan ja otettu sitten aseeksi, kun on haluttu niillä puolustaa omaa itseään. Toinen keino puhumattomuuden ja kommunikaatiokyvyn puutteesta on väkivallan käyttö. Silloin, kun ei osata neuvotella, keskustella ja ottaa asoita esille oikealla tavalla niin, että ne haluttaisiin ratkaista, käytetäänkin väkivaltaa.
Käyttäytymiseen vaikuttavaa ajatteluamallia voi aina lähteä kehittämään. Tärkein on tunnistaa ne kohdat itsessään, joista ongelmia muodostuu. Jos tahdot muuttaa käyttäytymistäsi ja alkaa toimia toisella tavalla sinun on hyvä tietää, että muutos voi tapahtua vain, jos niin tahdot. Syitä on turha hakea liian kaukaa ja niitä meillä kaikilla riittäisi vaikka muille jakaa. Tärkein on ajatus, että haluaa muuttua ja haluaa muutokseen apua.
Kirjoista saa hyvin tietoa ja oivalluksia oman tilansa selvittelyyn.(niitä on kirjastot pullollaan). Terapiaakin voi yrittää, jos on aikaa ja rahaa siihen satsata. Jos olet pohtinut jo muutamia vuosia omaa käyttäytymistäsi, niin eikö olisi syytä tehdä asialle viimein jotakin. En usko sinun olevan narsisti. Vaikka olisitkin vain maahan poljettu, niin eikö sinulla kuitenkin viime kädessä ole vastuu omasta elämästäsi ja siitä haluatko jäädä maahan poljetuksi uhriksi vai tehdä elämällesi jotakin?
Hakemalla syyllistä omaan käytökseesi ja syyttämällä olosuhteita ja muita, kiellät oman vastuusi omasta elämästäsi. Tärkeintä on kuitenkin elämä itse ja se miten me haluamme sen elää. Vastuu itsestä lähtee aina omasta tahdosta tehdä elämälleen jotain. Siihen tarvitaan vain tahtoa.