Luin Urho Muroman kirjaa Taivaat avoinna. Tässä kirjoitetaan, että jokaiseen kristityn pitäisi todistaa lähimmäiselle Jumalan sanaa. Sellaisille, jotka eivät ole uskossa. Tunsin piston sydämessäni ja mietin, kuinka minä voisin todistaa lähimmäiselle uskostani ja hänelle pelastumisesta. Neuvokaa minulle, miten minä voisin todistaa uskosta. Minulle tulee sellainen tunne, että kun pitää puhua niin sydämeeni tulee kuiskaus, että et sinä ole oikein uskossa. Sinä olet sellainen ja tällainen ja sinulla on niin paljon puutteita jne. Tiedän, että tämä on kiusaajan toimia. Uskonsisareni aina kehottaa minua todistamaan uskosta ja tämä tuntuu niin ankaralta. Hän on niin voimakkaasti uskossa. Tuntuu silloin, että minulta menee muutkin voimat, kun kuuntelen tätä sisartani. Auttakaa minua.
Todistaminen
Haluan todistaa
3169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sillä toisella voi olla niin kuin Vanat saarnaajat sanoivat , Että kuollut usko kantaa parhaiten , sanon lisää kun
Kun olet tämän ensin pureskellut .
Todistamisen vaikeuteen voi vaikuttaa ainakin kaksi asiaa.
Ensiksikin esiintymispelko. Siihen ei auta juurikaan muu kuin laittaminen alttiiksi itsensä ja kerta kerralta se ongelma helpottaa.
Toinen asia on sitten omat uskonvoimat. Voimatonta ei voi saada voimakkaaksi pakottamalla. Vain rukouksessa voi kantaa myös voimattomuutensa Jeesukselle ja Hän kyllä sitten auttaa.
sanomaasi: "pitää puhua". Tarkoitatko sillä, että sinun täytyy puhua vai että sinua pyydetään puhumaan vai olisiko se sitä, että sinusta tuntuu siltä, että nyt pitäisi puhua?
Ehkä tämä on saivartelua! Mutta olen itse ajatellut samoin kuin sinä - kun ajattelen itseäni, kaikki on aivan mahdotonta. Mutta tekeekö meidän kelvottomuutemme Jumalan jotenkin voimattomaksi? Mutta - mitä muuta voisimme olla kuin kelvottomia? Miksi olisimme tarvinneet ja yhä tarvitsisimme pelastusta eli Jeesusta Kristusta, jos emme olisi kelvottomia?
Ei Jumala siitä pienene, mitä me olemme! Jumala on suuri ja ihmeellinen ja pelastus, jonka hän tarjoaa meille on niin suuri, ettemme sitä edes käsitä! Me vain teemme Jumalasta heikon omien heikkouksiemme ja syntiemme tähden.
Olenko minä sitten se, joka puhuu toisille uskosta?
Täytyy myöntää, että en varmaankaan - en varmaankaan ole.
Meidän pitäisi keskittyä Jumalan suuruuden ihailemiseen ja unohtaa itsemme - olisiko siinä vastaus?
Mutta huomaa, et ole yksin mietteittesi kanssa!