Tänään tulee kuluneeksi 90 vuotta kirjailija Kalle Päätalon syntymästä. Hänen kuolemastaan on lähes 9 vuotta. Entinen Posion kirkkoherra Pekka Tapaninen on kirjoittanut kirjan ”’Lestatiuksen oppiin seuraajia’. Kalle Päätalon kirjojen lestadiolaiset ynnä muita kirjoituksia” (2008). Tapaninen kirjoittaa mm:
>>Yllättävin lestadiolainen on ”Pölhökanto Iijoen törmässä” kerrottu, nimeltä mainitsemattomaksi jäävä sodassa rintamalla ollut ”nuoren polven” ilmeisen ”asevelihenkinen” saarnamies, joka muuttaa Taivalkosken uskovaisten asenteet Päätalon kirjoja kohtaan myötämielisiksi. Olisi näet odottanut saarnamieheltä toisenlaista kannanottoa – sitä, että vaikka Päätalo ei pilkkaakaan uskovaisia, niin silti hänen ”syntielämän” kuvauksensa eivät ole uskovaisille sopivaa luettavaa.
Huomattakoon kuitenkin, että myös nykypäivinä lestadiolaisuskovien keskuudessa on ymmärtämystä Päätalon ”inhorealistista” kerrontaa kohtaan. Jopa uskovaisten ihmisten vikojen kuvailu saatetaan tunnustaa totuudelliseksi ja näin ollen hyväksyttäväksi.
Vuoden 1998 Päätalopäivien yhteydessä Taivalkosken seurakunnan silloinen kappalainen Erkki Piri, itsekin vanhoillislestadiolainen, totesi, että Päätalo kertoo lestadiolaisuudesta ”lämpimästi, mutta totuudenmukaisesti” ja että on kyse totuudenmukaisuudesta myös silloin, kun kirjailija kuvailee lestadiolaisten ”vilpillisyyttä ja kaksinaamaisuutta”. Myös lestadiolaiset näet ovat ”raadollisia ihmisiä”, Piri painotti.>>
>>Yllättävin lestadiolainen on ”Pölhökanto Iijoen törmässä” kerrottu, nimeltä mainitsemattomaksi jäävä sodassa rintamalla ollut ”nuoren polven” ilmeisen ”asevelihenkinen” saarnamies, joka muuttaa Taivalkosken uskovaisten asenteet Päätalon kirjoja kohtaan myötämielisiksi. Olisi näet odottanut saarnamieheltä toisenlaista kannanottoa – sitä, että vaikka Päätalo ei pilkkaakaan uskovaisia, niin silti hänen ”syntielämän” kuvauksensa eivät ole uskovaisille sopivaa luettavaa.
Huomattakoon kuitenkin, että myös nykypäivinä lestadiolaisuskovien keskuudessa on ymmärtämystä Päätalon ”inhorealistista” kerrontaa kohtaan. Jopa uskovaisten ihmisten vikojen kuvailu saatetaan tunnustaa totuudelliseksi ja näin ollen hyväksyttäväksi.
Vuoden 1998 Päätalopäivien yhteydessä Taivalkosken seurakunnan silloinen kappalainen Erkki Piri, itsekin vanhoillislestadiolainen, totesi, että Päätalo kertoo lestadiolaisuudesta ”lämpimästi, mutta totuudenmukaisesti” ja että on kyse totuudenmukaisuudesta myös silloin, kun kirjailija kuvailee lestadiolaisten ”vilpillisyyttä ja kaksinaamaisuutta”. Myös lestadiolaiset näet ovat ”raadollisia ihmisiä”, Piri painotti.>>
Vastaukset 9
Vanhimmat
Emmekai me lähde tuolle tielle, että lukisimme epäuskoisten kirjailijoiden tuotantoa. Parempi pysytellä esimerkiksi Hyryn uuden uunin äärellä, Päätalo ei tiettävästi ollut uskovainen!
niin, että vanhoillislestadiolaiset voivat lukea ainoastaan vanhoillislestadiolaisten kirjoittamia kirjoja? Kuulostaa melkoisen huvittavalta:)
Olisi muuten mukava tietää, kuinka moni suomalainen kirjailija on vanhoillislestadiolainen.
Kallen äiti Riitu oli lestadiolainen.
Kallellekin saarnattiin synnit anteeksi ja hän tuli uskovaiseksi, mutta kirjailijan tuotanto osoittaa, että hän myöhemmin kielsi uskonsa, ja vietti hyvin jumalatonta elämää.
ei nyt ihan kaikkea sentään pidä uskoa mitä tällä palstalla lukee :D
vanhempana miehenä, tuleeko naisille ihan tosissaan viidenkymmenen kieppeissä räystäänpudotukset?
palstalaisista ole senvertaa Päätaloa lukenu että tietäis mistä on kyse?
mitä Erkki Piri on sanonut, mutta sen totean itse, että uskovainen on viallinen ja vikoihin joutuva, kuten muutkit ihmiset, Päätalon mainitsemiinkin.Siitä se murhe onkin uskovaisella itselläänkin, kun Jumalan tahtoa haluaisi noudattaa ja elään , kuin Pyhälle Hengelle sopii.Tuo ihmisen kuolevainen osa on aina eri mieltä, eikä se ole parannusta tehnyt. Jumalan kuva ihmisessä turmeltui syntiin lankeemuksessa.Siksi me tarvitsemme paljon armoa ja anteeksiantamusta, että pääsemme kerran Taivaaseen .
se vl-lahkolainen haluaa noudattaa - raamatut ja jumalat on heitelty saunan taa
iltarukous:
Panna maata maan tavalla, kaiken kartanon luvalla. Maarian miekka, ympäri molemmin puolin. Saltti salvat painakoon, Luoja lukot lukitkoon. Herra Jeesus herättäköön meidät tältä syntiseltä, uniselta vuoteelta, ettei raskas synnin uni meitä upottaisi, eikä vihollinen raateleisi…. Amen, amen päätökseksi, suo enkelit suojelukseksi, me maata lepoon menemme, Jeesuksen nimeen nukumme. Amen.
(Eero Marttinen: Mestarin eväät. Kalle Päätalon taival kuvin ja sanoin, s. 63)