Olen 23-vuotias mies. Kärsinyt aknesta noin 6 vuotta. Alussa akne oli lievää ja satunnaista siellä täällä. Tilanne paheni yhtäkkiä 20-vuotiaana (tuohon aikaan aloitin lisäravinteiden käytön saliharrastuksen yhteydessä, sekä World of Warcraftin, tiedä sitten laukaisiko nuo jauhot vai tietokoneen ääressä istuminen pahemman aknen ^^) jolloin molempiin poskiin tuli paljon kipeitä punaisia finnejä ja tätä jatkui yli 1,5 vuotta kunnes finnien tulo alkoi pikkuhiljaa hiipua. Lähestulkoon kaikki sosiaalinen elämä jäi tuolloin, en seurustellut ja kouluun meno oli vaikeaa.
Viime keväänä sitten kyllästyin ja marssin ihotautilääkärille. Tässä vaiheessa pahin oli jo ohi. Suuria ihonalaisia finnejä ei enää ollut, mutta ihoni näytti omasta mielestäni täysin järkyttävältä edelleen, sillä poskissa oli punoittavia jälkiä ja epätasaisuutta (jonka tosin huomaa ainoastaan valoa vasten). Lääkärin ensimmäinen kysymys oli "Mikä sinulla on?", ja olin kai jotenkin yllättynyt siitä että hän ei heti arvannut minun tulleen hakemaan apua hirvittävään akneongelmaani. Selitin sitten tilanteen, ja hän sanoi että "ihan pintapuoliseltahan tuo näyttää". Hän tutki kasvojen ihoa jonkin valon avulla, tarkisti selän ihon kunnon ja totesi että akneni on todella lievää. Tämä kuulosti todella omituiselta, sillä kadulla kävellessäni mielestäni harvoin tulee vastaan ihmistä jolla olisi yhtä huono iho kuin minulla. Sain sitten antibiootteja sekä skinoren-kuurin noin kolmeksi kuukaudeksi.
Tästä on nyt aikaa hieman yli puoli vuotta. Aktiivista aknea ei juurikaan ole, satunnaisia finnejä leuan alueella silloin tällöin. Ihonhoitoni on ihan kunnossa, käytän Neutrogenan tuotteita aamuin illoin sekä Basironia öisin. Tästä huolimatta ihoni on edelleen (taas omasta mielestäni :/) huonon näköinen. Aknen jättämät punaiset jäljet poskilla ja leuassa vaalenevat todella hitaasti, jotkin niistä ovat jo lähes kaksi vuotta vanhoja ja silti ne huomaa hyvin. Tästä johtuen en edelleenkään pysty minkäänlaisiin ihmissuhteisiin. Koulussa pystyn olemaan jo paremmin kun aktiivista aknea ei juurikaan ole, mutta tietyssä valossa peiliin katsominen on todella ikävä kokemus.
Typerää tässä tilanteessa on se, että luulen ongelman olevan hyvin paljon omassa päässäni. Kukaan, lukuunottamatta veljeäni ja äitiäni aknen pahimpina aikoina, ei ole sanonut ihoni kunnosta mitään, ei edes vihjannut. Eivät ystäväni, luokkatoverini, ei kukaan jonka kanssa olen ollut tekemisissä. Jopa lääkäri oli sitä mieltä että ongelmani on hyvin lievä. Valokuvistakaan ihollani ei juuri huomaa virheitä, ei ainakaan läheskään samalla tavalla kuin peilistä. Välillä kuvittelen jo kärsiväni jonkinlaisesta ruumiinkuvan häiriöstä kun en pysty hyväksymään itseäni sellaisena kuin olen. Kasvojeni piirteet ovat muuten ihan ok, käyn säännöllisesti kuntosalilla ja lenkkeilen eli kroppa on kunnossa. Millä sitä saisi itsetuntonsa takaisin että voisi alkaa taas elää kunnolla? :(
Viime keväänä sitten kyllästyin ja marssin ihotautilääkärille. Tässä vaiheessa pahin oli jo ohi. Suuria ihonalaisia finnejä ei enää ollut, mutta ihoni näytti omasta mielestäni täysin järkyttävältä edelleen, sillä poskissa oli punoittavia jälkiä ja epätasaisuutta (jonka tosin huomaa ainoastaan valoa vasten). Lääkärin ensimmäinen kysymys oli "Mikä sinulla on?", ja olin kai jotenkin yllättynyt siitä että hän ei heti arvannut minun tulleen hakemaan apua hirvittävään akneongelmaani. Selitin sitten tilanteen, ja hän sanoi että "ihan pintapuoliseltahan tuo näyttää". Hän tutki kasvojen ihoa jonkin valon avulla, tarkisti selän ihon kunnon ja totesi että akneni on todella lievää. Tämä kuulosti todella omituiselta, sillä kadulla kävellessäni mielestäni harvoin tulee vastaan ihmistä jolla olisi yhtä huono iho kuin minulla. Sain sitten antibiootteja sekä skinoren-kuurin noin kolmeksi kuukaudeksi.
Tästä on nyt aikaa hieman yli puoli vuotta. Aktiivista aknea ei juurikaan ole, satunnaisia finnejä leuan alueella silloin tällöin. Ihonhoitoni on ihan kunnossa, käytän Neutrogenan tuotteita aamuin illoin sekä Basironia öisin. Tästä huolimatta ihoni on edelleen (taas omasta mielestäni :/) huonon näköinen. Aknen jättämät punaiset jäljet poskilla ja leuassa vaalenevat todella hitaasti, jotkin niistä ovat jo lähes kaksi vuotta vanhoja ja silti ne huomaa hyvin. Tästä johtuen en edelleenkään pysty minkäänlaisiin ihmissuhteisiin. Koulussa pystyn olemaan jo paremmin kun aktiivista aknea ei juurikaan ole, mutta tietyssä valossa peiliin katsominen on todella ikävä kokemus.
Typerää tässä tilanteessa on se, että luulen ongelman olevan hyvin paljon omassa päässäni. Kukaan, lukuunottamatta veljeäni ja äitiäni aknen pahimpina aikoina, ei ole sanonut ihoni kunnosta mitään, ei edes vihjannut. Eivät ystäväni, luokkatoverini, ei kukaan jonka kanssa olen ollut tekemisissä. Jopa lääkäri oli sitä mieltä että ongelmani on hyvin lievä. Valokuvistakaan ihollani ei juuri huomaa virheitä, ei ainakaan läheskään samalla tavalla kuin peilistä. Välillä kuvittelen jo kärsiväni jonkinlaisesta ruumiinkuvan häiriöstä kun en pysty hyväksymään itseäni sellaisena kuin olen. Kasvojeni piirteet ovat muuten ihan ok, käyn säännöllisesti kuntosalilla ja lenkkeilen eli kroppa on kunnossa. Millä sitä saisi itsetuntonsa takaisin että voisi alkaa taas elää kunnolla? :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinun pitää jatkaa elämää! :) Noille punaisille läikille nyt ei hirveästi voi tehdä, ellet halua uhrata rahojasi laserhoitoihin ym. tai alkaa läträämään peitepuikkojen kanssa...Ne paranevat ajan kanssa hitaasti mutta varmasti. Miehillä tuollainen rosoisuus on mielestäni (ja kuulemani mukaan monen muunkin naisen mielestä) vaan ihan charmikasta! Ja sellaisen kuvan kyllä nyt sain tuosta tekstistäsi, ettei sinulle ole mitään kraateriarpia jäänyt. Ja todellakin, jotkut keinovalot ovat ihan armottomia! Älä tuijota itseäsi niissä ollenkaan. Kun vielä kärsin lievästä aknesta huomasin sen, että kun nauroin ja hymyilin ja olin muutenkin reipas, tarttui tuo olo muihinkin ihmisiin. Positiivinen asenne lisää viehätysvoimaa ja ruokkii itseään.
Tsemppiä nyt vaan ja älä murehdi ettet saa stressifinnejä! ;)
kuin Avitcid, saa ihotautilääkäriltä. Se on tarkoitettu akneen mutta myös vaalentaa iho (ja samalla arpia) Mulla on paukamia ollut ja kaikki lähtenyt sillä, arvet ovat kutistuneet melkein huomaamattomaksi. Jos sitä ei saa niin esim. sinkkivoide/ -pasta myös auttaa ja a-vitamiinivoide mitä saa apteekista niin voi laittaa öisin.
Itsetuntoni oli jo parempaan päin, mutta nyt tapahtui jotain käsittämätöntä ja aktiivinen akne palasi. :( Pari isoa finniä leuassa, pari nenän alla ihan vieri vieressä. Sen jälkeen molempiin poskiin ilmestyi myös finnejä. En tajua miten tämä tapahtui. Vaihdoin noin kolme viikkoa sitten Sebamedistä Neutrogenan puhdistusgeeliin/naamioon koska ihoni tuntui Neutrogenalla pesun jälkeen paremman näköiseltä, voisiko tällä olla vaikutusta? Eniten raivostuttaä että noista jää taas punaisia jälkiä jotka eivät varmasti häviä ainakaan vuoteen. En kestä enää. Jos olisi varaa, menisin vaatimaan roacuttania, pakko kai se on uskoa ettei antibiooteista saa pysyvää apua.
hommmaaaa roaccutan!
no voi jumalauta vittu MITÄ paskaa JOTAKIN SARMIKASTA .. HAISTA NYT JO vittu ____KUKAAN___ EI VOI SELLASESTA TYKÄTÄ... JA TODISTEITA LÖYTYY OMALTA KOHDALTANI.....