Olen 21-vuotias mies. En ole koskaan ollut ihastunut enkä ole oikeastaan koskaan tuntenut minkäänlaista "kiintymistä" naisia kohtaan. Ja koska todennäköisesti joku Sherlock Holmes räjäyttää pankin ehdottamalla, että olen homo: näin ei ole, minulla on ollut yhden yön suhteita naisten kanssa enkä todellakaan tunne mitää vetoa miehiä kohtaan, joten siitä ei ole kysymys. Takaisin asiaan.
Onko tällainen normaalia? Olen viime aikoina alkanut epäillä, että minulla on jonkinlaisia tunnehäiriöitä tai jotain. Esimerkiksi viimeisen puolen vuoden aikana molemmat vaarini, toinen mummoni ja muutama isovanhempi on kuollut. En haluaisi sanoa tätä, mutta en vain yksinkertaisesti yksissäkään hautajaisissa tuntenut yhtään mitään. Vastaava tapahtai myös, kun äidilläni todettiin rintasyöpä: tieto ei hetkauttanut minua laisinkaan.
Onko tällainen normaalia? Olen viime aikoina alkanut epäillä, että minulla on jonkinlaisia tunnehäiriöitä tai jotain. Esimerkiksi viimeisen puolen vuoden aikana molemmat vaarini, toinen mummoni ja muutama isovanhempi on kuollut. En haluaisi sanoa tätä, mutta en vain yksinkertaisesti yksissäkään hautajaisissa tuntenut yhtään mitään. Vastaava tapahtai myös, kun äidilläni todettiin rintasyöpä: tieto ei hetkauttanut minua laisinkaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
välttämättä mutta ehkä et näytä tunteitasi. Voi olla, että olet joutunut ne kätkemään, ne eivät ole olleet sallittuja, ei uskalla päästää asioita tietoisuuteen tms. Todella moni ei osaa yhdistää tunteita itsessään. Masennus tekee tunteettomaksi myöskin. Äidin rintasyövän "pitäisi" jo hetkauttaa. Hän on oletettavasti läheisempi kuin sukulaiset. Jos olisin 21v ja mies niin kyllä voisin käydä juttelemassa asiasta.
Tässä vielä pientä pohdittavaa: Kerrotko asioita itsestäsi avoimesti, mietitkö miltä sinusta tuntuu asiat? Puhutko, annatko itsestäsi etkä vain ollaksesi kuori, tunnetko itsesi hyvin? Miten tai mitä ajattelet naisista asenteissa, mielikuvissa etc. Millaiseen ihmiseen sinä haluaisit ihastua? Uskotko, että joku voisi ihastua sinuun?
T:nainen