Harmi kun tässä on niin vähän tilaa kirjoittaa mutta mä yritän tiivistää parhaani mukaan.
Armeijan jälkee mä asuin ensimmäiset 3 kk autossa,yhden nimeltämainitsemattoman huoltoaseman pihassa koska siellä oli lämmitystolpat,suihkussa käytii viereisellä salilla,
siihen vaa ovelle kyttäämään ja kun joku tuli tai meni,niin huikattiin vain et:"Hitto ku noi avaimet unohtu"
Onnex kukaaa ei kyselly mitää,syöminen oli kanssa taitolaji,sen voi jokainen kuvitella.
Mä kävin töissä mut,mä en jaksanu..tai oikeastaan mä olin niin väsyny et mä sain fudut.
Tästä 3v eteenpäin mä asuin muitten nurkissa ja perustin firman ku pääsin vähän jaloilleni ja aloin seurustelemaan.Mimmi tuli raskaaksi,mutta ei halunnut pitää sitä,meille tuli ero(ei tuon asian takia)
multa lähti kämppä alta ja taas mä ajattelin et tätäkö tää taas saatana on.
Sit mä menin mun parhaalle kaverille asumaa joka makso mulle todella paljon,se tehtaili rikoksia,ja mä en oo koskaa tykänny enkä halunnu olla missää tekemisissä rikollisuuden kanssa.
Ei ollu vaihtoehtoja..joku voi sanoa että:"aina niitä on"ei ollu,autossa asuminen ei houkuttanut enää yhtään.
Jäätiin kiinni ja hyvä niin,kaverit hävis ku kurki pohjosee ja taas mä olin samassa jamassa.
Jotenki mä nousin siitä jaloilleni ja perustin taas firman,löysin tyttö-ystävän,meille tuli muksu ja pidettii se.
Mua kusetettiin sen verran kun hyvä uskoinen olin et se makso mulle
Konkurssin
Tyttö-ystävän
30.000 velkaa
luottotiedot
vene,moottoripyörä ulosmitattiin,oikeastaan mulle ei jäänyt ku matot lattialle ja vaatteet kaappii.
Jos mulla olisi tuona helmikuisena iltana ollut ase,ni mä en tässä näitä kirjoittelisi,eikä tarkoitus ole uhota millään lailla,kaikki vaan mihin mä olin uskonu,meni paskahuussista alas..taas.
Mä aloin vetämää viinaa,brenkku on sellanen juttu et vähän aikaa ollaa kuninkaita ja velat muuttuu saatavix,mutta korko on kova,siinä otetaa miehestä mittaa ku selväpäivä koittaa.
Mä heräsin sairaalasta ja mietin et mix joku runkkari autto mua ku ei ketää oo aikesemminkaa kiinnostanu,pitääkö mun taas kärsiä täällä.Mä oisin vaa voinu nukahtaa lumihankee.
Mä en ole tehnyt elämässäni mitään oikein ja se vaatii jo taitoa.
Vuosi on karsitty vaikeasta masennuksesta,kun helvetin-vaikeaa masennusta ei papereissa ollut.
Välillä tulee todella paska-olo ja välillä tulee olo että:antaa vaa tulla lunta tupaa,ette te pysty mua kaatamaan!.
Jos mä saisin edes puolet takaisin,mitä mulla on ollut ni hihkuisin riemusta.
Ainii sanoinko mä jo että kuulin että mulla on myös poika jossain,se siitä abortista.
Mä mietin joka päivä että onko tässä perkele mitään järkeä..toivottavasti.
Mä haluisin vielä yrittää,mut se on mun CV:llä aika taikatemppu.
Jaksamisia kaikille
Armeijan jälkee mä asuin ensimmäiset 3 kk autossa,yhden nimeltämainitsemattoman huoltoaseman pihassa koska siellä oli lämmitystolpat,suihkussa käytii viereisellä salilla,
siihen vaa ovelle kyttäämään ja kun joku tuli tai meni,niin huikattiin vain et:"Hitto ku noi avaimet unohtu"
Onnex kukaaa ei kyselly mitää,syöminen oli kanssa taitolaji,sen voi jokainen kuvitella.
Mä kävin töissä mut,mä en jaksanu..tai oikeastaan mä olin niin väsyny et mä sain fudut.
Tästä 3v eteenpäin mä asuin muitten nurkissa ja perustin firman ku pääsin vähän jaloilleni ja aloin seurustelemaan.Mimmi tuli raskaaksi,mutta ei halunnut pitää sitä,meille tuli ero(ei tuon asian takia)
multa lähti kämppä alta ja taas mä ajattelin et tätäkö tää taas saatana on.
Sit mä menin mun parhaalle kaverille asumaa joka makso mulle todella paljon,se tehtaili rikoksia,ja mä en oo koskaa tykänny enkä halunnu olla missää tekemisissä rikollisuuden kanssa.
Ei ollu vaihtoehtoja..joku voi sanoa että:"aina niitä on"ei ollu,autossa asuminen ei houkuttanut enää yhtään.
Jäätiin kiinni ja hyvä niin,kaverit hävis ku kurki pohjosee ja taas mä olin samassa jamassa.
Jotenki mä nousin siitä jaloilleni ja perustin taas firman,löysin tyttö-ystävän,meille tuli muksu ja pidettii se.
Mua kusetettiin sen verran kun hyvä uskoinen olin et se makso mulle
Konkurssin
Tyttö-ystävän
30.000 velkaa
luottotiedot
vene,moottoripyörä ulosmitattiin,oikeastaan mulle ei jäänyt ku matot lattialle ja vaatteet kaappii.
Jos mulla olisi tuona helmikuisena iltana ollut ase,ni mä en tässä näitä kirjoittelisi,eikä tarkoitus ole uhota millään lailla,kaikki vaan mihin mä olin uskonu,meni paskahuussista alas..taas.
Mä aloin vetämää viinaa,brenkku on sellanen juttu et vähän aikaa ollaa kuninkaita ja velat muuttuu saatavix,mutta korko on kova,siinä otetaa miehestä mittaa ku selväpäivä koittaa.
Mä heräsin sairaalasta ja mietin et mix joku runkkari autto mua ku ei ketää oo aikesemminkaa kiinnostanu,pitääkö mun taas kärsiä täällä.Mä oisin vaa voinu nukahtaa lumihankee.
Mä en ole tehnyt elämässäni mitään oikein ja se vaatii jo taitoa.
Vuosi on karsitty vaikeasta masennuksesta,kun helvetin-vaikeaa masennusta ei papereissa ollut.
Välillä tulee todella paska-olo ja välillä tulee olo että:antaa vaa tulla lunta tupaa,ette te pysty mua kaatamaan!.
Jos mä saisin edes puolet takaisin,mitä mulla on ollut ni hihkuisin riemusta.
Ainii sanoinko mä jo että kuulin että mulla on myös poika jossain,se siitä abortista.
Mä mietin joka päivä että onko tässä perkele mitään järkeä..toivottavasti.
Mä haluisin vielä yrittää,mut se on mun CV:llä aika taikatemppu.
Jaksamisia kaikille
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei voi kuin sanoa että huh,huh.Päivä kerrallaan eteenpäin ystävä hyvä.
Jaksamista täältäkin olet kyllä melkoisista oloissa selvinnyt. Sulla on varmasti paljon sisäisiä voimavaroja vaikka masennusta onkin kun olet noin monenlaista kokenut. Yritä olla juomatta se vaan pahentaa asioita. Itsekkin velkojen kanssa kamppailen mutta yritä ajatella että se on vaan rahaa.
^^Kiitos molemmille,taas kerran toi nukku-masa jossai hortoilemassa ja ajatukset pyörii päässä.menee varmaa taas valvomisex tää yökin.Joo kyl mä tiedän et brenkusta ei tule ku tripla paskat fiilikset,se ois vaa niin helppoo,mut olkoo toistasex ainekii