Kun te teette niin paljon hyvää lapsillenne ja hoidatte ja huollatte ja annatte rakkautta ja lämpöä jne. Hieno asia!
Mutta älkää aina, siitäkään huolimatta että pidätte itseänne parempina isään nähden, menkö ja sössikö isän ja lapsen välistä suhdetta.
Isällä tulee olla rauha olla omana itsenään lapsensa kanssa, vaikka se onkin erilainen tapa olla kuin mikä äidillä on. Jos isä haluaa leikkiä niin leikkikööt! Jos isä haluaa lähteä lapsensa kanssa kavereitaan tapaamaan niin menkööt. Jos isä haluaa ottaa pikkuisen sänkyynsä päikkäreille niin ottakoot. Tärkeää on että ISÄLLÄ JA LAPSELLA ON YHTEISTÄ AIKAA ILMAN ETTÄ ÄITI KOKO AJAN VALVOO JA KYYLÄÄ JA KRITISOI.
Me isät ollaan ihan hyviä ja taitavia lastemme kanssa ja meillä on oma ainutlaatuinen suhde lapseemme. Kun yhteisistä pelisäännöistä on sovittu ja ne käyvät molemmille vanhemmille, emme sen jälkeen kaipaa kyyläystä ja valvomista ja jatkuvaa kritiikkiä. Se suoranaisesti veetuttaa kun koko ajan tulee tätä samaa vaikka ei muuta kuin maito olisi hieman liian haaleaa vauvalle!
Ottakaa äidit ilo irti tilanteesta ja lähtekää vaikka vähän tuulettumaan kun isä on lapsen kanssa. Ja unohtakaa puhelinkin kotiin, kyllä ne pärjää keskenään.
Mutta älkää aina, siitäkään huolimatta että pidätte itseänne parempina isään nähden, menkö ja sössikö isän ja lapsen välistä suhdetta.
Isällä tulee olla rauha olla omana itsenään lapsensa kanssa, vaikka se onkin erilainen tapa olla kuin mikä äidillä on. Jos isä haluaa leikkiä niin leikkikööt! Jos isä haluaa lähteä lapsensa kanssa kavereitaan tapaamaan niin menkööt. Jos isä haluaa ottaa pikkuisen sänkyynsä päikkäreille niin ottakoot. Tärkeää on että ISÄLLÄ JA LAPSELLA ON YHTEISTÄ AIKAA ILMAN ETTÄ ÄITI KOKO AJAN VALVOO JA KYYLÄÄ JA KRITISOI.
Me isät ollaan ihan hyviä ja taitavia lastemme kanssa ja meillä on oma ainutlaatuinen suhde lapseemme. Kun yhteisistä pelisäännöistä on sovittu ja ne käyvät molemmille vanhemmille, emme sen jälkeen kaipaa kyyläystä ja valvomista ja jatkuvaa kritiikkiä. Se suoranaisesti veetuttaa kun koko ajan tulee tätä samaa vaikka ei muuta kuin maito olisi hieman liian haaleaa vauvalle!
Ottakaa äidit ilo irti tilanteesta ja lähtekää vaikka vähän tuulettumaan kun isä on lapsen kanssa. Ja unohtakaa puhelinkin kotiin, kyllä ne pärjää keskenään.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Onneks ei oo noita ongelmia, meidän isukille kun ei lapsen seura oikeen kelpaa.
Onko akkasi kieltänyt olemasta lapsesi kanssa?
Kauheaa!
Moni äiti kun jopa rukoilisi sitä että isä viettäisi aikaa lapsensa kanssa.
minä olen ainakin sitä mieltä, että on tosi hyvä, kun mies viettää aikaa lapsen kanssa ja ihan kahdestaankin välillä. Se on tosi tärkeää isän ja lapsen suhteen kannalta ja vaimo(kkee)si pitäisi se kyllä ymmärtää. Eihän sellaisesta epäluottamuslauseesta, että "kytätään" perässä ja neuvotaan, tykkää kukaan. Ota asia reippaasti ja topakasti puheeksi!
Puhu vain omasta vaimosta, älä kaikkien vaimoista!
Itsellä on kohta 8 kk ikäinen tyttö ja aluksi oli kyllä vaikeaa lähteä kotonta pariksi tunniksi pois vaikka vauva jäi isän hoitoon..jotenkin sitä kait äiteillä on niin kova hoivavietti. Nyt lähden ekaa kertaa yöksi pois toiseen kaupunkiin viikon päästä (tapaan kavereita ja käyn ekaa kertaa baarissa vauvan syntymän jälkeen). Siltä pelottaa miten minä ja vauva pärjäämme vaikka vauva jääkin isän hoitoon vajaaksi vuorokaudeksi. Kai me äitit ollaan sellaisia! Itselleni neuvolapsykologi sanoi, että tekee myös hyvää isän ja lapsen suhteelle, että ovat välillä myös kahdestaan ja että tuon ikäisen voi jättää illaksi / yöksi isällensä jos äiti tahtoo päästä tuulettumaan, silti koen vähän huonoa omaatuntoa asiasta.
Sinä oletkin viisas ja tarkkaavainen nainen kun huomaat omat 'virheesi'. Ei noita virheeksi voi edes kutsua silloin kun ne tajutaan. Jos käytös on vuodesta toiseen tuollaista kuin mistä ap kirjoittaa niin sitten on vikaa jo enemmänkin.
Tämä on tärkeä pointti joka pitäisi jokaisen neuvolantädin kertoa tuoreille äideille:
"TEKEE MYÖS HYVÄÄ ISÄN JA LAPSEN SUHTEELLE, ETTÄ OVAT VÄLILLÄ MYÖS KAHDESTAAN JA ETTÄ TUON IKÄISEN JÄTTÄÄ ILLAKSI/YÖKSI ISÄLLENSÄ JOS ÄITI TAHTOO PÄÄSTÄ TUULETTUMAAN...."
Nimenomaan, isän ja lapsen suhteelle. Sillä on merkitystä tulevaa ajatellen että syntyy läheinen suhde lapsen ja isän välillä.
Eikö jokainen äiti haluaisi että lapsella olisi mahdollisimman hyvät suhteet läheisiin ihmisiin mutta ennen kaikkea siihen ikiomaan isään?
Voi, minä ainakin olisin iloinen, jos mieheni edes joskus haluaisi oikeasti viettää laatuaikaa lapsemme kanssa.
Mutta sinunkin kannattaa muistaa lapsen kanssa ollessasi, että on tietyt rutiinit, jotka ovat kehittyneet lapsen päivittäistä arkea varten ja on äärimmäisen tärkeää, ettei tietyistä asioista poikettaisi. Se helpottaa suunnattomasti arjen sujumista lapsen kanssa (niin äidille kuin isällekin) ja lapsi tuntee olonsa turvalliseksi kun erityisiä muutoksia ei yhtäkkiä tule esiin. Esim, nukkumisajat: lapsella on hyvä olla tarkka rytmi nukkumaanmenoaikojen ja myös nukkumispaikan suhteen!
Esim oma mieheni viis veisaa lapsen nukkumisajoista ja minä saan hoitaa ongelman kun mies on sen aiheuttanut piittaamattomuudellaan. Tätä tapahtuu usein, kun mies haluaa yhtäkkiä, että lapsi elääkin hänen aikataulujen mukaan (miehen työt tai harrastukset syynä). Toisin sanoen, lapsi ei pääse ajoissa päikkäreille ja lapsi sitten lopen väsyneenä ja raivoissaan riehuen jää minun kontolleni ja minun sitten pitää saada hoidettua arjen asiat loppuun, vaikka mies sössi aikataulut. Sama pätee esim nukkumapaikkaan (oma sänky/vanhempien sänky). Meillä kaikki sujuu mallikaasti niin kauan kun lapsi nukkuu omassa sängyssään, ja mies joskus antaa lapsen nukkua vieressään (sen yhden kerran vain) ja auta armias, kun seuraavalla kerralla taistellaan kun lapsi ei enää haluakaan omaan sänkyyn, vaikka meillä vanhemmilla ei ole aikomusta meidän viereen lasta ottaa.
Toinen on ruoka-ajat, joista ei pahemmin kannata poiketa. Tästäkin seuraa hankaluuksia hyvin helposti.
Ihanaa, jos haluat olla avuksi ja hoitaa oman osuutesi, mutta muistathan, että rutiinien rakentaminen on pitkän ajan projekti, joka kannattaa aina. Siksi isoja muutoksia päivän ohjelmaan tai aikatauluihin ei kannata ilman pääasiallisen hoitajan neuvoja ruveta.
Kaikkea hyvää sinne :)
Onhan se totta, että rutiinit ovat lapselle tärkeitä, mutta kenen rutiinit? Jos nyt puhutaan äidin luomista rutiineista, niin pitäisi olla selvää, etteivät ne ole välttämättä ainoat oikeanlaiset. Ei lapsen äiti ole se, joka määrittelee, mitä lapsi syö tai milloin menee nukkumaan jne. Niistä rutiineista ja hoitokäytännöistä kuuluu sopia YHDESSÄ. Ja silloin myös isän käytännöt ovat oleellinen osa lapsen arkea.
Vaikka olenkin nainen, niin en voi muuta kuin ihmetellä niitä naisia, jotka omivat itselleen jonkinlaisen päävanhemmuuden ja tekevät puolisostaan pelkän apurin, joka auttaa naisen ohjeiden mukaan.
Toki raskausaika on jollakin tavalla huomattavasti todellisempaa sen kokevalle naiselle kuin sivusta seuraavalle miehelle ja täten itse lapsi on naiselle olemassa konkreettisesti jo alusta asti. Tästä saattaa johtua sekin, kuinka nainen jo ennen lapsen syntymää usein omii lapsen itselleen huoltamalla sille tarvikkeet valmiiksi (antakaa kuitenkin naiset hyvät myös niiden tulevien isien pestä ja viikata niitä vauvanvaatteita valmiiksi kaappiin - ei ole teidän etuoikeitenne tehdä kaikkea valmiiksi, sillä aivan varmasti myös isät tahtovat tehdä niitä hommia valmistautuessaan vauvansa syntymään!)
Tuoreiden äitien kuitenkin pitäisi muistaa se, ettei heillä ole ennen lapsen tuloa yhtään enempää tietotaitoa lapsen hoidosta kuin isälläkään. Ja sen isän tietotaito ja hoitorutiini ei siitä kehity yhtä hyvin kuin äitien, jos äidit eivät tajua luottaa isien kykyyn toimia vanhempina ja anna heidän huolehtia itse omista lapsistaan - ilman että akka on läsnä tyrkyttämässä omia näkemyksiään.
Todellakin vituttaa niiden isien puolesta, joiden isänä toimimista holhotaan aloittajan kuvaamalla tavalla. Myötätuntoni heille. Onneksi meissä naisissa kuitenkin on paljon myös niitä, jotka tajuavat voivansa oppia vain yhtä hyviksi vanhemmiksi kuin miehensäkin.
"..en voi muuta kuin ihmetellä niitä naisia, jotka omivat itselleen jonkinlaisen päävanhemmuuden ja tekevät puolisostaan pelkän apurin.."
Kylläpäs hymyilyttää! Nooh.. meillä homma menee niin, että minä ja lapsen hoitaja (kun olen töissä) olemme lapsen (2v.) kanssa 24/7. Mieheni eli lapsen isä saattaa olla kerran kahdessa viikossa 15 minuuttia lapsen kanssa, jos saan hänet suostuteltua siihen ja silloinkin saa olla tuli perseen alla kun mies hoputtaa. Niinä kertoina, kun mies joskus muutaman tunnin on ollut lapsen kanssa (ehkä kerran kolmessa kuukaudessa), hän on sössinyt päiväunet, niin että minä olen saanut sitten valvoa viikko tolkulla yöt ja yrittää saada lapsen unirytmiä taas kohdilleen.
Niin, että äidit EIVÄT automaattisesti omi pääosaa lapsensa elämässä, vaan jonkun TÄYTYY ottaa päävaastuu lapsen hyvinvoinnista, jos homma ei jakaannu tasaisesti molempien vanhempien kesken.
".. ei ole teidän etuoikeitenne tehdä kaikkea valmiiksi, sillä aivan varmasti myös isät tahtovat tehdä niitä hommia valmistautuessaan vauvansa syntymään!"
Naurattaa jo ihan!!! Aivan varmasti EIVÄT halua viikata, pyykätä ja ostella MITÄÄN. Hyvä kun miehen omat sukat eksyvät kerran kymmeneen vuoteen edes pyykkokoriin ja sekin jos siihen on joku tosi erityinen syy (ei hän kyllä keksi mitään syytä, joten eivät sukat ole sinne eksyneetkään..).
"Tuoreiden äitien kuitenkin pitäisi muistaa se, ettei heillä ole ennen lapsen tuloa yhtään enempää tietotaitoa lapsen hoidosta kuin isälläkään."
Ethän sinä voi millään tietää ihmisten taidoista mitään, mutta sen verran tiedän minäkin, että yhdeksän kuukauden raskaus, hormonit ja äidinvaisto ovat sen verran vahvempia ohjaamaan äitiä lapsen hoidossa kuin mihin isä lapsen syntymän alussa pystyy. Olen kyllä nähnyt erään tapauksen missä isä otti vauvanhoidon vastuulleen, kun äitiä ei paljon napannut, mutta ei sekään ole lapsen kannalta hyvä ratkaisu.
Tiedän olevani miestäni parempi hoitaja lapsellemme, ja sen tietää miehenikin.
Puhuin nyt toki niistä tapauksista, kun kyseessä on aikuinen mies, joka on valmis isäksi.
Sinun tapauksessasi näyttää olleen toisin, jos kerran miehellä ei ole kiinnostusta omaan lapseensa. Aikuinen mies myös pesee itse omat pyykkinsä ja täten on valmis hoitamaan rutiinilla myös lapsensa pyykit.
Surullista, että olet joutunut ottamaan päävastuun yhteisestä lapsestanne. Minusta miehesi kannattaisi hakea apua, että voisi aikuistua ja ottaa täyden vastuun itsestään ja lapsestaan. Kai olet puhunut hänelle ongelmasta?
"Surullista, että olet joutunut ottamaan päävastuun yhteisestä lapsestanne.. Kai olet puhunut hänelle ongelmasta?"
Hei kiitos vaan myötätunnosta, mutta en ole ollenkaan surullinen lapseni hoidosta vaan pikemminkin ikionnellinen! "Ongelmasta".. hmm.. ei tässä ole sen ihmeellisempää ongelmaa, kun ei tee siitä ongelmaa. Lapset kasvavat vauhdilla ja lentävät pesästä ja itsenäistyvät. Aikansa kutakin..
Njoo, suurin osa suomalaisista isistä joutuis sitte hakee apua ongelmaansa. Kun ei lapsen hoito ym. oikeen iske.
Niin. Ehkä monet suomalaiset miehet eivät vain ole sitten olleet valmiita vanhemmiksi. Vanhemmuuteen kuitenkin kuuluu vastuu lapsista.
Sen kuitenkin kyseenalaistan, että suurin osa iseistä olisi vastuuttomia. Tai sitten minun tutuikseni on vain valikoitunut enimmäkseen kypsiä ja vastuuntuntoisia Ihmisiä. Osa tuntemistani pareista on nimenomaan päättänyt lykätä lapsen hankintaa siksi, ettei mies ole tuntenut vielä itseään valmiiksi ottamaan vastuuta pienten ihmisten elämästä.
Sitä arvostan todella, että ihminen kykenee tunnistamaan omat heikkoutensa ja olla ryhrymättä sellaiseen, mihin ei usko vielä pystyvänsä. Varsinkin kun on kyse noin isoista asioista.
Oma mieheni taas on koti-isänä nyt kolmatta vuotta. Kuuden vuoden seurusteluaikana ja kolmen vuoden yhdessäasumisen jälkeen tuli kyllä jo aika hyvin selväksi, millaisen miehen kanssa olen yhdessä. Ei siis ollut mikään yllätys, että hän laittoi lapsensa ykköseksi sitten kun niitä tuli. Jos hän olisi vieruksunut ajatusta isyydestä, niin tuskin olisin miehekseni ja lasteni isäksi valinnut.
Kierrä vähän lisää puukkoa haavassa.
Se kuka pääasiallisesti on vastuussa lapsen hoidosta ja hyvinvoinnista (siis ihan käytännössä päivittäin) on oikeutettu "määräämään" rutiinit. Rutiinit ei useinkaan ole äidin keksintöjä, vaan ne rakentuvat pikkuhiljaa käytännössä päivittäisessä toiminnassa. Vauva oikeastaan itse rakentaa omat rutiininsa (nukkuminen ja syöminen), joihin äidin on ikäänkuin sopeuduttava. Tällaisiin asioihin ei auta muiden tulla ronkkimaan tai niitä muuttelemaan ilman perusteluja, koska rutiinit ovat vain ja ainoastaa vauvan parhaaksi ja arjen helpottamiseksi rakentuneet. Toisissa asioissa saattaa pienetkin muutokset tuoda hankaluuksia eteen. Esim juuri nukkuminen "väärässä" paikassa.
Toki näistä vanhempien tulee keskenään neuvotella tarpeen mukaan, mutta jos äiti on lapsen pääasiallinen ja päivittäinen hoitaja, on äidin tehtävä huolehtia, että asiat sujuvat. Isän tulee silloin myöskin elää vauvan aikataulujen ja tarpeiden mukaan. Itsekästä olisi "toissijaiselta" hoitajalta tulla muuttelemaan hyväksi todettuja rutiineja vain omasta halustaan ja omien mukavuuksiensa tai aikataulujen vuoksi. Se olisi todella väärin sekä lasta että äitiä kohtaan.
Ei lapsia kotona hoitaja äitikään voi miehensä työpaikalle tulla hyväksi todettuja rutiineja tai muita asioita mielensä mukaan muuttelemaan! Kuinka moni mies siihen suostuisi???
On joitain asioita, joita isän onkin hyvä tehdä omalla tavallaan, esim leikit tms toiminta, MUTTA kaikki asiat sujuvat helpommalla ja nimenomaan lapselle turvallisuuden tunnetta luoden ja hyvillä mielin, jos tietyissä asioissa on selkeät rutiinit ja yksi ainoa oikea tapa toimia.
Ei tämä ole mitään äitien keksimää kiusaa kaikille iseille, vaan ihan täyttä faktaa, jota on ties kuinka kauan tutkittu ja todistettu näin olevan.
Moni mies, joka ei pääasiallisesti ole lastensa hoitaja, luulee, että on hyväksyttävää muuttaa kaikki käytännön asiat itselleen soveliaiksi, vain sen takia, että itse haluaa niin tehdä. Se ei vain mene niin. Tietyissä asioissa ehkä, mutta toisissa taas ei. Lapsen tarpeet, turvallisuus ja hyvinvointi tulee aina olla tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Ei isin (tai muun huoltajan, joka ei pääasiassa ole lapsista vastuuussa) aikataulut ja halut. Näin se vain on.
Ai siis tässä puhuttiinkin vauvoista? Sitten on tietysti ihan ymmärrettävää, kun toinen on äitiyslomalla päivät vauvan kanssa ja täten myös tuntee paremmin vauvan rutiinit.
Itse tarkoitin enemmänkin vauva-ajan ylittäneitä lapsia, joista päävastuu on molemmilla.
...tai vastuun TULISI olla molemmilla...harvemminpa tuo käytännössä toteutuu. Vaikka ajatus kuinka kaunis olisikin. Meillä vielä taaperovaihe menossa ja vauva kohta tulossa, mutta kyllä se vastuu hoidosta ja lapsen hyvinvoinnista on 99.9% minulla, halusin tai en.
Kiitos edelliselle tästä! Olet oivaltanut jotain hyvin tärkeää:
"Onhan se totta, että rutiinit ovat lapselle tärkeitä, mutta kenen rutiinit? Jos nyt puhutaan äidin luomista rutiineista, niin pitäisi olla selvää, etteivät ne ole välttämättä ainoat oikeanlaiset. Ei lapsen äiti ole se, joka määrittelee, mitä lapsi syö tai milloin menee nukkumaan jne. Niistä rutiineista ja hoitokäytännöistä kuuluu sopia YHDESSÄ. Ja silloin myös isän käytännöt ovat oleellinen osa lapsen arkea.
Vaikka olenkin nainen, niin en voi muuta kuin ihmetellä niitä naisia, jotka omivat itselleen jonkinlaisen päävanhemmuuden ja tekevät puolisostaan pelkän apurin, joka auttaa naisen ohjeiden mukaan.
Toki raskausaika on jollakin tavalla huomattavasti todellisempaa sen kokevalle naiselle kuin sivusta seuraavalle miehelle ja täten itse lapsi on naiselle olemassa konkreettisesti jo alusta asti. Tästä saattaa johtua sekin, kuinka nainen jo ennen lapsen syntymää usein omii lapsen itselleen huoltamalla sille tarvikkeet valmiiksi (antakaa kuitenkin naiset hyvät myös niiden tulevien isien pestä ja viikata niitä vauvanvaatteita valmiiksi kaappiin - ei ole teidän etuoikeitenne tehdä kaikkea valmiiksi, sillä aivan varmasti myös isät tahtovat tehdä niitä hommia valmistautuessaan vauvansa syntymään!)
Tuoreiden äitien kuitenkin pitäisi muistaa se, ettei heillä ole ennen lapsen tuloa yhtään enempää tietotaitoa lapsen hoidosta kuin isälläkään. Ja sen isän tietotaito ja hoitorutiini ei siitä kehity yhtä hyvin kuin äitien, jos äidit eivät tajua luottaa isien kykyyn toimia vanhempina ja anna heidän huolehtia itse omista lapsistaan - ilman että akka on läsnä tyrkyttämässä omia näkemyksiään.
Todellakin vituttaa niiden isien puolesta, joiden isänä toimimista holhotaan aloittajan kuvaamalla tavalla. Myötätuntoni heille. Onneksi meissä naisissa kuitenkin on paljon myös niitä, jotka tajuavat voivansa oppia vain yhtä hyviksi vanhemmiksi kuin miehensäkin."
Aika kaukaa haettu esimerkki.
"Ei lapsia kotona hoitaja äitikään voi miehensä työpaikalle tulla hyväksi todettuja rutiineja tai muita asioita mielensä mukaan muuttelemaan! Kuinka moni mies siihen suostuisi???"
Miehet ja naiset työelämässä joutuvat JOUSTAMAAN joka päivä ja välillä aivan äärirajoille saakka. Aika harvassa työpaikassa toimivat minkäänlaiset rutiinit, vaan on elettävä firman mukaan. Jos nyt sekoitat rutiinit säännöillä, niin sitten on asia erikseen. Jokaisessa firmassa ja virastossa on toko sääntönsä, ja jokaisella työntekijällä on oma toimenkuvansa. Mutta rutiineista on turha puhua ellei ole kyse palvelualasta esim siivouksesta joka on asiakkaille sovittu tehtäväksi tiettynä kellonlyömänä tiettyinä päivinä tietyllä tavalla.
Mitä tulee lapsen arkirutiineihin niin en minä ainakaan tajua miksi niistä pitää niin kamalasti toitotaa koko ajan. Jokaisella perheellä on omat arkiset toimensa ja aikataulunsa, niin on meilläkin. Mutta ei meillä saada hepulia jos aikataulu ei mene täysin nappiin ja jos lapsi vaikka nukahtaa iskän kainaloon välillä tai muuta vaihtelua. Lapsissa ei mitenkään näy että poiketaan rutiineista, joskushan sitä ei esim. syödä pöydän ääressä vaan ravintolassa tai metsäretkellä. Ja välillä lapset jäävät yllättäin mummolaan yöksi kun meneekin niin myöhään vierailut ja asia käy jokaiselle osapuolelle.
Tai ehkä meidän lapset vaan ovat tottuneet joustamaan ja siksi ovatkin niin sopeutuvaisia? Ehkä minä vaan olen sellainen äiti joka ei viilaa pilkkua jatkuvasti eikä kukaan siitä tunnu kärsivän. Työelämässä on ihan tarpeeksi vaikeaa joten kotona on mukavaa kun saa rentoutua ja poiketa vaikka niistä arkirutiineistakin.
Sulla on kuule positiivinen ongelma.
Monella meistä taitaa olla niin päin että isä keksii kaikki mahdolliset syyt ja tekosyyt päästäkseen pakoon perhettään ja erityisesti lastaa. Pitää olla sitä omaa aikaa...
Kyllä se äidinvaisto on niin vahva että sitä hyysää ja "kyylää" siinä ympärillä, vaikkei sitä pahalla tarkoitakaan. Varsinkin jos ollaan ensikertaa vanhempia, kun miehet yleensä ovat huomattavasti kokemattomampia lapsen hoidossa mitä naiset. Esim itse olen viettänyt melkein koko pienen elämäni lasten parissa, lämmittänyt monet maidot ja pessyt pikkuposket ja kätöset ruokailun jälkeen kun taas mieheni ei ole ikinä edes vaihtanut keltään vaippoja.
Itseasiassa puhuinkin mieheni kanssa tästä viestistä ja hän näytti kauhistuneelta kun kysyin että mitä jos en auta häntä ja neuvo asioissa, saatika jättäisin hänet kotiin yksin ja jättäisin puhelimen kotiin! Kun en minäkään haluisi että mieheni jättää puhelimen kotiin kun lähtee ulos, melkein mitä vaan voi tapahtua.
Totta kai kuitenkin annan mieheni viettää lapsen kanssa aikaa kun hän syntyy, mutta kyllä se "päävastuu" lapsesta on ainakin ensialkuun minulla kun tietotaitoa löytyy enempi.