Koska itse en uskalla päättää päiviäni, on tämä pelkuruus aiheuttanut minussa sen, että olen alkanut ihailemaan ihmisiä jotka ovat niin rohkeita, että tekevät sen. Tohtivat astuvat pilkkopimeään huoneeseen, jossa ei välttämättä ole edes lattiaa.
"Boldly go where no man has gone before.."
Mites teillä muilla pitkäaikaismasentuneilla?
"Boldly go where no man has gone before.."
Mites teillä muilla pitkäaikaismasentuneilla?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei kuoleminen vaadi rohkeutta, sehän on elämän pakenemista kun rohkeus ei riitä elämiseen.
En ihaile itsemurhaa enkä ole aikeissa ollut tehdä sitä koskaan. Minusta itsemurhaaja aiheuttaa suunnattoman tuskan vuosiksi läheisilleen ja taitaa olla pelkuri kun ei uskalla elää.
Kokemuksesta tohdin olla kanssanne erimieltä, hyvät helvetissä kanssani asuvat ihmiset.
Kolmesti olen noussut korkean kerrostalon katolle humalapäissäni, enkä ole uskaltanut hypätä. Se huminakin, mikä siellä korkealla on, oikein korostuu kaikuessaan muista korkeista rakennuksista. Viima ja kylmyys on toinen, mikä hillitsee.
Lisäksi se nouseminen on yllättävän raskasta, varsinkin kun ensimmäiset kiipeämisaskeleet pitää ottaa kovan urheilusuorituksen jälkeen: Ensimmäiselle tikkaalle täytyy hypätä käsillä roikkumaan, vetää itsensä ylös, kiivetä käsillä jonkin matkaa jalkojen huitoessa ilmaa ja osuessa välillä seinään.
En suosittele ylipainoisille.
ylipainoisille ,niin jätän väliin.
Jos jaksat tehdä 10 leukaa, sitten onnistuu. Tai vaihtoehtoisesti jos tikkaat sattuukin alkamaan melkein maantasalta.
Miten kaikki aina liittävät tämän pelkuruuteen? En itse näe itsemurhaa kuitenkaan pelkuruutena, jos se on pelkuruutta, niin on erittäin moni muukin. Utilitaristisesti katsoen jos vain oikeasti kokee tuntevansa paremmaksi olevansa kuollut kuin elävä, saa tästä tilasta enemmän mielihyvää, tai no, ainakin vähemmän mielipahaa kuin eläisi, niin mikä siinä on pelkuruutta?
Me kaikki teemme päätöksemme sen perusteella mikä tyydyttää meitä eniten. Jos jokin tyydyttää vähemmän kuin toinen tai aiheuttaa enemmän mielipahaa kuin se toinen vaihtoehto, niin onko se pelkuruutta valita se mieleisempi vaihtoehto? No ei minun mielestäni ole.
itse kanssa ihmettelen, kuinka jotkut uskaltavat päättää elämänsä. En ihaille itsemurhaajia. Mutta kyllähän se vähän päähän ottaa, kun itse en siihen kykenisi.
Mä luin taas näitä juttuja kun ei taas nukuta,mutta mä en voi puhua kuin omasta puolesta.Sellaset ihmiset jotka sanoo"se on pelkuruutta"tai elämän pakenemista"ei tiedä yhtään mistä puhuu,mä väitän et sellasella ihmisellä ei ole koskaan ollut todellisia vastoinkäymisiä elämässä,mä en nyt puhu mistään syys-masiksesta ku kannettava hajos tai akka lähti kävelemään ja alko brenkku maistumaan.Se on helvetin helppo sieltä takapulpetista huudella,niin mäkin nuorena naureskelin että säälittävää,mutta intin jälkee ei ole paljon naurattanut.Ja mä takaan et se saapas ku potkastaa tarpeex syvälle kenen tahansa hanuriin,ni se maailman katsomus muuttuu,se voi toki muuttua myös takaisin raiteilleen joskus,mutta se vaatii paljon,itseltä enimmäkseen,mutta myös muilta.
Se on kyllä totta,että läheisillehän se on pommi,siitä ei pääse mihinkään,mutta eikö se ole itsekästä yrittää vaikuttaa toisen elämään niin että itse hyötyy siitä?Ja mitä jos jollain ei ole mitään,ei perhettä,frendejä,töitä..jne.
Mä en ihannoi itsemurhaa,se ei ole musta rohkea teko,mutta se ei ole myöskään pelkurimainen teko.Mun kohalla se meni siihen et kaikki mihin mä olin uskonut huuhdottiin paskahuussista alas niin monta kertaa,et mä ajattelin että ei se voi huonommax mennä.Joku mua autto,mä en pitänyt sitä silloin apuna,päin vastoin,vitutti.Jälkeenpäin on ollut aikaa miettiä,joka yö..mitä jos..mitä sitte?Vai oisko se ollu siinä.Siinä mielessä se on karu meininki,että jos paranee,ni mistä kaikesta jää paitsi,kesä-öistä frendien kaa,extempore-ideoista"lähetää norjaan ajelee prätkillä" ehkä perheestä,ym,ym.Lista on loputon...Mä toivon teille kaikille hyvää,ja et tää olis monen kohalla parempi paikka elää..niin ei vaan valitettavasti aina ole.
En näe mitään syytä itsemurhalle,vaikka masennus vaivaa paljonkin.
Oma lapseni teki itsemurhan ja kysynkin haluatko satuttaa lähimmäisiäsi niin julmalla tavalla.
Poikani oli tosi sairas ja silti ikuinen tuska kulkee mukanani.Sairastuin tämän jälkeen vaikeaan masennukseen.
Hakekaa ihmeessä apua ja säästäkää omaisianne.
itsemurha muka julma teko vaikka muut perheenjäsenet elää onnellisesti ja ite on yksin ja masentunut vaikka 50vuotta niin silti ei saa tehä itsaria koska niiden "valmiiks" onnellisten perheenjäsenten elämä järkkyis. Ketähän ne itsekkäät on hehhe.....
http://www.youtube.com/watch?v=J0qNVrnCv_s&feature=related
Ihana^^