Päätin joitain viikkoja sitten että en kyllä ala valittamaan tästä olostani koska onhan tämä lapsi niin odotettu ja rakastettu vaikkakin vasta ihan sinttinen. Nyt kuitenkin ajattelin että jospa se vähän keventäisi taakkaa kun tulisi tänne ruikuttamaan ja kuulisi muidenkin kokemuksia... jos olisi vähän helpompaa käsitellä...
Olen siis nyt juuri aloittanut 11 raskausviikon ja olo on todella kurja. Pahin pahoinvointi loppui pari viikkoa sitten, kuvotus jäi jäljelle mutta sen kanssa pystyn elämään. Olen kuitenkin niin väsynyt, voimaton ja kärttyisä etten enää tiedä kuinka olla itseni kanssa. Pelkään että mieheltäkin menee kohta hermo kun en jaksa tehdä mitään. En siis YHTÄÄN MITÄÄN. Makaan sohvalla melkein koko illan, hermostun ihan olemattomista, ja kaikki hommat seisoo kun en jaksa tehdä mitään. Mies on hienosti hoitanut eläimet ja kodin, mutta omien töidensä vuoksi ei ihan kaikkea ehdi eikä jaksa tehdä. Sitten kun vaimo on vielä kiittämättömän oloinen, ruikuttaja vätys niin ihmettelen ettei ole jo nostanut minua ulos ;)
Ymmärrän toki että tämä kaikki kuuluu asiaan, koen vaan olevani jotenkin "epäonnistunut tuleva äiti" koska olen näin pahalla päällä ja väsynyt maailman ihanimman asian vuoksi. Otan kyllä asian puheeksi neuvolalääkärin kanssa myöhemmin tällä viikolla, mutta olisi kiva myös kuulla onko muilla ollut vastaavaa. Töissä oleminen on yhtä tuskaa, kotona en jaksa tehdä mitään ja jatkuva kiukuttelu ja raivo-kohtaukset ärstyttävät jo itseänikin... auttaakohan tähän mikään? Onkohan helpotusta odotettavissa kun siirrytään toiselle kolmannekselle???
Olen siis nyt juuri aloittanut 11 raskausviikon ja olo on todella kurja. Pahin pahoinvointi loppui pari viikkoa sitten, kuvotus jäi jäljelle mutta sen kanssa pystyn elämään. Olen kuitenkin niin väsynyt, voimaton ja kärttyisä etten enää tiedä kuinka olla itseni kanssa. Pelkään että mieheltäkin menee kohta hermo kun en jaksa tehdä mitään. En siis YHTÄÄN MITÄÄN. Makaan sohvalla melkein koko illan, hermostun ihan olemattomista, ja kaikki hommat seisoo kun en jaksa tehdä mitään. Mies on hienosti hoitanut eläimet ja kodin, mutta omien töidensä vuoksi ei ihan kaikkea ehdi eikä jaksa tehdä. Sitten kun vaimo on vielä kiittämättömän oloinen, ruikuttaja vätys niin ihmettelen ettei ole jo nostanut minua ulos ;)
Ymmärrän toki että tämä kaikki kuuluu asiaan, koen vaan olevani jotenkin "epäonnistunut tuleva äiti" koska olen näin pahalla päällä ja väsynyt maailman ihanimman asian vuoksi. Otan kyllä asian puheeksi neuvolalääkärin kanssa myöhemmin tällä viikolla, mutta olisi kiva myös kuulla onko muilla ollut vastaavaa. Töissä oleminen on yhtä tuskaa, kotona en jaksa tehdä mitään ja jatkuva kiukuttelu ja raivo-kohtaukset ärstyttävät jo itseänikin... auttaakohan tähän mikään? Onkohan helpotusta odotettavissa kun siirrytään toiselle kolmannekselle???
Vastaukset 5
Vanhimmat
joo mullakin oli toi alku hankala..töissä oli ihan hirveetä olla kun tuntui että oksentaisi jokaisen asiakkaan päälle :) no eipäs onneksi niin käynyt..
ja kyllä se mieli siitä piristyy..mulla ainakin päivittäin vaihtelee olotilat..nyt tosin vähän äkäisempi oon ollut kun toi h-hetki ihan käsillä..nyt rv 39 ja alkaa niin suututtamaan tää odottelu..
Voisin melekin luulla että itse olisin kirjoittanut tuon.
Minulla ei ole siis antaa sinulle mitään vastauksia, koska kärsin aivan samoista ongelmista kuin sinä ja itse kyselen itseltäni : koska tämä loppuu? kauanko vielä? jne...
Ongelmamme on lähes identtiset, kirjoituksesi perusteella.
Helpottaa hiukan että nyt ainakin tiedän etten ole ainoa, vaikken tosin toivo kenellekkään tällaista.
En ole pystynyt kertomaan tästä kenellekkään. Vain mieheni tietää ja sisarelleni myönsin ettei kaikki ole kohdallaan sen enempää kertomatta.
Toivottavasti selviämme tästä. Siis meillä tarkoitin myös sinua ja miestäsi.
Ei tällaista voi jatkua. Viimeistään sen olisi loputtava siihen kun lapsi syntyy.
Tsemppiä! Ja toivottavasti jolla kulla on antaa hyviä neuvoja.
Nuo raskausoireet ovat kovin yksilöllisiä. Olen raskaana 36 4 ja päivittäinen oksentelu, kuvotus, väsymys ja hormoninvaihtelut jatkuvat edelleen. Minulla niihin ei ole auttanut muu, kuin ajatella, että teen kaiken tämän vauvan vuoksi. Anemia pahentaa oireita vielä enemmän, joten seuraile tarkasti hemoglobiiniasi ja aloita rautalääkitys ajoissa. Itse oksennan rautalääkkeet, joten niiden käyttäminen ei onnistu. Anemia taas lisää tätä kurjaa oloa. Iloa odotukseesi!
kyllä sitten keskiraskaudesta useimmat voi hyvin.
mulla ekas raskaudes ekat 14 vkoa oli hankalia, vatsa oli tosi kipee, sittemmin mennyt helpommin kaikki.
useimmiten ton ekan kolmanneksen jälkeen menee mukavammin.
mulla nyt n 13 vkoa ja alkaa pahin olla takana
Minulla menossa rv 18 ja olen jatkuvasti ihan tajuttoman väsynyt. Töitten jälkeen makaan sohvalla enkä jaksa kissaa sanoa. Kaikki kotihommat seisoo kun ei vaan jaksa tehdä mitään. Joka päivä iskee myös hirveä heikotus, tulee paha olo ja voimaton olo..
Joten ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu, vaikka niin ihanaa aikaa tää raskaus onkin niin ei näitä olotiloja aina jaksa :( Harmittaa kun ei ole voimia.