tämä on ajanhenki, että pentuja tehdään kauhealla tohinakla ja kohta tule ero. Eikös se kannattaisi ensin tutustua toisiinsa pariskunnan sen suositellut 7-vuotta ja sitten alkaa suunnittelemaan niitä lapsukaisia? Kun opettelee tuntemaan sen toisen vanhemman, niin pienet asiat eivät enää kaada suhdetta ja joku lapsi ja sen yöitkut on pieni propleema. Kumma homma sekin havaintoni, kun moni isä viihtyy työpaikalla paremmin kuin kotonaan, vaikka lastahan sen kuuluisi kasvattaa eikä sen rahan perässä juosta jotta saa kulissit pidettyä pystyssä. Vaan onko se sitten tuo suolmalaisnaisen biologinen kello niin nopea suhteessa muihin maailman naisiin, jotka ensisynnyttävät 35-40-vuotiaina, että pakko tehdä ne muksut siihen paskaankin kylmään suhteeseen mahdollisimman nuorena ja pilata ennen kaikee sen äitin elämä, lapsen ja kyllä siinä isänkin elämä kärsii ja uuden suhteen löytäminen on vaikeaa. En tiedä, kertokaa te viisaammat mikä vittu tätä maailmaa vaivaa?
Pentuja touhutaan ja eroja tulee
ei hyvä homma yhtään
14411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Monesti lapsen syntymä muuttaa parisuhdetta. Ei auta vaikka olisi ollut kymmenen vuotta yhdessä, koska vasta se lapsi saa aikaan uudet kuviot ja tunteet. Eli kumppaniansa ei voi tuntea isänä tai äitinä ennen kuin he ovat niitä.
Mieheni muuttui sadistihirviöksi lapsen synnyttyä, kun ei kestänyt, että lapsi määräsi perheessä tahdin.
Nykymaailma on niin rahakeskeinen, että kyllä siellä töissä pitää "luuhata", että pysyy kilpailussa mukana. Kyse ei ole useinkaan kulissien pystyssäpitämisestä vaan elämän tarpeiden tyydyttämisestä, kun kaikki maksaa. Naiset saavat usein niin vähän palkkaa, että miehen pitää vastaavasti tienata enemmän. Miehet huolehtivat perheen hyvinvoinnista ansaitsemalla rahaa.
Kyllä tätä maailmaa vaivaa monikin asia ja ihan perusteellisella pohjalla. Olen itse miettinyt, että suomalaisilla on äärettömän huono itsetunto kasvatuksesta johtuen ja siksi parisuhteet eivät ota onnistuakseen. Lapsia ei kunnioiteta vaan alistetaan ja silloin heistä ei kasva omanarvontuntoisia aikuisiakaan. Ja ihminen, joka ei kunnioita itseään, ei osaa kunnioittaa muitakaan. Kristillinen synkkämielisen ihmiskäsityksen ja väkivaltaisen kasvatuksen peruja kaikki.
"Kyllä tätä maailmaa vaivaa monikin asia ja ihan perusteellisella pohjalla. Olen itse miettinyt, että suomalaisilla on äärettömän huono itsetunto kasvatuksesta johtuen ja siksi parisuhteet eivät ota onnistuakseen. Lapsia ei kunnioiteta vaan alistetaan ja silloin heistä ei kasva omanarvontuntoisia aikuisiakaan. Ja ihminen, joka ei kunnioita itseään, ei osaa kunnioittaa muitakaan. Kristillinen synkkämielisen ihmiskäsityksen ja väkivaltaisen kasvatuksen peruja kaikki."
voi hohhoijaa salli mun nauraa.
kyllä kasvatuksessa nykypäivänä onkin vikaa, juuri siinä kohtaa että annetaan lapselle kaikki niin helposti periksi, minkään eteen ei tarvi työtä tehdä. täällä jos vanhempana mainitset että lapsi tekee kotityöt ja läksyt saamatta sitä 150e/kk kuukausirahaa, niin olet "sadistipaska ja orjuuttaja".
nykypäivänä työkään ei ole niin fyysistä, sen takia ihmiset lihookin kun istutaan päivästä toiseen päätteen edessä ja syödään "munkkipossuja" ja "mäkkärin" herkkuja.
ihmekös nuoret ja vähän vanhemmatkaan ihmiset eivät näe valoa tunnelin päässä, kun on saatu kaikki pienenä lapsena niin helpolla, ja nyt kun pitäisi töitä tehdä menestyksen ja rahan eteen, masennutaan heti, kun menestys ei tulekaan sanaa toistamalla ja itkupotkuraivarilla.
ja ei sen elämän kuulu pyöriä lapsen synnyttyä pelkästään lapsen ympärillä. kyllä sitä voi yrittää elää suht normielämää ottamalla vain sen lapsen mukaan siihen. nykyään vain eletään ihme "hyysäämiskulttuuria" että lapsi kun vähän inahtaa niin ollaan samantien nostamassa syliin hyssyteltäväksi, ja että lapsi saa muka traumoja vanhempien läheisyydenosoituksista ja suurinpiirtein väärästä ruoasta..
ihmisten pitäisi ottaa jälleen kerran se vanha kunnon maalaisjärki käteen ja alkaa ajattelemaan ennenkuin tekee jotain typerää. ja maalaisjärkeä voi soveltaa ihan siihen lapsen kasvatukseen. ei lapsi opi oikeaa ja väärää jos molemmissa tapauksissa vain silitellään päätä.
Ikää sinulla 24v.? Elämä opettaa vielä..
Olet mitä ilmeisimmin juuri luterilaisen kasvatusperinteen uhri itsekin. Kuria, nuhtelua, alistamista ja toisen ihmisen tarpeiden väheksymistä; ei tuollaisesta kohtelusta mitään hyvää seuraa ainakaan. Lapset eivät ole tunteettomia robotteja, joihin vain syötetään ohjeita ja sääntöjä. Mutta kyllä heistä sellaisiakin saadaan, jos noudatetaan vanhaa perinteistä itsetunnon tuhoavaa kaavaa.
joo, voin sanoa että meillä oli kotona tietty kuri ja tietyt säännöt joista ei luistettu.
mutta sain varmasti enemmän rakkautta osakseni kuin nykyajan rahalla lahjotut lapset.
ja jo senkin takia nuo säännöt oli, koska äitini joutui neljän lapsen yh:ksi kun isäni kuoli.
meitä lapsia harvemmin lyötiin, mutta kyllä äiti puuttui asiaan jos näki että jotakuta kiusattiin, ei hänen tarvinnut kuin karjaista;"NYT LOPETATTE", sillä hänellä vasta oli auktoriteettia äänessä;D
meitä ei käsitelty kuin "tunteettomia robotteja", mutta kyllä meille opetettiin oikean ja väärän ero, ja ettei ihmisiä saa haukkua, ja vammaisille ei saa nauraa, pöytätavatkin opetettiin(pöydästä noustiin ja kiitettiin ruoasta ilman erillistä mainintaa, ja laitettiin itse astiat pesukoneeseen).
meistä jokainen osaa tehdä ruokaa ja leipoa jos tarvis(2 tyttöä ja 2 poikaa).
valehtelua ei kotona siedetty, sillä se on äärimmäisen hirveä tapa.
enimmäisrangaistus meillä oli loppujen lopuksi se että äiti piti ensin kuulustelua pahuuksistamme mitä oli tullut tehtyä(miksi oli tehty niin), selvityksen jälkeen joko anteeksipyyntö tai passitus omaan huoneeseen miettimään tekosia ja sen jälkeen anteeksipyyntö.
harvemmin todellakin ketään piestiin tai lyötiin.
meillä ei ollut säännöllisiä viikko/kuukausirahakäytäntöjä ihan sen takia koska sellaiseen ei ollut varaa. mutta jos tarvittiin rahaa johonkin niin kyllä saimme jonkin verran.ei paljon mutta kuitenkin äiti antoi vähäisistä rahoistaan meille jonkin verran.
meillä myös kotona pyrittiin siihen, että kerran viikossa siivottiin kunnolla, ja silloin jokaisen piti olla auttamassa siivouksessa. joku imuroi(yleensä äiti), joku pyyhki lattiat(minä tai sisareni), joku tiskasi ja siivosi keittiön(minä tai äitini), joku tamppasi matot(veljeni), lasten huoneiden siivous(sisareni ja veljeni), pyykinpesu(minä ja äitini).
suht koht kuitenkin tasapuolisesti hommat pyrittiin tekemään.joku teki tietyn homman jos kerkesi.
nykyään lapset hyvä jos joutuvat omaa huonettaan siivoamaan tai astioita laittamaan koneeseen..mutta niin joo, nykyäänhän lapsille annetaan rahaa jotta he itse ruokkivat itsensä.
ja kyllä näkee ihan selkeän eron nykyajan lapsissa ja mitä ennen oli..nykyään ollaan niin "gangstaa" että..äitiä huoritellaan ja komennellaan miten tykätään..ei minkäänlaista kunnioitusta.
opettelee tekemään itse, niin ei tarvitse ostaa. Itse tekemiseen tarvitaan vain sitä AIKAA. Mutta kun on aikaa, siinä samalla hoitaa perhe-elämän ja tekee jotain rahanarvoista. Omaa aikaa kannattaisi siis arvostaa!
tuota käsitystäsi kristillisestä ihmiskuvasta. Tuo synkkämielinen ihmiskäsitys on vain protestanttinen ei yleiskristilinen. Esim ortodokseilla on valoisa ihmiskäsitys eikä pakottavaa kasvatusta esiinny.
Ihmiskuvasta lisää eli väitteesi protestanttisestakin ihmiskuvasta on vain jonkinlainen mantra, hokema vailla perusteita.
Missään muualla ei huolehdita lasten kasvatuksesta, säännöistä, velvoitteista ja elämisen pelisäännöistä niin hyvin kuin protestanttisissä piireissä. Esimerkkinä voi mainita esimerkiksi lestadiolaiset, joilla on paljon lapsia, mutta yleisesti ottaen he ovat pärjänneet elämässä ja työssä keskivertoa paremmin halliten yhteiselämän pelisäännöt. Tämän siksi, että siinä joukossa on protestanttisuus puhtaampana kuin tavan kirkkokansassa, joka on monella tapaa sekularisoitunut.
Aina on tietysti poikkeuksiakin, koska olemme ihmisiä, vikoineen kaikkineen.
Toisaalta pitää yleismaailmallisesti muistaa, että protestanttinen maailma on tieteellisesti, taiteellisesti ja uskonnollisesti ollut ja on vieläkin kaikkein vaurain ja monimuotoisin ja suvaitsevaisin sekä demokraattisin ja koulutetuin ihmisosa.
Tosin meilläkin on selvää rappeutumista havaittavissa esimerkiksi perhekäsityksissä ja ihmiskuvassa ja olemmekin taantumassa monessa suhteessa keskiaikaa kohti. Uskonnollisesti olemme vieläkin monimuotoisempia kuin vaikkapa 50 v sitten, mutta suvaitsevaisuudessa ja muussa monimuotoisuudessa olemme yksipuolisempia.
Kakskymppisinä tavattiin, kolmekymppisinä pykättiin pari mukulaa ja nelikymppisinä erottiin.
Akka otti ja lähti, kun en ollut kotona vaan töissä.
Jep töissä oltiin ja paljon, koska akka laittoi toisesta päästä rahat menemään.
Nyt ei tarvitse painaa hulluna töitä, makselen elarit niikuin pitää ja tapaan lapsiani mahdollisimman paljon.
Aika helvetin iso helpotus, että muija tajusi lähteä.
Eipä tarvitse katsella sen hapanta naamaa ja vongata pillua.
Jos tekee mieli, niin eikun pubiin ja hoito illaksi.
Tai jos laiskottaa niin jalat pöydälle, keppana nokkaan ja futista telkkarista.
Voin suositella muillekkin tätä reseptiä.
Lyhyesti ja ytimekkäästi kirjoitit, mutta asia tuli sen verran selväksi, että olisin minäkin ottanut ja lähtenyt. Mutta pääasiahan olikin, että olet ITSE onnellinen, muista välittämättä.
Näinhän se menee.
Painoin hulluna töitä akan vaatimuksesta,
mutta samalla olisi kuitenkin pitänyt olla kotona.
En juonut, lyönyt tai ravannut vieraissa.
Kuitenkin sun niinkuin aika monen muunkin mielestä mä olen syntipukki.
Lapsetkin olisin ottanut ihan mielelläni tai vaikka vain viikko/viikko systeemi, mutta eipä sekään käynyt,
kun elarit oli ilmeisesti jo budjetoitu.
Jotain viitteitä siitä millaisen ihmisen kanssa elin saa siitä, että kuulin erosta isännöitsijältä kun hän soitteli ja kysely että montako vesimaksua maksan jatkossa.
Alussa vitutti, mutta nykyään anna ihmisten pitää mielipiteensä.
Mä tiedän kuitenkin totuuden.
Ytimekkäästi kuvailit vuossadan rakkaustarinan. Tyhjä olo, veikkaan, mutta tuolla kokemuksella seuraava kerta onnistuu.
Kyllä ne lapset pitää olla tehtynä neljän vuoden sisällä tapaamisesta tai sitten on semmosen miehen kanssa joka kuhnii koko elämänsä että tehäkö vai eikö tehä. Ja sitten kun rakkaus kuulemma kestää vaan sen neljä vuotta niin tuhlaa koko elämänsä vain että joku saa pistää poikki neljän vuoden jälkeen. Siis en mitenkään oo semmosta ihanaa ensihuumarakkautta vastaan mutta kun siinä humalassa voi elää koko elämänsä. Rakkaus on myös työntekoa ja moni ei tajua sitä ja se koossa pitävä voima katoaa. siksi on hyvä olla lapsia pitämään suhdetta kasassa.. Ainakin näin mun näkökulmasta koska en koko aikaa värkätä rakkaussoopan kanssa. Mä uskon että monia huijaa myös media alitajuntaisesti etsimään jotain helppoa rakkautta.
ai että lapset pitää olla tehtynä neljän vuoden sisällä tapaamisesta, ja lapset ovat kiinnipitävä voima..voi jeesus sentään..
jos opit ensin elämään toisen ihmisen kanssa, ja opettelet tuntemaan tämän, niin eikö sellaiseen tilanteeseen ole parempi tehdä lapsia, kuin nykyajan meiningillä; poka baarista, hässitään, soitetaan uudelleen pokalle viikon perästä "oon raskaana ja se on sun lapsi" , leikitään onnellista perhettä vaikka toinen on alkoholisti/pettäjä/väkivaltainen kusipää tai kaikkea näitä, mutta ollaan yhdessä lasten takia..
tiedän pareja jotka ovat yhdessä lasten takia, ja voin sanoa että eivät kovin onnellisilta vaikuta. mutta erohan otetaan vasta sitten kun "lapset on isoja", ja aletaan vasta sitten etsimään todellista onnea.
kyllä mediakin tuputtaa aika valheellista käsitystä onnellisuudesta perheessä, vaikka tosiasia on että ei onnellisia perheitä ole nykyaikana. on vain rahaongelmia, työttömyyttä, alkoholismia, pettämistä ja "onnen siemen" siis se lapsi josta kuitenkin ajatellaan että "olisi ehkä kannattanut odottaa jotain parempaa".
rakkaudessa ja parisuhteessa pitää kyllä tehdä töitä jotta suhteen saa toimimaan ja rakkauden kukoistamaan, mutta jos homma alkaa mennä pelkäksi työstämiseksi, niin onko järkeä jatkaa.
löysin ruman akan kuin itsekin olen ja tehtiin ruma lapsi hoidoilla. Nyt olen todistanut siitoskykyni. Vaikka enhän minä siittänyt, vaan lääkäri laittoi pipetistä. Mutta ei sitä totuutta monikaan tiedä.