velka ja mielenterveys

masentunut rr

Kirjoittelen tässä sen takia, koska en osaa enää elää miettimättä velkojani. Päivät ovat yhtä tuskaa ja illat vielä kauheempia. Tuntuu, että enää ei osaa mitään muuta ajatellakaan kuin velkoja ja mahdollista merkintää luottotietoihin. Elämältä tuntuu menevän pohja ja kaikki päivät masentavat ja itkettävät. Mielenterveyteni alkaa menemään mutta en osaa olla ajattelematta tulevaisuutta ja sitä mitä velat sille mahdollisesti tekevät.
Itse olen velkani tehnyt ja taakkani joudun kantamaan mutta en enää osaa sanoa kuinka kauan sitä jaksan. Tällä hetkellä tilanne on se, että en pysty maksamaan velkaani ja siitä johtuen en osaa tehdä enään yhtään mitään.
Onko muut olleet samassa tilanteessa? Miten olette päässeet yli masennuksesta ja toivottomuudesta? Antaisikohan suosiolla luottotietojen mennä ja katsoa sitten, muuttuuko elämä paremmaksi? Mikä piristäisi päiviäni? Lottovoitto olisi kova sana, mutta eihän sellaista voi saada. Kenellekkään ei voi puhua tilanteesta eikä kukaan tiedä kuinka rikki lopuksi olen.

15

1972

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tsemiä...

      ilmaiseen puhelimeen ja saat sieltä neuvoja ja tukea. Puhelu on maksuton. Voit saada uuden suunnan selviytyä. Älä jää yksin murehtimaan. Onko sinulla perhettä vai oletko yksin?

      http://www.takuu-saatio.fi/index.php?id=161

    • €€€€€+€€€=€€€€€€

      20 vuotta jo ollut "nimettömänä" ja elämä hymyilee. Älä hyvä ihminen mieti liikaa niitä raha-asioita. Ne vain joskus yksinkerteisesti menee vituralleen. Entä sitten? Jos olet työelämssä niin vouti vie oman osansa , mutta jotakin jää sinullekkin. Oletko miettinyt velkajärjestelyä? Sitten kun olet aivan pohjilla niin eikun suunta ylöspäin. Ja nyt hyvä neuvo, jota itsekkin käytin. Vuokraa itsesi jollenkin yritykselle töihin. Vuokratyöntekijänä. Laskutuksen hoidat jonkin yrityksen kautta, jotka ovat perehtyneet asiaan.Esim. ???? Saat km korvauksen 0,45€/km ja päivärahat 35,00€/pv. Ja ne maksetaan verottomana palkan päältä ensin ja loppu palkasta mitä jää, niin siitä vouti vie omansa. Sinulle jää suhteellisen hyvät tulot. Esim. minulla kuukauden työstä jäi 3500 € käteen ja ulosotto sai vain 138,00€. Minulla kyllä matka oli jokseenki pitkä, 760 km/suunta.Ja olet silti oikeutettu esim, päivärahaan niiltä päiviltä kun et ole töissä.

      Älä vaivu synkkyyteen, keinoja on monia selvitä.

      • herätys 1965

        3 500 € käteen, hyvä homma.

        Mutta mitä hienoa siinä muka on että ulosotto vie vain 138 €? Parasta olisi jos vouti veisi niin paljon kuin mahdollista, jättäen sinulle vain sen verran mitä elämiseen tarvitaan.

        Juuri tämmöisellä asenteella ihmiset päätyy liriin. Kulutetaan velaksi, ja sitten kun on maksun aika, yritetään vältellä voutia keinolla millä hyvänsä jotta voitaisiin JATKAA törsäämistä.


      • omillaan mennään
        herätys 1965 kirjoitti:

        3 500 € käteen, hyvä homma.

        Mutta mitä hienoa siinä muka on että ulosotto vie vain 138 €? Parasta olisi jos vouti veisi niin paljon kuin mahdollista, jättäen sinulle vain sen verran mitä elämiseen tarvitaan.

        Juuri tämmöisellä asenteella ihmiset päätyy liriin. Kulutetaan velaksi, ja sitten kun on maksun aika, yritetään vältellä voutia keinolla millä hyvänsä jotta voitaisiin JATKAA törsäämistä.

        No hyvä et nyt jo masentaa!!! On kuitenkin ehditty laulaa ja tanssia velkarahalla, ei siis omalla. Miten se on tällä palstalla niin ihmetys että niitä joutuu maksamaan takasin??? Sit rupeekin ahdistamaan niin että melkein itkettää!!! Ei paljo sympatiaa heru. Äkkiä vaan ulosottoon ja luottotiedot pois tommosilta jotka ei omaa tiliään pysty järkevästi käyttämään!!! Kaikki itse aiheutettua !!!! piste. Vaikka sitten kävis vähä hermojenkin päälle... Lopettakaa valitus ja hoitakaa hommanne kuntoon!


    • velalla

      keskity pieniin asiohin, ihan sellaisiin asioihin, jotka pystyt hallitsemaan ja jotka pystyt
      tekemään. se nostaa itseluottamustasi ja selviät eteenpäin. ne velat lakkaavat
      jossain vaiheessa "istumasta päälläsi" ja niistäkin tulee asia, jonka pystyt hoitamaan.
      nyt on muuten marraskuu, pahin kaamoskuukausi, joten sekin vetää mielen matalaksi.

      en nyt yhtään tiedä miten iso velkaongelma on ja pystytkö enää tekemään maksusuunnitelmia
      realistisesti, oletko velkaneuvonnassa, työtön ? jos olet jo tehnyt kaikkesi maksusuunnitelmien
      kanssa eivätkä tulot kerta kaikkiaan riitä kattamaan menoja, sitten pitää tehdä ratkaisuja
      mitkä velat maksaa ja mitä ei maksa lyhennyksillä. jos olet työtön ja tulosi ovat tosissaan
      pienet, eikä velkojen lyhennyksiin saa lykkäystä eikä pysty maksamaan, ei niitä silloin
      pysty maksamaan. tilanne on siinä ja siitä kyllä selviää. antaa tällä hetkellä olla.
      pidä kuitenkin kaikesta huolimatta listaa kaikista niistä veloista, älä
      revi niitä kirjeitä ja muutakaan postia, vaikka et jaksaisi niitä lukea. laita talteen.

      voit puhua siitä asiasta velkalinjoille ja voit pyytää apua myös mielenterveyspuolelta,
      ahdistus pitää jotenkin purkaa pois. se velkaongelma voisi lähteä hoitoon sillä että
      otat yhteyttä velkaneuvontaan, siellä tosin on jonoja tämän laman vuoksi.
      älä ihmeessä jää kärvistelemään tuon henkisen ahdingon kanssa niille sijoille, hae jotain
      porukoita vaikka jostain järjestöstä.

      en tiedä miten iso velkaongelmasi on, mutta maksuhäiriömerkintä sinänsä
      ei vie elämää mihinkään kauheaan allikkoon, itsellä tuli ensimmäinen 50 iässä,
      tuntui ihan kauhealta, vaikka summa on suhteellisen pieni nyt 15000, tunsi vain
      epäonnistuneensa ja maailma oli ihan musta. kauheita itsesyytöksiä.
      vakavasti masentunut olen ollut ennenkin joten tiesin mistä on kyse. kova ponnistus
      että saa se oman itsen nostettua tolpilleen.

      jos on menossa vain luototietojen meneminen, se kriisi menee äkkiä ohitse. hurjan suuri määrä
      ihmisiä on mennyt siitä mankelista lävitse ja kyllä se elämä jatkuu. tuo yleinen taloustilanne
      on nyt semmoinen että se masentaa kaikkia, ei oikein voi laskea kovin pitkälle kukaan.
      luottotiedot kyllä palautuvat.

      se masennus voi sumentaa ajatuksia, ettei jaksa tehdä veloille oikein mitään,
      väsyttää vain.
      kyllä rahattomuus ja jatkuva laskeminen vie voimia, varsinkin jos on tottunut toisenlaiseen
      elämäntapaan. jotenkin sitä mieli palautuu niihin menneisiin (muka) parempiin
      juttuihin. aina tuntuu kaikki tyssäävän ettei ole varaa.

      itsellä tuli sama vaihe kun muuten olisi pystynyt maksamaan lyhennykset mutta tuli
      äkillinen työkatkos (siis pätkätöitä, määräaikaisuuksia jne.). meni siinä sitten pohja
      pois eikä jaksanut koko ajan miettiä n. kymmentä velkasuhdettä, jotka kaikki olisivat
      vaatineet jatkuvaa hoitamista. samaan aikaan perhetilanne vaati pinnistystä, töissä
      jaksaa, kaikki hoitaa...
      valitsin siinä vaiheessa että oli parempi antaa luottotietojen mennä. tuli seinä
      vastaan. olin yksin, eronnut, työtön ja oli alaikäinen opiskelija talossa.
      tosi tyhjältä tuntui eläminen välillä. kaipasi vain entistä.

      yritin järjestelylainaa takuu-säätiön kautta mutta kun se tyssäsi vakituisen työn
      puutteeseen, silloin jätin osan veloista laskelmien jälkeen hoitamatta. olivat tällaisia
      isohkoja lainoja, ei laskuja. jätin käteen vain ne velat ja tietysti normaalilaskut
      jotka pystyin sillä näkymällä hoitamaan.

      tuli sitten etten kaikki uudet asiat, ulosottomääräykset ja luottotietojen vaikutus
      esim. puhelinliittymien ja sähkösopimuksen kanssa. vaativat ylimääräisiä takuita.
      ja sitten vielä tämä, että työnantajan tarkkailevat luottotietoja. ai että harmitti
      ja suututti. mutta kun opiskeli systeemit, alkoi näkemään, että veloista voi
      selvitä ja niiden miettiminen jäi vähemmälle. nolo olo oli vain koko ajan, hävetti.
      helpotti puhua ammatti-ihmisten kanssa, jotka katsoivat niitä velkoja ihan vain
      asioina ja lukuina, eikä minään mokana.siinä oppi itsekin tekemään laskelmia
      eikä tuntunut enää pahalta. asia siirtyi ikäänkuin sivuun.

      en ole vaihtanut asuntoa, puhelinliittymää enkä sähköntoimittajaa. luottotiedoilla
      ei ole ollut merkitystä työnsaannissa, olen saanut paljon määräaikaisia töitä.
      silti se on ollut koko ajan pelkona, miten käy. ehkä sillä on ollut vaikutus
      siihen mihin on pyrkinyt töihin, en esim. pankkiin ole yrittänyt.

      itsellä meni omaisuus jo viime lamassa joten positiivinen asia on ollut että
      olen aina saanut ihan reippaasti toimeentulotukea kun olen siihen hakemiseen
      ryhtynyt. kun palkasta ulosmitatataan tai tulee työttömyystilanne, mitä muuta voi tehdä ?
      itse asennoidun tuohon hakemiseen tyyliin "se on oikeus ja sitäpaitsi pakko".
      lievittää ahdistusta kun tietää että asuminen, ruoka, lääkkeet ja sairaanhoito
      hoituvat vaikka tulisi työttömyysjaksoja. lapsikin on pyörinyt tässä mylläkässä
      mukana eikä se häneen ole vaikuttanut, kerroin jossain välissä, että nyt on mennyt
      vähän tälleen.

      • Sympatiaa

        Minulla on työpaikka, asunto, auto. Mutta neljän-kolmen lapsen elättäminen yksin on vienyt talouden tiukalle. Tiedän miltä sinusta tuntuu.


    • lissu3456

      Reilu kuukausi sitten menetin luottotietoni ja tänään sain elämäni ensimmäinen käräjäoikeuden päätös. Maaliskuusta lähtien olen joka päivä, ilta ja yö miettinyt velkojani. On ahdistanut ihan helvetisti ja itkenyt melkein joka päivä. Olen yrittänyt maksaa sen minkä pystyn, elokuussa vaan tuli seinä vastaan. Tuli täydellinen lamaantuminen, en tiennyt mitä tehdä, en osannut tehdä enää mitään. Silloin päätin että annan mennä kaikki ulosottoon, maksan velat ulosoton pois ja aloitan elämän alusta muutaman vuoden kuluttua. En vaan voinut kuvitella että tämä vaihe ennen kuin ulosotto lähtee pyörämään olisi näin hirveetä. Ajattelen edelleenkin velkojani joka ikinen päivä. Pelkään joka päivä kun tulen töistä kotiin ja haen postin laatikosta, että siellä on taas yksi perintäkirje uhkailuineen lisää. Pelkään puhelinta, koska melkein kaikki perintäfirmat harrastavat nykyään perintäpuheluita. Pelkään joka päivä että haastemies on käynyt oven takana päivällä kun olen ollut töissä ja että vastapäätä asuva juorutäti näkee hänet. Pelkään myös että työnantajani saa tietää ja että saan sen takia potkut, vaikka en olekaan sellaisessa työssä joka antaisi työnantajalle oikeuden tarkistaa luottotietoja. Ahdistaa avain mielettömästi koko ajan. Toivoisin vaan että tämä kaikki loppuisi ja että kaikki lainat olisivat jo ulosotossa niin että on vaan yksi instanssi joka lähettää maksuvaatimuksiaan. Yritän vaan eteenpäin päivä kerrallaan, ja odotan sitä päivää kun tämä rumba on ohitse. Pahinta on se etten vielä tiedä missä vaiheessa ulosotto alkaa, alkaako se ensi kuussa vai vasta ensi vuoden puolella? Tiedän että varsinkin ensi vuosi tulee olemaan todella vaikeaa, mutta sen jälkeen toivottavasti mennään kohti valoisempia aikoja.

      Tsemppiä vaan eteenpäin. Tiedän varsin hyvin miltä sinusta tuntuu. Olen samassa tilanteessa ja uskon että tästä helvetistä pääsee pois. Se vaan vie aikaa ja energiaa, mutta elämä jatkuu.

      • 10+6

        Varsinkin jos kaikki velat eivät ole Uo-n piirissä, eli ei ole kokonaiskuvaa, mitä perinnässä
        on. tähän epämääräiseen tilanteeseenhan ovat osaltaan syypäitä perintätoimistot kaikkine, "kuluineen",
        no tietysti täytyyhän velallisen olla tietoinen tekemisistään mitä velkaa on ottanut jne.
        Tarkoitus ei ole mollata ketään vaan päinvastoin, siinä vaiheessa kun kaikki velat ovat Uo-n, piirissä,
        niin tilanne selkiytyy, toivottavasti, vaikka välillä tuntuu pahalta, joskus siltä ettei jaksa enää vaikka
        olet kaikkesi yrittänyt, eikä senkään jälkeen mikään riitä...jostain se valo jossain vaiheessa kuitenkin
        löytyy. Itse olen ollut nyt kahta takausvelkaa maksaneena omat velkani, maksaneena 15v. nyt ns. kuivilla,
        täytyy sanoa että tosi raskasta on välillä ollut, ja on vieläkin kunnes pääsee jälleen ns. jaloilleen sekä henkisesti että fyysiesti. työpaikkakin on säilynyt ihme kyllä, tosin tulvaisuudestahan ei näinä aikoina työn
        suhteen tiedä, mutta tärkeätä ettei anna periksi, vaikka välillä tuntuu kuinka raskaalta!


    • Erika::

      Olen kokenut saman kuin sinä. Jäin 3 vuotta sitten yksin kolmen pienen lapseni kanssa, jotka ovat nyt kouluikäisiä. Minut irtisanottiin talvella ja siitä alkoi jo valmiiksi tiukoille vedetyn talouteni kujanjuoksu. Yritin sinnitellä muutaman kuukauden (soittelin ja sovin velkojeni lyhennyksiin vapaita ym.) kunnes seinä tuli nopeasti vastaan. Kesällä myin omistusasunnon, jonka hankin eron jälkeen. Hoidin pois muutaman velan ja selvisin muutaman kuukauden. Syyskuussa löysin onneksi uuden työpaikan, mutta velkahelvetti ja laskupino oli paisunut jo niin isoksi, ettei mitään ollut tehtävissä. Lopulta yhden todella vaikean viikonlopun jälkeen (valvoin, itkin ja koin olevani maailman tyhmin ihminen) päätin antaa kaiken mennä ulosottoon. Ensimmäinen merkintä tuli pari viikkoa sitten, ja lisää on tulossa. Mutta minä olen päättänyt, että tästä mennään eteenpäin päivä kerrallaan. Sain ystävältäni Suze Ormanin kirjoja (mm.9 steps to financial freedom) ja pikkuhiljaa niitä lukiessa alan tajuta, että velkaantuminen perustuu usein heikolle itsetunnolle ja tarpeelle pönkittää omaa arvoa muiden silmissä. Olen yrittänyt eroni jälkeen jatkaa samaa elämäntyyliä kuin ennen eroa, vaikka minulla ei ole ollut oikeasti varaa siihen. Mitään kulutusjuhlaa en ole koskaan viettänyt, mutta talouteni todellista tilannetta en ole halunnut enkä jaksanut miettiä. Pettymyksiä on helppo paikata hankkimalla asioita ja rihkamaa, joista on iloa vain lyhyellä tähtäimellä.

      Nyt sitten mietin, ja suunnittelen, ja lasken. En enää jaksa syytellä itseäni. Auksi salasin tilanteeni kaikilta läheisiltäni, mutta väsyin siihenkin ja kerroin asiasta vanhemmilleni ja lähimmille ystävilleni. Otin yhteyttä myös kaikkiin velkojiini ja omaan pankkiini. Hämmästyin sitä, miten paljon ymmärrystä ja myötätuntoa olen saanut. Pankkini antoi minun pitää pankkikorttini ja sain sovituksi yhteen lainaani pidennystä.

      Sanoisin sinulle masentunut, että tunnusta tosiasiat ja hyväksy tilanne. Arvostelijoita ja syyttelijöitä riittää eniten näillä keskustelupalstoilla, jotka tarjoavat joillekin mahdottoman hyvän kanavan haukkua ja loukata. Velkaantuminen tuntuu olevan suurin synti ja pahe, mitä jotkut tietävät. Tosielämässä ihmiset ovat paljon ymmärtäväisempiä. Velkaantuminen ei ole rikos, ei myöskään luottotietojen menettäminen, vaikka siitä voi ikäviä seurauksia ollakin.

      Ja muista, että SINÄ olet tässä maailmassa läheisillesi ja itsellesi arvokkaampaa kuin mikään rahamäärä!!!!

      • piristynyt velalline

        Ihan ensimmäiseksi menet nyt lääkäriin. Pyydät lähetteen psykiatrian poliklinikalle (mielenterveystoimistoon.) Pääset keskustelemaan tilanteesta ja ahdistuksesta. Se on aivan oikea paikka. Syy, että ihmniset masentuvat on joko raha tai rakkaus. Näin se menee.

        Itse velkauduin todella pahastui aikoinaan. Kun minulta lopulta meni luottotiedot ja velat käräjille ja ulosottoon, niin romahdin lopullisesti. Olin täysin lamassa, ihan mahdolonta edes selittää.

        Olin lopulta sairauslomalla raha-asioiden aiheuttaman masennuksen vuoksi 1v7kk. Masennukseni oli alkuun niin vaikea, että yritin 4 kertaa itsemurhaa. Olin pilannut elämäni ja en vaan kestänyt sitä.

        Nyt ehkä ajattelet, että ei ongelmasi ratkea juttelemalla vaan ainoastaan rahalla. Näin on ja niin oli mullakin silloin. Mutta se että sain keskusteluapua sopeutua tilanteeseen auttoi minut ylös synkkyydestä ja masennuksesta ja ahdistuksesta.

        Nyt olen ollut 2 vuotta takaisin työelämässä ja masennus on mennyttä. Mitään lääkitystäkään ei ole enää ollut vuoteen. Samat velat mulla on yhä, mutta sain haettua velkajärjestelyn, jota ole puoli vuotta maksanut.

        Ei kannata odottaa ahdistuksen kanssa niin kauaa, että on täysin toivoton. Hae apua.


      • kummaa aikaa
        piristynyt velalline kirjoitti:

        Ihan ensimmäiseksi menet nyt lääkäriin. Pyydät lähetteen psykiatrian poliklinikalle (mielenterveystoimistoon.) Pääset keskustelemaan tilanteesta ja ahdistuksesta. Se on aivan oikea paikka. Syy, että ihmniset masentuvat on joko raha tai rakkaus. Näin se menee.

        Itse velkauduin todella pahastui aikoinaan. Kun minulta lopulta meni luottotiedot ja velat käräjille ja ulosottoon, niin romahdin lopullisesti. Olin täysin lamassa, ihan mahdolonta edes selittää.

        Olin lopulta sairauslomalla raha-asioiden aiheuttaman masennuksen vuoksi 1v7kk. Masennukseni oli alkuun niin vaikea, että yritin 4 kertaa itsemurhaa. Olin pilannut elämäni ja en vaan kestänyt sitä.

        Nyt ehkä ajattelet, että ei ongelmasi ratkea juttelemalla vaan ainoastaan rahalla. Näin on ja niin oli mullakin silloin. Mutta se että sain keskusteluapua sopeutua tilanteeseen auttoi minut ylös synkkyydestä ja masennuksesta ja ahdistuksesta.

        Nyt olen ollut 2 vuotta takaisin työelämässä ja masennus on mennyttä. Mitään lääkitystäkään ei ole enää ollut vuoteen. Samat velat mulla on yhä, mutta sain haettua velkajärjestelyn, jota ole puoli vuotta maksanut.

        Ei kannata odottaa ahdistuksen kanssa niin kauaa, että on täysin toivoton. Hae apua.

        Luin kirjoituksianne, ja huomasin että en taida olla ainoa samasta piinasta kärsivä. Olen syyttänyt itseäni siitä että tämä talousahdinko vain paisuu ja paisuu ja minä olen välillä täysin lamaantunut. Pitkää piinaa, kun paniikissa vain odottaa että tänään varmaan löytyy postilaatikosta arkun viimeinen naula, mutta sitten sitä ei ollutkaan ja alkaa harmittamaan että olisin ehkä ehtinyt jotain vielä tehdä mutta nyt se on myöhäistä kun viimeistään huomenna varmaan tulee tuomiopäivä suurinpiirtein. Itsesyytökset ja kauhukuvat tulevasta ovat saaneet jo aika isot mittasuhteet, tuntuu että sekoan. Lääkäriaika varattuna, mutta tuntuu että on tosi vaikea edes selittää tätä mitä käyn läpi. Paljosta olen luopunut jo tähän mennessä ja tuntuu että ahtaammalle vain ajetaan. Tulevaisuudelta ei ole muuta odotettavissa kuin velkojen maksua. Syvältä on koko yhteiskunta, tässä oravanpyörässä pitäisi jaksaa juosta loputtomiin ja käteen jää vain elämättä jäänyt elämä? Murehtimiseen hukattu huominen? Kun ja jos tästä myrskynsilmästä selviän niin aion selvitä jatkossakin vähällä, mutta rahan en anna enää hallita elämääni. Vaatii tosin suuren asennemuutoksen monenkin asian suhteen, mutta se prosessi on jo vauhdissa. Mitä niukemmilla varoilla huomaan hengissä pýsyväni, sen paremmalta tuntuu. On muuten väärin että nuorille ja ylipäätään kaikille toitotetaan sitä että ala yrittäjäksi, työllistä itsesi. Yrittäjyyttä ihannoidaan mutta kukaan ei muista kertoa sitä kolikon kääntöpuolta, yrittäjä on käytännössä lainsuojaton. Siitä varmaan johtuu sekin että hoetaan että Suomi tarvitsee pk-yrityksiä. Tottavie tarvitsee, niin halpaa selkänahkaa ei saa edes tuontitavarana. Katkeraltako kuullostan? Tällä hetkellä varmaan olenkin, valkokauluspirujen terävien hampaiden ruhjomana. Heikkoa kyykytetään, kellä kaikki pelimerkit se myös laatii säännöt, säännöt voi muuttua pelin aikana, mutta se on tarkoituskin että raha osaa rahan luo keinoja kaihtamatta inhimillisyyttä tuntematta.


      • Velaton joskus...
        kummaa aikaa kirjoitti:

        Luin kirjoituksianne, ja huomasin että en taida olla ainoa samasta piinasta kärsivä. Olen syyttänyt itseäni siitä että tämä talousahdinko vain paisuu ja paisuu ja minä olen välillä täysin lamaantunut. Pitkää piinaa, kun paniikissa vain odottaa että tänään varmaan löytyy postilaatikosta arkun viimeinen naula, mutta sitten sitä ei ollutkaan ja alkaa harmittamaan että olisin ehkä ehtinyt jotain vielä tehdä mutta nyt se on myöhäistä kun viimeistään huomenna varmaan tulee tuomiopäivä suurinpiirtein. Itsesyytökset ja kauhukuvat tulevasta ovat saaneet jo aika isot mittasuhteet, tuntuu että sekoan. Lääkäriaika varattuna, mutta tuntuu että on tosi vaikea edes selittää tätä mitä käyn läpi. Paljosta olen luopunut jo tähän mennessä ja tuntuu että ahtaammalle vain ajetaan. Tulevaisuudelta ei ole muuta odotettavissa kuin velkojen maksua. Syvältä on koko yhteiskunta, tässä oravanpyörässä pitäisi jaksaa juosta loputtomiin ja käteen jää vain elämättä jäänyt elämä? Murehtimiseen hukattu huominen? Kun ja jos tästä myrskynsilmästä selviän niin aion selvitä jatkossakin vähällä, mutta rahan en anna enää hallita elämääni. Vaatii tosin suuren asennemuutoksen monenkin asian suhteen, mutta se prosessi on jo vauhdissa. Mitä niukemmilla varoilla huomaan hengissä pýsyväni, sen paremmalta tuntuu. On muuten väärin että nuorille ja ylipäätään kaikille toitotetaan sitä että ala yrittäjäksi, työllistä itsesi. Yrittäjyyttä ihannoidaan mutta kukaan ei muista kertoa sitä kolikon kääntöpuolta, yrittäjä on käytännössä lainsuojaton. Siitä varmaan johtuu sekin että hoetaan että Suomi tarvitsee pk-yrityksiä. Tottavie tarvitsee, niin halpaa selkänahkaa ei saa edes tuontitavarana. Katkeraltako kuullostan? Tällä hetkellä varmaan olenkin, valkokauluspirujen terävien hampaiden ruhjomana. Heikkoa kyykytetään, kellä kaikki pelimerkit se myös laatii säännöt, säännöt voi muuttua pelin aikana, mutta se on tarkoituskin että raha osaa rahan luo keinoja kaihtamatta inhimillisyyttä tuntematta.

        Tänään tuli ensimmäinen kirje UO:lta ja myös ilmoitus maksuhäiriömerkinnästä. Rah-asiat ovat ahdistaneet viimeiset puolivuotta kun juoksuhiekassa olen tarponut, tietäen kokoajan että kaikki yritykset ovat todellisuudessa vain tämän hetken siirtämistä.

        No eipä se kirje yhtään pelottavalta vaikuttanut, tavallinen lasku eräpäivineen johon luultavasti yritän saada lykkäystä. Se oli lajissaan ensimmäinen muttei varmasti viimeinen, mutta pieneneehän tuo laatikon laskupino kun kaikki perintätoimistojen uhkauskirjeet voi heittää pikkuhiljaa pois:)

        Mitäs näistä, maailma pyörii näköjään entiseen malliin eikä pudonnutkaan raiteiltaan tuon kirjeen myötä.


      • Takaaja no.1994
        Velaton joskus... kirjoitti:

        Tänään tuli ensimmäinen kirje UO:lta ja myös ilmoitus maksuhäiriömerkinnästä. Rah-asiat ovat ahdistaneet viimeiset puolivuotta kun juoksuhiekassa olen tarponut, tietäen kokoajan että kaikki yritykset ovat todellisuudessa vain tämän hetken siirtämistä.

        No eipä se kirje yhtään pelottavalta vaikuttanut, tavallinen lasku eräpäivineen johon luultavasti yritän saada lykkäystä. Se oli lajissaan ensimmäinen muttei varmasti viimeinen, mutta pieneneehän tuo laatikon laskupino kun kaikki perintätoimistojen uhkauskirjeet voi heittää pikkuhiljaa pois:)

        Mitäs näistä, maailma pyörii näköjään entiseen malliin eikä pudonnutkaan raiteiltaan tuon kirjeen myötä.

        Hei. kaikkihan on tavallisia, "laskuja", eräpäivineen, kaikkineen, mutta kyllä ne laskut täytyy
        myöskin maksaa, ei se laskupino pienene itsestään, kun, kuinka nyt sanoisi maksamattomat laskut ei kasva itsekseen, jos ne hoitaa tai edes yrittää hoitaa, ja edes ottaa selvää mitkä mahdollisuudet
        ovat velkojen hoitamiseen, jos ei niin. ammatti-apua...!
        15v. (25.11), Kaikki velkani maksaneena.
        Ei ollut helppoa..sen takaan., eikä vieläkään.


    • lissu2345

      kirjoitinkin jo aikaisemmin tästä mun tilanteestani. Eniten on rassanut se että minulla oli luottokorttivelka, luottorajan ylityksen kera, ja siitä tullut perintätoimiston kirje että mikäli en maksa tai sovi maksusuunnitelmaa, asia menee poliisitutkintaan. Olin niin tyhmä etten tajunnut että voi käydä niin että saa vielä syytteen petoksesta ( se olisi varmaan ollut minulle se viimeinen niitti). Kun huomasin etten pysty maksamaan luottokorttivelkaa, ajattelin että annan sen mennä ulosottoon. Onneksi sain perintätoimiston kanssa sovittua maksusuunnitelma ja jos vaan pysyn siinä niin kaikki ok. Kuten se perintätoimiston varatuomari totesi: rahallahan tästä selviää. Uo-lta on myös tullut ensimmäinen kirje. Keräsin viikon verran rohkeutta että sain soitettua hänelle, ei se loppujen lopuksi maailmanloppu ollutkaan. Uo-mies oli ymmärtäväinen ja sain sovittua että maksan itse joka kuukausi summan joka on vähän pienempi kuin jos ulosotto olis suoraan palkasta. Sain vielä sovittua niin että ulosmittaus alkaa vasta tammikuussa, joten ehdin vielä maksella laskuja ja hamstrata ruokaa, taloustarvikkeita yms. Tällä viikolla sain toisen kirjeen käräjäoikeudesta, toinen velka oli nyt mennyt sinne. Ja tämä vasta alkua. Laskin että ensi vuoden jälkeen minulla on varmaan 20 000 mennyt ulosottoon, onneksi ehdin maksella vähän pois ennen kuin lisää tulee. Pitkästä aikaa tuntuu kuitenkin siltä että selviän tästä ahdingosta. Olen ruvennut nukkumaan kunnolla eikä enää ahdista koko ajan. Ehkä se on niin että joskus on käytävä pohjalla jotta pääsee eteenpäin. Ei auta muu kuin tsempata eteenpäin päivä kerrallaan. Voimia kaikille jotka kamppailevat näiden asioiden kanssa!

    • Anonyymi00015

      sama juttu

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Me työeläkeläiset äänestämme SDP:tä

      SDP on luonut koko työeläkejärjestelmän, jonka hedelmistä saamme nyt nauttia. Kansaneläkelaitos on Maalaisliiton tekele,
      Maailman menoa
      181
      5051
    2. Eikö tunnukin kamalalta, kun en

      anna periksi vaikka parhaasi olet tehnyt antaaksesi täystyrmäyksen? Ja kyllähän minä monta iskua olen saanut ja maannut
      Ikävä
      81
      3636
    3. SDP on selvästi paras valinta äänestyskopissa

      Puolueella on arvomaailma kohdallaan, sillä on hyvä CV itsenäisen Suomen historiassa vastuunkantajana ja hyvinvointivalt
      Maailman menoa
      40
      2638
    4. SDP:n selitykset ontuu pahasti - "On käsitelty heti, mutta kukaan ei tiedä"

      Kokoomuslaiset pistää taas demareita nippuun. Tuppuraisen mukaan mukaan SDP:n useat ahdistelutapaukset on käsitelty het
      Maailman menoa
      41
      2296
    5. Kenen juontajan pitäisi voittaa tänään Kultainen Venla? Ehdolla Pimiä, Holma ja Vaaherkumpu

      Kultainen Venla gaalassa jaetaan tänään tv-alan palkintoja. Yksi suosituimmista kategorioista on Juontaja. Vappu Pimiä
      Suomalaiset julkkikset
      99
      2208
    6. Oletko nainen turhautunut, kun en tule juttelemaan siellä?

      Haluaisin tottakai tulla. Älä käsitä väärin. Ehkä ensi kerralla?
      Ikävä
      29
      2087
    7. Antti Lindtman: "Ainahan kaikenlaisia huhuja liikkuu"

      Näin hän siis vastaa SDP:n häirintäkohuun, väistelee vastuutaan Juttuhan on niin, että Lindtman ja Tuppurainen on tasan
      Maailman menoa
      73
      2074
    8. Mitä saa sanoa?

      Palstalla tänään sanottua: ” Kaikki riippuu siitä, miten asian esittää,” Onko siis niin, että saa muita pomottaa ja
      80 plus
      88
      2023
    9. Onko olemassa miehiä, jotka haluavat yhteydenpitoa?

      Silloin tällöin viestiä, puntarointeja arkielämästä, ikäänkuin pientä viihdettä ilman sen kummallisempaa. Tällaista miet
      Sinkut
      21
      1556
    10. Mitä Trump itse pitäisi siitä, jos häntä solvattaisiin

      Kuten hän solvasi muita mm. Macronia? Kyllä ei huumori enää kukkisi. White house on nykyään pelkkä vitsi vain, ei mitään
      Maailman menoa
      115
      1467
    Aihe