Kun olin nuori alle 20 vuotias pojan kloppi, niin olin ensimmäisessä työpaikassa töissä ja siellä minullakin oli silloin sellainen suhtautuminen työpaikkaan, että hällä väliä.
Minä usein myöhästelin, kuljin missä sattuu, enkä kuunnellut työnjohdon päivän ohjeita ja siksi usein minulle määrätyt työt jäi tekemättä kun en tiennyt mitä piti milloinkin tehdä.
Aikansa työnjohto sitä minun peliä katseli, antoi muutaman varoituksen kunnes viimein sain loparit.
No enhän minä siintä tykännyt ja siksi haukuin entisen työnantajan pahasti ja uhkasin oikeustoimilla.
Käytyäni neuvotteluja liiton ja lakimiesten kanssa minulle selvisi, että olin itse menetellyt väärin ja loparit oli oikein annettu.
Nyt vanhempana olen alkanut ymmärtämään kuinka tärkeää on työpaikan hyvä henki, niin työkavereihin kuin myös johtoon ja ennen kaikkea että annetut työtehtävät tulee hoitaa.
Missään tapauksessa ei saa ruveta julkisesti haukkumaan työnantajaa.
Jos on jotain hampaan kolossa, niin siintä pitää keskustella työpaikalla ja saada näin tilanne korjattua.
Minä usein myöhästelin, kuljin missä sattuu, enkä kuunnellut työnjohdon päivän ohjeita ja siksi usein minulle määrätyt työt jäi tekemättä kun en tiennyt mitä piti milloinkin tehdä.
Aikansa työnjohto sitä minun peliä katseli, antoi muutaman varoituksen kunnes viimein sain loparit.
No enhän minä siintä tykännyt ja siksi haukuin entisen työnantajan pahasti ja uhkasin oikeustoimilla.
Käytyäni neuvotteluja liiton ja lakimiesten kanssa minulle selvisi, että olin itse menetellyt väärin ja loparit oli oikein annettu.
Nyt vanhempana olen alkanut ymmärtämään kuinka tärkeää on työpaikan hyvä henki, niin työkavereihin kuin myös johtoon ja ennen kaikkea että annetut työtehtävät tulee hoitaa.
Missään tapauksessa ei saa ruveta julkisesti haukkumaan työnantajaa.
Jos on jotain hampaan kolossa, niin siintä pitää keskustella työpaikalla ja saada näin tilanne korjattua.
Vastaukset 21
Vanhimmat
On se hyvä että otit opiksi. Viisaasti kasvettu.
Niitä on sellaisiakin työntekijöitä, jotka on saanut useita lopputilejä, mutta eivät ole niistä mitään oppineet.
Tällaisilla "kiertopalkinnoilla" ei ole menestymisen mahdollisuutta työmarkkinoilla. Kukaan ei heitä töihin huoli.
Sitä sitten katkerana kortistossa odotellaan ja kirjelmöidään kunne eläke pelastaa, ellei sitten tule "pyhäpietari" ja korjaa jaloista pois.
Pitää aina muistaa,että uuden työpaikan saaminen on pitkälti kiinni "entisen" työnantajien kertomuksista. "Minkälainen kaveri se xxx oli joka oli teillä asentajana"vastaus: "älä perkele ota sitä laiskuria ja vaikealuonteista ihmistä" vastaa vanha pomosi ja siihen homma kariutuu,aivan varmasti.
Niin, sitä saa mitä tilaa, pätee myös tähän.
Jos on vaikea työntekijä, niin on kyllä vaikeuksia saada uutta työpaikka. Puskaradio on myös tehokas tiedonvälittäjä.
Jos on hyvä työntekijä ja firma joutuu antamaan lopputilin työntekijälle esim. laman takia, niin kyllä hän saa hyvät paperit ja toivotuksen tulla takaisin sitten kun ajat paranee.
takaa jatkuvan työttömyyden, se on varma.
Juuri noin. Tiedän muutaman "kovanaaman",jotka polttivat aikoinaan sillat lähtiessään eräästä,heidän mielestään v****maisesta firmasta.Kukaan heitä ei töihin ottanut vuosikausiin.turvalantiestä tuli heidänkin kotinsa.
Tässä yhteydessä en voi olla kysymättä, että onkohan tämä kuuluisa kirvesmies saanut mistään töitä?
Jos ei ole, niin miksiköhän? Tässä sentään oli ennen taantumaa hyvät vuodet rakennus alalla ja varmaan töitä olisi ollut.
Tietääkö kukaan?
ei ymmärrä ajatella sitä että onko pomossa ollut mitään vikaa, aina kuunnellaan pomoja vaikka nekin voi olla täysiä homoja. ongelmaan tarvitaan yleensä 2 osapuolta mutta ninhän se menee, se on oikeassa aina kellä on enemmin rahaa eli yleensä pomo vaikka olis tunnetusti mulkku mies pomona mutta tollo ratkaisee...
puskaradio sitä ja täät plaa plaa, voiko pomo olla yhtään vaikea? KYLLÄ voi, ei aina voi syyttää duunaria kaikesta oikeesti!
Miksi sitten pomo tulee muiden työntekijöiden kanssa toimeen mutta ei yhden? Miksi?
Jos pomo tulee muiden kanssa toimeen mutta ei yhden, niin syy ei ole pomon.
Kyllä vaikea on aina vaikea oli se sitten pomo tai duunari.
Armeijassa jos 100 miestä oli sitä mieltä,että joku viedään yöllä suihkuun,niin siihen ei edes kapiaset puuttuneet.Suihkuunviety valitti turhaan asiasta.
"Nyt vanhempana olen alkanut ymmärtämään kuinka tärkeää on työpaikan hyvä henki, niin työkavereihin kuin myös johtoon ja ennen kaikkea että annetut työtehtävät tulee hoitaa."
Totta. Saman toivoisi myös työnantajien muistavan. Kaikesta huolimatta, kyllä lähtökohta on kuitenkin se, että annetut työtehtävät hoidetaan. Huono on mennä mitään vaatimaan jos ei omaa tehtäväänsä pysty/viitsi hoitaa.
"Missään tapauksessa ei saa ruveta julkisesti haukkumaan työnantajaa."
Julkinen haukkuminen ei ole kenenkään etu. Jos työnantaja on toiminut väärin ja se pystytään näyttämään toteen, on työnantaja velvollinen korjaamaan virhe. Yleensä rahalla. Ei toreilla huutelulla saavuteta mitään.
"Jos on jotain hampaan kolossa, niin siintä pitää keskustella työpaikalla ja saada näin tilanne korjattua"
Ikävä kyllä tuo mainitsemasi tapa ei monesti toimi, varsinkaan pienten yristysten kohdalla. Nostat ns. kissan pöydälle ja joudut itse silmätikuksi. Huomattavasti tehokkaampi ongelmanratkaisukeino on ottaa yhteyttä ammattiliittoon. Sieltä löytyy todennäköisesti moninkertainen määrä tietoa sopimuksista ja pykälistä verrattuna yksittäiseen työntekijään. Asian esittäminen on paljon helpompaa kun on perusteltua tietoa takana. Eikä se yksin tuulimyllyjä vastaan taistelu aina niin helppoa olekaan....
Niin voihan se olla, että se ei joka paikassa toimi. Mutta jos aina ensin hätyytetään ammattiliitto jokaista pikkuasiaa hoitamaan, niin kyllä siinä työnantaja polttaa päreet.
Firma missä minä olen (5 kpl työntekijää)töissä ei ole tarvinnut ammattiliittoa kutsua. Olemme keskustelleet asiasta aina ensin luottamusmiehen kanssa, niin kuin on työnantajakin tehnyt, ennen kuin on kokoonnuttu suurempaan palaveriin.
Kyllä työpaikan hyvä henki pelastaa monelta murheelta. Jo yksi känkkäränkkä (oli se sitten pomo tai työntekijä) tuo huonon työilmapiirin, josta kaikki kärsii.
"Firma missä minä olen (5 kpl työntekijää)töissä ei ole tarvinnut ammattiliittoa kutsua. Olemme keskustelleet asiasta aina ensin luottamusmiehen kanssa, niin kuin on työnantajakin tehnyt, ennen kuin on kokoonnuttu suurempaan palaveriin."
Niin eikös se luottamusmies ole nimenomaan ammattiliiton edustaja siellä työpaikalla?
Keskustelin juuri muiden työkavereiden kanssa asiasta onko meidän luottamusmies ammattiliitto.
Meidän näkemys on, että luottamus miehemme on linkki työnantajan ja työntekijän välillä, ettei jokainen työntekijä juokse vuorollaan häiritsemässä työnjohtoa.
Siis emme näe, että luottamusmiehemme olisi ammattiliitto, vaan hän on sanokaamme esim. tiedonvälittäjä johdon suuntaan.
Me emme ole koskaan lakkoilleet emmekä ole varsinaista liittoa tarvinneet. Ottakaa siintä muutkin opiksi.
Toki kuulumme liittoon, mutta se on eri asia.
Joskus liitot myös sotkee asioita ja vaikeuttaa yrittäjän ja työntekijöiden suhdetta.
Meillä on todella hyvä henki kaikkien 5 työntekijän ja johdon kesken.
Me voimme jopa vaikuttaa siihen, että jos joskus joku palkataan, niin kenet palkataan.
Siis työ tekijäänsä kiittää !
Kyllähän se on niin että turhat jupinat pois ja tekemään niitä töitä joita työantaja sinun kuvitteli tekevän kun palkkasi. Tuon "postin" kun hoitaa niin ongelmia ei pitäisi olla.
Hyvin yksinkertaista, mutta ei aina helppoa.
Ongelma tulee yleensä siinä kun on joku narisia porukassa, mutta myös kun työnantaja vertailee työntekijöitä eli "kyllä Jaska teki sen, miksi et sinä pysty".
Jaska jäi ylitöihin, mutta sinulla on perhe odottamassa ja sen mukanaan tuomat velvollisuudet.
Jaska teki sitä, Jaska teki tätä, mutta kun Jaskalla ei ole muuta kuin työ joten hän on hyvä työntekijä.
No tietysti tämäkin on uranvalinta kysymys eli helppoa.
Nuorena on kaikkia kuvitelmia ja kotkotuksia, joten jos ei ole valmiiksi opetettu kotona että olet varattu ne päivät ja ne tunnit kun olet sitoutunut tekemään työtä, niin lopputili häämöttää melkoisella todennäköisyydellä.
Kahta nuorta ei pidä samaan porukkaa laittaa jos on mahdollista välttää, sillä niiden "sielujen kemia" häiritsee muuten työntekoa.
Mitä tulee tuohon ammattiliittoon, niin luottamusmies on edustaja työtekijöiltä työnantajaan ja tarvittaessa myös ammattiliittoon. Ei ammattiliitto fyysisesti ole paikalla jokaisella työpaikalla, mutta luottamusmies on sen hengentuote eli myös edustaja. Mielestäni hän on työtekijöiden valitsema henkilö joka koetaan sopivimmaksi edustamaan heitä työnantajan kanssa neuvotellessa/keskustellessa. Yhteistyö on avainsana näissä neuvotteluissa, mutta ei aina onnistu sillä jompi kumpi voi olla hankala henkilö.
Ammattiliiton kyllä välillä hankaloittavat pientenyritysten toimintaa, mutta kyllähän se on niin että vaikka paikallistasopimista aina painotetaan, niin suuremmissa yrityksissä käskyt tulee "yläkerran lakimiehiltä" ja silloin ei ole mitään mahdollisuutta paikalliselle sopimiselle, vaikka se olisi kaikille eduksi. Kosketuspinta kenttään on hävinnyt niin ammattiliittojen kuin työnantajaliiton edustajilta, no kun sitten vain suurialinjoja "piirretään", menee jokin aina pikkuisen överiksi ja pääsääntöisesti työnantaja puolella.
No oli miten oli, niin lusmuja ja lintsareita sekä perkeleenpihejä työantajia lyököön salama, jotta työpaikan ilmapiiri paranee.
Ei se luotonkaan homma helppoa ole.Olen joskus ollut varamies ja sanon se on yhtä helvettiä.
työpaikkani oli oikein unelmatyömaa. Mukavia työkavereita, pomoja ei näkynyt mailla halmeilla, yksikkö pyöritti itse itseään ja kaikki ylityöt tuli hoidettua, myöskin sairaslomantuuraukset ilman ketään ulkopuolista. Sitten yksikköön siirrettiin sellainen työntekijä, joka ei sietänyt mitään/ketään. Hän solvasi minua muille työntekijöille, vaikka mitään aihetta ei ollut. Sotki lähtiessään minun työt, kun selvisi että pystyn tekemään työni ilman joitakin apuvälineitä, mitä hän joutui käyttämään. Meillä oltii yksi kerrallaan töissä ja ei olisi pitänyt olla vaikeaa tulla toimeen, mutta kun ottaa sen pään että maailma pyörii vain minun navan ympärillä, niin vaikeaa on. Minulle jo muilta osastoilta kerrottiin että tämän kanssa on tosi vaikeaa tulla toimeen, mutta oletin että kun muutama minuutti vuoronvaihdossa yhtäaikaa ollaan paikalla, niin kyllä tämä sujuu. Vaan ei . Hän alkoi käydä isommilla pomoilla vinkumassa yhteisiä työvuoroja ukon kanssa, yhteisiä työaikoja ukon kanssa ja kiertävät lomatkaan ei käynyt kun piti olla ukon kanssa 24/7 naamatusten. Oli jollekin vinkunut ettei heillä ole kuin toisensa.
Ja pomot alko kuin muita kiusatakseen täyttää tämän pariskunnan toiveita. Kaikki ihmetteli miten tämä herrrasväki saa kaiken mitä kehtaavat pyytää. Ja kaikki toiveen täyttymykset oli toisilta pois. Meistä kaksi tämä henkilö otti eritoten hampaisiinsa.
Pyydettiin palaveria toisen jälkeen, mistä ei ollut mitään hyötyä. Meitä ei kuunneltu, meitä ei uskottu vaikka kuinka yritimme sanoa että kaikki ongelmat juontavat juurensa tästä yhdestä ihmisestä. Sitä vaan puolusteltiin ja meistä tehtiin pahat ihmiset.
Pomot kävi sättimässä että tämä henkilö on käynyt valittamassa että meidän kanssa ei työnteko suju. Pyydettiin apua henkilöstöjohtajalta ja tehtaanjohtajaa myöten. Kukaan ei halunnut auttaa.
Yt-neuvottelujen päätteksi meidät 2 itseämme puolustanutta lomautettiin puoleksi vuodeksi, ja muilta osastoilta tuli meidän paikoillemme porukkaa. Seliteltiin ummet ja lammet että nämä hoitavat sitten monen osaston työt, vaan ei ole tarvinut tehdä kun se meidän työ. Sitten tuli näilläkin mitta täys tätä "kaikki minulle heti" -työntekijää ja valittivat hänestä ja kas kumma tämä sankari saikin lomautuksen.
Me olimme hälyttäneet liittoa ja työsuojelupiiriä myöten porukkaa apuun. Tästäkin työnantaja oli tietysti pahalla mielin ja me oltiin entistä kauheampia työntekijöitä. Nyt sitten meidät irtisanottiin tämän kiusaajan ohella myös kiusatut.
Asiat on käsketty niin monen instanssin kautta selviä työpaikan sisällä, mutta työnantaja vedätti niin pitkään että tuli yt:n varjolla tilaisuus heittää pihalle ja asia on mukamas nyt selvitetty.
Me molemmat tehtiin työmme hyvin ja tunnollisesti, tehtiin omatoimisesti enemmän kuin työnkuvaan kuului. Tultiin toimeen kaikkien ihmisten kanssa ja oltais vaan haluttu käydä töissä tekemässä omat tehtävämme rauhassa ja mennä kotiin. Tähän ei annettu mahdollisuutta.
On kiva lukea lehdistä kun työpaikkakiusaaminen on kielletty ja siihen pitäisi työnantajan puuttua ajoissa, mutta kun työnantaja haluaa lähteä siihen mukaan. Apua ei kukaan tule kotiovelle tarjoamaan ja joka ei itse hae apua itselleen, hyväksyyy kaiken. Tässä työmaassa se oli suurin rikos että pyydät itsellesi apua, silloin olet huono työntekijä, koska sulla on omakin mielipide. Vastustat työnantajaa ja saat lopputilin.
Juuri eilen luin lehdestä miten kela haluaa että työnantaja puuttuu ajoissa kiusaamisiin, ettei ihmiset päääse masentumaan ja joudu työkyvyttömyyseläkkeelle. Täytyisi kertoa heille tämä tarina, miten meillä oikein urakalla yritetään saada porukka voimaan huonosti, sillä me emme ole ainoat. Me olemme ainoat jotka ei ole jättäneet asiaa sikseen....
Ja hyvä että sinäkin rohkenit tuoda työpaikan paskat päivänvaloon. Joku oli laittanut lehteen tiistaina aiheen Laittomista potkuista koventuneita seurauksia nimim. Kärsineen läheinen
tämä kirjoitus sopii myös tuonne otsikkoon : ahlstrom irti sanoo. juuri tuollaista olen myös sivusta seurannut aikoinaan ja nyt.
kyllä tämä aivan selvästi onkin sieltä kotoisin
myös kivekkeitten takaosa.Ei tule lopputiliä.