taistelua

Juu - tämän runon ajatus oli kuin pähkinänkuori,
että mitä nyt laittaisin ja millä tunteilla varustettuna
... kummalle palstalle ... no tänne näillä sitten sukelsin.

En minä taistele...jos... niin itseni kanssa tämän
kaamean säänkin kanssa - heitätkö tänne lunta tupaan,
niin johan valottaa ja lyyti kirjoittaa...entisaikoijen
malliin.

Tuo kuva Sinulta oli minulle napakymppi että
runooni hyvin sopiva.

Kyllä niin Elämä kuin Maailmankaikkeus on niin
ihmeellistä ja kätellään ... ilman sikojen viruksia.

Kiitos kommenttiraidastasi,joka värittää huoneenkin
nurkkia... että iloista iltaa toivotan tässä iltapäivässä.

Mitä -
tapellut ukkokullan kanssa että käsi poikki,
toivon että koukullasi pärjäät ja onhan se
aseenakin tehokkaampi.

Juu...ei rähinöidä mutta nuo rommit
juodaan,ja vain sen verran että tolkku
kiertää hyvällä kiertoradalla,eikä sorron
siemeniä kylvä - mehän ei sorreta ketään
... ainakaan ensimmäisenä mutta puolemme
pidetään ettei häijyt päälle hypi.

Kiitos Sinulle ja halotaan nuo pimeyden
ruhtinaat taivaalta,jos alkais taivas sinertää.

Hedelmät kuin vihannekset kelpaavat lisävitamiineillä,
jotta kehon elinvoima saisi puhtia kaamoksen voittamiseen,
siitä huolimatta vaikkei Lapissa ollakkaan...minä ainakaan.

Taistelua - pientä että suurta katsantokannasta riippuen
kuin myös osaltaan kertoo kun pitäis mutta aivo pätkii
kuin kaksitahtimoottori savuten,niin jälki on sitten tämän
näköistä.

Juu - tottakai hymyillään,eihän tässä surkuttelu auta,menee
vain entistä enemmän tossun alle vaikeroimaan kun oikein
mättää,vaikei suolla ollakaan...eikä mennä...ellei runo saattele.

Kiitos toivonliisa - nyt olenkin taas toivoa täynnä että osan
lähetän Sinulle ja odotellaan sitä tähtisadetta,josko pian
näyttäytyisi meille maan asukkaille,vaikkapa lumen muodossa.

Hyvää toivotan ja paremmaksi muuttuu !

Harmautta ja pimeää ja tuota loistetta saa etsiä
mikroskoopilla tuolta ulkoa mutta pitänee ottaa
sisäinen valo ulos - että näkee kulkea kuin
raahautua tuonne pimeyden markkinatorille.

Juu...tämä oli purkausta,eräänlaista pakon
sanelemaa vuodatusta mutta ihmeesti niitä
sanoja ilmaantui...kuin valitusvirsi...hymyillä
vahvistettuina.

Kiva kun pidit...Kiitos kobo ja eiku taistelemaan !

Tervehdys linda - kuin pikkupakolla kirjoitin ja taistelin
itseni kanssa - että mistä ja miten - mutta tunnelmaltaan
oli kirjoittajan kaltainen kuin osa itseäni tuossa hetkessä.

Ai - että myös osan itseäsi löysit tästä,ehkä mietteemme
ovat tuolloin olleet yhteneväiset ja todella minulla oli
vaikeuksia kirjoittaa...että pitää mutta ei, joku hankaa
vastaan etten sittenkään...sitten vielä että millaisen
tekee ja millä tunteilla sitä rakentaa.
Tämä muodostui sitä mukaa sanoja sanojen jälkeen ja
taisin kuin osaksi laittaa ns.lekkeriksi koko tekeleen,
ajatuksella että "hälläväliä" että antaa mennä vaan...
myös huumoria tavoittelin pikkuisen.

Joten oikeassa olet ja jo kokemuksestasi varmaat osaat
luoda että mitä kirjoittajan aivonrippeissä liikkuu,vaiko
liikkuuko tyhjyyttä sen kummempaa...mutta pitääkö
aina sitten olla mitään sen erityisempää,kun ei katso
aina itseään niin kriittisesti,antaen joskus vapauden
vain sanomattomien ajatuksien tehdä omia kuvioitaan.

Osaat kyllä todella Taidokkaasti tulkata runoani ja siinä
on apuna kun tuntee kirjoittamisen salat,jota edustat.

Kiitän Sinua kuin toivotan valoa tämän harmauden
taistelu kentille... että mietinnässä mitäs seuraavaksi,
tälläistä täällä nyt tällä erää mietitään.