Moni puhuu, että tällä palstalla käydään paljon sotaa siitä ovatko teiniäidit- ja isät hyvin vai huonoja vanhempia. Tätä kyseistä palstaa seurattuani asia ei mielestäni ole kuitenkaan niin. Onhan täällä niitäkin jotka leimaavat nuoret vanhemmat samantien huonoiksi, mutta enemmän on niitä järkeviä aikusia ihmisiä jotka yrittävät tuppuuttaa nuorille vanhemmiksi tuleville/ siitä haaveileville elämän realiteetteja. Mielestäni he eivät suinkaan yritä leimata ketään huonoksi. Esimerkkinä vaikka että, kukaan 16-vuotias ensisynnyttäjä ei voi tietää mitä elämä lapsen kanssa sitten tulee olemaan, ja niin ei voi 30-vuotiaskaan, mutta sellainen aikuinen ihminen jolla lapsia on ja tietää elämästä jotain, puhuu kyllä täyttä asiaa kertoessaan niitä elämän realiteetteja.
Esimerkiksi tässä on hyvä (luultavasti aikuisen ihmisen) esimerkki elämän realiteeteista liittyen lapsen saantiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8537629/40435800
Tuon voi käsittää joko sillä tavalla, että tuo henkilö haluaa vaan lannistaa nuorta äidiksi tulevaa, mutta ei se ole niin. Tai sitten sen voi käsittää hyvänä neuvona mistä ottaa oppia ja vähän ajatella itsekin. Minä olen 19-vuotias 2v pojan äiti. Jos olisin lukenut tuon tekstin sillon kun poikaani aloin odottamaan, olisin ajatellut sen herjana ja turhana valituksena siitä miten nuoret ei voi olla hyvin vanhempia. Nyt kun luen sen, tajuan vähän enemmän, kuten esim. sen että kaikki mitä tuo kyseinen henkilö siinä kirjoittaa, pitää paikkansa ja on kyllä järkevästi sanottu. Kukaan 16-vuotias äidiksi tuleva ei monesti ymmärrä vielä paljoakaan asioita elämästä eikä pysty käsittämään sitä miten hirveän suuri vastuu ja elämänmittainen projekti se lapsi on. Eikä nimen omaan sitä syy-seuraus suhdetta.
Kukaan ei voi olla koskaan valmis äidiksi, oli sitten minkä ikäinen tahansa, mutta niiltä joilla lapsia on niin täytyy teini-ikäisenkin sen verran kestää, että opettelee ottamaan vastaan negatiivistakin palautetta, eikä aina kritiikkiin törmätessään ajattele sitä justiinsa "40v lapsettoman ja katkeran akan mäkätyksenä". Kyllä nuorikin voi olla äitinä hyvä ja pärjätä hyvin, mutta aikuisten ihmisen päälimmäinen asia on monesti se, että oli hyvä jos olisi ekana ammatti ja työ ja vaikka vähän elämänkokemusta kaupan päälle, niin asiat sujuisi varmasti helpommin. Ja sekin pitää täysin paikkansa, minä sen olen alkanut ymmärtämään vasta nyt.
Tässä vielä pari ihan hyvää linkkiä mitkä kertoo jo jotain...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8613222
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8613222
Esimerkiksi tässä on hyvä (luultavasti aikuisen ihmisen) esimerkki elämän realiteeteista liittyen lapsen saantiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8537629/40435800
Tuon voi käsittää joko sillä tavalla, että tuo henkilö haluaa vaan lannistaa nuorta äidiksi tulevaa, mutta ei se ole niin. Tai sitten sen voi käsittää hyvänä neuvona mistä ottaa oppia ja vähän ajatella itsekin. Minä olen 19-vuotias 2v pojan äiti. Jos olisin lukenut tuon tekstin sillon kun poikaani aloin odottamaan, olisin ajatellut sen herjana ja turhana valituksena siitä miten nuoret ei voi olla hyvin vanhempia. Nyt kun luen sen, tajuan vähän enemmän, kuten esim. sen että kaikki mitä tuo kyseinen henkilö siinä kirjoittaa, pitää paikkansa ja on kyllä järkevästi sanottu. Kukaan 16-vuotias äidiksi tuleva ei monesti ymmärrä vielä paljoakaan asioita elämästä eikä pysty käsittämään sitä miten hirveän suuri vastuu ja elämänmittainen projekti se lapsi on. Eikä nimen omaan sitä syy-seuraus suhdetta.
Kukaan ei voi olla koskaan valmis äidiksi, oli sitten minkä ikäinen tahansa, mutta niiltä joilla lapsia on niin täytyy teini-ikäisenkin sen verran kestää, että opettelee ottamaan vastaan negatiivistakin palautetta, eikä aina kritiikkiin törmätessään ajattele sitä justiinsa "40v lapsettoman ja katkeran akan mäkätyksenä". Kyllä nuorikin voi olla äitinä hyvä ja pärjätä hyvin, mutta aikuisten ihmisen päälimmäinen asia on monesti se, että oli hyvä jos olisi ekana ammatti ja työ ja vaikka vähän elämänkokemusta kaupan päälle, niin asiat sujuisi varmasti helpommin. Ja sekin pitää täysin paikkansa, minä sen olen alkanut ymmärtämään vasta nyt.
Tässä vielä pari ihan hyvää linkkiä mitkä kertoo jo jotain...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8613222
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8613222
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuli 2 samaa linkkiä tonne alas, enkä nyt enää löydä sitä mikä siihen piti tulla :D
Hassua, että itse lukiessani noita tekstejä huomaan tulkitsevani ne edelleen yleistämiseksi.. Teinivanhempia säälitään tai syrjitään, muttei oteta huomioon sitä ettei se ole pelkästä iästä kiinni. Mielestäni nuo asiat kun voisi osoittaa ihan minkä vain ikäiselle lapsia haluavalle. Itsekin olen 19-vuotias, 1,5-vuotiaan kuuron pojan äiti ja odotan toista lasta syntyväksi maaliskuussa tai raskauden ongelmista johtuen ehkä paljon aiemminkin.. Olen edelleen sitä mieltä, ettei sitä työtä tai edes ammattia tarvitse olla ennen lapsia. Itselläni on selkeät tulevaisuuden suunnitelmat ja selvät ajatukset siitä, miten haluan elämäni elää - juuri näin, kuten elänkin. Elämänkokemus ei tietenkään ole pahasta koskaan, mutta samalla sitäkin tässä kertyy ja vieläpä näin ihanalla tapalla :) Mielestäni jokainen tyylillään ja tavallaan, kukaan ei ole mikään toisia arvostelemaan, mutta asiallinen kritiikki ja neuvot ovat toki aina tervetulleita ja ne pitää osata ottaa vastaan - oli ikä mikä hyvänsä. Mukavaa joulun odotusta sinulle ja perheellesi :)
edelliseen. Ja itse olen huomannut, että sanon mitä tahansa tuolla palstoilla vanhemmille ihmisille (en mieletäni mitenkään asiattomasti) ilmaisten mielipiteeni siitä, että joitakin aisoita vaan yksinkertaisesti katsotaan pahalla.
Takaisin saan vaan lisää tietoa siitä, miten minun pitäisi oma lapseni kasvattaa. Eiköhän se mene jo jonkun rajan yli siinä mielessä, että kuka täällä netissä on sitten oikeasti hyvä neuvomaan. Ei kukaan. Ties vaikka osalla näistä vanhemmista ei edes ole omia lapsia, kuka sen voi todistaa??
'
Onhan se asioista tietenkin eri asia puhua, jos oikeasti tietää mistä puhuu, ymmärrän sen. Mutta ovat hekin olleet samaisessa tilanteessa jos lapsia ovat saaneet, tietämättömyys painaa mieltä varmasti yhdellä jos toisellakin. Miksi siitä pitää kuitenkin puhua niin syyttävällä sävyllä? Tuntuu että osa täällä on ottanut elämäntehtäväkseen pyöriä nimenomaan tällä palstalla, joka keskusteluun kirjoittamassa samat asiat. Ja koskaan keskustelut eivät etene mihinkään, sanoo kuka mitä tahansa. Ja tästä en "syytä" ainoastaan vanhempia, vaan myös osaa nuorista äideistä.
Kuitenkin minun mielestäni on väärin, että asioita yleisetään. Ihan kun jostain oppikirjasta lukisi mikä on oikein, mikä väärin.
Mutta kukaan täällä netissä olijoista ei ole tarpeeksi hyvä tuomitsemaan toista niin kärkkäästi kun täällä joskus näihin törmää.. Järki käyttöön molemmilla ikäpuoliskoilla, aikuisen kuuluu näyttää hyvää esimerkkiä ja nuoren ottaa oppia siitä, Mutta nämä keskustelut tällä palstalla ovat kaukana siitä.