Tytärpuoleni oli muutama vuosi sitten ns. normaalipainoinen. Nyt hän on 10-vuotias.
Nyt kahdessa vuodessa hän on lihonnut (toki myös pituutta on tullut) niin, että painokäyrä ilmoittaa ylipainon olevan yli 20%.
Kouluterveydenhoitaja on jo pari kertaa huomauttanut neidille painosta, kun vuodessa 0% oli muuttunut 15%. Nyt siis yli 20%.
Lapsen äiti ei osaa/jaksa/välitä (en tiedä mikä em. asioista) huolehtia lapsen syömisestä. Karkkirahaa on aina taskussa ja limut ja sipsit haetaan omalla rahalla, vaikka äiti itse antaa namia vain namipäivänä.
Äiti on itse jojo. Heittoa vuodessa voi olla 20 kg painossa. Arvostaa kovasti ulkonäköä, ei varsinkaan naisessa älyä tai muita henkisiä ominaisuuksia.
Hän on kirtisoinut tyttärensä painoa kovasti, valittanut, että tämä on läski ja pitäisi laihtua. tyttö ei osaa nauttia enää miedän kanssa liikkumisesta, kyselee vain, montako kaloria mikäkin liikunta vie. Suunnitteli omenadiettiä ja kyselee saunassa, onko minusta lihava.
Kuitenkin, vaikka äitinsä käskee laihduttamaan ja välttämään esim. "lihottavaa sianlihaa", tytön paino on ollut koko syksyn vahvasti nousujohteinen.
Olen siitä samaa mieltä äidin kanssa, että painonnousu olisi hyvä saada kuriin, mutta eihän 10-vuotias voi vastata terveydestään itse. solvaaminen myöskään tuskin auttaa.
Toivoisin hartaasti voivani tukea tyttöä niin ,ettei äidin (ja koulukavereiden ja perheenjäsenten) solvaamiset laukaisisi syömishäiriötä tytössä, jolla muutenkin on itsetuntopulmia.
Kuinka auttaa?
Olen kertonut terveellisestä syömisestä, siitä miten kaikkea voi ja pitää voida syödä, mutta kohtuudella. Mutta lapsi tuntuu vain pohtivan painoaan enemmän ja enemmän, nimenomaan laihuuden ja "kauneuden" vuoksi, terveys ei tunnu kiinnostavan yhtään.
Nyt kahdessa vuodessa hän on lihonnut (toki myös pituutta on tullut) niin, että painokäyrä ilmoittaa ylipainon olevan yli 20%.
Kouluterveydenhoitaja on jo pari kertaa huomauttanut neidille painosta, kun vuodessa 0% oli muuttunut 15%. Nyt siis yli 20%.
Lapsen äiti ei osaa/jaksa/välitä (en tiedä mikä em. asioista) huolehtia lapsen syömisestä. Karkkirahaa on aina taskussa ja limut ja sipsit haetaan omalla rahalla, vaikka äiti itse antaa namia vain namipäivänä.
Äiti on itse jojo. Heittoa vuodessa voi olla 20 kg painossa. Arvostaa kovasti ulkonäköä, ei varsinkaan naisessa älyä tai muita henkisiä ominaisuuksia.
Hän on kirtisoinut tyttärensä painoa kovasti, valittanut, että tämä on läski ja pitäisi laihtua. tyttö ei osaa nauttia enää miedän kanssa liikkumisesta, kyselee vain, montako kaloria mikäkin liikunta vie. Suunnitteli omenadiettiä ja kyselee saunassa, onko minusta lihava.
Kuitenkin, vaikka äitinsä käskee laihduttamaan ja välttämään esim. "lihottavaa sianlihaa", tytön paino on ollut koko syksyn vahvasti nousujohteinen.
Olen siitä samaa mieltä äidin kanssa, että painonnousu olisi hyvä saada kuriin, mutta eihän 10-vuotias voi vastata terveydestään itse. solvaaminen myöskään tuskin auttaa.
Toivoisin hartaasti voivani tukea tyttöä niin ,ettei äidin (ja koulukavereiden ja perheenjäsenten) solvaamiset laukaisisi syömishäiriötä tytössä, jolla muutenkin on itsetuntopulmia.
Kuinka auttaa?
Olen kertonut terveellisestä syömisestä, siitä miten kaikkea voi ja pitää voida syödä, mutta kohtuudella. Mutta lapsi tuntuu vain pohtivan painoaan enemmän ja enemmän, nimenomaan laihuuden ja "kauneuden" vuoksi, terveys ei tunnu kiinnostavan yhtään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
syökö tyttö säännöllisesti kunnon ruokaa? jos koulussa skippaa lämpimän ruoan, verensokeri laskee liikaa ja silloin tulee helposti ostettua karkkeja ja muuta turhaa, joista ei saa oikeanlaista energiaa.
vaikea sanoa tyttöä tuntematta, millä keinoilla asiaa saisi vietyä eteenpäin. jos minun lapseni olisi samassa tilanteessa, yrittäisin varmaankin painottaa tuota terveyspuolta ja saada tytönkin kiinnostumaan siitä. kertoisin, miten ruokavaliolla voi vaikuttaa ihoon ja hiuksiin. vääränlaisella ruokavaliolla koko yleisilme on usein väsähtänyt ja raskas, kun taas terveellisellä ruokavaliolla olemukseenkin tulee tietynlaista hehkua ja pirteyttä.
yrittäisin etsiä jonkin yhteisen harrastuksen, jossa voisi keskittyä vaikkapa kunnon kohottamiseen kaloreiden kuluttamisen sijaan (ne kun kuluvat huomaamattakin, vaikkei siihen kiinnittäisikään niin huomiota).
kertoisin tytölle, että hänen kehonsa tulee muuttumaan paljon vielä murrosiässä ja että painon ja pituuden suhde tasaantuu ajan myötä oikealla ruokavaliolla ja liikunnalla.
kehuisin tyttöä kauniiksi, sillä vaikka kuinka aikuisena ajattelisin, että elämässä on tärkeämpiäkin arvoja kuin ulkoinen kauneus, nuorten tyttöjen on tärkeää saada kuulla olevansa kauniita. harva osaa ajatella niin ilman että joku toinen sitä sanoo. ja kauneus käsitteenä riippuu paljon siitä, kuka sen määrittää. minulle se merkitsee pelkän ulkoisen kauneuden lisäksi myös sisäistä kauneutta, kaikkia niitä henkisä ominaisuuksia, jotka tekevät toisesta ihmisestä miellyttävän.
se, laukaiseeko laihduttaminen syömishäiriötä, riippuu paljon itsetunnosta ja kyvystä käsitellä ja kanavoida tunteita. jos tyttö on taipuvainen kääntämään negatiiviset tunteet itseensä sen sijaan, että purkaisi niitä esim puhumalla, maalaamalla, hakkaamalla nyrkkeilysäkkiä jne, on riski syömishäiriöön suurempi. asiasta kannattaisi puhua reilusti tytön kanssa, jos alkaa ilmaantua merkkejä vääristyneestä suhteesta omaan kehoon ja ruokaan.