Ihastunu yliopiston opeen

..tai en tiedä varmaksi että tietääkö hän. No, meillä oli tässä taannoin syksyllä pientä sählinkiä. Siis mä sekoilin siinä mielessä että hän otti etäisyyttä. Taisin loukata häntä turhilla syytöksilläni. Nyt kaduttaa tuo ihan mielettömästi! Meillä lähti siis menemään jokseenkin niin, että kumpikin tunnustettiin että toisessa on sitä 'jotain' ja että viihdytään toistemme seurassa. Oli silmäpeliä, yhteisiä keskusteluita, kutsuttiin toisia nimeltä käytävällä jne. Mutta sitten ahdistuin ja asiat menivät niinkuin menivät... Nyt tuntuu, että tämä kyseinen henkilö luulee että olen vieläkin ahdistunut häneen ja siihen mitä meillä oli, vaikka asia on päinvastoin!! Enkä uskalla enää mennä ottamaan uudestaan yhteyttä siinä pelossa että sotkisin asiat vielä pahemmin! Mutta miten saisin ilmaistua hänelle että välitän hänestä vielä paljon ilman että se vaikuttaisi tungettelevalta?! Kertokaa ihmiset!

tyitsy23 kirjoitti:

..tai en tiedä varmaksi että tietääkö hän. No, meillä oli tässä taannoin syksyllä pientä sählinkiä. Siis mä sekoilin siinä mielessä että hän otti etäisyyttä. Taisin loukata häntä turhilla syytöksilläni. Nyt kaduttaa tuo ihan mielettömästi! Meillä lähti siis menemään jokseenkin niin, että kumpikin tunnustettiin että toisessa on sitä 'jotain' ja että viihdytään toistemme seurassa. Oli silmäpeliä, yhteisiä keskusteluita, kutsuttiin toisia nimeltä käytävällä jne. Mutta sitten ahdistuin ja asiat menivät niinkuin menivät... Nyt tuntuu, että tämä kyseinen henkilö luulee että olen vieläkin ahdistunut häneen ja siihen mitä meillä oli, vaikka asia on päinvastoin!! Enkä uskalla enää mennä ottamaan uudestaan yhteyttä siinä pelossa että sotkisin asiat vielä pahemmin! Mutta miten saisin ilmaistua hänelle että välitän hänestä vielä paljon ilman että se vaikuttaisi tungettelevalta?! Kertokaa ihmiset!

siis tunnustitteko ihan suoraan että olette ihastuneet, vai onko kaikki vielä tulkinnan ja arvailujen varassa?

ikävää, jos se luulee että olet vielä ahdistunut tai loukkaantunut. mistä hän on tai luulet hänen olevan loukkaantunut? mitä oikein tapahtui?

en osaa neuvoa, miten lähestyä häntä. olen itse niin jumissa omien tunteitteni kanssa. miten ois kirje/meili sille? osaisko joku muu neuvoa?

sissi kirjoitti:

siis tunnustitteko ihan suoraan että olette ihastuneet, vai onko kaikki vielä tulkinnan ja arvailujen varassa?

ikävää, jos se luulee että olet vielä ahdistunut tai loukkaantunut. mistä hän on tai luulet hänen olevan loukkaantunut? mitä oikein tapahtui?

en osaa neuvoa, miten lähestyä häntä. olen itse niin jumissa omien tunteitteni kanssa. miten ois kirje/meili sille? osaisko joku muu neuvoa?

... kumpikaan ei puhunut suoraan. Eli kaikki ON vielä tulkinnallista ja arvailujen varassa. Mutta tunnustettiin, että toinen on 'erityisen' tärkeä ja hieno ihminen! Ja se silmäpeli... ei siitä voi erehtyä! Ja muutenkin ollaan niin samanlaisia, se myös sanottiin toisillemme, että miten helppo on toinen tunnistaa ja tuntea itsen kautta. Ja kummastakin tuntui siltä kuin oisimme tunteneet toisemme jo pitkän ajan takaa. Olen siis häntä hieman alle 20 vuotta nuorempi. :) että semmosta. Mutta silti tunnen edelleenkin, että minä ymmärrän häntä lähes täydellisesti ja hän ymmärtää minua lähes täydellisesti. Mutta kun kaikki on siltikin niin tulkinnallista. Ja tietysti esteinä on ikäero ja se, että hän elää parisuhteessa. Itsekin väitin että olen menossa kihloihin toisen miehen kanssa. MIKSI tämä on niin vaikeaa....

Mutta kerroppa sä omasta tilanteestasi, kuulisin mielenkiinnolla!

tyitsy23 kirjoitti:

... kumpikaan ei puhunut suoraan. Eli kaikki ON vielä tulkinnallista ja arvailujen varassa. Mutta tunnustettiin, että toinen on 'erityisen' tärkeä ja hieno ihminen! Ja se silmäpeli... ei siitä voi erehtyä! Ja muutenkin ollaan niin samanlaisia, se myös sanottiin toisillemme, että miten helppo on toinen tunnistaa ja tuntea itsen kautta. Ja kummastakin tuntui siltä kuin oisimme tunteneet toisemme jo pitkän ajan takaa. Olen siis häntä hieman alle 20 vuotta nuorempi. :) että semmosta. Mutta silti tunnen edelleenkin, että minä ymmärrän häntä lähes täydellisesti ja hän ymmärtää minua lähes täydellisesti. Mutta kun kaikki on siltikin niin tulkinnallista. Ja tietysti esteinä on ikäero ja se, että hän elää parisuhteessa. Itsekin väitin että olen menossa kihloihin toisen miehen kanssa. MIKSI tämä on niin vaikeaa....

Mutta kerroppa sä omasta tilanteestasi, kuulisin mielenkiinnolla!

Ajattelin tähän väliin mainita eräästä samankaltaisesta tapauksesta.. Eräs sinun ikäisesi tyttö asuu yhdessä häntä lukiossa opettaneen opettajan kanssa, ja se opettaja on iältään 40 vuotta. He siis tutustuivat muutama vuosi sitten tytön ollessa lukiossa, ja tämä kyseinen opettaja jätti vaimonsa ja lapsensa opiskelijatytön vuoksi. Eli ei kai tuo sinun tilanne ihan mahdoton ole, jos niin on aiemminkin käynyt ;P

tyitsy23 kirjoitti:

... kumpikaan ei puhunut suoraan. Eli kaikki ON vielä tulkinnallista ja arvailujen varassa. Mutta tunnustettiin, että toinen on 'erityisen' tärkeä ja hieno ihminen! Ja se silmäpeli... ei siitä voi erehtyä! Ja muutenkin ollaan niin samanlaisia, se myös sanottiin toisillemme, että miten helppo on toinen tunnistaa ja tuntea itsen kautta. Ja kummastakin tuntui siltä kuin oisimme tunteneet toisemme jo pitkän ajan takaa. Olen siis häntä hieman alle 20 vuotta nuorempi. :) että semmosta. Mutta silti tunnen edelleenkin, että minä ymmärrän häntä lähes täydellisesti ja hän ymmärtää minua lähes täydellisesti. Mutta kun kaikki on siltikin niin tulkinnallista. Ja tietysti esteinä on ikäero ja se, että hän elää parisuhteessa. Itsekin väitin että olen menossa kihloihin toisen miehen kanssa. MIKSI tämä on niin vaikeaa....

Mutta kerroppa sä omasta tilanteestasi, kuulisin mielenkiinnolla!

Toi vaihe, että kaikki on paljon vielä tulkinnan varassa on kyllä ihanan kutkuttava ja on kiva mennä tunneille, kun voi odottaa jotain hauskaa!! Onnea vaan!

Ikäero ei ole musta mikään kysymys, olen seurustellut itseäni paljon vanhempien miesten kanssa. No, mistä se sitten kertoo, tiedä häntä, auktoriteetin kaipuusta vai mistä? So what? Ihmisiä kaikki on ja sinulla on oikeus tunteisiisi, oli kohteena opettaja tai kuka vaan.

Oma tilanteeni on se, että olen naimisissa ja meillä on lapsi ja olen ihastunut aika vakavasti yhteen opettajaani. Tää mies on myös naimisissa ja yhden lapsen isä. Kammottava tilanne molemminpuolisesti! Silmäpeliä on ollut ja joskus tunnen kuinka ilma rätisee sähköisesti meidän välillä. En ole kertonut sille mitään, ehkä aion keväällä kun kurssi on loppu. Ehkä kertominen helpottaisi omaa tilannettani, unohtaisin helpommin tai sit en. Olen joskus katunut että en kertonut yhdelle miehelle että olen siihen ihastunut, ja vieläkin näen siitä joskus unia, vaikken ole nähnyt sitä moneen vuoteen. Miksi suomalaiset on pääsääntösesti niin estyneitä, miksei voisi kertoa että on ihastunut? vai katoaisiko hauska flirtti sen siliän tien?

Helppoa ei ole todellakaan. katotaan nyt miten käy.