Masentuneena, toivottomana tarvitsisin luullakseni lääkkeiden lisäksi jotakin psykoterapiaa, koska en selviydy omin avuin. En oikein tiedä mitä yhteiskunta minulta haluaa. Halutaanko minuun panostaa, eli onko minulla vielä jotakin annettavaa yhteiskunnalle?
Terapiatuen sijasta sain kutsun kertausharjoituksiin... Armeijan siis olen käynyt, vaikka silloinkin oli paha olla (toivoa oli enemmän kakskymppisenä, enkä ollut niin itsetuhoinen). Yhteiskunta järjestää minut muutaman päivän leirille, jossa on mm. kovapanosammuntaa rynnäkkökiväärillä. Ei helkkari! En minusta ole sinne, vai onko? Kertausharjoitus on ideana ihan hyvä, mutta aseiden kanssa tolskaaminen lääketokkurassa ei varmasti ole minulle ajankohtaista tässä elämäntilanteessa.
Mitä luulette, onko minun mentävä, vaikka aseiden käsittely pelottaa minua nykyään? Muuten leiriolosuhteet eivät minua säikytä. Joku saa vapautuksen ura- tai perhesyistä, osa taas terveydellisistä syistä. Haluaisin kuitenkin täyttää velvollisuuteni, mutta ehkä terveydentilani ei ole nyt kunnossa. Ehkä saan siitä paperin.
Terapiatuen sijasta sain kutsun kertausharjoituksiin... Armeijan siis olen käynyt, vaikka silloinkin oli paha olla (toivoa oli enemmän kakskymppisenä, enkä ollut niin itsetuhoinen). Yhteiskunta järjestää minut muutaman päivän leirille, jossa on mm. kovapanosammuntaa rynnäkkökiväärillä. Ei helkkari! En minusta ole sinne, vai onko? Kertausharjoitus on ideana ihan hyvä, mutta aseiden kanssa tolskaaminen lääketokkurassa ei varmasti ole minulle ajankohtaista tässä elämäntilanteessa.
Mitä luulette, onko minun mentävä, vaikka aseiden käsittely pelottaa minua nykyään? Muuten leiriolosuhteet eivät minua säikytä. Joku saa vapautuksen ura- tai perhesyistä, osa taas terveydellisistä syistä. Haluaisin kuitenkin täyttää velvollisuuteni, mutta ehkä terveydentilani ei ole nyt kunnossa. Ehkä saan siitä paperin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mieluusti puolestasi! Tuo hakkaa mennen tullen ikuiset kotiäidin hommat! No ei vaan. Saat tietääkseni lääkäriltä paperin etkä mene sinne jos siltä tuntuu kun mainitsetkin sanan itsetuhoinen.
Muutenkin jos kerrot nykytilasi en usko että sinne väkisin pakotetaan menemään ja jos niin sitten sanot että hyvä paikka posauttaa aivot pihalle ;)
Näin siis jot todellakaan et sinne tahdo.
Jos taas haluat mennä kokeilemaan miten sujuisi, sinne vaan ja mikäli ei ole hyvä ratkaisu menet ja kerrot tilanteesi jollekkin isoisoherralle siellä leirillä ja hän passittanee sinut pois?
(Hei, oletko jo tehnyt jotakin sen eteen että aloitat uudelleen Efexorit?)
"Muutenkin jos kerrot nykytilasi en usko että sinne väkisin pakotetaan menemään ja jos niin sitten sanot että hyvä paikka posauttaa aivot pihalle ;)"
Tuo ei muuten tuntunut yhtään hauskalta... :(
Voi ei, en tarkoittanut ollenkaan pahalla. Niisk sentään, anna anteeksi!
Tuo on mun typerää huumoria mikä olisi pitänyt tajuta ettei se tänne kuulu mutta aamutuimaan petti ymmärrys.
Ollaanhan kavereita?
Tuo tosiaan tuntui järkyttävältä. En halua rauhan aikana olla enää missään tekemisissä RK-62:n kanssa.
Kiitos anteeksiannosta :) Uups on aamu, Efe-"noste" voi taas rampauttaa aamuviserrykseni mutta toivon ettei.
En tiedä miten armeijan säännöt menevät tai kertauksista kun en ole armeija käynyt (kun olin 18v ja valmistunut ammattiin silloin ei naisia armeijaan otettu, muuten olisin ehkäpä mennyt kuten he nyt pääsevät) mutta täytyyhän siellä olla tajua lääkärintodistuksen päälle eli käy juttelutuokiolla asian tiimoilta lääkärillä?
Vai miten ajattelit asian hoitaa, en tosiaan tiedä sen enempää?
Tsemppiä ja poweria asian hoitoon!
Itse lopetin armeijan kesken muutaman kuukauden jälkeen kun olo kävi sietämättömäksi masennuksen ja ahdistuksen takia. Ei sinne todellakaan ole pakko mennä jos ei pysty, sanot niille vain että et kykene tarttumaan aseeseen tai mainitset niille itsetuhoisuudestasi niin et varmasti kuule koko laitoksesta enää yhtään mitään.
Toistaalta kyllähän tuollainen vanhojen inttikavereiden tapaaminen voisi tehdä myös hyvää.