Laitoin keskusteluavauksen jo kertaalleen, mutta kone kaatui joten uusi yritys. Voi olla että sama juttu putkahtaa uudelleen jostain avaruudesta. Mutta asiaan...
Sairastan kaksisuuntaista ja mania/seka vaiheessa ollut pari "puolivakavaa" itsariyritystä. Pääsin jo kertaalleen im-ajatuksista eroon, mutta ne ovat jälleen alkaneet vaivata, tosin hieman erilaisina. En varsinaisesti halua kuolla, mutta haluaisin kokea kuinka sielu/henki poistuu ruumiista. Voisi se tietysti olla jonkun toisenkin henki (en pidä tästä ajatuksesta lainkaa). Kuolema muutoinkin on merkillisesti alkanut kiehtoa. Tähän ei liity mitään kuoleman jälkeen parempi maailma uskomuksia. En ole masentunut, lääkitys on kutakuinkin kohdallaan ja olo suhteellisen vakaa. Kuulostaako oudolta?
Sairastan kaksisuuntaista ja mania/seka vaiheessa ollut pari "puolivakavaa" itsariyritystä. Pääsin jo kertaalleen im-ajatuksista eroon, mutta ne ovat jälleen alkaneet vaivata, tosin hieman erilaisina. En varsinaisesti halua kuolla, mutta haluaisin kokea kuinka sielu/henki poistuu ruumiista. Voisi se tietysti olla jonkun toisenkin henki (en pidä tästä ajatuksesta lainkaa). Kuolema muutoinkin on merkillisesti alkanut kiehtoa. Tähän ei liity mitään kuoleman jälkeen parempi maailma uskomuksia. En ole masentunut, lääkitys on kutakuinkin kohdallaan ja olo suhteellisen vakaa. Kuulostaako oudolta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselläni on myös kaksisuuntainen ja itsemurhayrityksiä ei ole ollut, mutta itsemurha-ajatuksia aina masennuksessa ja sekajaksoilla. Itselläni on outoja ajatuksia oman kurkkuni auki viiltämisestä. Koskaan en oikeastaan ole halunnut kurkkuani auki viiltää, vaan vain "pidän" ajatuksesta. Tätä on hieman vaikea selittää, toivottavasti joku ymmärtää. :) Kurkun auki viiltäminen jotenkin viehättää vaikken oikeasti kuolla haluakkaan, edes pahimpina masennusjaksoina (hiukan kyllä pelottaa tulevat masennusjaksot). Siitä en osaa sanoa kuinka outoa tai normaalia tälläiset ajtukset ovat, mutta ajattelin ilmoittautua, voidaan olla vaikka kahdestaan outoja! :) Tsemppiä!
No hyvä (onko?) että muitakin löytyy, varmaan se kuuluisa jäävuoren huippu. Onkohan joku jo perustanut ao asialle vihkiytyneen yhdistyksen? :)
Itselläni ei ole mitään diagnosoitua,mutta luokittelisin itseni keskivaikeasti masentuneeksi ja estyneeksi persoonaksi.Inhoan ja vihaan itseäni erittäin paljon ja jos mokaan jotain,niin että oikein hävettää, niin on yksi mileikuva,joka helpottaa oloa. Nimittäin mielikuva siitä,että olen ampunut aivoni pihalle ja ne valuvat mössönä seinää pitkin.Tulee tunne,että olen saanut ansioni mukaan ja se helpottaa häpeääni. Että näin.