ajattelin jos täältä löytyisi apua kun en tiiä mitä pitäs tehdä..
Tästä on aikaa kymmenisen vuotta. Omat vanhempani erosivat kun olin n11-12-vuotias, eivät tosin olleet ikinä naimisissa. Olin helpottunut tuolloin kun vanhempani vihdoin erosivat kun ei sitä monta vuotta jatkunutta riitelyä kukaan jaksanut kuunnella. Isäni löysi uuden naisen ja muutti tämän kanssa yhteen, itse olin tuolloin 13v ja pahassa teiniangsti-iässä, siis tosi pahassa. En ole ikinä oikeen osannut puhua oman äitini kanssa mistään mutta tämän isän uuden "vaimokkeen" kanssa tulin loistavasti toimeen, pystyin puhumaan hänelle ja tulin muutenkin loistavasti toimeen, hänellä oli myös oma tytär joka oli tuolloin muistaakseni 5v. Isäni ja tämän "vaimokkeen" yhteiselo katkesi kuitenkin muutaman vuoden päästä (olisivatkohan jonkun 3vuotta yhdessä asustaneet). Muistan silloin itkeneeni tälle naiselle puhelimessa että enkö enää koskaan saa nähdä häntä tai hänen tytärtään ja hän toki vakuutteli että toki saisin heillä käydä vaikkei hän isäni kanssa enää yhdessä olisikaan. Niin siinä kuitenkin kävi ettei tullut pidettyä mitään yhteyttä, tämä 5v tytär joskus soitteli koska olin hänelle kuin isosisko mutta kaikki kuitenkin vain jäi. En edes muista miten se kaikki päättyi. Nyt olen kuitenkin itse 22v ja pienen pojan äiti ja toista lasta odotan. Törmäsin tähän isäni exään kaupassa,en kuitenkaan uskaltanut mennä sanomaan mitään kun olin niin shokissa että hän ehkä asuu samalla paikkakunnalla. Netin ihmeellisestä maailmasta, tarkemmmin facebookista ja eniron henkilö hausta kuitenkin hänet löysin ja pystyin paikantamaan hänen kotiosoitteensa kilometrin päähän minusta.
Nyt mietinkin pitäisikö minun ottaa yhteyttä häneen? mitä sanoisin? sähköpostiviestiä suunittelin lähettäväni mutten tiedä mitä kirjoittaisin? ja kun siitä on niin pirun kauan enkä edes muista miksi he isäni kanssa erosivat niin olisiko se tyhmää ottaa yhteyttä? ja kun en varmasti edes tiedä kaikkea heidän erostaan, sen tiedän että isäni sortui tuolloin ryyppäämään.. Nyt vähän viisaammilta apua kiitos! =)
Siksi tänne kirjoitan kun ajattelin että täällä varmasti on äitejä jotka ovat eronneet ja osaisivat miettiä millaista olisi olla tämän ex-äitipuoleni sijassa jos hänen exmiehen tytär yhtäkkiä ottaa yhteyttä?! tai ylipäätään mitä mieltä olette? jotenkin olisi halu kertoa että olen hengissä ja mulla on lapsi ja toinen tulossa ja ihana mies ja asun melkein naapurissa mutta kun joku ääni päästäni käskee olla ottamatta yhteyttä.. apuva!
Tästä on aikaa kymmenisen vuotta. Omat vanhempani erosivat kun olin n11-12-vuotias, eivät tosin olleet ikinä naimisissa. Olin helpottunut tuolloin kun vanhempani vihdoin erosivat kun ei sitä monta vuotta jatkunutta riitelyä kukaan jaksanut kuunnella. Isäni löysi uuden naisen ja muutti tämän kanssa yhteen, itse olin tuolloin 13v ja pahassa teiniangsti-iässä, siis tosi pahassa. En ole ikinä oikeen osannut puhua oman äitini kanssa mistään mutta tämän isän uuden "vaimokkeen" kanssa tulin loistavasti toimeen, pystyin puhumaan hänelle ja tulin muutenkin loistavasti toimeen, hänellä oli myös oma tytär joka oli tuolloin muistaakseni 5v. Isäni ja tämän "vaimokkeen" yhteiselo katkesi kuitenkin muutaman vuoden päästä (olisivatkohan jonkun 3vuotta yhdessä asustaneet). Muistan silloin itkeneeni tälle naiselle puhelimessa että enkö enää koskaan saa nähdä häntä tai hänen tytärtään ja hän toki vakuutteli että toki saisin heillä käydä vaikkei hän isäni kanssa enää yhdessä olisikaan. Niin siinä kuitenkin kävi ettei tullut pidettyä mitään yhteyttä, tämä 5v tytär joskus soitteli koska olin hänelle kuin isosisko mutta kaikki kuitenkin vain jäi. En edes muista miten se kaikki päättyi. Nyt olen kuitenkin itse 22v ja pienen pojan äiti ja toista lasta odotan. Törmäsin tähän isäni exään kaupassa,en kuitenkaan uskaltanut mennä sanomaan mitään kun olin niin shokissa että hän ehkä asuu samalla paikkakunnalla. Netin ihmeellisestä maailmasta, tarkemmmin facebookista ja eniron henkilö hausta kuitenkin hänet löysin ja pystyin paikantamaan hänen kotiosoitteensa kilometrin päähän minusta.
Nyt mietinkin pitäisikö minun ottaa yhteyttä häneen? mitä sanoisin? sähköpostiviestiä suunittelin lähettäväni mutten tiedä mitä kirjoittaisin? ja kun siitä on niin pirun kauan enkä edes muista miksi he isäni kanssa erosivat niin olisiko se tyhmää ottaa yhteyttä? ja kun en varmasti edes tiedä kaikkea heidän erostaan, sen tiedän että isäni sortui tuolloin ryyppäämään.. Nyt vähän viisaammilta apua kiitos! =)
Siksi tänne kirjoitan kun ajattelin että täällä varmasti on äitejä jotka ovat eronneet ja osaisivat miettiä millaista olisi olla tämän ex-äitipuoleni sijassa jos hänen exmiehen tytär yhtäkkiä ottaa yhteyttä?! tai ylipäätään mitä mieltä olette? jotenkin olisi halu kertoa että olen hengissä ja mulla on lapsi ja toinen tulossa ja ihana mies ja asun melkein naapurissa mutta kun joku ääni päästäni käskee olla ottamatta yhteyttä.. apuva!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla ei ole nyt yhtään kokemusta tästä asiasta.. Ite olen 21v esikoisen odottaja. Mutta uskon täysin että isäsi entinen naisystävä vain ilahtuisi yhteydenotostasi! Luultavasti hän joskus miettii miten sinulla menee, jos kerran olitten ennen niin läheisiä! Näin ainakin kuvittelen jos olisin ex-äitipuolesi asemassa :) Ota ihmeessä yhteyttä! Kirjoita vaikka vain että mietit miten heillä menee ja kutsu vaikka kahville :)
Mua kiinnostaisi kuulla mihin päädyt ja miten meni :D
Eiköhän nyt ole kyseessä jo kahden aikuisen ystävyys, eikä sinulla ole syytä suhtautua häneen isäsi ex-puolisona. Mitä isäsi ja hänen eroonsa tulee, niin syyt eivät sinulle edes kuulu, suotta sitä mietit. Ota yhteyttä ja sano, että näit hänet ja toivoisit, että voisitte mennä kahville tai jotain. Ei hän sinua syö. :)
muuta otat yhteyttä häneen. Selvästi hän oli sinulle merkittävä henkilö ja varmasti myös päinvastoin. Olen varma, että hän ilahtuisi yhteydenotostasi. Tosiaan, kirjoita ensin vaikka sähköposti (tai facebook yksityisviesti), niin tuntuu varmaan helpommalle lähestyä häntä.
ottaa yhteyttä vaikka vennonvieraaseen, saati vanhoihin tuttaviin.
Varmaan tuo tuttavasi ihmetteli, ellet edes tervehtinyt häntä silloin kaupassa. Nyt voisit korjata lipsahduksesi.
Ota ihmeessä yhteyttä, vaikka sähköpostin välityksellä alkuun!!!
Voisin hyvin kuvitella että tuo kyseinen ihminen on miettinyt monesti vuosien varrella että mitä sinulle kuuluu.
Itse olen 40 ikäinen nainen, ja jossain tuolla maailmalla on ex-avopuolisoni tytär jota ajattelen useinkin. Mietin onko hän naimisissa, onko hänellä lapsia, onko hän onnellinen...
Otas nyt vaan yhteyttä, myöhemmin kaduttaa jos missaat mahdollisuuden. Ilahtuu vain se isäsi ex. On varmaan tahollaan joskus miettinyt mitä sinulle kuuluu. 9-10 vuotta on lyhyt aika aikuisen ihmisen elämässä. Sinä sen sijaan olet kasvanut murrosikäisestä kahden lapsen äidiks. Facebookin kautta vaan naapurille kutsu vaikkapa johonkin viihtyisään kahvilaan.