Hei! Löytyisikö täältä muita kampurajalkalasten vanhempia? Omani syntyi kolme kuukautta sitten, ja hoidettiin kipseillä ja kantajänteen katkaisulla. Nyt pidämme tukikenkiä. Miltäköhän kampurajalkaisen tulevaisuus näyttää? Pysyykö jalat suorina? Millaisia hoitoja muut ovat saaneet? Mitä kampurajalkainen ei voi tehdä mitä normaalisellainen voi?
Kysymyksiä, kysymyksiä...:)
Kampurajalka
brandnewmama
39
22266
Vastaukset
- meillä
Hei, minun kuopus syntyi kampurajalkaisena. Poika täyttää kohta 9v. Hänet leikattiin 4 pv ikäisenä, jalka rakennettiin oikeastaan uudelleen nilkkasta alaspäin. Avauskohdat kantapäästä ylöspäin puoleen väliin pohjetta, sisäsivu kantapäästä pikkuvarpaan juureen ja jalkapojha poikittain. Ne arvet näkyvillä vieläkin, tietysti. Leikkauksen jälkeen oli viikon osastolla kipsi jalassa, sitten kipsinvaihto ja osastolla jatkui, kolmas kipsi ja pääsi kotihoitoon. Sen jälkeen tuli vielä kaksi kipsiä, jonka jälkeen jalkatuki, kaksi (suurennus kasvun mukaan) ja jatkui kengissä pohjallisina kouluikään. Senkin jälkeen kenkien pohjalliset talvikengissä ja kumisaappaissa.
Hyvin juoksee, liikkuu, kiipeilee, luistelee, hiihtää. Tosin hänen juostessa näkyy selvästi korjatun jalkaterän kääntyminen sisäänpäin. Huomaa myös kenkien kulumisessa, kuluu sisäreuna. Lääkärit eivät pidä tuota jalkaterän virheasentoa minään, toisaalta se saattaa ajallaan vaikuttaa lantion ja selän virheasentoon. Katsovat nyt kasvun ja tarvittaessa asento korjataan reisiluun katkaisemisella ja asennon korjaamisella suoremmaksi.
Olen nähnyt toisella kymmenellä olevia nuoria joila molemmissa jaloissa kampurat ja heillä ei huomaa edes jalkoja katsoessa minkäänlaista kääntymistä. Tosilla taas huomaa selvästikkin. En tiedä mistä johtuu.
Seuraa lapsesi kasvaessa jos jalkaterä kääntyy, ettei virheasento vaikuta lantioon asti. Itse jouduin väkisin vääntämään asian lääkäreille, ennenkuin myönsivät turhan voimakkaan asentovirheen jalkaterässä. Pojan ollessa selällään makuulla kääntyy operoitu jalka voimakkaasti sisäänpäin. 5-7 vuotiaana myös lantio kääntyi virhe asentoon. Jumpparilla joitakin käyntejä ja kotona jatkui.- naapuri
Ystäväni lapsella oli myös kampurajalka, leikattiin ja kipsiä piti ja jonkinlaista tukea myöhemmin. Lapsi nyt 11 v ja liikkuu kuten muutkin, tosin tämä jalka on nilkasta jonkin verran ohuempi, minkä kyllä huomaa jos osaa katsoa. Mutta tosiaankin, heille sanottiin että huippu-urheilijaa ei lapsesta tule, mutta näyttää kaikenlainen liikunta luonnistuvan. Pyöräilee paljon, laskettelee ym.
- sss
tyttö. Jalkaa on leikattu akilesjänteen katkaisulla ja kipsein. Puoli vuotta toistokipsauksin ja sitten päälle 7kk lastahoitoa kunnes lähti kävelemään. Kampura on vasemmassa jalassa eli toispuoleisena mutta monta molemminpuolistakin on ystäväpiirissä : )
Kaikki ovat aikanaan lähteneet kävelemään jne. Meillä jaloissa on kokoeroa terveen ja kampuran välillä 3nroa joten kengät ovat kallis hankinta, niitä kun on hankittava omat parinsa kumpaankin jalkaan. Tämän talven opeteltiin luistelemaan ja hiihtämään. Eipä kukaan erikseen huomaa jos ei tiedä kampurasta. JAlka kääntyy vähän sisäänpäin juostessa ja on siis pienempi mutta meillä jalat ovat tytön ominaisuus, ei edes sairaus.
Jos haluat kysellä tms. niin vastaan mielelläni. - kampurajalka 1v2kk
Minulla on helmikuussa 2003 syntynyt tyttö jolla molemminpuoleinen kampura. Ensin jalkoja hoidettin kipsihoidolla (vaihto n. 2 viikon välein). Kesäkuussa molemmista jaloista katkaistiin akillesjänteet ja jalat kipsattiin sammakko asentoon kahdeksi viikoksi. Jalkojen asento korjaantui oikeaksi ja sen jälkeen pidettiin kenkälastoja koko ajan syyskuuhun 2003. Nyt kenkälastaa pidetään öisin ainakin marraskuuhun 2004 asti jolloin on seuraava kontrolli. Tyttö on lähtenyt 11kk ikäisenä kävelemään.
- innu
Olen kampurajalkainen 19 vuotias nuori nainen. Minulta leikattiin kampura vasen jalka 7 viikkoisena, akilesjännettä kuulemma pidennettiin. Muistan lapsena pitäneeni tukikenkiä ja jalkaani jumpattiin, mm. kynään piti yrittää tarttua varpailla. Lapsuuteeni kuuluivat myös vuosittaiset tarkastukset joissa jalan pituus mitattiin ja asentoa tarkkailtiin.
Nykyään vammaani ei liikkuessa huomaa. Harrastan aktiivisesti urheilua ja menestyn siinä. Toki vasen jalkani on oikeaa hieman heikompi ja jäykempi.
Oikeastaan ainut haitta on jalkojen eriparisuus, hameita en kehtaa pitää toisen säären ollessa toista paksumpi ja kenkiä joutuu usein ostamaan kaksi paria (kokoero 2nroa).
Kampurajalkaisuutta on kuitenkin montaa eri vaikeusastetta, omaani en tiedä. Kai se kuitenkin on ollut aika vaikea, sillä yleensä vain vaikeimmat kampurat leikataan. Jokainen kampura on siis yksilöllinen ja kuntoutuu erilaiseksi.
Toivon kaikkea hyvää lapsillenne ja teille, kampura on pieni haitta! - Mamma
Meillä tytöllä 4 kk, oikean jalan kampura. Toisto kipsaus syntymästä lähtien ja akillesjänne leikattu 6 vko ikäisenä ja nyt db-kenkälasta. Mietin vaan miten lapsi oppii seisomaan lasta jalassa, miten teillä onnistu?? Meille sanottiin et lasta otetaan pois, kun lapsi oppii seisomaan. Minkälaisia ongelmia teillä kenkälastan kanssa? Oletteko saanut hoitotukea lapsesta?
- Äiti
Mamma kirjoitti:
Meillä tytöllä 4 kk, oikean jalan kampura. Toisto kipsaus syntymästä lähtien ja akillesjänne leikattu 6 vko ikäisenä ja nyt db-kenkälasta. Mietin vaan miten lapsi oppii seisomaan lasta jalassa, miten teillä onnistu?? Meille sanottiin et lasta otetaan pois, kun lapsi oppii seisomaan. Minkälaisia ongelmia teillä kenkälastan kanssa? Oletteko saanut hoitotukea lapsesta?
Moi!
Minulla on nyt 1v 2kk vanha tyttö, oikeassa jalassa kampura. Jalkaa toistokipsattiin ensimmäiset 5 kk ja sitten jalka leikattiin, akillesjänne sekä jalanpäällä ja sivulla( en muista nimiä)olevat jänteet "katkaistiin", jalka Kirschnerin piikin kanssa kipsiin, kipsi jalassa 8 viikkoa(vaihdettiin 4 viikon jälkeen piikki poistettiin). Kipsin poiston jälkeen tehtiin Soleuksella reisimittainen lasta joka lyhennettiin säärimittaiseksi joulun aukoihin kun tyttö nousi tukea vasten seisomaan(tyttö 9kk). Kun seisomaan opettelu alkoi, on lapsi näköjään sitkeä, vaikka lasta oli jalassa, oli ylös vain päästävä ja niinhän tyttö sitten seisoi. Lastaa käytimme/käytämme vain öisin koska meillä on jonkinasteinen atooppinen, herkkä iho. Päivisin jumppasimme lääkärin ohjeiden mukaisesti. Kun tyttö oppi seisomaan, jäi venyttelytkin vähemmälle.. 11-kuisena tyttö seisoi itse ja 1 v 1kk lähti kävelemään! Ulkopuoliset eivät kävelystä huomaa mitään ihmeellistä, kun kerromme kampurasta, kysyvät vielä että kummasta jalasta on kyse..!! Jalkaterä on ehkä n.0.5cm lyhyempi kuin "terve" mutta toistaiseksi olemme pystyneet käyttämään saman kokoisia kenkiä. Kenkiä hankkiessa olemme käyttäneet lääkärien antamia neuvoja hyväksi, kengät ovat tukevat, nilkkamittaiset ja suoralestiset ( useimmat pienten lasten kengistä täyttävät tämän kriteerin), olemme myös lääkärikäynnillä hyväksyttäneet lääkärillä kengät. Meidän elämää kampura ei ole juurikaan haitannut eikä vaikeuttanut, eikä tytön, ainakaan vielä.. Tsemppiä ja jaksamista teille kampuravanhemmille, kun aika kuluu ja lapsi kasvaa, sitä miettii kampuraa aina vähemmän ja vähemmän! - mimmi
innu kirjoitti:
Olen kampurajalkainen 19 vuotias nuori nainen. Minulta leikattiin kampura vasen jalka 7 viikkoisena, akilesjännettä kuulemma pidennettiin. Muistan lapsena pitäneeni tukikenkiä ja jalkaani jumpattiin, mm. kynään piti yrittää tarttua varpailla. Lapsuuteeni kuuluivat myös vuosittaiset tarkastukset joissa jalan pituus mitattiin ja asentoa tarkkailtiin.
Nykyään vammaani ei liikkuessa huomaa. Harrastan aktiivisesti urheilua ja menestyn siinä. Toki vasen jalkani on oikeaa hieman heikompi ja jäykempi.
Oikeastaan ainut haitta on jalkojen eriparisuus, hameita en kehtaa pitää toisen säären ollessa toista paksumpi ja kenkiä joutuu usein ostamaan kaksi paria (kokoero 2nroa).
Kampurajalkaisuutta on kuitenkin montaa eri vaikeusastetta, omaani en tiedä. Kai se kuitenkin on ollut aika vaikea, sillä yleensä vain vaikeimmat kampurat leikataan. Jokainen kampura on siis yksilöllinen ja kuntoutuu erilaiseksi.
Toivon kaikkea hyvää lapsillenne ja teille, kampura on pieni haitta!kysyisin onko sinulle arvioitu haitta-aste ja saatko erikoisjalkineita (korvataanko invaliidilain nojalla) mitään?itselläni on samoin ongelmia jalkojen pituuden ja lihas-heikkouden kanssa,tiedosta kiitollinen.
- innu
mimmi kirjoitti:
kysyisin onko sinulle arvioitu haitta-aste ja saatko erikoisjalkineita (korvataanko invaliidilain nojalla) mitään?itselläni on samoin ongelmia jalkojen pituuden ja lihas-heikkouden kanssa,tiedosta kiitollinen.
Ei ole haitta-astetta arvioitu ja erikoisjalkineita en tarvitse. Minulle on valmistettu erikoispohjallinen (monta vuotta sitten), joka korvattiin.
Joskus sain urheilukengistä toisen parin ilmaiseksi. - Äiti84+ poika2kk
innu kirjoitti:
Ei ole haitta-astetta arvioitu ja erikoisjalkineita en tarvitse. Minulle on valmistettu erikoispohjallinen (monta vuotta sitten), joka korvattiin.
Joskus sain urheilukengistä toisen parin ilmaiseksi.Hei! Miten teillä on vauvat suhtautunut kampurajalkojen tankokenkähoitoon? Meillä pojalla oli kipsit 7 viikkoa jalassa sekä molemmat akillesjänteet katkaistiin 3viikkoa sitten, eilen otettiin kipsit pois ja aloitettiin tankokenkähoito eli kengät jalassa 23h vuorokaudessa. Poika itki koko viime yön outoja kenkiä ja sama jatkuu nyt aamulla.Kuinka kauan teillä on mennyt että tilanne rauhoittuu ja miten kengillä on lähdetty liikkeelle/ opittu kävelemään?
- ehkä jollekin
innu kirjoitti:
Olen kampurajalkainen 19 vuotias nuori nainen. Minulta leikattiin kampura vasen jalka 7 viikkoisena, akilesjännettä kuulemma pidennettiin. Muistan lapsena pitäneeni tukikenkiä ja jalkaani jumpattiin, mm. kynään piti yrittää tarttua varpailla. Lapsuuteeni kuuluivat myös vuosittaiset tarkastukset joissa jalan pituus mitattiin ja asentoa tarkkailtiin.
Nykyään vammaani ei liikkuessa huomaa. Harrastan aktiivisesti urheilua ja menestyn siinä. Toki vasen jalkani on oikeaa hieman heikompi ja jäykempi.
Oikeastaan ainut haitta on jalkojen eriparisuus, hameita en kehtaa pitää toisen säären ollessa toista paksumpi ja kenkiä joutuu usein ostamaan kaksi paria (kokoero 2nroa).
Kampurajalkaisuutta on kuitenkin montaa eri vaikeusastetta, omaani en tiedä. Kai se kuitenkin on ollut aika vaikea, sillä yleensä vain vaikeimmat kampurat leikataan. Jokainen kampura on siis yksilöllinen ja kuntoutuu erilaiseksi.
Toivon kaikkea hyvää lapsillenne ja teille, kampura on pieni haitta!, mutta täytyy kyllä omalla kohdallani olla eri mieltä. Neljännesvuosisata leikkauksia, toipumisia, uusintaleikkauksia ja jatkuvia kipuja on vaikuttanut siinä määrin esim. elämän sosiaaliseen puoleen ja ammatinvalintaan ym., että tiukkaa tekee huonompana päivänä. Mutta päivä kerrallaan ja seuraavaa leikkausta odotellessa, hyvää kesää!
- Itselläni kampurajalka
ehkä jollekin kirjoitti:
, mutta täytyy kyllä omalla kohdallani olla eri mieltä. Neljännesvuosisata leikkauksia, toipumisia, uusintaleikkauksia ja jatkuvia kipuja on vaikuttanut siinä määrin esim. elämän sosiaaliseen puoleen ja ammatinvalintaan ym., että tiukkaa tekee huonompana päivänä. Mutta päivä kerrallaan ja seuraavaa leikkausta odotellessa, hyvää kesää!
Olen nyt 13 ja 1kk vanhana minulta leikattiin jalka luut murskaamalla -----> Kasvamaan uudelleen. Muuten tuli hyvä paitsi että 5 vuotta sitten leikattiin uudestaan jolloin jänteitä mulkattiin----> Pitäisi pysyä suorana.
Edesmennyt kampurajalka ei vaivaa enään paitsi juostessa kääntyy sisäänpäin. Nykyään vittuillaan liikkatunnilla mutta sen kanssa on opittava elämään. :) - yguygyu
innu kirjoitti:
Olen kampurajalkainen 19 vuotias nuori nainen. Minulta leikattiin kampura vasen jalka 7 viikkoisena, akilesjännettä kuulemma pidennettiin. Muistan lapsena pitäneeni tukikenkiä ja jalkaani jumpattiin, mm. kynään piti yrittää tarttua varpailla. Lapsuuteeni kuuluivat myös vuosittaiset tarkastukset joissa jalan pituus mitattiin ja asentoa tarkkailtiin.
Nykyään vammaani ei liikkuessa huomaa. Harrastan aktiivisesti urheilua ja menestyn siinä. Toki vasen jalkani on oikeaa hieman heikompi ja jäykempi.
Oikeastaan ainut haitta on jalkojen eriparisuus, hameita en kehtaa pitää toisen säären ollessa toista paksumpi ja kenkiä joutuu usein ostamaan kaksi paria (kokoero 2nroa).
Kampurajalkaisuutta on kuitenkin montaa eri vaikeusastetta, omaani en tiedä. Kai se kuitenkin on ollut aika vaikea, sillä yleensä vain vaikeimmat kampurat leikataan. Jokainen kampura on siis yksilöllinen ja kuntoutuu erilaiseksi.
Toivon kaikkea hyvää lapsillenne ja teille, kampura on pieni haitta!hei haluan kysy susta enemmän , pystytko laittaa lengigsejä ? korkokenkiä ? mulla on sama ongelma paitsi mull on oikeassa jalassa kampura
- Sanna
Hei!
Meidän kampurajalkatarina löytyy netistä osoitteesta www.kampurajalka.com.- onnellinen pikku pyöräilijä
meillä on 4-vuotias poika jolla molemmissa jalka-
terissä vaikeat kampurat.Molemmat akillesjänteet
pidennetty ja toiseen jalkaan laaja leikkaus kantapään alueelle n. kolmen vuoden iässä.Eka vuosi meni kipsien ja lastojen kanssa, poika oppi
kuitenkin kävelemään jo 1v 2kk iässä, siis
todella pian kun viimeisestä kipsistä päästiin.
Lapsi oppi seisomaan lastoilla, tosin niissä oli liukuesteet Nytkin asentovirhettä jaloissa on ja vielä tulossa jalkaterän etuosienkorjaus ennen kouluikää. Kengät korjaa tilannetta todella hyvin, juokseminen on vieläajoittain kömpelöä, vaikka vauhtia riittää.Nyt poika oppi ajamaan ilman appareita pyörällä, myös hiihto onnistuu.
Meitä tilanne ei enää enemmälti haittaa, vaikka kovasti on "töitö"tehtykin vuosien varrella...
Voimia tässä "projektissa"ajoittain tarvitaan ja hoito vaatii pitkäjänteistä sitoitumista myös vanhemmilta kuntoutukseen.Mutta toivoa ei olla menetetty! - Sisukas
onnellinen pikku pyöräilijä kirjoitti:
meillä on 4-vuotias poika jolla molemmissa jalka-
terissä vaikeat kampurat.Molemmat akillesjänteet
pidennetty ja toiseen jalkaan laaja leikkaus kantapään alueelle n. kolmen vuoden iässä.Eka vuosi meni kipsien ja lastojen kanssa, poika oppi
kuitenkin kävelemään jo 1v 2kk iässä, siis
todella pian kun viimeisestä kipsistä päästiin.
Lapsi oppi seisomaan lastoilla, tosin niissä oli liukuesteet Nytkin asentovirhettä jaloissa on ja vielä tulossa jalkaterän etuosienkorjaus ennen kouluikää. Kengät korjaa tilannetta todella hyvin, juokseminen on vieläajoittain kömpelöä, vaikka vauhtia riittää.Nyt poika oppi ajamaan ilman appareita pyörällä, myös hiihto onnistuu.
Meitä tilanne ei enää enemmälti haittaa, vaikka kovasti on "töitö"tehtykin vuosien varrella...
Voimia tässä "projektissa"ajoittain tarvitaan ja hoito vaatii pitkäjänteistä sitoitumista myös vanhemmilta kuntoutukseen.Mutta toivoa ei olla menetetty!Poikani syntyi -85, ja olin saanut 2 annostusta poliorokotetta -84 riehuneen polion takia,joten varauduin johonkin vammaan ennen kuin lapsi edes syntyi.Kampuroita oli sinä kesänä paljon ja voi olla, että rokotteella oli vaikutusta. Kukaan ei asiaa ole kylläkään kai tutkinut.
Ensimmäinen leikkaus oli 2 viikon iässä ja puolen vuoden kipsihoito ( kummatkin jalat),lapsi oppi kävelemään jo 10 kk iässä!
Seuraava leikkaus 3-vuotiaana, ensin oli puolivuotta normaalit kipsit ja sitten lasikuitukipsit eikä kukaa huomannut, että pojalla oli kipsit jalassa ( niillä voi kävellä normaalisti) niin oli meno päällä!
Seuraava leikkaus oli 5- vuotiaana mutta vain toinen jalka ja taas sama kipsihoito. Vielä korjattiin 8- vuotiaana toisen jalan asentoa ja nyt on hyvin. Me ei olla tehty asiasta ongelmaa ja lapseni ei ollut moksiskaan koko asiasta.Kaikki luisti jotenkin niin positiivisesti...
Ensimmäisen kerran kun hän jotain mainitsi oli tietysti murrosikä ja se, että shortseja pidettäessä arvet näkyy. Mutta kun sanoimme, että karvat peittää miehen sääret se helpotti ja asia unohtui, sitäpaitsi mietimme sitä, että ei kannata surra pienistä koska on selvinnyt ja läpikäynyt hienosti monien vuosien hoidot, saa olla itsestään ylpeä! Nyt kyllä huolestuttaa , meitä vanhempia, kun poikani on lähdössä armeijaan, kuinkahan jalat kestävät.Ensimmäistä kertaa olemme asiasta oikein vakavasti puhuneet, että lapsemme osaa ottaa huomioon jalkoihin kohdistuvan rajun rääkin.Itse hän ei ole huolestunut.
Tämä ei todellakaan ole asia minkä takia toivo menisi.Poikamme on lahjakas kaveri monessa suhteessa, eikä kampurat ole sitä estänyt.
Henkilökohtaisesti opin ja näin itse pajon tästä ajasta. Lukuisat sairaala käynnit ja pienet sisukkaat ja monesti hyvin sairaat lapset pistivät miettimään elämänarvoja. Jokainen voisi käydä niitä opettelemassa lastensairaalassa jos ne ovat hukassa.Eikä pienistä asioista säikytä!
Oikein hyvää jatkoa ja positiivisä asennetta jatkossakin!
- kampuran äiti
Hei!
Kaikille kampurajalkaisille ja heidän vanhemmilleen on perustettu oma yhdistys vuonna 2003. Yhdistyksellä kaksi omaa keskustelupalstaa sekä kotisivut osoitteessa www.skyry.org. Toivotamme kaikki tervetulleiksi keskustelemaan ja jakamaan kokemuksia kanssamme.
Tytti Heino
puheenjohtaja
Skyry - kampuran äiti
Hei!
Olen 2-vuotiaan kampurapojan äiti. Perheessämme on 2 vanhempaa lasta, joilla kampuraa ei ole. Yhdistyksen sivuilta tai keskustelupalstoilta löytänet vastauksia moniin kysymyksiin, mutta välittömästi vakuutan, että lapsesi voi tehdä aivan kaikkea, mitä muutkin lapset. Tiedossani on monia aikuisia, jotka ovat aivan intohimoisia urheilijoita vaikeista kampuroista huolimatta. Pelko leikkauksista ja muista haitoista tulee olemaan meille vanhemmille varmasti elinikäinen huoli, mutta sen enempää aikuisia kuin lapsia asia ei tunnu huolettavan.
Toivotan teille aurinkoista kesää ja samalla todellakin tervetulleeksi keskustelupalstoillemme, joiden osoite löytyy yhdistyksen sivuilta. Pyrimme chattaamaan joka maanantai klo 21.
Tytti ja ikiliikkuja Theo - mami76
Minulle syntyi myös tyttö,molempijalkainen kampura 3kk sitten.Kipsaushoito lopetettu,nyt tankokengät käytössä.Olisi mukava vaihtaa ajatuksia kohtalotoverin kanssa?!
- Riina76
Heip!
Meillä on tammikuussa -04 syntynyt tyttö ja hänellä on vasemman jalan kampura. Jalkaa alettiin hoitamaan kipsillä hänen ollessa viiden päivän ikäinen. Aluksi kipsi vaihdettiin viikon välein, sitten kahden. Sen jälkeen siirryttiin pelkkään lasta hoitoon koska jalka näytti niin hyvältä. Jalka alkoi kuitenkin kääntyä takaisin vika-asentoon ja se leikattiin hänen ollessa n.puolivuotias. Leikkauksen jälkeen jalassa pidettiin kipsiä muistaakseni kuukauden verran ja sen jälkeen siirryttiin pelkkään yölastaan, joka on edelleen käytössä. Sitä käytetään siihen asti kunnes hän täyttää kaksi. Leikkauksessa häneltä leikattiin akillesjänne poikki ja sitä jatkettiin tai ilmeisesti venytettiin kaksi senttiä. Leikkaus meni erittäin hyvin.
Hän oppi vuoden ikäisenä kävelemään eikä mitään ongelmia ole ollut. Ainut tällähetkellä huomattava juttu jalasta on se, että se on yhtä numeroa toista jalkaa pienempi, ja pohjelihakset ei ole yhtä kehittyneet kuin toisessa. Mutta lihakset kuulemma ainakin kasvavat, katsotaan jääkö jalka tulevaisuudessa pienemmäksi. - kampura'12
Riina76 kirjoitti:
Heip!
Meillä on tammikuussa -04 syntynyt tyttö ja hänellä on vasemman jalan kampura. Jalkaa alettiin hoitamaan kipsillä hänen ollessa viiden päivän ikäinen. Aluksi kipsi vaihdettiin viikon välein, sitten kahden. Sen jälkeen siirryttiin pelkkään lasta hoitoon koska jalka näytti niin hyvältä. Jalka alkoi kuitenkin kääntyä takaisin vika-asentoon ja se leikattiin hänen ollessa n.puolivuotias. Leikkauksen jälkeen jalassa pidettiin kipsiä muistaakseni kuukauden verran ja sen jälkeen siirryttiin pelkkään yölastaan, joka on edelleen käytössä. Sitä käytetään siihen asti kunnes hän täyttää kaksi. Leikkauksessa häneltä leikattiin akillesjänne poikki ja sitä jatkettiin tai ilmeisesti venytettiin kaksi senttiä. Leikkaus meni erittäin hyvin.
Hän oppi vuoden ikäisenä kävelemään eikä mitään ongelmia ole ollut. Ainut tällähetkellä huomattava juttu jalasta on se, että se on yhtä numeroa toista jalkaa pienempi, ja pohjelihakset ei ole yhtä kehittyneet kuin toisessa. Mutta lihakset kuulemma ainakin kasvavat, katsotaan jääkö jalka tulevaisuudessa pienemmäksi.Hei Riina76 :) Meillä on 4kk vasemmanjalan kampura tyttö. Kipsauskertoja oli 3 jonka jälkee akillesleikkaus ja nyt tangot ollut jo reilu 2 kk ja hienosti mennyt :) mietin tuota pohje hommaa kun meille lastenkirurgi sanoi että pohjetta ei saada edes lihasjumpalla "samannäköiseksi" ja toispuoleisessa kampurassahan kampurajalka on pienempi,, toisilla enempi ja toisilla vähempi. Senkin näkee vasta kun kasvuikä loppunut että mikä ero jalkoihin jää.. Huomaan että kirjoituksestasi on vuosia joten minkälainen tilanne nyt on jalkojen suhteen? Ovatko pysyneet suorina tms :) Ihanaa kesää!
- kampurajalkainen
Olen 23-vuotias nainen, jolta leikattu oikea kampurajalka vauvana. Hoidoistani en tiedä sen kummemmin mitä valokuvista olen nähnyt, että kipsi on vauvana ollut koko jalan pituudelta ja lastaa käyttänyt sen jälkeen. Lapsuus kuvissa varpaat kääntyvät kippuraan ja nilkka kääntynyt himan sisäänpäin.
Nyt aikuisena kampurajalasta ei mitään hirveää harmia ole ollut. Pohje on ohuempi ja kengän koko numeroa pienempi kuin terve jalka. Mutta se ei haittaa kenkien ostoa. Jalka on pituussuunnassa hieman lyhyempi, joka aiheuttaa että lonkat ovat eri korkeudessa ja se varmaan jossain vaiheessa saattaa oireilla.
Kampurajalka on myös polvesta hieman epämuodostunut. Lääkärin sanojen mukaan sääriluu kiinnittyy polveen liian ulkosyrjälle ja siitä johtuen polvilumpiossa hieman löysyyttä.
Liikuntaan kampurajalka on vaikuttanut sen verran että luistelu ja hiihto käyvät nilkaan, mutta muuten urheilu onnistuu. Tämä johtuu siitä, että nilkan liikkuvuus on jäykkää ja jalkapöytä ei taivu normaalisti. Onnellinen kuitenkin saa olla siitä että kävely on melko normaalin näköistä, ja ylipäätään pääsee liikkumaan.- kampurajalkainen
lisäystä vielä tuohon jalan ulkonäköön.
Pohje on siis huomattavasti ohuempi ja nilkassa on sisäsyrjällä edelleen arvet ja kantapäästä takaa ylöspäin noin 20cm pitkä arpi. Myös jalan muoto on vähän muodoton. Ei siis tavallista kaarevuutta. - Minä Kampura
kampurajalkainen kirjoitti:
lisäystä vielä tuohon jalan ulkonäköön.
Pohje on siis huomattavasti ohuempi ja nilkassa on sisäsyrjällä edelleen arvet ja kantapäästä takaa ylöspäin noin 20cm pitkä arpi. Myös jalan muoto on vähän muodoton. Ei siis tavallista kaarevuutta.Moi! Minä olen 30 vuotias nainen.Olen vuosimallia -78-Minulla on kampurajalka. Minulla todettiin kampurajalka kun olin täyttänyt 17 vuotta ja olin lääkärin tarkastuksessa kansan opistoon mennessä.Nyt se kampura jalka on taas alkanut vaivaamaan minua.Minulla on toinen jalka lyhymempi kuin toinen muutaman sentin.Ja minulla menee jalat pihitiin kun kävelen.Minun biologinen äiti sai mint 17 vuotiaana ja adoptoi minut sijaiperheeseen eikä minulla ole tietoa biologisesta isästä.Mutta epäilen että olen identtinen kaksonen kun kaksos raskauksissa on kmapurajalka yleistä.
- kesäleidi :)
Hei. Sinulta voin varmaanki kainostelematta kysyä että, vaivaako sinua tuo jalan eriparisuus ja pohkeen ero? (niin paljon lukenut että vaatetuksella peitetään paljon) miten legginsien kanssa, näkyykö pohje? voitko käyttää korkkareita (tekeekö esim kipeää kävellä?) En tiedä onko tämä "vaiva" naisille hieman ahdistavampaa nimenomaan kun kaikkia kivoja mekkoja yms. No, toivottavasti et loukkaannu kysymyksistäni. Kyselen vain kun itellä vajaa puolvuotta tyttö ja kans kampura.. Hauskaa kesää!!!
- kesäleidit :)
kesäleidi :) kirjoitti:
Hei. Sinulta voin varmaanki kainostelematta kysyä että, vaivaako sinua tuo jalan eriparisuus ja pohkeen ero? (niin paljon lukenut että vaatetuksella peitetään paljon) miten legginsien kanssa, näkyykö pohje? voitko käyttää korkkareita (tekeekö esim kipeää kävellä?) En tiedä onko tämä "vaiva" naisille hieman ahdistavampaa nimenomaan kun kaikkia kivoja mekkoja yms. No, toivottavasti et loukkaannu kysymyksistäni. Kyselen vain kun itellä vajaa puolvuotta tyttö ja kans kampura.. Hauskaa kesää!!!
siis kysyn kampurajalkaiseslta, silloiselta 23vuotiaalta :)
- mietteissään..
Sain viikko sitten varmuuden, että lapsellamme tulee synnyttyään olemaan molemminpuoleinen kampura.. Muut infot olen lääkäreiltä kampuraan liittyen saanut, mutta unohdin kysyä perinnöllisyyslääkärillä, kuinka paljon lapsen hoitoihin menee rahaa.. Olen nimittäin opiskelija tuloilla elävä, äitiys lomalle jäävä, eikä miehellänikään kovin suuria tuloja ole.. Ajattelin, että jos joku osaisi kertoa omien kokomustensa perusteella ovatko hoidot kovinkin kalliita ja saako niihin kuinka hyvin tukia?
Kiitos teille..- teme05
Kampurajalkojen hoidoista meillä ei ole kertynyt muita kustannuksia, kuin poliklinikkamaksut ja sairaalassamaksut (muutama vuorokausi). Kaikki tankokengät on mennyt jonkun muun piikkiin, eli olemme saaneet maksusitoumuksen kengän toimittajalle. Eiköhän tämä ole yhteiskunnan varojen hallussa....
Meillä lisäksi pojalla vakuutus, joka on kattanut aikaisemmin mainitsemani kulut. - latex0r
teme05 kirjoitti:
Kampurajalkojen hoidoista meillä ei ole kertynyt muita kustannuksia, kuin poliklinikkamaksut ja sairaalassamaksut (muutama vuorokausi). Kaikki tankokengät on mennyt jonkun muun piikkiin, eli olemme saaneet maksusitoumuksen kengän toimittajalle. Eiköhän tämä ole yhteiskunnan varojen hallussa....
Meillä lisäksi pojalla vakuutus, joka on kattanut aikaisemmin mainitsemani kulut.oon 16 ja mul on kampurajalka. se o vissii leikattu joku 3-4 kertaa ekan kerran ku olin kaks viikkoo, sit ku olin about 5v, sit neljännel ja viimeks seittemännel, ku kävelen ni se kääntyy sisäänpäinmut sit ku astun alas ni se menee maahan normaalisti(melkei :D) vituttaa vähä ku viime aikoina on ollu vähä oudompaa kävellä mut ei siin muute mitää oo paitsi sit jotkut kiusaa :D mut mä oon niitten yläpuolel ruokaketjussa ni se jää sit siihen if you know what i mean ;D
- kampurajalan äiti
Hei!
Minulla on 21-vuotias tytär, jolla on 3 kk:n iässä leikattu kampurajalka ja kipsattu. Jalat on pysynyt suorina koko ajan. Kaikki on mennyt ihan hyvin sen jälkeen, hän on käyttänyt tukipohjallisia, jotka hänelle määrättiin alle 10 vuotiaana.
Vaivoja hänellä ei ole ollut lapsena ollenkaan, kuin vasta nyt parina viime vuonna alkoivat jalkakivut jalkaa enemmän rasittaessa. Hän ei pysty jumppaamaan, ei juoksemaan, eikä muitakaan jalkaa kuormittavia liikkeitä. Paljon kävelemistä vaativaa työtä hän ei voi tehdä ollenkaan.
Ilmeisesti kyseeseen tullee leikkaus jonkinlaisella jänteen siirteellä, asiasta on keskusteltu kirurgin kanssa.- 30kampura
moi olis tosi kiva kun jokukertoisiet mistä löydätte kengät. tykkäisin kovasti käyttää korkokenkiä mut jalat ovat eriparia! noin 1,5 numeron ero. ja sit toinen 36 ja kampura 35 eli ei ole tehty noin pieniä korkkareita. mä en ainakaan ole löytäny!
- tankohoito
Mitä ahkerammin ja pidempään pidät tankoa ja kenkiä sitä pienempi on palautumisen riski!!! Älkää luistako kenkien käytöstä!!! Toivottavasti teillä siis käytössä tanko ja kengät... Palautumisriski pienenee radikaalisti n. 3-4v jälkeen, jolloin tankohoito monesti lopetetaan.
Yleensä hoito menee niin, että tankoa pidetään 23h/vrk, kunnes lapsi alkaa enemmän liikkua, nousemaan seisomaan jne. Tämän jälkeen tankoa pidetään nukkuessa, muistaakseni mieluiten väh. 10h/vrk. Lääkäri antaa luvan vähentää käyttöä ja käytön lopettamisen. Jos jalat palautuvat, on uusinta kipsaus välttämätön! Kipsauksella hoidetaan asento kuntoon ja tangolla ja kengillä pidetään se yllä. Ja kipsauksessa tulleet iho poimut häviävät ajan myötä, ne kertovat tehokkaasta asennon muutoksesta.
Kampurajalkaisen tulevaisuus näyttää hyvältä, lapsi voi liikkua, hyppiä, juosta ihan niin kuin muutkin lapset. Edellyttäen että tankoa on pidetty ja jalka/jalat eivät palaudu. Monesti toispuolisen kampuran, kampurajalka jää pienemmäksi.
Ponset menetelmä (kipsaus ja tankohoito) hoidosta erittäin hyvät tulokset. Itse en antaisi lapseni jalkoja hoidettavan muulla menetelmällä (leikkaus)! Akillestenotomia monesti pakollinen, kipsihoidon aikana.
Ennen kampuraa hoidettiin leikkauksin, mutta sanoisin kyllä kipsaus- & kenkähoidon olevan huomattavasti tehokkaampaa.
Kampura kulkee jotenkin geeneissä, perheessä saattaa olla monta lasta jolla on kampura, identtisillä kaksosilla on kummallakin kampura... Kampura voidaan nähdä ultraääni tutkimuksessa raskaus aikana, muuten en tiedä että ennakkoon olisi siitä saatu tietoa.
Toivottavasti tämä antoi edes vähän lisää tietoa ja nuo yhdistyksen sivut/ ryhmät hyviä.
Tsemppiä ja voimia kenkien käyttöön!!- mummeli3
Kummipoikani vaimo odottaa lasta, jolla on toinen jalkaterä kääntynyt sisäänpäin.
Pojan äiti pyysi minua neulomaan nuttua ja housua ym. vauvalle.
Minä en ole milloinkan nähnyt vastaavaa, joten kysyisin teiltä viisaammilta, että pitääkö toinen lahje (oikea) olla leveämpi kuin toinen ja jos, niin paljonko? Paljonko kipsi vie tilaa?
Kiitos. - vielä mummeli3
mummeli3 kirjoitti:
Kummipoikani vaimo odottaa lasta, jolla on toinen jalkaterä kääntynyt sisäänpäin.
Pojan äiti pyysi minua neulomaan nuttua ja housua ym. vauvalle.
Minä en ole milloinkan nähnyt vastaavaa, joten kysyisin teiltä viisaammilta, että pitääkö toinen lahje (oikea) olla leveämpi kuin toinen ja jos, niin paljonko? Paljonko kipsi vie tilaa?
Kiitos.Niin, entäs se villasukka siihen jalkaan?
- Marianne1983
vielä mummeli3 kirjoitti:
Niin, entäs se villasukka siihen jalkaan?
Meillä poika 2viikkoinen poika, jolle juuri kilpsattu jalat. Kipsit todella sirot ja pienet, joten villasukka kyllä venyy päälle, joten ei tarvi olla isompi kuin toinen. Vähän vain reilumman kokoiset kun tekee, niin takuulla sopii :) Pojalla kun vaatteet päällä, kukaan ei edes huomaa kampuroita :)
- Luujalka
Hei vaan! Synnyin molemminpuolin kampurajalkaisena v. 1964. Nyt ole 47v.Heti vauvana oli molemmissa jaloissa kipsit, jotka olivat n. 3 v. asti. Opin kävelemään vasta n. 4 v. Aina kun kipsejä kasvun takia vaihdettiin, äitini hieroi jalkojani oikeaan asentoon. Nuoruus meni kohtalaisen hyvin, koulu ym. ok. En pysynyt urheiluissa muiden vauhdissa,eikä minua esim. valittu pesisjoukkueeseen, koska en pystynyt juoksemaan. V. 1987 jalkateräni olivat niin virheasentoiset(leveät) ettei kenkiä voinut käyttää. Olin työssä kuntohoitajana, tietoisesti halusin liikkuvan työn, koska istumatyö oli kaikkein tuskallisin. Molemmat jalkaterät leikattiin, ja niistä höylättiin epämuotoista luuta runsaasti pois, ja varpaita suoristettiin rautapiikkien avulla. Ortopedi teki kaikkensa saadakseni jaloistani kävelykykyiset ja kenkiin mahtuvat. Hyvät jaloista tuli. Ne pysyivät suht. normaalimotoisina n. v. 2000 asti, ja nyt taas jalkaterät ovat hiukan "luutuneet" epämuotoisiksi, ja varpaat kääntyvät ihan vinoon. Nyt 1.5.2011 katselen taas jalkojani, ja ajattelen, että "voi esteri epätoivo" kun ovat mitä ovat, mutta kävelemään pystyn, mielummin pyöräilen, kun se sujuu helpommin. Työssä hoitoalalla olen ollut koko ikäni. Viime vuonna polveni kipeytyivät, ja todettiin polvien kulumat. Mutta elämä kampurajalkojen kanssa on mennyt hyvin, voi opiskella, tehdä työtä, mutta mitään kovin jalkojen päällä olevaa ei voi tehdä. Ihmeellisen näköiset "räpylät" jalkateräni ovat, mutta elämästä olen aina kiitollinen. Vois olla pahempaakin. Ihan hyvä tulevaisuus on nyt syntyvällä kampuralapsella, kun elämme nettimaailmassa. Kaikkea hyvää teille koko perheelle ja iloa elämään pienokaisen kanssa, ihan hyvä hänen tulevaisuudestaan tulee. Jumpatkaa jalkoja oikeaan asentoon ahkerasti, se korjaa asentoa muiden hoitojen mukana. Jaksamista arkeenne!! Kaikkea hyvää!!
- vaikeampi tapaus
Itse olen tällä hetkellä 14v ja 9kk. Olen syntynyt keinujalkaisena (kampurajalan vasta kohta ja paljon vakavampi & harvinaisempi tapaus.)
Minulla on siis molemmin puolinen keinujalka (keinujalan tunnistaa kantapään pyöreydestä ja varpaat on melkein nilkassa kiinni). Jalkani leikattiin ensimmäisen kerran puolen vuoden iässä, silloin jatkettiin akillesjännettä ja suoristettiin jalkaa. Leikkauksen jälkeen ja ennen kipsihoitoja. Ja jälkeen pidin jatkuvasti lastoja. Opin sitten kävelemään vasta 1.5 vuoden ikäisenä.
Kun olin ekalla luokalla, äiti huomasi että oikea jalkaa kääntyy sisäänpäin kävellessä. Tämän takia jouduin oikean jalan leikkaukseen, jossa jalkaa suoristettiin. Tämän jälkeen pidin oikeassa jalassa lastaa aina öisin n. Vuoden ajan.
Nytten moneen vuoteen jaloissa ei ole ollut mitään, mutta kaverini huomasi kävellessäni, että isovarvas ei osu maahan. Tästä syystä leikkaus taas tulossa keväällä (syksyllä sitten toinen jalka), jossa pidennetään isovarvasta ja käännetään kantaluuta ulommas. - vaikeampi tapaus
vaikeampi tapaus kirjoitti:
Itse olen tällä hetkellä 14v ja 9kk. Olen syntynyt keinujalkaisena (kampurajalan vasta kohta ja paljon vakavampi & harvinaisempi tapaus.)
Minulla on siis molemmin puolinen keinujalka (keinujalan tunnistaa kantapään pyöreydestä ja varpaat on melkein nilkassa kiinni). Jalkani leikattiin ensimmäisen kerran puolen vuoden iässä, silloin jatkettiin akillesjännettä ja suoristettiin jalkaa. Leikkauksen jälkeen ja ennen kipsihoitoja. Ja jälkeen pidin jatkuvasti lastoja. Opin sitten kävelemään vasta 1.5 vuoden ikäisenä.
Kun olin ekalla luokalla, äiti huomasi että oikea jalkaa kääntyy sisäänpäin kävellessä. Tämän takia jouduin oikean jalan leikkaukseen, jossa jalkaa suoristettiin. Tämän jälkeen pidin oikeassa jalassa lastaa aina öisin n. Vuoden ajan.
Nytten moneen vuoteen jaloissa ei ole ollut mitään, mutta kaverini huomasi kävellessäni, että isovarvas ei osu maahan. Tästä syystä leikkaus taas tulossa keväällä (syksyllä sitten toinen jalka), jossa pidennetään isovarvasta ja käännetään kantaluuta ulommas.Niin siis tarkotin että jouduin pitämään lastaa sen oikean jalan leikkauksen jälkeen n.Vuoden ajan. (Latinankielinen nimi: talus verticalis)
- Anonyymi
Voin kertoa oman tarinani, minä synnyin kampurajalkana 1950.luvulla jo silloin osattiin hoitaa jalka suoraksi kipsillä ja tukikengällä joita käytin kolmevuotiaaksi.Olen 65v ja hyvin on jalka kantanut. Hoito tehtiin Diagonissalaitoksella Helsingissä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 743355
Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t311951Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä681919Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian171466- 281391
Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja261318Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61306Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu641220Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101197Kerro nainen
Milloin huomasit, että kyse ei ole ihastumisesta vaan jostain selvästi vakavammasta.53965