Voiko olla oikeesti näin hidas synnytyksen käynnistys?! Viikkoja ollu menkkakipuja, kivuliaita supistuksia: joskus säännöllisiäkin, limatulppa irtosi, maha sekaisin monta päivää ja raskausviikkoja kohta 41.. Auki olen muutaman sentin.. Mitään ei vaan tapahdu!!! AINA se loppuu just ku luulee että nyt tulee lähtö mutta ei.. Ei jaksais enää odottaa ja olokin on semmonen että sängyssä vaan makaa kun ruoka ei maistu kun menee maha sekaisin siitäkin, tuntuu siltä että vauva kohta tipahtaa tuolta ulos kun haarojen välissä tuntuu olevan iso pallo, istuminen tekee kipeetä.. Ei jaksa enää supistukisa yhtän kun tekee niin kipeetä ja ei ikinä kuitenkaan tuu lähtö.. Käynnistykseen asti varmaan kärsin ja ei saa kokee sitä luonnollisella tavalla vaikka kaikki oireetkin ollu! Onks siis mahdollista että mulla vaan tämmönen kroppa joka toimii niin älyttömän hitaasti että menee viikkokausia tai että mussa joku vika kun ei lähe kunnolla käyntiin?
Väsynyt kipuihin kun ei
vaan tuu :(
3721
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
voi olla hyväkin, et hitaasti käynnistyy..ehtii kroppa tottumaan.mulla kolme lasta ja kaikissa tapahtunut käynnistyminen pikkuhiljaa.komppaan kyllä et hermo menee kun olo muutoin tukala!tsemppiä..ja muista että jo parin tunnin päästä voi alkaa tapahtumaan! :) niin nopeesti tilanne sit loppujen lopuksi muuttuu.
vielä pari viikkoa sitten. Nyt sylissä tuhisee ihana palkinto noista piiiiitkistä piina viikoista :)
Mulla oli melko samanlaista, supisteli viikkoja säännöllisesti joka ikinen päivä ja yö ja olo oli muutenkin ihan täysi. Vauva oli laskeutunut ja kiinnittynyt aikoja sitten eikä ollut mikään pikkuinen, jtn tuo keilapallon mukana kanniskelu-tunne oli erittäin tuttua. Mitenkään ei voinut oikein olla kun tuntui että joko istuu lapsen pään päällä tai musertaa muuten vain jne. Kaikki merkit viittasi että synnytys olisi voinut käynnistyä jo pitkän aikaa ennen l.a, ja sitä hetkeä kun odotettiin ja laskettiin ja....lopulta jo ajattelin ettei se sieltä tule, ikinä. Jää sinne asumaan.
Olin niin turta supistuksiin ja kipuihin että kun synnytyspäivän aamuna heräsin taas noihin tuttuihin suppareihin ja kipuiluihin olin niin tottunut niihin etten uskonut synnytyksen alkaneen, ja päätin lähteä laitokselle vain vaatimaan jo vähän avitusta, en jaksanut enää ja nyt yksinkertaisesti riitti. Synnärillä olin auki vasta sen puolitoista senttiä, niinkuin kuukausi sitten, eli supistukset tuntuivat siinä vaiheessa täysin turhilta- kun ei kerran edistystä tapahtunut, miksi olin kärsinyt? Supistuksia tuli kuitenkin niin tiuhaan että jouduin siitä suoraan saliin, ja salissa ehdin olla vajaa puolin tuntia kun avautui neljä senttiä ja loput viisi senttiä alle kymmenessä minuutissa. Kyllä, alle kymmenessä minuutissa, kauheat supistukset ilman mitään kipulääkkeitä koska ei ne nyt niin kauheita olleet kun oli jo pitkään supistellut- sitten jo ponnistinkin yli neljäkiloista lasta juuri ja juuri sängylle eikä lattialle enkä meinannut vieläkään uskoa synnytyksen_ihan oikeasti_alkaneen..
Seuraava aamupäivä menikin ihmetellessä kuinka pian kaikki sitten lopulta tapahtuikaan. Pää oli pyörällä pitkän aikaa, synnytys oli sen verran vauhdikas etten oikein pysynyt mukana enkä vain meinannut uskoa että se todellakin oli alkanut ja ohi vaikka vauveli sylissä olikin. Siinä se oli, kamala keilapalloni :)
Uskon että nuo etukäteissupistelut, joiksi niitä turhia nimitin kun eivät paikkoja kerta etukäteen availleet, tekivät kuitenkin työtä ja varmistivat tuon että lopulta aukenin niin nopeasti ja selvisin siitä tajuissani ilman kipulääkkeitä joita ei edes olisi ehditty antamaan. Jos en olisi supistellut kovasti etukäteen ja kuollakseni kyllästynyt niihin kipuihin en varmaan olisi kestänyt rajua avautumista ja suuren vauvan ponnistamista kuten nyt. Äitiysneuvolassa kätilöni vakuutteli koko loppuraskauden että supistelut kyllä tekivät työtään joka on varsinaisesta loppurutistukseta pois- ja oli aivan oikeassa vaikken ihan aina tuota jaksanut uskoakaan.
Kyllä se sinunkin kehosi pakottaa pikkuisesi muuttamaan ja syntymään, luota siihen. Varaudu kuitenkin että synnytys saattaa oikeasti edetä sitten aika nopeasti äläkä jää liian pitkäksi aikaa kotiin jos et meinannut kotisynnytystä. Minulla olisi tullut sellainen jos olisin jäänyt vielä tunniksi odottelemaan vaikka sairaalaan lähtiessä en vielä erityisen kipeä (vrt jo olleisiin supistuksiin) ollutkaan. Kaiken kaikkiaan hieno kokemus ja hyvä synnytys, mieluummin näin kuin käynnistyksellä odotellen kuten esikoisella. Voimia sinulle loppuodotukseen ja synnytykseen!
Saat kaiken sympatiani. Itselläni oli sama tilanne pari-kolme kuukautta sitten. Ajattelin myös silloin juuri samalla lailla kuin sinä nyt, että onko mussa joku vikana, kun ei kroppa osaa synnytystä käynnistää. Toisaalta se oli kuitenkin hyvä, että kaikki tapahtui hitaasti, koska itse synnytys oli ns. helppo ja ihana kokemus, kun ei tarvinnut alusta asti avautua. Olin 5cm auki, kun synnytys laskettiin käynnistyneeksi.
Tällä hetkellä ei varmaan mitkään sanat oloosi auta (muistan kyllä oman keljun oloni viimeisinä päivinä ennen synnytystä), mutta se odotus todella palkitaan :)