En oo ateisti koska...

Mä en vaan usko että mitään voi syntyä tyhjästä. Sit jos ajattelen että ehkä maailmankaikkeus on ollu aina, niin ei siinäkään tunnu olevan mitään järkeä. Tai jos katon luontoa, ihmisiä, eläimiä, tähtiä jne.. niin en vaan pysty uskomaan että se ois kaikki syntyny itestään. Kaikki tää mieletön kauneus ja elämä. Se miten ihminen rakentuu soluista, lihaksista, hermoista, aivot, kaikki se.. En vaan pysty uskomaan että se ois syntyny itestään.

Mun mielestä on paljon helpompaa ajatella että on Jumala joka on suunnitellu ja luonu kaiken. Enhän mä sitä tietenkään pysty mitenkään selittämään että mistä Jumala on sitten tullut ja miten se on voinut olla aina, mutta jotenkin vaan se että kaikki ois kehittyny itestään tyhjästä tuntuu vielä uskomattomammalta kuin Jumala. Tottakai mäkin ajattelen että kaikenlaisia mutaatioita, lajien risteytyksiä ym. tapahtuu koko ajan. En mä kiellä sitä mitä mä nään mun ympärilläni. Mä vaan uskon sen että on kumminkin Jumala joka on luonut fysiikan lait ja määrittäny että miten kaikki toimii. Miten muuten missään ois mitään järkeä. Voiko olla että kaikki toimii näin vaan sattumalta? Mä en ainakaan pysty uskomaan sitä. En vaan pysty uskomaan sitä esim. että vaikkapa painovoima on syntyny sattumalta. Että sattumalta vaan jotenkin kappaleet vetää toisiaan puoleensa. Ihan vaan sattumalta kun ensin oli tyhjyys niin sitten yhtäkkiä tuli jotain ainetta joka vain itsekseen päätti että minäpä vedän muita kappaleita puoleeni. En vain pysty uskomaan sitä että kun muka jotain syntyi itsestään niin siinä samassa määrittyi itsekseen kaikki fysiikan lait ym. että miten mikäkin toimii. Onko siinä oikeasti muka jotain järkeä?

Tässä nyt tiivistetty versio mun ajatuksista. Tottakai voisin kirjottaa monta sataa sivua mun ajatuksista, mutta en halua. En ainakaan tänne palstalle. Sama kuin näyttäis punasta vaatetta härälle.