Moikka, Haluaisin kuulla jos muilla on kokemuksia seuraavista apukeinoista.Ja olen siis joskus syönyt lääkkeitä, mutta ollut nyt suunnilleen puoli vuotta ilman kun tunteisiin ja asioihin koen niin pääseväni paremmin käsiksi.Ja nyt taas mietin että pystynkö ilman lääkkeitä etenemään (tiedän että ainakin jonkin verran kun vain tosissani yritän) vai tarvisko joku lääke ottaa pieneks avuks..?
Rauhottavaa oon sillon tällön ottanu vaikeampiin tilanteisiin, mutta kokemuksia kaipaisin siis seuraavista "apukeinoista"
Berberin,luontaistuote; auttaako millään tavalla ahdistukseen,pakko-oireisiin jos oot koskaan kokeillu? Pelkästään vai jonkun muun lääkken kanssa??
Venlafaxin ratiopharm (tai efexor); latistaako paljon tunne-elämää teillä,onko muita lääkkeittä samalla, miten paljon vaikuttaa teillä sekshalk:teen/orgasmiin, onko lääkkeestä tullut ikäviä fyysisiä vaivoja/haittoja..???
Rauhottavaa oon sillon tällön ottanu vaikeampiin tilanteisiin, mutta kokemuksia kaipaisin siis seuraavista "apukeinoista"
Berberin,luontaistuote; auttaako millään tavalla ahdistukseen,pakko-oireisiin jos oot koskaan kokeillu? Pelkästään vai jonkun muun lääkken kanssa??
Venlafaxin ratiopharm (tai efexor); latistaako paljon tunne-elämää teillä,onko muita lääkkeittä samalla, miten paljon vaikuttaa teillä sekshalk:teen/orgasmiin, onko lääkkeestä tullut ikäviä fyysisiä vaivoja/haittoja..???
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei! Minulla on Efexor lääkityksenä 225mg/päivä, Opamox 30mg 1-3kpl tarvittaessa/päivä ja nukahtamiseen melatoniinia ja 10mg Stella 2 kpl yössä.
Efexor ei ole latistanut tunne-elämää muuten kuin siten, etten pysty itkemään mutten enää tahdokaan olla itku-Iita, se riitti jo.
Ei seksuaalisia vaikeuksia. Nämä taitavat kyllä olla yleisiä tälläkin lääkkeellä. Haittoja: aluksi n. 3 viikon ajan tuli hikoilupuuskia ja nyt se, että on niin virkeä ja piristynyt että ei meinaa tuo uni tulla. Ei masenna, ei vituta, ei tunnu pahalta kuin joskus puuskissa mutta olen vasta aloittanut lääkkeen eli se ei taida vielä kunnolla vaikuttaakaan. Nälkä katosi tyystin aluksi, mutta nyt puystyn jo syömään normaalisti mutta pieniä annoksia, olen laihtunut.
Sitten se joka ei ole kivaa, on että silmän pupillit ovat isot. Enemmän kokemuksia olen kirjoittanut masennus-puolelle Efexor-kokeumuksia jos tahdot käydä lukemassa.
Yleinen Vuodattaja, nyt et tule sättimään Efexoria vaikka sulle tuli pössis ja lensit ;D
Jos ei tahdo sedatoivaa mielialalääkettä niin nämä snri-lääkkeet ovat piristäviä.
Mä just mietin et jos en sit pysty enää itkeen tai liikuttuun jostakin asiasta..sitä mä kuitenkin haluaisin kokea..!
Onko kellään auttanu, tai antanu /minkäänlaista/ apua tää lääke sillä pienimmällä annoksella 37,5mg..joko riittävää tai heikkoa apua tai jotain???
hei
syön venlafaxia, nyt takana lääkettä n. 6 kk. voin sanoa että itseäni lääke on auttanut todella paljon. söin ennen sepramia, joka vähensi seksuaalisia tuntemuksia ja itkuisuutta, venlafax ei ole vaikuttanut samalla tavalla. mutta piristänyt, katkaissut ahdistuksen ja helpottanut sosiaalisia tilanteita, jotka minulla pahensivat pakko-oireita. no, tämä minulla, sinä olet oma yksilösi :)
Kiitti, että vastasit.. :) hienoa että sulla on positiivisia kokemuksia tuosta lääkkeestä! Minkä kokosta annosta sä syöt, ootko ennen syönyt mitään muita mielialalääkkeitä kuin noita kahta?? Ehdikkö kauan sepramia syömään? Mä oon joskus syönyt efexoria, muistaakseni vuoden..mutta söin sillon yhtä toistakin lääkettä samaa aikaa, joten tiiä sit varmaks siitä, mut muistaakseni se oli suht ok lääke.. mut jotain sivujuttuja ehkä tuli.
Mä kans söin muistaakseni viikon verran tota sepramia ennen efexoria, mut se riitti kun meni toi seksuaalisuus puoli vaan pahemmaks niin vaihdoin sitä sitten..
Itse olen syonyt efexoria 90-luvalta asti,kun valmiste tuli suomeen käyttään. Paino ei ole noussut,vähensi ruokahalua.Lääke annosta on jouduttu hieman vuosien saatossa nostamaan. Nyt menee 300-375mg/vrk:ssa. Seksi halut pysyneet hyvinä. Pakkoneuroosia sairastavana en voi lääkitystä koskaa lopettaa eivätkä luonnontuotteet auta tähän tautiin. Riippuvainen olen lääkkeestä mutta viis siitä,kun joka tapauksessa joudun elämäni sitä syömään. Mielestäni ei ole vaikuttanut tunne-elämääni. Tämä sairaushan on periytyvä. Poikani oli vasta 6-vuotta kun sairastui,lääkitys alkoin 8-vuotiaana. Intensiivistä psykoanalyyttistä terapiaa kävi 7:n vuotta. Sen jälkeen on lääkityksen seurannan varassa,eikä koe enää tarvitsevansa terapiaa. On hyväksynyt sairautensa,joka hoituu lääkkeillä.
Olen lukunut ihmisten valittamista tämän lääkkeen aiheuttamasta riippuvuudesta. Minusta,sillä ei kyllä ole väliä,jos tarvitsee koko elämänsä lääkitystä kuten usein pakkoneuroosissa.
Ainoa huono puoli tästä lääkkeestä ajan myötä tullut valosta pimeään tai toiste päin-silmät tottuvat valo eroon hitaammin kuin ilman lääkitystä olevilla ihmisillä.
Efexor sopii tai ei sovi. Jos ensimmäisestä tabusta lähtien on huono fiilis ei kannata suostua syömään enempää,vaikka lääkärit yrittävätkin saada asiakkaan kokeilemaan edes pari viikkoa-varsinkin kunta puolella. Yksityissektorilla olen saanut heti toiset lääkeet jos tullut aiemista huonot kokemukset. Myöskään siellä ei vouhoteta riippuvuuksista,jos ihminen tarvitsee elin ikäisen lääkityksen.
t.nainen 42v (itse sairastuin 5-vuotiaana)
Ja tuntuu ihan toimivankin. Psykoterapiaan pääsyä odottelen, kyllä noi lääkkeet on tähän saakka ollut ihan jees. Ei mitään sivuvaikutuksia tajutonta väsymystä lukuunottamatta. Äkkiähän sekin siitä kyllä taittuu.
Mieliala on kohentunut ja oireet vähentyneet. Osaan silti edelleen itkeä ja suuttua, vaikka nykyään olenkin ilopilleri entiseen minään verrattuna :)
Vuoden verran syönyt, pari kertaa koittanut lopettaa. Eka kerran koitin lopettaa 3kk käytön jälkeen, mutta pakko-ajatukset ja sen tuoma ahdistus nousi niin huippuun, että oli pakko jatkaa lääkkeen käyttöä. Nyt toinen lopetusyritys menossa vuoden käytön jälkeen. 10 mg oli päiväannos, josta tiputin puoleen ja siitä taas puoleen ja nyt ollut n. kolmisen viikkoa ilman lääkitystä. Oireet alkaneet pahentua pikku hiljaa, päivät hyvin ailahtelevia... Tänään kävin ostamassa kolmen kuukauden lääkkeet apteekista, mutta en ole vielä aloittanut uudelleen. Taidan vielä seurailla oireita ja katsella päivän kerrallaan...
Cipralex toiminut hyvin, eikä sivuvaikutuksia juuri ollut. Alussa väsymystä, joka hävisi n. kuukauden käytön jälkeen. Lääke auttanut jaksamaan ja vähentänyt etenkin pakko-ajatuksista syntyvää ahdistusta huomattavasti. Olen pystynyt elämään lähes normaalia elämää, tosin heikkoa aikajaksoja toki ollut välissä lääkityksestä huolimatta, yleensä parin kolmen viikon mittaisia. Lääke tasapainottanut tunne-elämää paljon, mutta silti ilot ja surut pystynyt kokemaan.