Työttömyys + yksinäisyys =

Kuin nii ?

Ei tämä taivaallista ole, ei edes maallista, vaan mene sinne maan alle synkimpiin paikkoihin, mutta samalla korventaa sydäntä.

Miksi kysyit, oletko työtön ja yksin, mutta se ei haittaa ?

Apu, niin mistä apu, kyllä sitä on ylhäältäkin pyytänyt, ja saanutkin, muuten varmaan sille viinatielle olisin jo livennyt, ja aivan samoin, kyllä tässä ihmistäkin kaipaa. Pahimpia aikoja on iltapäivät, aamu ja ilta menee jotenkin, ja yö jos nukuttaa hyvin, yö on itseasiassa parasta aikaa.

Suuri ero siinä kun saa töissä käydä, vaikka silloinkin vielä on yksin muuten, mutta silti, tämä että ei ole työtäkään, niin on helvetillistä. Aina voi yrittää keksiä tekemistä, mutta se on jotenkin niin väkinäistä, mutta sekin on parempi, kuin se, että ei tee mitään, siinä kyllä näivettää itsensä täysin.

Tämä on tällaista valittamista, mutta sellaista se on, jos tuntuu pahalle, niin silloin tuntuu pahalle, eikä se millään positiivisella ajattelulla muuksi muutu.

¤¤¤¤ kirjoitti:

Apu, niin mistä apu, kyllä sitä on ylhäältäkin pyytänyt, ja saanutkin, muuten varmaan sille viinatielle olisin jo livennyt, ja aivan samoin, kyllä tässä ihmistäkin kaipaa. Pahimpia aikoja on iltapäivät, aamu ja ilta menee jotenkin, ja yö jos nukuttaa hyvin, yö on itseasiassa parasta aikaa.

Suuri ero siinä kun saa töissä käydä, vaikka silloinkin vielä on yksin muuten, mutta silti, tämä että ei ole työtäkään, niin on helvetillistä. Aina voi yrittää keksiä tekemistä, mutta se on jotenkin niin väkinäistä, mutta sekin on parempi, kuin se, että ei tee mitään, siinä kyllä näivettää itsensä täysin.

Tämä on tällaista valittamista, mutta sellaista se on, jos tuntuu pahalle, niin silloin tuntuu pahalle, eikä se millään positiivisella ajattelulla muuksi muutu.

Minäkin olen työtön ja yksinäinen. Kaikki päivät lipuu samanlaisina, ei ole väliä onko lauanta vai keskiviikko. Yritän pitää kunnosta huolta, mutta kuntoilusta ei saa enää samanlaista iloa kuin ennen.

haahuuu kirjoitti:

Minäkin olen työtön ja yksinäinen. Kaikki päivät lipuu samanlaisina, ei ole väliä onko lauanta vai keskiviikko. Yritän pitää kunnosta huolta, mutta kuntoilusta ei saa enää samanlaista iloa kuin ennen.

Tällä viikolla olen noussut joka aamu puoli kuudelta ja polkenut kuntopyörällä puolitoista tuntia, ja illalla sama. On välillä niin väkinäistä, mutta en lopeta. Kunhan tulee kunnolla lunta, voisi alkaa taas hiihdellä välillä.

Se on kumma kun näistä päivistä ei saa erilaisia sitten millään, sama kaava päivästä toiseen. Minulla on osa-aika työ, mikä nyt talvella on sitä, että olen pääasiassa työtön.

Joo, näinhän se on... Kun kaikki vituttaa masentaa eikä ystäviäkään enään niin ole, helppo tarttua pulloon ja saada ajatuksia pois. Oikeesti näin vain kaikki pahenee, hetkellistä hyvänolon tunnetta lukuunottamatta. Ja lisäksi ryypiskely jää helposti päälle, ei välitä enään tulevaisuudestaan ollenkaan. Loppuun asti vaikka viinaa vedellen... Näin täällä, mutta minkäs teet

on

täälläkin kirjoitti:

on

no sittenhän se elämä vasta alkaa! pääsee pummiporukoihin, ja siellähän vasta hauskaa onkin!

huoh... kirjoitti:

no sittenhän se elämä vasta alkaa! pääsee pummiporukoihin, ja siellähän vasta hauskaa onkin!

Onko omakohtaista kokemusta?