Moi 50kymppiset! paras lapsuusmuisto?

on vedetty joka vappu ja kivaa on ollut:-)

Parhain oli sadankilometrin takana oleva mummola. Sinne sai mennä kesällä pienempien sisarusten kanssa linjuri autolla, voi maalima se oli upeaa. Kuski vei tienhaaraan jossa mummo odotti, hän oli TODELLA VANHA, mitenlienee selvitettävissä, että kuollessaan mummo oli vain 61v. Nykyiset mummot ovat varmasti 90v. "samanikäisinä",, niin se aikakulta rientää.
ps. saanen kertoa myös samalla ällöttävimmän muiston, tämä oli jokaikinen joulu, olen joulunlapsi ja suuren perheen toiseks vanhin, jokaikinen synttäripäivä oli äitini lause " saat jouluaattona syntymäpäivälahjankin" Laskin sisarusteni lahjat ja laskin omat lahjat ja kas kummaa oli yhtä monta, mikä niistä olikaan se synttärilahja?? Oikeastaan vieläkin tunnen sen pettymyksen sisälläni.

Kuule. paree toivoa, että se lapsuus on vielä edessä. Tiedä minkäajan päästä kukakin toivoisi olevansa totaalidemi. Vähän liian aikaista alkaa jo nyt muistelemaan menneitä, jonkun ajan päästä tuskin muistaa niitäkään.


=DW=

lämmöllä mieleeni, kun isäni kanssa pääsin monena kesänä Helsinkiin, siis kahdestaan, kävimmehän siellä monasti koko perhe, tämä oli vaan aina niin mukavaa ja jännää,koska silloin lähdimme aina yöllä, jotta olisimme aamulla aikaisin perillä. Äiti silitti miulle mekon valmiiksi, silloin halusin aina näteimmän mekon päälleni. Harmillista ja pitkästyttävää oli vain se, että isäni otti matkan varrella aina jossain vaiheessa pienet unet, minua ei nukuttanut, ei sitten millään:))) Oli tosi mahtavaa saada olla isän kanssa kahdestaan, hän kun oli niin paljon muuten pois, koska kalasti ja haki muualta kaloja, meillä oli nimittäin hallissa kalaliike.

Se kun pystyin seisomaan järven pohjassa etusormen varassa pikkasen pitempään kuin puolitoista vuotta vanhempi veljeni. Toinen on kun äiti keskeytti minun ja samaisen veljen kivennielaisu kilpailumme koivuniemenherran uhalla just kun miun ois pitänyt tunnustaa, et tuo seuraava kivi on liian suuri.

Äitini laittamat uudet verhot juhannusaattona.

Eräät lukitut ovet avattiin ja pääsin vapauteen.

sinitaivaalla. Minulla uusi leninki, sen väriin sointuva rusetti päässä, valkoiset nilkkasukat, ja varvasaukiset sandaalit.

Muistan varmaan sen päivän ikuisesti, huolettomana leikkimässä naapurin pihalla, talon lasten kanssa.
Miten taivas olikaan niin sininen?

.

isopuoli siivottiin kesäkuntoon ja siirryttiin kesäpuolelle kokkaileen ja ruokaileen.
Aitat täyttyivät nukkujista ja kaikki se kesään valmistautuminen siihen käytiin läpi koko ympäristö.
Onko enää tälläistä missään, ei varmasti ole niin suuresti.

ne parhaat muistot liitän jostain syystä Juhannukseen. Se oli meillä aina kesän kohokohta. Kasvoin suurperheen nuorimpana, jossa sisarusten ikäerot oli melko suuret ja vanhemmilla sisarilla oli jo omat perheet. Meillä aloitettiin Juhannuksen valmistelut jo hyvissä ajoin, leipomiset, siivoukset patjapussienpesut. Patjapussit, jotka täytettiin uusilla oljilla. Matot tietysti piti olla juhannuksena puhtaat. Vanhemmat sisarukset tuli perheineen juhannuksen viettoon ja aattona vietettiin ohjelmallinen ilta, johon oman suvun lisäksi osallistui naapureita. Juhla vietettiin kotimökin saaressa, jossa oli perinteisesti kokko. Saaressa nautittiin kahvit ohjelman jälkeen. Ohjelma oli monipuolinen yhteislaulujen sävyttämänä. Perinne on säilynyt neljäkymmentäluvulta asti ja jatkuu ainakin toistaiseksi. Naapuritkin ovat olleet aina mukana vuosi toisensa jälkeen. Ihan jees.:)