Miten saatte lapset siivoamaan omat huoneensa? Minkä ikäisiä lapset ovat ja kuinka kauan ovat siivonneet itse? Ja sukupuolenkin voi mainita.
Huoneen siivous
Siivoton äiti
7732
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tyttö 8v. (3lk) on siivonnut pienestä asti, imuroinut oman huoneen 6-vuotiaasta asti, vienyt roskia 5-vuotiaasta asti ja nykyään tyhjentää roskanviennin sijaan astianpesukonetta. siivonnu aivan pienestä asti itse, on samanlainen kun minä, että tykkää siististä, ainakin siitä asti kun sai oman huoneen 6-vuotiaan on itse sen siistinä pitänyt alusta loppuun. Välillä saatan muistuttaa, et tänään on sit imurointi jne.. tietää että on turha pyytää yhtään mitään (telkan katsomista,ulos menoa,tavaraa,herkkuja,rahaa tai mitään) ellei hommiaan hoida.
poika 6v. (eskari) on siivonnut n. 4-vuotiaasta asti, kun aloimme sitä vaatia, imuroinut itse huoneensa n. vuoden verran, vie roskat nykyään. Hän on kovin energinen tapaus, joten pääsee aina purkamaan ylimäärästä energiaa, toimii toisinaan myös jäähyn sijaan (tästä syystä alunperin vaihdettiin), aina on joku roskis minkä voi 3-lapsisessa perheessä viedä. Pojan kanssa ollut rajojen hakua kun poika oli n.3-4v. lelujen korjaaminen oli vaikeaa jne. tiukasti kiinni siitä, että MITÄÄN ei tapahdu ennen kuin lelut on paikallaan tai määrätty homma tehty.
tyttö 2,5v. korjaa itse lelunsa paikoilleen. pikkutyttö asuu pojan huoneessa olevassa alkovissa, joten sitten samalla saatan ottaa vaikeista kohdista imurilla pojankin huoneen puolelta jos siltä näyttää. Tärkein on että lapsi on yrittänyt imuroida, ei jäljen tarkkuus! ja useinmiten 2,5v HALUAA itse myös 'imuroida', tätä innokkuutta ei kannata kieltää, koska tämän ikäisenä rutiinit ja tottumus siivoamiseen syntyy.
Lisäksi tietty jokainen hoitaa ulkovaatteensa paikoilleen (myös 2,5v), korjaa jälkensä ruokapöydästä (myös 2,5v), astiat tiskikoneeseen (myös 2,5v!) jne., vie puhtaat pyykit kaappiin (8v ja 6v) ja likaiset pyykinlajittelu säkkeihin (8v tyttö osaa, 6v vie kun hänelle joku huomauttaa vaatteiden likaisuudesta :) 2,5v ei tietenkään tee pyykki juttuja itse paitsi aikuisen apuna).
Meillä omat jäljet siivottu aina, pienestä asti. Jokainen tekee oman osansa perheen hommista niin on enemmän aikaa olla yhdessä kun äiti ei koko ajan raada ja korjaa jälkiä ja ole siitä syystä vielä vihainenkin. Tätä näkee nykyään niin usein! jopa koululaisten tavaroida poimitaan eteistenlattioilta ja haetaan suurin piirtein kaukosäädin käteen vaikka se olisi lapsesta metrin päässä.
Keskustelu ja lasten kuuntelu, siivoamaan joutumisen perustelu ja kiittäminen ja palkitseminen auttavat siivoamis innokkuutta. Kannattaa aloittaa aivan heti huoneiden siivouttaminen, teini-iässä on ehkä jo myöhäistä, silloin siivoamis tottumukset on jo opittu.
että teillä se toimii noin hyvin. Me olemme myös ihan pienestä pitäen vaatineet lapsilta osallistumista kodin töihin ja tietenkin oman huoneensa siivoamiseen. Pienempinä se onkin ihan kivasti onnistunut, mutta mitä isommiksi tulevat, sen vaikeampaa siivous on. Nyt, kun vanhin on lähes kymmenen ja seuraava vuotta nuorempi, onnistuu oman huoneen siivous oikeastaan ainoastaan, jos itse seisoo huoneessa vieressä vahtimassa ja komentamassa koko ajan. Neljän lapsen perheessä se vain ei ole kovinkaan usein mahdollista (varsinkin kun käyn päivisin töissä) ja todellakaan sitä perheen yhteistä aikaa ei jää, kun heidän siivoamisensa vie minun aikaani enemmän kuin jos siivoaisin ne huoneet itse. Ja kaikki ovat huonolla tuulella. Meilläkin mitään on turha pyytää ennen kuin huone on siisti, kun siivoamaan on määrätty, mutta eipä silti tule siistiä.
Omat astiansa siivoavat ruokailun jälkeen, vaatteensa laittavat (käskettynä) naulakkoon aina sisään tullessaan ja tekevät osansa kotitöistä enemmän tai vähemmän suosiolla, mutta tuo oman huoneen siivous on sen kaikkein ongelmallisin juttu. Mikä siinä on niin vaikeaa, kun oikeasti se ei useinkaan vie edes niin kauheasti aikaa? Jos siis siitä kiukutteluaikaa ei lasketa mukaan.
Meillä myös on tuo, että pitäisi seistä vieressä vahtimassa. Nykyisin "urakan johtovastuu" annetaan vaihtelevasti jollekin lapsista, joka tietää vastaavansa silläkertaa koko hoidosta. Hyvin toimii. Ihmettelin, miksen tätä aiemmin keksinyt. lapset todellakin ovat solidaarisia toisiaan/(keksivät mielikuvituksellisia rangaistuksia laiminlyönneistä***) kohtaan ja homma hoituu hyvin.
***Itse en olisi osannut takavarikoida toiselle lapselle mieluista sarjakuvalehteä siivouksen ajaksi, tai lahjoa ylimääräisellä maitotölkillä perheen "vasikkaa"
Meillä on vähän erilainen tilanne lapsen lievän liikuntavamman vuoksi. Esim. kumartelut ja käsien nostaminen ovat todella hankalia. Lapsi on siis 12 v. ja oma huone täytyy pitää yleisilmeeltään siistinä ja tavarat laittaa omille paikoilleen. Kuitenkin minä ole se, joka imuroi, pesee lattiat ja petaa sängyn. Sänky on kerrossänky, eikä lapsi pystyisi mitenkään vammansa vuoksi sitä itse petaamaan. Muuten se kyllä olisi hänen hommansa. Pölyjä pyyhkii itse sieltä, mihin ylettyy. Astianpesukoneen täyttö yms. ei onnistu, koska astiat putoavat käsistä. Toisinaan lapsi vie roskat tai hakee postin. Pyykkihuollon hoidan kokonaan itse, koska se on lempipuuhaani! ;)
Minusta tärkeintä on, että koulu sujuu hyvin. Ensisijaisesti siis hoidetaan läksyt ja kokeisiin lukeminen. Koska lapsen on isona vaikeaa löytää itselleen ja fysiikalleen sopivaa työtä, on hyvä olla kunnon paperit koulusta. Opiskelu on onneksi lapselle luonnostaan helppoa ja mieleistä. Todella tärkeää on myös liikkua tarpeeksi ja oikealla tavalla, jotta siitä olisi myös apua. Nämä molemmat menevät meillä ehdottomasti kotitöiden edelle!
lautaset tippuu kädestä 12 vuotiaana...? Lieväksi kutsut tuota vammaa? Toivottavasti ei aikaa myöten pahene, vaan paranisi?
Eikö lapsi voisi nukkua kerrossängyn alaosassa, jotta voisi sen itse pedata? Vai eikö se sittenkään suju? Hassulta kuulostaa, jos kerta lapsi kuitenkin saa postin laatikosta otettua?
Anteeksi nyt vain että kyselin, itse kuitenkin ensin kerroit tilanteestanne, enkä toki tarkoita kysymyksilläni pahaa, kunhan ihmettelen.
Leikkaukseen ollaan menossa parin kuukauden päästä. Tällä hetkellä hermoja on hiukan puristuksissa niskan ja selän alueella, siitä johtuen ei oikein tavarat kestä käsissä. Ehkä kysymys ei enää olekaan lievästä liikuntavammasta, mutta kun sen kanssa on nyt opittu elämään (pakko), niin ei sitä enää muistakaan, millaista elämä oli kun lapsi oli vielä kunnossa tai ongelmat olivat lieviä. Pahimpien vaivojen pitäisi onneksi korjaantua leikkauksen myötä. Muuten tilanne valitettavasti pahenee koko ajan. Kunhan nyt päästään aloittamaan leikkaussarja, niin siitä on varmasti paljon apua.
Kerrossängyssä ei ole alhaalla vuodetta, vaan työpöytä. Sen päällä ei oikein nukkuminen onnistu... :D Ajateltiin kuitenkin tilanpuutteen vuoksi käyttää tuota kerrossänkyä edelleen, koska lapsi kuitenkin pystyy sinne itse kiipeämään ja tulemaan alas. Jotain haastettakin täytyy olla, etteivät kaikki opitut fyysiset taidot pääse unohtumaan sairauden myötä.
Meillä ei ole kovin siivousintoisia lapsia. Jos huone näyttää räjähtäneeltä, sanon että tulen kohta pussin kanssa keräämään lelut roskiin, jos ovat lattialla. Sama koskee koulupöytien siisteyttä, eli ylimääräset tavarat pöydältä lähtee roskiin. Tämä ei ole kaikista mukavin tapa saada lapsia siivoamaan leluja, mutta toimii. Imuroinnista ne tykkää kuitenkin molemmat.