me kasvoimme kuin varjot pihlajapuun
juoksimme läpi lapsuuden
viattomuutemme katosi betonilähiöihin, öisiin neonvaloihin
siellä missä ruusut versovat läpi samettisen maan
vannoimme rakkautta kuolevan puun alla
omistimme sanamme, kuvamme maalle
ystäville, joiden kuolleet silmät nauroivat vierellämme
niille joiden polun talloimme tasaiseksi,
ja niille joiden valehdella täytyy
juoksimme läpi lapsuuden
viattomuutemme katosi betonilähiöihin, öisiin neonvaloihin
siellä missä ruusut versovat läpi samettisen maan
vannoimme rakkautta kuolevan puun alla
omistimme sanamme, kuvamme maalle
ystäville, joiden kuolleet silmät nauroivat vierellämme
niille joiden polun talloimme tasaiseksi,
ja niille joiden valehdella täytyy
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vahvaa tummaa kerronnan tunnelmaa
runon sanoin,joissa on syviä uurteita
eletyn rakkauden muistosta.
Runo josta pidän -
kuin lapsuudesta kohti rakkauteen
että elämän katvepuolelle... lopussa,
joiden valehdella täytyy.
kun niin viatonta oli niin ennen omassa nuoruudenrakkaudessani
http://www.youtube.com/watch?v=tRQo2w1CSPY&feature=related
Runot sen kertovat, kuinka nuoruudenrakkaudet elävät ajassaan!
http://www.youtube.com/watch?v=WjM7bhx4qw4
Ensirakkaus kehäkolmosella erilainen kuin ensirakkaus pohjoisen kairalle?
Avausrunosta ja linkistäsi niin kertoisin, että eroa on. Paljon onkin!!!
Rakastuin sinuun kauniina kesäpäivänä.
Aurinko paistoi, linnut lauloivat.
Sitä onnea kesti vain vähän,
sillä sitten tuli eräs sunnuntai, jolloin tiesin,
että lähdet pois elämästäni iäksi.
Katsoin sinisiin silmiisi,
mutta en voinut sanoa sinulle mitään,
Olit liian kaukana,
olit vierelläni.
Tunsin halua puristaa sinua,
koskettaa sormiasi ja
painaa pääni olkaasi vasten.
En voinut, katsoin vain kasvojasi.
Ajattelin ´tunnetko minua kohtaan niin kaunista ja
suurta rakkautta kuin minä sinua kohtaa´.
Et varmaankaan.
Lähdit, katsoin jälkeesi,
olisin halunnut juosta luoksesi ja
painaa pääni syliisi ja itkeä.
En voinut, olit niin vieras minulle,
vaikka minä rakastin sinua yli kaiken.
Nyt kuljen kuin unessa ja
ajattelen sinua aina.
Tuntuu kuin olisin pudonnut syvään kuiluun,
enkä pääsisi sieltä pois koskaan.
Yritän jatkaa elämääni,
mutta se tuntuu vaikealta ilman sinua.
Toivon näkeväni sinut elämässäni vielä kerran.
Ja unelmoin aina,
että joskus saisin tunnustaa rakkauteni sinulle
ja omistaa sinut kokonaan,
vaikka se olisi ihme.
Kun nyt toisen oma olet.
HYMYHUULI, RAKASTAN AINA!
http://www.youtube.com/watch?v=WErtx7wI3Do
Kiitos kommenteista, runosta on aina yhtä monta tulkintaa kuin lukijaakin ja hyvä niin. Joskus rakkaus voi olla vähän sinistä, sinistä kuin aika itse joka kiertää meitä kaikkia, palatakseen aina takaisin ja päästääkseen meidät lopulta vapaiksi.