Ystäväni on v.lestadiolainen. Hän on kasvanut v.lestadiolaisessa perheessä eli hänet on ns. juurrutettu tuohon yhteisöön. Tuo yhteisö on hänelle hyvin tärkeä ja hän haluaa olla siinä ehdottomasti.
Hän ei kuitenkaan halua miehensä kanssa, joka on myös v.lestadiolainen, noudattaa ehkäisyohjetta, koska kokevat omassatunnossaan, ettei ole lapsiaan kohtaan oikein jos lapsia vain tulee lisää eikä voimat riitä kaikkien hoitoon, joka minusta kertoo myös suuresta vastuuntunnosta.
Osa heidän v.lestadiolaisista ystävistään ajattelevat samalla tavalla kuin he , toiset toisin mutteivät tuomitse heidän ajatukstaan ja osa taas tuomitsee heidät täysin ja painostavat toimimaan toisin.
On ikävä kuulla vähän väliä ystävältäni, miten heitä osa ihmisistä painostaa tekemään toisin, eivätkä halua antaa heidän elää rauhassa(ja tässä tapauksessa painostamisella tarkoitan sitä, että soittelevat yhtäkkiä ja alkavat kyselemään asiasta ja inttämään tai lähestyvät vihjailevin kysymyksin).
Ystäväni haluaa olla tuossa yhteisössä, koska sinne hänet on pienestä pitäen kasvatettu. Siellä on suurin osa hänen ystävistään ja sukulaisistaan. Häntä vain pelottaa se, että heitetäänkö heidät vielä joku päivä pois tuolta jonkun ihmisen toimesta ja etteikö siellä todellakaan ole tilaa heidänlaisilleen, jotka eivät omantuntonsa vuoksi pysty tekemään sitä kaikkea mitä heiltä ehkä jokin osa v.lestadiolaisista odottaa.
Toisen ihmisen painostaminen ei ole koskaan rakkautta, koska se synnyttää toisessa ihmisessä kipua. Painostamisella ei saa muuta aikaan kuin toisen ihmisen kaikkoamaan vielä kauemmaksi ja senhän ei kai pitäisi olla se tarkoitus.
Hän ei kuitenkaan halua miehensä kanssa, joka on myös v.lestadiolainen, noudattaa ehkäisyohjetta, koska kokevat omassatunnossaan, ettei ole lapsiaan kohtaan oikein jos lapsia vain tulee lisää eikä voimat riitä kaikkien hoitoon, joka minusta kertoo myös suuresta vastuuntunnosta.
Osa heidän v.lestadiolaisista ystävistään ajattelevat samalla tavalla kuin he , toiset toisin mutteivät tuomitse heidän ajatukstaan ja osa taas tuomitsee heidät täysin ja painostavat toimimaan toisin.
On ikävä kuulla vähän väliä ystävältäni, miten heitä osa ihmisistä painostaa tekemään toisin, eivätkä halua antaa heidän elää rauhassa(ja tässä tapauksessa painostamisella tarkoitan sitä, että soittelevat yhtäkkiä ja alkavat kyselemään asiasta ja inttämään tai lähestyvät vihjailevin kysymyksin).
Ystäväni haluaa olla tuossa yhteisössä, koska sinne hänet on pienestä pitäen kasvatettu. Siellä on suurin osa hänen ystävistään ja sukulaisistaan. Häntä vain pelottaa se, että heitetäänkö heidät vielä joku päivä pois tuolta jonkun ihmisen toimesta ja etteikö siellä todellakaan ole tilaa heidänlaisilleen, jotka eivät omantuntonsa vuoksi pysty tekemään sitä kaikkea mitä heiltä ehkä jokin osa v.lestadiolaisista odottaa.
Toisen ihmisen painostaminen ei ole koskaan rakkautta, koska se synnyttää toisessa ihmisessä kipua. Painostamisella ei saa muuta aikaan kuin toisen ihmisen kaikkoamaan vielä kauemmaksi ja senhän ei kai pitäisi olla se tarkoitus.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kun sattuu syntyyn lessuperheeseen
vaikka kuinka yrittää.
Ei tuu vaikka SRK:lta olisi koivenpitelijä paikalla varmistamassa !
Tääll on ihan sekoja ihmisiä.
Täällä päin ei ole näkyny. Pysykee siellä vaan.
missä yhteisössä haluaa. Yhteisöön kuuluminen tai kuulumattomuus ei kuitenkaan pelasta.
Kannattaa kuitenkin miettiä sitä, että jos on eri mieltä ehkäisyasiasta kuin vl-kristityt ovat, että onko minulla rauha omassatunnossa ja synnit anteeksi.
Ketään ei heitetä pois vaan vikoihin joutuneita neuvotaan Pyhän Hengen vuodattamalla rakkaudella niin, ettei kukaan eksyisi pois armovaltakunnasta.
nyt sitä että on oikein painostaa kuvatulla tavalla?
Ajatuksesi ei ole nyt ollenkaan kristinopin eikä myöskään logiikan mukainen: jos ehkäisen, niin miten se vaikuttaa uskooni? Uskon yhä kaikkivaltiaaseen kolmiyhteiseen Jumalaan, Hänen armoonsa, rakkauteensa ja pelastukseensa.
Kerrot myös, että "vikoihin joutuneita neuvotaan". Kuka päättää, kuka on joutunut vikoihin? Kuka päättää, mikä on "vikaa" ja mikä "ei-vikaa"?
Raamatussa korostetaan omakohtaista uskoa ja sitä, että jyvät erotellaan LOPUKSI akanoista. Erottelu ei ole ihmisten tehtävä.
Tietenkin, jos joku rikkoo selvästi lähimmäisenrakkautta (esim. hylkää lapsensa tai loukkaa jotakuta sanallisesti tai halveksii), valtion säätämiä lakeja (esim. ajaa ylinopeutta, polttaa/ostaa tupakkaa alaikäisenä) ja kymmentä käskyä (esim. varastaa, valehtelee, juoruilee) vastaan, voit ottaa asian ystävällisesti puheeksi.
Mielivaltainen "neuvominen" muuttuu jatkuessaa hyvin helposti painostukseksi ja varsinkin, jos sitä tehdään isommalla joukolla, suoranaiseksi vainoamiseksi.
Jos halutaan oikeasti neuvoa, se tehdään aina ystävällisesti, hienovaraisesti, arasti ja varmasti tietäen, että on neuvomisen aihetta.
Ovatko nämä neuvojat ilkeitä ihmisiä, jotka nauttivat toisen ahdistelusta?!
Purkaavatko he pahaa oloaan painostamalla?
Katsot asiaa maalliselta kannalta. Ajattelet vain ihmisten oikeutta kuulua siihen yhteisöön, johon he ovat kasvaneet. Se ei kuitenkaan ole (ainakaan periaatteessa) maallinen, vaan hengellinen yhteisö; toisin sanoen siihen tulee kuulua hengellisistä eikä sosiaalisista syistä.
Jos uskotaan, kuten tuon yhteisön oppi opettaa, siihen kuulutaan hengellisistä syistä. Jos uskotaan toisin, mutta halutaan olla mukana sosiaalisista syistä, ollaan loisia.
Keskenkasvuiset eivät ole vielä vastuussa yhteisönsä opetuksesta, mutta aikuiset ihmiset ovat. Jos he eivät hyväksy sen opetusta, heidän pitää yrittää muuttaa sitä.
Tuo pariskuntasi ei yritä vaikuttaa yhteisönsä opetukseen, vaan haluaa vain elää rauhassa omalla tavallaan, vaikka yhteisö virallisesti opettaa toisin. He jättäytyvät pikkulapsiksi, joiden pitäisi vain saada elää kotonaan, koska ovat sattuneet sinne syntymään. Halutaan vain oikeuksia, ei velvollisuuksia!
Virallista vl-opetusta on vaikea muuttaa. Silti riittää niitä veeälliä, jotka yrittävät sitä tehdä, ja heidän työnsä näyttää jo nyt kantavan hedelmää. Millä tavalla tuota työtä voi tehdä, riippuu paljon siitä, missä sattuu asumaan. Oleellista ei ole työn muoto, vaan oma asenne.
Itse jouduin aikanaan valitsemaan, yritänkö vaikuttaa vl-opetukseen vai lähdenkö itse ulos. Lähdin mieluummin ulos, vaikka sen hintana olikin suru ajallisen yhteisönsä menettämisestä.
jos pystyt sanomaan: "Tuo pariskuntasi ei yritä vaikuttaa yhteisönsä opetukseen" ? Eivätkö he yritä?
Se myös kiinnostaisi mitä heidän pitäisi tehdä?
Ja velvollisuuksista puheenollen, onko tuollaisella hengellisellä yhteisöllä oikeutta vaatia ihmiseltä jotain velvollisuuksia, jos hän kuuluu tällaiseen yhteisöön ihan niinkuin tällaiselta juridiselta kannalta?
Tiedän tuosta (kuvitellusta?) pariskunnasta vain sen, mitä avaaja kertoi, ja se pohjalta kirjoitin.
Avaaja antoi ymmärtää, että tärkein asia heille on saada kuulua yhteisöönsä, ja että siihen on nimenomaan maalliset syyt; hengellisistä syistä hän ei puhunut mitään.
Syntyi se vahva mielikuva, että pariskunta on tyytymätön, kun ei saa elää rauhassa (tässä yhteydessä = passiivisina) yhteisössään, vaan jotkut kiusaavat heitä uskonkäsityksillään ja voivat jopa saada heidät heitetyiksi ulos yhteisöstään.
Siitä mitä heidän pitäisi tehdä, puhuin tuossa edellisessä viestissä. Sitä mitä he tuntevat voivansa tehdä. Kuka mitäkin. Riippuu ihmisistä ja olosuhteista. Vähimmillään vain yrittää saada itse jotakin selvää asioista (esim. lukea raamattua) ja puhua niistä niille ihmisille, joille uskaltaa.
"Ja velvollisuuksista puheenollen, onko tuollaisella hengellisellä yhteisöllä oikeutta vaatia ihmiseltä jotain velvollisuuksia, jos hän kuuluu tällaiseen yhteisöön ihan niinkuin tällaiselta juridiselta kannalta?"
Hengellisellä yhteisöllä oikeutta vaatia velvollisuuksia?? En puhunut mitään yhteisön asettamista velvollisuuksista. Puhuin aikuisen ihmisen oman omantunnon ja vastuuntunnon vaatimista velvoitteista. Siitä, että ei yrittäisi elää vain vapaamatkustajana, kun jokaisella aikuisella on vastuu yhteisönsä opetuksesta.
"...vaan hengellinen yhteisö; toisin sanoen siihen tulee kuulua hengellisistä eikä sosiaalisista syistä."
ikävä kyllä sinä et ole yksinvaltias. Et sinä voi määritellä millaisista syistä ihmiset kuuluvat rauhanyhdistykseen. Et sinäkään voi nähdä ihmisen sisimpään. Myös ateisti voi hlauta kuulua lestadiolais liikkeeseen.
Oletko ns. ulkoapäin ohjautuva ihminen, kun automaattisesti ajattelet "määräysten" tulevan muilta ihmisiltä? Kyllä ne tulevat, tai niiden pitäisi tulla, ihmisen omasta sisimmästä, ja siitä tuossa viestissä puhuin.
En oikein ymmärrä, miten ihminen voi säilyttää itsekunnioituksensa, jos esittää jatkuvasti muille olevansa muuta kuin on (niinkuin joutuu tekemään, jos kuuluu vl-liikkeeseen muista kuin hengellisistä syistä). Jos nuori ihminen tekee niin, se on jossain määrin eri asia. Hän ei ole vielä kypsä muuhun.
Kysyitkö myös noista yhteisön vaatimista velvoitteista? Se oli jotenkin samaa sarjaa.
vain yhden kannan yhteisö?