en kuvitellutkaan koskaan
että aika pysähtyisi
tai että ikuisuus
olisi niissä pysähtyneissä hetkissä
kuitenkin
kivettynyt katseeni murtui
loit olemassaolollasi mystiikkaa
synnytit hidasta
kiihtyvää väreilyä
ja pudotit pehmeitä sanoja iholleni
kokosit keskeneräisyyteni
se oli silloin
kun purppurainen aurinko laski
kuu viisti kuulasta kupolia
puut vetäytyivät viileiden pukujensa alle
Äiti Maa vaipui pitkään uneen
ja lumi loi valoaan
suudelma viipyi, viipyi …
että aika pysähtyisi
tai että ikuisuus
olisi niissä pysähtyneissä hetkissä
kuitenkin
kivettynyt katseeni murtui
loit olemassaolollasi mystiikkaa
synnytit hidasta
kiihtyvää väreilyä
ja pudotit pehmeitä sanoja iholleni
kokosit keskeneräisyyteni
se oli silloin
kun purppurainen aurinko laski
kuu viisti kuulasta kupolia
puut vetäytyivät viileiden pukujensa alle
Äiti Maa vaipui pitkään uneen
ja lumi loi valoaan
suudelma viipyi, viipyi …
Vastaukset 26
Vanhimmat
Runosi hienoisuutta rikkoo
hieman
mennyt aikamuoto
On kuin olisit luopunut
jostakin
tosi tärkeestä
täähän on tietenkin vain minun
kohtaamisesi runoosi
Sanlöytösi aivan
säihkettä tuovia
uusia ja eläviä
Luovuutta parhaimmillaan....
Perjantai taas viikko sliipannut
ohitse :)
mennyt aikamuoto, kas kun en itse edes
hokannut koko juttua ennen Sinua. Johtuu
varmaan siitä, että vaelsin jossain menneessa -
kadotetussa tunteessa.
Kaunis kiitos ystäväni sanoistasi ja ihanaa
viikonloppua sinne kauniisiin maisemiisi
karvaisen kaverin kanssa.
Vaikka yö viipyy vielä meissä ja
näen sen unia sinussa. Vaikka ne
tovit sydänyön sylissä uivat hiljaa
muistoihin, Rakas, olen luonasi.
Vaikka ei aamun kajo näy vielä
ihollasi, vaan unen viitta viipyy
ylläsi, minä olen jo hereillä. Valveilla,
katsomassa sinua aamun sylissä.
Hengität kuin kesä huokuvassa
maassa: lämmittäen ja virvoittaen.
Rintasi kohoaa ja laskeutuu kuin
aavan raikas maininki keinuttaen.
Miksi kiirehtisin. Väistäisi tätä aamua.
Suotan tätä itseeni ja juon kehooni
nautintoa. Yön unet viipyvät vielä
ja Rakkauden säkeet peitteiden läpi.
Vieläkin minä näen niitä samoja
unia.
Samassa Rakkaudessa., meidän maassa..
http://www.youtube.com/watch?v=ZnNnVlRSU9M&feature=fvw
Kiitos Runostasi.
Joskus vain suudelma ja maapallo kuin pysähtyy,
Hänen hyväily ja kuukin jää katsomaan..
Ja kun Hän laskeutuu alastomuuteensa ja
pukeutuu taivaan tähtiin, aurinkokin kuin viivyttelisi,
aamu pidättelisi kuiskaustaan..
Niin taivas kokonaan ja maa herkistyy sateen
kyyneliin..
Ja kosteus kuin Hänestä kuuman tuoksuvana..
Rakkautta, joka elämän viipyy ja yhdessä nukahtaa..
Rakkausrunossasi oli kaikki ja vaikea kuvitella
tämän kauniimpaa ja herkempää..
Tämä koetti syvälle ja lämmitti..
Tekstiä joka vangitsi hellästi otti
syliinsä mukaan kulkemaan..
Tämä oli aivan kaikilta osin mieleenpainuva
ja erinomainen Runosi.
Kovasti hyvää mieltä ja lämpöistä
oloa Sinulle koko iltaasi.
utuisenkauniita kuvia, kuin unien valtakuntaa.
Yö, aamu ja kesä - elementit joihin olet kietonut
runosi pehmeästi ja aistikkaasti, nautittavaksi
kokonaisuudeksi, jossa silmä lepää ja sielu rauhoit-
tuu. Upeaa sanojen tuhlausta !
' Niin taivas kokonaan ja maa herkistyy sateen
kyyneliin ' kaunis lause, niin kuin kaikki muukin, jonka
ikuistit runoni sisään. Olen kiitollinen olemassaolostasi
ja aina yhtä kannustavista sanoistasi, annan niille suuren
arvon.
Kiitos ja oikein nautinnollista viikonloppua Sinulle
suuri runojen taituri.
... katseeni
pois harmaista päivistäni
ja veit minut
auringon sykkivään kultaan.
rakensit sydämeeni
rakkauden
ohi kiitävään hetkeen
ja pysäytit ajan
pyhitit sen vain meille ...
jo on mystinen runo täynnä häikäiseviä yksityiskohtia
ja todella hieno loppu äiti maaneen ja viipyvine suudelmineen.
olen todella lumoutunut sanoistasi.
mahtavan hyvä upea linda !!!
kaiketi lienee ollut taustalla runoa kirjoittaessa,
nythän ei kovinkaan suuria tapahdu enää rakkauden
rintamalla. Aika tekee tehtävänsä, rakkaus muuttaa
muotoaan, niin kuin olen usein asian ilmaissut.
Upeasti tulkkasit jälleen runon sisintä,
sen juonikäänteitä, jos nyt niin voi asian ilmaista.
Olen kyllä itse tyytyväinen lopputulokseen, joka on
aikas harvinaista.
Runopojalle lämmin kiitos, olkoon Sinunkin viikonloppusi
iloa täynnä.
ensimmäinen säkeistö pitäisi olla näin;
en kuvitellutkaan koskaan
että aika pysähtyisi
tai että ikuisuus
olisi niissä hetkissä
* nolostuneen hymiö * mikä se sitten onkaan :/
Voisi olla nyttekin.
Eikö,,,
Kun lumi tulisi.
Ja maa peittyisi vaipaan valkeaan.
Saisi Äiti Maa.
Levätä.
Ja me vaipua unelmaan.
Vaikka ikuiseen suudelmaan.
Lumikunikaan kera.
Vilkutan viikonloppua
ihanaa vaikka ei saadakkaan
sitä valkoista harsovaipaa.
silloin ennen se kaikki,
nyt siitä on enää kauniita muistoja
joita kantaa tuolla sisimmässään.
Vuodet vierii ja elämä muuttuu,
me sen mukana.
Kiitos kun poikkesit ja jaksamista yöhösi toivotan.
Suudelmilla ja kuulla on tapana viipyillä
antaa ajan kulua, tulla täydeksi.
Vaipua odotuksen syvään mereen
on kuin olla amebaa joka odottaa
evoluution hetkeä jakautua kahdeksi
tullakseen yhdeksi jälleen.
Rakkaus, mitä se on
keskeneräisiä kosketuksia
odotusta, saapumattomia laivoja
meren syvässä sinessä
satamassa vailla valoja.
Pintaan polskahtaa valaan evä
päättymättömällä matkallaan jättiläinen
rikkoo mainingin, nostaa pintaan odottamattoman.
Olla olemassa on vain olla olemassa.
Odotus on pitkä tie, päättymätön raitti
jonka varteen on istutettu tuntemattomia puita.
Yhden alla, kerran, levähdin
ja koin sen hetken jota kutsutaan elämäksi.
Sitten tuli tuuli ja pudotti lehdet.
Maa on tänään ja huomenna
täynnä pudonneita lehtiä.
Kävelet ja tunnet niiden kahinan jaloissasi.
on kokemus,jota voisi uskoksi sanoa.
Uskomus taas enemmän toisten kertomaa,
ei todellisuutta.
En sano enempää,
täällä sielukkaita ihmisiä,
juuri ihmisiä, uskaltavia vaeltamassa.
KIITOS siitä !
ihan oman aloituksen,
kerrassaan upeaa käsialaa alusta
kaihomieliseen loppuun saakka.
Olen sanaton !
Talletan taideteoksesi ja luen sen vielä
moneen, moneen kertaan. Niin teen aina,
kun joku inspiroituu omasta runostani -
se on kunnia minulle.
Miljoonin kiitoksin, olet Runoilijatar suurella ärrällä.
jotakin joka pysäytti Sinusta taas
en tiedä
ei ihan nuoren rakkauden pohdintaa
kypsyyteen kaivataan paljon kysymyksiä
niitä runosi minulle lisää toi
ei, ei todellakaan nuoren rakkauden pohdintaa
vaikkakin muistojen havinaa.
Lämmitit sydänalaani sanoillasi,
kiitos.
ja tässä oli taas niin taidokasta sanankäyttöä että...hyvänenaika
kiitos hienosta lukuhetkestä :)
harmittaa vaan vieläkin painovirhepaholainen.
Kun runoa synnyttää ja pyörittelee sanoja ja kokeilee
niitä eri kohtiin, niin noin pääsee sitten aina joskus
käymään.
Mukava kuulla, että oli mieleesi.
Kiittäen.
ihmeitä..
ei aika pysähdy..
saatika ikuisuus..
ikuisuus jatkaa kulkuaan..
pysähtymättä..
en huomannut katsettasi..
sen murskaava voimaa..
jolla sinun katseesi murskasin..
taistelimme..
en sitä tahtonut..
halusin tunteita herättää..
ujouttani yritin rikkoa..
tunteitani sinulle näyttää..
värähtelyä..
joka kehollani kulki..
en vain uskaltanu..
kuiskasin..
kuiskasin sanoakseni sanoja..
asioita..
tunteita..
joilla yhteen keskeneräisyyttäsi koitin kutoa..
iltaruskoon..
kuin hämähäkin seitin..
Kuu ja aurinko..
jatkaa matkaa..
otetta Äiti Maasta..
tuskin saa..
molemmat puiden takaa kurkistaa..
aikanaan..
kummaltakaan en suudelmaa saa..
jotain nyt odottamaan jään..
Mitä väärin tein.. ?
Kertakaikkisen upeaa luettavaa.
Ja pakko sanoa, olisi toki ansainnut ihan oman
aloituksen runosi nytkin. Niin ollen siitä olisi
päässyt nauttimaan muutkin, kuin allekirjoittanut.
Talletan runosi, niin voin lukea sitä vielä moneen,
moneen kertaan.
Kiitos paljon ja oikein hyvää Joulun odotusta myös Sinulle
pitkäaikainen ystävän.
Rakkauden voimalla me jaksamme ne raskaatkin päivät.
tämä jotain uutta ja vanhaa henki
tunne maailma on renki
kaiken kaikkiaan
tunne voi samoin
tämä oli kaunista kaikin tavoin
elon hienoja hetkiä
elämää tässä ja nyt
koettuja retkiä
eteenpäin elämä kulkee
mieli kirkkaana
muistoiksi sulkee.
Hei, puoli unisena kun aloitustasi luin
se on kerrassaan upea...ja koko vastausjono
upeaa luettavaa.
Valoa ja lämpöä päivään.
kuinka jaksatkin aina olla yhtä positiivinen
ja iloinen ( ainakin ulospäin ) Siinä olisi
meillä monella oppimista !
Puoliuniseksi tekstisihän on kerrassaan mainiota
ja kaunista luettavaa. Kiitos myös Sinulle huomiostasi,
toit hyväämieltä osaltasi Sinäkin.
Kynttilöiden lämpöä ja tuiketta iltaasi.
ei auta itku markkinoilla
mulla on liuta lapsia
se mielen vireänä pitää
ei ehdi itkeä...siitä ei tulis mitään.
No...ympäri käydään ja yhteen tullaan
hyvää itsenäisyyden aikaa.
tämä viestisi on mennyt jotenkin ohi silmieni.
Lapset pitää Sinut liikkeessä ja heissä näet
vuosien tekemät muutokset, kasvun ja
kehityksen. Minulla on yksi lapsenlapsi,
olen onnellinen hänestä.
Kiitos vielä ja sinivalkoisen juhlapäivän jatkoa.
kaikki päivät ei ole samanlaisia
siinä se mielenkiintoisuus on
samalla toivotan
itsenäisyyspäivää
kaikki päivät ei tosiaankaan ole samanlaisia,
ehkä onneksemmekin.
Kiitos pikku-ukko, että olet poikennut ja
jättänyt sanasia pitkästä aikaa.
Ja Sinulle myös, sinivalkoista ja kynttilöiden
lämmittävää iltaa.
Runosi -
ehkä juuri tähän päivään hyvin osuvakin
kuin pala Suomen mennyttä historiaa
tänä - Itsenäisyyspäivänä - ja vielä yhdistettynä
- Syntymäpäivääsi -( kommentin välityksellä
tiedostaen) joten tänään on suuri päivä !
Joten Onnea Toivotan !
niin runoni kommentoinnista, kuin onnen toivotuksistakin.
Sitä ei ole koskaan, kenelläkään liikaa.
Ja Sinulle myös, rauhaisaa juhlailtaa.
Sitähän tämä kuitenkin meille jokaiselle on,
esi-isiemme ansiosta.