En kestä, kun raskaana olevat ystäväni valittavat jatkuvasti supistuksista, väsymyksestä, painon noususta. Käyvät pelkopolilla, koska pelkäävät kipua synnytyksessä. Itse synnyttäisin varm asti ihan ilman kipulääkkeitä, jos vain joskus tulisi raskaaksi. Eivätkö he tajua, että he todella saavat sen oman pikku nyytin kohta syliinsä. Tuntuu ihan kohtuuttomalta valittaa pikkuasioista. Sori, tuli katkera viesti, mutta pahalta tuntuu :( Kohtalotovereita?
Raskaana olevien ystävien valittaminen
turhautunut...
351591
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
pikkuasioita sille raskaana olevalle, ei se raskauskaan yhtä tanssia ole. Eikä synnytyspelko ole mikään asia jota voisi aliarvioida.
Toivon mukaan toiveesi toteutuu ja raskaudut, sen sijaan et varmastikaan voi tässä vaiheessa sanoa miten synnytätä, lievityksellä vai ilman, sectiolla vai alakautta jne.
muista sitten ite olla valittamatta mistään kun tulet joskus raskaaksi. luuletko että raskaana oleminen olisi kaikille jotenkin ruusuilla tanssimista?? ja ne supistukset ei ole kuule ihan pikku asioita jos niitä alkaa tulla liian aikaisin(ja nyt en puhu pelkistä harjotussuppareista!).
älä siis itse valita siitä että muut valittaa. sitten kun itse tulet raskaaksi, huomaat varmasti että itsekkin valitat ihan samoista asioista kuin ystäväsi nyt.
..että pitkään lapsettomuudesta kärsineenä ja nyt raskaana olevana, en valita lähes mistään. Painon tuleminen on sivuseikka, kivut ovat sivuseikka. Synnytykseenkin olen menossa hyvin avoimin mielin. Kyllä lapsettomuudesta kärsineillä on hieman eri "kipukynnys" kestää näitä raskuden tuomia kärsimyksiä. Monet raskaana olevat ystäväni ovat valittaneet jopa siitä, etteivät saa käyttää alkoholia raskauden aikana ja miten se masentaa. Ymmärrän kyllä alkuperäistä hyvin!
närkästyneenä siitä että mistä muut valittavat. Onneton yksilö olet. Ja törkee marpattaja. Et yhtään muita parempi vaikka niin luulet.
...se marmatus tarttuu....vai mitä itse arvelet?
hyvin. Ajattelin samaa ennen raskaaksi tuloa. Olin jo niin vanha että en ollut varma tulenko raskaaksi. Odotan nyt toista lasta ja ollaan lapsistamme ikionnellisia. Onhan näitä jotain raskausvaivoja mutta eipä kyllä haittaa kun välillä miettii sitä vaihtoehtoa etten olisikaan tullut raskaaksi ikäni takia. Silloin vannoin ja ajattelin etten kyllä valita mistään ja raskaudet onkin menny aika hyvin mutta en pikkuvaivoja, pahoinvointeja ja väsymystä paljoo mieti vaikka vaikuttaakin elämään. Kyllä tuo nyytin syliinsaaminen on se tärkein!!! Olet ihan oikeessa! Ei sitä vaan tajua ellei ole sen pelossa että saako lasta vai ei.
Et sitten vissiin ole oksentanut montaa kertaa päivässä 20-30 viikon ajan, jos ei pienet pahoinvoinnit paljoo mietitytä!!! Vaikka me tehtiin ekaa vuos ja clomien avulla onnistui, niin kyllä mä kirosin monta kertaa raskausaikana että mihin helkuttiin sitä on itsensä laittanut ja pari kertaa ajattelin jopa että kannattiko sitä raskaaksi tullakaan... Se tilanne on niiiiiiin eri asia, sitä ei voi kuvitella jos siinä ei ole ollut ja vaikka itsellä olisi ollut "helppo" raskaus, niin sitä se ei todellakaan ole kaikille!!!!!
Ja lapsettomien mielestäkö ei 1-vuotiaalle saa tehdä/suunnitella pikkusiskoa/-veljeä??? Uskomatonta...
ymmärrän täysin ensimmäisen viestin lähettänyttä! Antaisin mitä vain, tuntisin jatkuvaa kipua, jos minun olisi mahdollista saada lapsi! Ne jotka eivät ole lapsettomuutta kokeneet eivät ilmeisesti ymmärrä alkuunkaan millaista on yrittää ja toivoa lasta esim. 3 vuotta, käydä lapsettomuushoidoissa, pistää itseensä luonnottomat määrät hormoneja, käydä punktioissa jne jne, kokea tuulimunaraskauksia, keskenmenoja ja aina lopulta pettyä ja aloittaa sama alusta. Repikää siitä! Jos joskus raskaaksi tulen ja yhdensän kuukautta saan vauvaa vatsassani kantaan, iloitsisini maailmankaikkeuden onnelisempan, enkä todellakaan valittaisi hetkestäkään.
Hauska ne olis nähdä ne sinukin jatkuvat kipusi. heh. voi teitä epätoivosia.
Ymmärrän hyvin alkuperisen ajatukset, itselläni oli samanlaiset ajatukset kun vauvaa yritettiin ja aina sai pettyä ja sitten toiset valittivat oloistaan tajuamatta miltä se minusta tuntui. välillä psiti niin vihaksi ettei jaksanut ystävällinen olla.
ja nyt kun itselläni vihdoin tuo nyytti on sylissä osaan ajatlla asiaa monelta kantilta enkä pidä sitä itsestään selvänä. en väitä etteikö synnytys ja raskaus olisi raskas ja kivulias mutta kaiken sen voi hyvin kestää kun tietää lopputuloksen. itse en kehtaa toisten kuullen marmattaa väsymyksestä sun muusta sillä tiedän miltä sen kuuleminen lapsettomasta tuntuu ja koskaan ei voi tietää onko seurassa henkilöä joka lasta toivoo sellaista saamatta, nimittäin juuri siitä on kokemusta
Ehkä he siksi valittavat koska eivät osaa arvostaa raskautta ja sitä että pystyvät lapsen saamaan. Tuskin valittaisivat jos olisivat itse kärsineet lapsettomuudesta...
Mua taa ärsyttää se raskaana olevien ystävien jatkuva hehkuttaminen lapsesta ja pienten vauvojen äitien jutut kuinka vajaa vuoden ikäinen ei ole enää vauva ja että alkaa jo vauvakuume iskeä uudelleen...
Vaikka itsekin olen kärsinyt jo vuosikaudet lapsettomuudesta, en silti voi enkä halua vaatia, että raskaana olevat ystävät alkavat rajoittaa omia sanomisiaan minun takiani. Mielestäni on täysin oikeutettua ja ymmärrettävää, että he miettivät omaa elämäntilannettaan ja voivat kokea raskaana olemisen toisinaan haastavaksi ja väsyttäväksi. Se, että joku muu tulee raskaaksi, on heidän onnensa, eikä se ole minulta pois millään tavalla. Yritän aidosti iloita muiden onnistumisesta ja samalla myötäelää heidän elämäänsä - myös niitä raskausajan suruja ja murheita. Vastaavasti sitten myös toivon, että he ovat valmiita kuuntelemaan omia mietteitäni lapsettomuuteen liittyen. Jotenkin naivia ajatella, että lapsettomuudesta kärsivät eivät saisi raskaaksi tulleessaan valittaa yhtään mistään. Ihminen nyt vaan on taipuvainen peilaamaan tuntemuksiaan senhetkiseen elämäntilanteeseensa.
Kiva oli lukea.
Todellakin pisteet sinulle tuosta kirjoituksesta. Tuli hyvä mieli, että jollain on sydän paikallaan ja näkee omaa napaansa pidemmälle.
Niinpä varmaan synnytät ilman kipulääkitystä........heh. Jeesus näitä teidän juttujanne.
ilman kipulääkettä, kolmen vuoden lapsettomuuden jälkeen. ja tämä lapsi jää viimeiseksi meidän kohdallamme valitettavasti. joten en todellakaan valittanut mistään, kun olin raskaana. mitä edes teet lapsettomien palstalla, jos olet kolmen lapsen äiti, etkä ikinä kärsinyt lapsettomuudesta?? et voi ymmärtää sitä tuskaa, minkä lapsettomuus voi aiheuttaa!!
miksi täytyy aukoa päätänsä täällä? Asiat eivät ole koskaan yksiselitteisiä. Itse kärsin lapsettomuudesta, ja jos tulisin raskaaksi ja voisin pahoin, kärsisin kivuista TODENNÄKÖISESTI valittaisin vaivoistani. Vaatisin mahdollisuuksien mukaan kunnon kipulääkityksen synnytykseen jne., mutta silti sisimmissäni olisin vaan niin ÄLYTTÖMÄN onnellinen että saan vihdoin sen oman nuppuni pian syliini.
Jos ei ole ollut koskaan mitään ongelmia raskaaksi tulemisessa, ei pysty ymmärtämään sitä sisäistä tuskaa siitä, kun on tyhjä syli. Silloin tulee kieltämättä sellainen olo, että teen ja kestän mitä vaan, että vain sen vauvan saan. Tilanne tuntuu niin toivottomalta, että ymmärrän täysin ensimmäisen kirjoittajan ajatukset. Mutta en myöskään aliarvioi sitä tuskaa mitä raskaana oleva voi kokea. Sitä raskautta, ja synnytystä kestää kuitenkin vain pienen hetken elämästä... jotkut ovat lapsettomia koko elämänsä. Tämä henkinen tuska on sietämätöntä, eikä tähän ole lääkettä.
Fyysistä tuskaa kestää paljon paremmin kuin henkistä tuskaa. Ja kun raskaudessa tietää, ettö se on vain väliaikaista ja odotus palkitaan ihanalla nyytillä.
...kun ystäväni oli todella pettynyt saatuaan toisen poikavauvan!! olisi kuulema niin halunnut tytön, eikä sitä pettymystä voinut kuulema kestää. itse olin ihan ymmälläni. miten kukaan voi sanoa mitään tuollaista ja varsinkin, kun tiesi meillä olevan hankaluuksia lasten saamisen kanssa (ja on edelleen). tekisin mitä vain, jos saisin kaksi ihanaa poikavauvaa. on niin surullinen olo :(
Mistäs sinä päättelit etten ole kärsinyt lapsettomuudesta? Lapsillani on ikäeroa 20v joten kyllä tiedän mistä puhun.
Enkä muuten usko että olet synnyttänyt ilman kipulääkettä, ennen kuin se minulle kirjallisesti todistetaan, siihen saakka Sinä olet vain yksi pölvästi, jolla tuuli huulia heiluttelee. Ei ne suuret sanat suuta halkaise.
Aloittajalle haluaisin sanoa että on todella inhottavaa että ystäväsi eivät osaa ottaa sinua huomioon :( Oletko kertonut hänelle lapsettomuudestasi? Jos puhuisit avoimesti asiasta, hän varmasti ymmärtäisi ajatella sanomisiaan kahteen kertaan.
Itse nyt raskaana ollessani yritän välttää kaikkea raskaudesta puhumista, sillä koskaan ei voi tietää jos toisella vaikka on kova vauvakuume tai ongelmita lapsen saannin kanssa. Näin päätin jo vuosia sitten, sillä vaikka meillä tärppäsi heti ensimmäisestä yrityksestä, ehdin kärsiä vauvakuumeesta muutaman vuoden. Kärsiä sen takia että olin henkisesti aivan palasina välillä enkä todellakaan pystynyt iloitsemaan muiden vauvauutisista - en osaa edes kuvitella kuinka murskana olisin jos kärsisin lapsettomuudesta! Kaikki sympatiat siis sinulle! ..Silti tulee välillä valitettua huonoa oloa...
Ja vielä.. Olen äärettömän onnellinen että meille on vihdoin vauva tulossa, mutta en todellakaan nauti tästä itse raskaana olemisesta! Olen ollut nyt kohta neljä kuukautta sairaslomalla rajun oksentelun takia - sänkypotilaana lähes kaiken ajan. Olo on lähes koko ajan aivan kaamea. Ja on niiin yksinäinen ja turha ja epäonnistunut olo kun ei saa mitään tehtyä. Joten onhan tää perseestä. Tuntuu typerältä valittaa raskaudesta muille, sillä oman lapsen takia sitä totta kai kärsii vaikka mitä. Silti sitä tulee valitettua, sillä koko ajan on pahapaha olo, se on niin kokonaisvaltainen olotila :( (Välillä on tullut mieleen jo kannattaako tällainen itsensä rääkkääminen ollenkaan...) Anteeksi valitus :D
Kannattaa ihan tosissaan sanoa, jos toisen sanat loukkaa! Ei sinun ystäväsi pahaa tarkoita.
Ohho, tulipas paljon kirjoitusvirheitä. Antakaa anteeksi... :)
en usko että aloittaja kaipasi noita onnen tuuletuksia..gggrrrrr...
ja aloittajalle,onko kyseessä Ystävät,vai hyvänpäivän tutut joiden sanat loukkaa?minulla on takana 10v lapsettomuus ja nyt sain vihdoin tytön. en sanallakaan valittaisi ikinä.niin autiota oli elämäni ennen tätä . mutta,ystävät ovat sitä varten ystäviä,että ne ymmärtävät surut ja tuskat ja jakavat ne kanssani.. ei taida olla sun ylimpiä ystäviä nää kyseiset tapaukset. voimia ja onnea matkaan. minä heitin jo pyyhkeen kehään,kunnes ihana uus mies sai minut tuntemaan itteni ekakertaa ihmiseksi,ja alotettiin ivf hoito alusta monen epäonnistumisen jälkeen. ja se kannatti.heti onnistui ja 10 kk tyttö istuu mun vieressä..eilen kävin passissa ja oottelen et 2 viikkoa menis nopeesti :)
kyllähän asia kuitenki on niin että ei kaikkea voi miettiä,mikä loukkaa ketäkin.. ei kukaan näe naamasta että ahaa,täähän sairastaa diapetesta,enpä puhu kauheesti ryyppäjäisistä..tai syöpäpotilaat..kaikilla meillä on asioita jotka satuttavat tai loukkaavat,varmastikin ainakin suurimmalla osalla. elämä on sitä.
onneksi lapsettomuuteen on löytynyt valtasti hoitomuotoja,joilla saadaan autettua miltei kaikkia..(Taas varmasti tuntuu jostain pahalta.)
Ihmettelen kyllä, miksi äidit käyvät täällä palstalla kirjoittelemassa pahansuopia kommentteja..?Eihän me lapsettomuudesta kärsivätkään käydä perhepalstoilla tai vauvasivuilla kirjoittelemassa ilkeyksiä kellekään.Tämän palstan pitäisi olla sellainen, että tänne saisi purkaa kaikki pahimmatkin tunteet, kun täällä pitäisi olla toisia ihmisiä, joilta saisi tukea pahaan mieleen.En tarkoita nyt sitä, että täällä palstalla ei saisi käydä äitejäkin, mutta kyllä tämmöisellä keskustelupalstalla täytyy ajatella toisten tunteita oli sitten lapseton, äiti tai kuka vaan.
Tuli kyllä ihan surullinen mieli alkuperäisen kirjoittajan puolesta..Minulla on ollut yksi tuulimunaraskaus tämän monen vuoden lapsettomuusruljanssin aikana ja kun raskaustesti näytti positiivista, olin iloinen siitä, jos minua alkoi joskus oksettaa.En tälläkään yhtään tarkoita vähätellä sitä, miten kauhealta varmastikin tuntuu, jos oksentelee ihan koko ajan.Halusin vaan kirjoittaa tämän koko viestin siksi, että toivoisin niin, että ihmiset ajattelisivat toistensa tunteita.Lapsettomuus on rankka asia ja täällä palstalla tunteistaan pitäisi saada puhua vapaasti.Jos menen esimerkiksi vierailemaan jollekin vauvapalstalle, niin siellä taas saa mielestäni valitella ihan vapaasti asioita, jotka liittyvät lapsen hoitoon ja lapsiarkeen ym..
Paljon tsemppiä ja voimia alkuperäisen kirjoituksen kirjoittaneelle!Älä välitä tuollaisista ilkeistä kommenteista.Itse päätin juuri tämän keskustelun luettuani, etten kyllä ikinä kirjoita tunteistani mitään tälle palstalle.
Jostakusta voi tosiaan tuntua todella pahalta se ettei yrityksistä huolimatta tule raskaaksi. Haluan kertoa, että asiat voivat olla huonomminkin. Itse haluaisin myös lapsen, eikä minulla siis lapsia ole. Minulla tilanne vain on vielä huonompi. En edes saa yrittää sairauteni vuoksi raskautta. Teistä voi olla ikävää kun toiset pamahtaa paksuksi, minusta on ikävää etten koskaan saa kokea edes yrittämistä. En mitä ilmeisimmin edes voisi raskautua, mutta raskaaksi tuleminen olisi kropalleni liikaa ja luultavasti ehtisin kuolla ennenkuin lapseni olisi täysi-ikäinen. Jos te olisitte tyytyväisiä siihen että saisitte lapsen, itse olisin tyytyväinen siihen etten olisi vaikeasti sairas ja koko ajan miettisi kuolemaa. Lapsettomuuskin olisi helpompi sivuuttaa, jos voisi edes elää normaalin aikuisen ihmisen elämää omillaan, eikä tarvitsisi koko ajan syödä lääkkeitä että pysyy elossa (edes joitain vuosia). En haluaisi sanoa tätä, mutta teillä ns. normaaleilla lapsettomilla on asiat aika hyvin. Myös minulla on asiat suht hyvin. Näin voi sanoa se joka tietää elävänsä maks vuoden. Minulla ei siis ole mitään valitettavaa. Toisin sanoen. En kerro sairaudestani enempää, en halua että minua tunnistetaan. Asioiden huonous/hyvyys riippuu ihan siitä mihin vertaa.
kerron että seuraavan lapsen kanssa ei sitten välttämättä ole yhtä vaikeaa.
Minäkin ensimäiseni kanssa oksensin 4 kuukautta,(oli päiviä jolloin sain vain syödyksi yhden vesikorpun!) toisen kanssa vain yhden kerran, ja kolmannen kanssa ei huonoa oloa ollut lainkaan. Kohtu tiesi jo vanhastaan mistä raskaudessa oli kyse.
Mutta ensimäinen oli vaikea. Sympatiani.
Tsemppiä sinne ja nauti elämästäsi.
Tiedän miltä tuntuu kun raskaana olevat ystävät muuttuvat itsekkäiksi hirviöiksi samantien. Muusta eivät osaa puhuakaan kuin itsestään ja elimistönsä tilansa. Ymmärrän sen, että sitä kääntyy tuollaisessa isossa elämänmullistuksessa sisäänpäin ja keskittyy itseensä mutta joku raja silläkin pitäisi olla. Ihmiset joilla on lapsia osaavat olla hyvin julmia niille, joille ei moista elämän ihmettä yrittämisessä huolimatta ole suotu.
Itse katkaisin aikoinaan välit yhteen 'ystävään' joka lasta odottaessaan ja sen saatuaan muuttui ihan oudoksi - hänen kanssaan ei voinut enää puhua mistään, ja mitkään oman navan ulkopuoliset asiat eivät enää kiinnostaneet, eikä hän koskaan tavatessamme kysynyt mitä minulle kuuluu tai jaksanut kuunnella ja ymmärtää minua, vaan minun olisi pitänyt olla vain yleisönä hänen elämänsä onnelle. Koin silloin rankan avioeron ja häneltä ei herunut minkäänlaista empatiaa minua kohtaan siinä tilanteessa. Se tuntui pahalta, varsinkin kun olin myötäeläynyt hänen elämänsä vaiheita, ja kun mieheni jätti minut siksi ettei halunnut kanssani lapsia.
Olen nyt lähes 10 vuotta toivonut lasta, viimeiset kaksi vuotta yrittänyt aktiivisesti. Mutta ei ole ollut helppoa, ensinnäkin kolmevitosena (aviomiehen jättämänä) yrittää löytää miestä, joka jakaisi toiveen kanssani, ja kun se vihdoin löytyi, hänen fyysisistä ongelmistaan johtuen en meinaa tulla raskaaksi millään. Se on välillä tosi raskasta, se toivominen ja pettyminen on todella kuluttavaa ja vie energiaa esim. työssä jaksamiselta. Sitä taustaa vasten minun on todella vaikea sietää välillä joidenkin perheellisten ystävien edesottamuksia - "söpöillä pojillaan" brassailua tai facebook-höttöä, jossa tuntuu että ko. ihmisen oma persoona on kadonnut kokonaan ja hän on vain Äiti, ja korostaa sitä koko ajan. Varsinkin kun hänen pitäisi tietää, miltä se minusta tuntuu - otin asian kerran puheeksi ja hän kyllä väitti ymmärtävänsä. Koska sama tyyli kuitenkin jatkuu, pitänee katkaista välit häneenkin. Tai sitten täytyy sääliä häntä, koska on niin nolla, ettei ole elämässään saanut aikaan mitään muuta kuin ne lapset.
Onneksi lapsettomat sentään ymmärtävät toisiaan. Kummasti ystäväpiirini on alkanut valikoitua sen mukaisesti. Toivoisi ymmärtämystä kuitenkin molemmilta. Minulle saa valittaa raskauden huonoista puolista, siitähän tulee vain vähän tasapuolisempi olo. Ja olen ollut tukena toiselle ystävälleni, joka on kärsinyt toistuvista keskenmenoista. Mutta en haluaisi kuulla hehkuttelua siitä että raskaana oleminen on ihanaa, lapsi on ihana, eitarvitse käydä töissä ja onpa elämä ihanaa. Sitä tässä perkele on yritetty aika kauan!
juuri tuossa tapasin yhden lapsuuden ystäväni, joka on raskaana. koko vierailun ajan hän valitti vain, kun tuleva lapsi on TAAS poika (heillä on jo kaksi suloista poikaa ennestään). aivan uskomatonta käytöstä mielestäni. olisin ikionnellinen hänen tilanteessaan, kolmas lapsi tulossa. olemme mieheni kanssa yrittäneet vauvaa viisi vuotta, tuloksetta :(. mutta kyllä siis huomaa, miten ihmiset, joilla on lapsia, eivät voi ymmärtää lapsettomia.
Tietääkö tämä tuttavasi että sinulla on lapsettomuusongelmia...??? Jos siitä on aikaa kun olette viimeksi nähnyt niin ehkäpä tuo oli vaan small talkia... Eikä varmaan oikeasti ollut pahoillaan asiasta. Ja valitettavaa kirjoittaa sitä tänne palstalle, mutta sitten kun on raskaana, niin kyllä se on niin omaa elämää mullistava kokemus ja asia, että sitä ei paljoa muuta mielessä liiku! Oli se raskaus sitten ensimmäinen tai kolmas! Itselläni on kaksi poikaa ja jos kolmas lapsi joskus tulee niin voin sanoa, että toivon sen olevan tyttö. Tosin jos se olisi poika, ei sekään haittaisi... Mutta ehkäpä sekin oli kaverillasi vaan toiveena.
ja sulla on kaksi lasta ja silti täällä jakelet neuvojasi lapsettomuuspalstalla.
Niin, mistä sä tiedät miksi täällä roikun ja mikä on minun taustani. Et voi tietää onko takana lapsettomuutta, onko lapset saatu hoidoilla vai luomusti, onko kolmas yrityksessä hoidoilla vai luomusti vai onko ollenkaan! Tämä palsta on siitä ihan kamala, että täällä saa kirjoitella vissiin vaan ne, joilla ei ole yhtään lasta ja yritystä mooooonta vuotta ja moooonia epäonnistuneita hoitoja takana. Koska jos tänne tulee joku kirjoittamaan, että yritystä on ollut 1,5v, saa niskaan vaan vihamielisiä kommentteja että ei tuo ole mitään lapsettomuutta vielä ja yritäpäs 5 vuotta ja tule sitten tänne vasta kirjoittelemaan!
Onko tama joku kilpailu kenella on asiat huonoimmin??!! Tsemppia kaikille raskautta yrittaville!
...onnelliset ei saisi olla onnellisia ja onnettomat onnettomia - koska mun tilanne on vielä huonompi. Ja sitä pitäisi kaikkien aina ymmärtää ja alkaa rajoittaa puheitaan sen vuoksi ettei minulle tule paha mieli.
Eniten ymmärrystä tuntuu tulevan niiltä jotka ovat joutuneet tekemään töitä monenkin asian suhteen. Se voi myös tehdä katkeraksi, mutta joskus se ettei mikään ole tullut elämässä kovin helpolla, jalostaa ihmisen toistenkin onnelle ja onnettomuudelle avoimeksi.