Puhutaan sitä ja tätä, etenkin mikä vaivaa, johonkin oireeseen viittaavaa tautia etsitään, mutta harvemmin on tekstiä tai kertomuksia paranemisesta ja sen eri vaiheista, eli kuinka paranit lääkkeillä, liikunnalla vai millä vai paranitko ollenkaan entisellesi yms. yms. olis kiva lukea noistakin tarinoista siis elämän sankareista jotka selättivät jonkun taudin päättäväisyydellään ! Positiivisetkin kokemukset auttavat jotain toista kun huomaa, et tauti on voitettavissa.
Positiivinen selviytymis tarina, -onko niitä ??
Iloisex
6427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kokemuksia noista samoista linkeistä, joissa on aloituksena joku vaiva tai vika tms. Esim. joku on ennen leikkausta voinut kävellä vain 50m ja nyt onnistuu 15km pyöräily. Se on hemmetinmoinen positiivinen parannus edeltäneeseen tilanteeseen.
Kaikki ei osaa "tuulettaa".
Pitää vain lukea noita muiden kokemuksia niin, että osaa arvostaa niitä "ohimennen" kerrottuja uskomattomia onnistumisia.
Lupaan toki kertoa tähän viestiketjuun kunhan tilanne sen sallii. :)
Tällä hetkellä pötköttelen sängyssä kun ei jaksa juuri liikkua. Hiukan jalkoja liikuttelen ja jumppailen, ettei veret vallan hyydy. Ikää 41v ja hoikka ihminen.
siis miksi pötköttelet sängyssä.
onko jodettu jokin sairaus vai odotteletko diagnoosia.
ihmetyttää vaan tuo jalkojen liikuttelu ja veren hyytyminen.
kauaa ei kannata pötkötellä .
sekin voi olla vakavaa
Ihminen voi joutua pötköttelemään vaikka selkänsä takia. Jalat ei kanna ja silloin on kuitenkin hyvä edes hiukan jännitellä lihaksia jos vaan pystyy.
On myös erilaisia onnettomuuksia ja muita sairauksia, jolloin ei jaksa tai pysty liikkumaan.
Sydäninfarkti yllätti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sairaalaan ja ohitusleikkaukseen. Kaikki kävi rutiininomaisesti ja määrätietoisesti, eli eivät olleet ekaa kertaa näissä asioissa, mutta minäpä olin.
Kuntoutuminen aloitettiin heti seuraavana aamuna ja rintalasta oli tosi kipeä ja letkuja oli sielä täälä ja niitä siinä ihmettelin, et minnekähän noikin menee ? Heti tuotiin sydänliiton yhteystietoja ja ruoasta kerrottiin, et ymmärsin niin, kuin minun olisi pitänyt tai pitäisi ryhtyä käveleväksi ruohonleikkuriksi ettei tauti uusiudu. Kerrottiin myös et oli tehty iso leikkaus ja pitää olla varovainen, mut ei kerrottu minkä suhteen ?! Parin viikon jälkeen pääsin pois sairaalasta ja tuossa kuntoillessa innostuin sit soittamaan sydänliiton toimistoon ja kysymään voiko heidän kuntosalivuorollaan poiketa katsomassa miten he treenaavat kuntosalilla ?? Sain osoitteen ja kerrottiin, et siellä on kymmenkunta maksanutta (40 e/ kerta viikossa/syyskausi !) Menin sinä päivänä katsomaan eikä siellä ollut kuin kaksi eivätkä hekään mitään ohitusleikkauksen käyneitä vaan joitain kaverin tuttuja tms. jotka vain olivat muuten kuntoilemassa. No se siitä käynnistä. Kaverit kertoivat ettei siellä koskaan ole kymmentä kaynytkään, et tietoo on annettu hieman optimistisesti.
No joka tapauksessa jäin edelleen ihmettelemään mistä sitä konkreettista tietoa kuntoutuksesta sais
onhan noita nettisivuja mut jonkun omat kokemukset ovat jotenkin tuttavallisempia. Tuossa kun yksin kuntoilee ja lenkkeilee niin tulee miettineeksi missä ne muut ohitusleikkauksen käyneet ovat jos leikkauksia tehdään tälläkin alueelle lähes tuhat vuodessa !!
Onhan minulla eräs kaveri jolle on tehty sama leikkaus kuusi vuotta sitten ja hänen kanssaan on kiva jutella toipumisen eri vaiheista, mutta hän on minua vanhempi ja hänellä on erilaiset tavat kuntoilla joten tuntemuksia kuntoilusta ei voida vaihtaa. Kuten sellaistakaan ajatusta, mihinkähän sekin perustuu kuin "ota varovasti" ? Mitä tapahtuu jos ei ota varovasti ?? Vai onko tuo ajatus vain myötätunnon osoitus enempi kuin oikea varoitus jostain muuten tapahtuvasta jos ei tiedä mitä pitäisi ottaa varovasti ?!
ylhäällä, jookos?
Itse olen saanut selkäkuntoutusta. Kela maksoi. Yksilökohtaiset ohjeet sairaalakuntoutuksessa. Siellä sitä vertaistukea ja erilaisia kokemuksia oli mielin määrin. Osa oli jalattomia ja oli siellä aivoinfarktin jäljiltäkin porukkaa.
Lääkäriin yhteys ja kovat toiveet sydänkuntoutukseen. Luulisi jotain sellaistakin olevan. En ole ottanut selvää.
Ei selkäleikkauksen jälkeenkään ohjeita tullut. Onneksi minulla oli hyvä fysioterapeutti, joka antoi ohjeet leikkauksen jälkeiseen elämään.
Tuolla kuntoutuksessa sain myös vielä tarkemmat ohjeet mitä EN saa tehdä.
enhän millään pahalla kysellyt pötköttelemisiäsi.
halusin vain että olisit keertonut oireistasi. itsekin pötköttelin keväällä 2 kk sängyssä,
kun ei jakjanut mitään.
sydän oli tutkittu ja hyväksi todettu. mutta ei vaan jaksanut edes postilaatikolle kävellä.
kunnes yksityisen röntgenin kautta löytyi tukos jalasta . jonka jälkeen vasta pääsin keuhkojen tt -
varjoaine kuvaan.
ja kas kummaa massiivinen embolia.
siis tuon 2 kk olin kuunnellut lääkäreiden satuja , että päässäsi vain on vikaa.
sen takia yritän auttaa, koska olen kuullut niin paljon noita satuja jopa
keskussaisaala lääkäreiltä.