Olemme aikuinen pariskunta ja meillä ei ole lapsia. Kokemusta kummallakin koirista "koko elämän" ajalta, vain viimeisen reilun vuoden ajan olemme oleet ilman koiraa.
Nyt olemme hankkimassa koiranpentua ja haluaisimme kaksi pentua samasta pentueesta. Olen lukenut netistä ettei kahta pentua yhtäaikaa suositella. Haluaisin kuitenkin tieää onko kenelläkään onnistuneita kokemuksia tälläisesta tilanteesta vai onko kaksi pentua aina tuhoontuomittu yhdistelmä.
Meillä on aikaa ja halua leikkiä pentujen kanssa. TArkoitus on myös kouluttaa niitä ahkerasti ja osallistua mm. koirakursseille. Emme siis ole ottamassa kahta pentua siksi että niistä olisi seuraa toisilleen vaan enemmänkin niin että meille kummallekin olisi "omasta" pennusta haastetta. Älkää ymmärtäkö "omaa pentua" väärin, kohtelisimme kuitenkin pentuja tasavertaisina ja kumpikin olisi ja touhuaisi tasapuolisesti kummankin pennun kanssa.
Kokemuksia, vinkkejä?
Nyt olemme hankkimassa koiranpentua ja haluaisimme kaksi pentua samasta pentueesta. Olen lukenut netistä ettei kahta pentua yhtäaikaa suositella. Haluaisin kuitenkin tieää onko kenelläkään onnistuneita kokemuksia tälläisesta tilanteesta vai onko kaksi pentua aina tuhoontuomittu yhdistelmä.
Meillä on aikaa ja halua leikkiä pentujen kanssa. TArkoitus on myös kouluttaa niitä ahkerasti ja osallistua mm. koirakursseille. Emme siis ole ottamassa kahta pentua siksi että niistä olisi seuraa toisilleen vaan enemmänkin niin että meille kummallekin olisi "omasta" pennusta haastetta. Älkää ymmärtäkö "omaa pentua" väärin, kohtelisimme kuitenkin pentuja tasavertaisina ja kumpikin olisi ja touhuaisi tasapuolisesti kummankin pennun kanssa.
Kokemuksia, vinkkejä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuttavani ottivat veljekset samasta pentueesta.. ja niillä oli kyllä todella rankkaa. Ihan pieninä pentuina ei ollut niin rankkaa, mutta kun koirat kasvoivat ja murkkuikä alkoi niin silloin oli kyllä rankkaa. Koirat koettelivat toisiaan ja omistajiaan..
Rankkaa oli, mutta kyllähän siitä sitten selvittiin. Pitää vaan muistaa että kahta sähläävää pentua on paljon vaikeampi opettaa tavoille kuin yhtä sähläävää pentua :)
Pitää myös muistaa että pentujen rodullakin on väliä... toisilla on helpompi murkkuikä kuin toisilla ja toiset rodut vaatii enemmän kuin toiset...
Huh, yhdessäkin vilkkaassa pennussa on kestämistä. Harkitkaa tarkoin ennen kuin otatte kaksi pentua. Jos otatte, ottakaa eri sukupuolta. Jos otatte samaa sukupuolta, voi niille tulla aikuistuessa suuriakin riitoja, jos molemmat ovat dominoivia yksilöitä. Tällöin ainut vaihtoehto voi olla, että toisesta voi joutua luopumaan, jos kotona ei pysty pitämään koiria eri tiloissa. Mistä rodusta on kysymys? Sekin vaikuttaa asiaan jonkin verran. Ihmettelen, jos kasvattaja suostuu antamaan samaan perheeseen kaksi samanikäistä pentua.
Jotkut rodut eivät siedä sisaruksiiaan vanhempana, vaikka olisivatkin kasvaneet koko ikänsä keskenään.
Samaa sukupuolta olevat saattavat hyvin tulla toimeen pentuina, mutta eivät sitten enää murkkuiässä. Eri sukupuolisissa on sitten oma vaikeutensa, kun nartulla alkaa juoksut 6 kk - 1,5 v iässä, eikä sen ikäisiä oikein voi vielä leikatakkaan...
Meillä otettiin urospentu narttupennun ollessa n. 6kk ikäinen, joten ikäeroa on sellaiset 4kk. Voin sanoa ettei sekään ollut helppoa vaikka meitä oli kaksi aikuista ihmistä hoitamassa ja kouluttamassa. Joukossa tuntui tyhmyys vain tiivistyvän, kun toinen keksi jotain kepposia, niin ei aikaakaan kun toinen teki perässä. Mutta siis meillä on kaksi voimakastahtoista suurta koiraa, jotka eivät ole helpoimmasta päästä pentuina kuin aikuisinakaan. En usko kuitenkaan monenkaan kasvattajan suostuvan antamaan kahta pentua samaan talouteen. Keskustelisin rodun kasvattajien kanssa, mitä mieltä he ovat, he meinaan tietävät parhaiten miten sen rotuiset hyväksyvät samanikäisiä samassa taloudussa.
Kysymys on mäyräkoirista.
Mäyräkoiria meillä on ollut ennenkin, montakin yhtä aikaa, muttei kahta samanikäistä pentua.
sitä luonnetta kyllä löytyy.. :)
Itse en ottais kahta samanikäistä pentua. Joskus ollut pienet pennut meillä hoidossa kunnes saavat omat kodit, eikä se nyt niin vaikeeta ollut.. mutta sitten kun ne kasvaa niin sitten ne vaikeudet alkaa. niinkuin jo aikasemmin sanottiin niin joukossa tyhmyys tiivistyy ja murkkujen kanssa voi sitten olla todella vaikeaa.
Juu, mäykky on rotuna enemmän kuin tuttu ja erinäiset tväännöt on entisten koirien kanssa tuttuja.
Tyhmyys tiivistyi mäykkyjoukossa kyllä vaikkei samanikiäisiä koiria olleetkaan. :)
Emme pelkää kouluttamista/haasteita sisäsiistiksi oppimisessa jne. Enemmänkin askarruttaa valtataistelut. Osaako toinen luovuttaa vai onko elämä jatkuvaa nahistelua? T
oisaalta näiltä palstoilta lukee kyllä päivittäin juttuja valtataistelevista koirista, joilla on se suositeltu 2v. ikäeroa. Eli ei se ikäero rauhallista menoa takaa.
eihän se sisäsiistiksi opettaminen se suurin haaste olekaan :) vaan just se murkkuiän rajojen kokeilu ja uhma. Kyllä varmaan kaksi samasta pentueesta olevaa pentua jossain vaihessa ottaa yhteen.. mutta kyllä ne sitten aikanaan rauhottuukin..
tutulla oli weimarinseisoja/howavart pentuja (molemmat uroksia) ja niillä ne yhteenotot olivat todella rajuja ja ihan päivittäisiä. Tätä kesti noin vuoden ja sitten kun pahin murkkuikä oli ohi niin ne tuli taas ihan hyvin toimeen keskenään. Mutta rankkaa oli ja eläinlääkäri reissuilta ei säästyttty.
Jos luulet että pinnaa ja aikaa oikeesti riittää kahteen pentuun niin siitä vaan.. :) jos vähänkin epäilyttää ei varmaan kannata ottaa kahta pentua samaan aikaan. Silloin on ehkä parempi eka selvitä yhdestä pennusta ennen kuin ottaa toisen.
mäykky nyt kuitenkin on niin pieni koira että kahden uhmaikäisen kanssa lenkkeilykin on vielä helppoa, eri asia jos esim. kaksi murkku sakemannia riuhtoo remmissä :D
Minulle jäi oman sekarotuisen rescue-koiran pentueesta kaksi narttua itselle. Koira oli tiineenä kun tuli Virosta meille. Tapakasvatus ja sisäsiisteyden oppiminen oli vaikeampaa kuin yhdellä pennulla kerrallaan, todellakin. Mutta riitoja meillä ei ollut siksi, että toinen tyttö oli se vahvempi yksilö ja toinen oli todella alistuva. Toinen tyttö ei kokenut alistuvaa tyttöstä uhaksi, kun ei sillä ollut mitään tarvetta pomottaa. Ennemminkin alistuva (ja arka) tyttö haki turvaa tästä vahvemmasta koirasta. Sitten taas tämän vahvan tytön ja toisen vahvan siskonsa kanssa (joka meni minun kaverille ja kävi usein kylässä ja hoidossa meillä) oli hankalampaa ja yhteenottoja esiintyi. Eli suosittaisin ottamaan toiseksi koiraksi alistuvan yksilön mikäli semmoinen pentueesta löytyy. Sillä säästyy monelta murheelta sitten.
Toki kannattaa harkita moneen kertaan, että varmasti jaksaa sitten kasvattaa ne kaksi koiraa kerralla. Itselläni ei ollut mitään aavistusta siitä miten vaikeaa se tulisi olemaan, mutta kyllä siitä sitten jotenkin selvittiin vaikka tosi rankkaa oli. En tiedä olisinko selvinnyt omalla silloin aika vähäisellä koirakokemuksella siitä mikäli molemmat nartut olisi olleet dominoivia.
Positiivista tässä tarinassa oli, että nämä tytöt olivat aina tosi läheiset kuin paita ja peppu ja niistä oli seuraa ja tukea toisilleen, joka toisaalta ehkä myös jollain tavalla helpotti asioita. Tietysti tämä on sitten paljon kiinni siitä minkä luonteisia teille tulevat yksilöt ovat.
Ja sitä on syytä myös miettiä varmasti, että miten sitten jos koirat ei vaan jostain syystä sitten tulekkaan aikuisena toimeen keskenään ja toisesta on pakko luopua. Itse en tuota ymmärtänyt silloin miettiä, mutta onneksi sellaista tilannetta ei sitten meillä tullut eteen.
Meillä on kaksi mäykyn pentua jotka ovat 3 kk ikäisiä. Meillä on mennyt aivan mukavasti vaikka niitä kaksi onkin. Tosin työtä ja vaivaa on kouluttamisessa enemmän kun niitä kaksi on, mutta kouluttaminenkin käy katevästi kun meitä on kaksi kouluttamassa, eli tavallaan meillä kummallakin on oma koira, mutta kummallakin pennulla on samat säännöt kouluttamisessa. Hihnassa pennut osaa jo mukavasti kulkea, samoin tarpeiden tekeminen sisälle on vähentynyt siihen malliin että päivällä saattaa olla enää vain yhdet pissat lattialla.Tottelevaisuuttakin alkaa jo olemaan mukavasti. Itse en ainakaan päivääkään vaihtaisi pois, nautin tälläisistä haastesteista, joka sitten myöhemmin palkitaa. :)
aikaan, ei ainakaan samasta pentueesta! Ensinnäkin: kahdelle samasta pentueesta olevalle pennulle tulee todella helposti valtataistelu jossain vaiheessa. Toisin sanoen, toinen alkaa selvästi pomottamaan toista. Toiseksi, samanikäiset pennut kiintyvät niin paljon toisiinsa, että voi olla myöhemmin vakavia eroahdistuksia mikäli toinen pennuista jääkin yksin.
Jättäkää nyt edes puoli vuotta väliä, ennen kuin otatte toisen pennun.
ihan minkäikäisiä vaan, jos on ennestään koira, ja ottaa uuden koiran, niin varmasti tulee valtataistelu joskus.
varsinki, jos on aikunen, ja ostaa toisen aikusen.
pennun kasvatukseen ja koulutukseen pitäs keskittyä kunnolla.
pitäs olla aikaa paljon yhdelle, kouluttaa pitäs kunnolla, jne.
ei kannata ottaa kahta pentua yhtäaikaa. ei tuu onnistuun kunnolla.
parempi on antaa olla väliä, ja ostaa sitte ku toinen on vähä vanhempi.