Mietinpähän tässä, että onkohan minulla jotenkin vastuuuntunnoton ajattelu velkojeni suhteen, kun en ole menettänyt yöuniani niiden takia, enkä murehdi päivästä toiseen raha-asioitani. On jopa päiviä, jolloin en edes ajattele koko asiaa.
Minulla on velkoja; osa on perinnässä ja osa ulosotossa. Luottotiedotkin ovat menneet. Lisäksi olen tällä hetkellä työttömänä. Ja tästä huolimatta en osaa suhtautua velkoihini yllämainitulla tavalla. Yksinkertaisesti siksi, että en näe siitä olevan mitään hyötyä. Ei se asian murehtiminen ja märehtiminen auta millään tavalla.
Tällä hetkellä teen mitä pystyn (eli haen töitä) ja lopuista asioista huolehdin sitten, kun minulla on realistiset mahdollisuudet hoitaa niitä ja saada raha-asiani hoidettua kuntoon. Muuhun en pysty, sen tiedän ja se riittäkööt.
Minulla on velkoja; osa on perinnässä ja osa ulosotossa. Luottotiedotkin ovat menneet. Lisäksi olen tällä hetkellä työttömänä. Ja tästä huolimatta en osaa suhtautua velkoihini yllämainitulla tavalla. Yksinkertaisesti siksi, että en näe siitä olevan mitään hyötyä. Ei se asian murehtiminen ja märehtiminen auta millään tavalla.
Tällä hetkellä teen mitä pystyn (eli haen töitä) ja lopuista asioista huolehdin sitten, kun minulla on realistiset mahdollisuudet hoitaa niitä ja saada raha-asiani hoidettua kuntoon. Muuhun en pysty, sen tiedän ja se riittäkööt.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hienoa ajatteluahan tuo on, että jätetään murehtimatta raha-asioita ja suhtaudutaan suurpiirteisesti rahasiirtoihin. Kelan kannattaisi ottaa sinusta oppia työkkärikorvaustesi tilitysten aikaan ja mahdollisen tulevan työnantajasi palkanmaksupäivänä. Ei niiden maksamisesta sinulle ole mitään hyötyä, kuten asian sinun ajattelutavallasi voisi ilmaista.
No tuota, en käsittääkseni maininnut missään vaiheessa aikovani jättää velkani maksamatta. Se maksaminen tulee ajankohtaiseksi siinä vaiheessa kun saan töitä ja rahaa. (Olettaen että saan vielä joskus työpaikan; minulla ei nimittäin ole käytettävissäni keinoja saada ketään palkkaamaan minua.)
Mitä ihmettä muuta oikein sitten voin tehdä ? Ryhdyn rikolliseksi vai ?
No Kela voisi maksaa työkkärisi vaikka sitten kun valtionvelka on ensiksi maksettu pois.
Jos tuo lusmuiluasenne pätee muuhunkin kuin laskujenmaksuun, niin en kyllä yhtään ihmettele miksi kukaan ei halua sinua palkata.
Olet oivaltanut sen yksinkertaisen asian, ettei se velka murehtimalla lyhene, eikä valvottujen öiden tunnit muutu rahaksi vaikka miten pahalta tuntuis. Mullakin on paljon ulosottoon mennyttä velkaa ja sen lisäksi perintätoimiston kanssa maksusopimuksella lyhennettävää velkaa. Pahin vaihe oli se kun vielä yritti selvitä kaikesta pienenevillä tuloilla eikä elämiseen jäänyt mitään. Mulla kuten aika monella muullakin ylivelkaantuneella on taustalla takaiskuja, jotka ei suremalla miksikään muutu. Jossain kohtaa on ollut vaan pakko päättää että nyt riittää tämän asian kanssa painiminen ja sen jälkeen on voinu keskittyä maksamaan sen minkä voi. Jos ei ole työtä, eikä rahaa silloin ei voi maksaa. Tilanteet muuttu ja hyvä niin.
Itse olen ollut koko ajan jonkinlaisissa töissä ja siis maksan ulosottoon ja perintätoimistolle n.60% tuloistani. Lopulla selviän siten, että pakolliset menot tulee hoidetuksi. Olen päättänyt, ettei tämä tilanne tee minusta sen huonompaa ihmistä. Maksan ja teen mitä voin ja sen pitää riittää, mitään moraalisaarnoja en tarvitse. Mulla ei ole mitään valittamista ulosottomiehen toimista ja minulle passaa, että koko 2000t veronpalautu menee velkojeni lyhentämiseen. Parasta on ollu huomata, että loppujen lopuksi parhaat asiat eivät liity rahaan. Aamukahvi maistuu samalta ja perjantaina aloitan viikonlopun kuten ennenkin, mitä nyt punaviini on vaihtunut halvemmaksi.